Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A oli ilmoittanut vahinkoilmoituksessa ajaneensa 21.12.2013 liikennevaloissa punaisen valon palaessa ylittäessään risteystä ja törmänneensä oikealta puolelta tulleeseen ajoneuvoon, joka vaurioitui ja sen kyydissä ollut henkilö kertoi niskassaan tuntuneen aristusta törmäyksen jälkeen. A oli tuomittu käräjäoikeudessa 50 päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Vakuutusyhtiö maksoi liikennevakuutuksen perusteella vastapuolen auton korjauskustannuksia ja vahingossa loukkaantuneen henkilön hoitokuluja. Korvaukset maksettuaan vakuutusyhtiö esitti 10.12.2014 takautumisvaatimuksen. Vakuutusyhtiö katsoi, että A oli liikennevakuutuslain 20 §:n ja liikennevakuutusehtojen mukaan velvollinen korvaamaan vakuutusyhtiölle sen liikennevakuutuksen perusteella maksamat määrät. Vaatimus oli yhteensä 7 034,82 euroa.

Asiakkaan valitus

A on kertonut valituksessaan, että hänen keskittymisensä oli heikentynyt vaikean elämäntilanteen vuoksi eikä hän aiheuttanut vahinkoa tahallaan. A:n isä oli hyvin sairas ja A kertoo olleensa vahinkohetkellä omissa ajatuksissaan. A:n mukaan takautumisvaatimuksen esittäminen oli kohtuutonta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 6.3.2015 päivätyssä vastineessaan, että vakuutuksenantajan takautumisoikeus perustuu liikennevakuutuslakiin eikä sitä näin ollen tule pitää harkinnanvaraisena. A:n vaikea elämäntilanne oli myös käräjäoikeuden tiedossa, mutta siitä huolimatta A:n toimintaa pidettiin törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja siitä katsottiin aiheutuneen vakavaa vaaraa muille tiellä liikkujille.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta oliko vakuutusyhtiöllä oikeus vaatia vakuutuksenottajalta hänen liikennevakuutuksestaan vastapuolelle suoritettu korvaus takaisin kokonaisuudessaan.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Liikennevakuutuslain 20 §:n mukaan jos moottoriajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos vahinko on aiheutunut huolimattomuudesta ajettaessa luvattomasti käyttöön otetulla ajoneuvolla tai jos joku on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä oli vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, taikka hän on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa muuten alkoholin tai muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin oli tuntuvasti huonontunut, ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle. Edellä tarkoitettu korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 4 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.

Sopimus, jolla yhtiö pidättää itselleen korvausvelvollista vastaan laajemman oikeuden kuin tässä pykälässä säädetään, on mitätön.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta antaa ohjesääntönsä 6 §:n perusteella ratkaisusuosituksia vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahingonkärsineen, edunsaajan tai asianomaisen vakuutusyhtiön lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Liikennevakuutusta koskevia asioita lautakunta käsittelee vain, milloin siihen on erityisiä syitä.

Tässä tapauksessa vahingon aiheuttanut A on liikennevakuutuksen vakuutuksenottaja ja näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo olevansa toimivaltainen antamaan ratkaisusuosituksen vakuutuksenantajan takautumisoikeudesta liikennevakuutuksesta maksettujen korvausten osalta.

Vahingon aiheuttaneen A:n korvausvelvollisuutta on arvioitava liikennevakuutuslain 20 §:n ja vahingonkorvauslain 2 luvun määräysten mukaisesti.

Liikennevakuutuslain 20 §:n mukaan jos moottoriajoneuvon kuljettaja on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja jos liikennevakuutusyhtiö tällaisessa tapauksessa suorittaa vahingonkorvaukseksi määrän, joka saajalla on oikeus vaatia korvausvelvolliselta, siirtyy tämä oikeus yhtiölle. Edellä tarkoitettu korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 4 luvussa säädettyjen perusteiden mukaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutetun huolimattomuutta vahinkotilanteessa on pidetty törkeänä silloin, kun toiminta on lähellä tahallista menettelyä ja vakuutettu on toiminut tietoisena siitä, että hänen toiminnastaan todennäköisesti aiheutuu vahinkoa ja vakuutettu on suhtautunut vahingonvaaraan piittaamattomasti.

Vakuutuksenottaja on kertonut vakuutusyhtiön edustajalle 23.12.2013 käydyn puhelinkeskustelun litteroinnin mukaan, että hänen tarkoituksenaan oli alun perin mennä kotiinsa ja kääntyä oikealle, mutta hän päättikin ajaa suoraan eteenpäin vanhempiensa kotipaikkaa kohti. Vakuutuksenottajaan nähden oikealta tuli kaksi autoa, joista toinen ehti väistää vakuutuksenottajan ajoneuvoa. Vakuutuksenottaja kertoi, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia väistää autoa. Vakuutuksenottaja oli kertonut sään olleen hyvin pimeä ja sateinen eikä hän itse aluksi huomannut ajaneensa punaisen valon palaessa. Vakuutuksenottaja on kertonut olleensa ajatuksissaan ja punaisia päin ajamisen olleen vahinko.

Vakuutuslautakunta toteaa vahingon johtuneen siitä, että vakuutuksenottaja ajoi punaisen liikennevalon palaessa risteykseen, jolloin hän törmäsi auton oikealta puolelta tulleeseen ajoneuvoon. Vakuutuksenottaja oli tuomittu 50 päiväsakkoon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Vakuutuslautakunta katsoo, ottaen huomioon punaisen liikennevalon palaessa risteykseen ajamiseen liittyvän vakavan henkilö- ja esinevahingon vaaran, vakuutuksenottajan toimineen törkeän huolimattomasti laiminlyötyään riittävän tarkkaavaisuuden noudattamisen valo-ohjauksen seuraamisessa. Vakuutuksenottaja ei ollut kuitenkaan Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan suhtautunut vahingon aiheutumiseen piittaamattomasti.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan korvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Vakuutuslautakunta katsoo, ottaen huomioon vakuutuksenottajan toiminnan moitittavuuden, että vakuutusyhtiö voi vaatia A:lta liikennevakuutuksen perusteella maksetusta korvausmäärästä takaisin puolet.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö luopuu perimästä A:lta enempää kuin puolet liikennevakuutuksen perusteella maksetusta korvausmäärästä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Melander

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa