Tapahtumatiedot

Asiakkaan omakotitalossa on vuonna 2005 käyttöönotettu maalämpöjärjestelmä. Talon ulkopuolella sijaitseva järjestelmän keruukaivo liittimineen uusittiin vuonna 2008 rikkoutumisvahingon vuoksi. Talon tekniikkahuoneessa olevat järjestelmän LVI-kytkennät korjattiin ja uudistettiin vuonna 2010.

Toukokuussa 2012 todettiin, että vuonna 2008 uusitussa kaivossa oli tapahtunut rikkoutuminen. Korjauslaskun loppusumma oli 3.838,63 euroa, jonka asiakas vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan.

Vakuutusyhtiön päätökset

Yhtiön mukaan maalämpöjärjestelmää on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena, jolloin ikävähennys tehdään alkuperäisen käyttöönottovuoden 2005 mukaan. Yhtiö teki ikävähennyksen neljältä vuodelta.

Valitus

Rikkoutuminen on tapahtunut talon ulkopuolella sijaitsevassa kaivossa, joka oli uusittu kokonaisuudessaan vuonna 2008. Tuolloin uusittiin talon ulkopuolella kaikki muu paitsi maan sisällä olevat muoviputket. Ne eivät edelleenkään ole rikkoutuneet, ja asiakkaan mukaan ne kestävät sata vuotta. Ikävähennys tulee tehdä kaivon uusimisvuoden 2008 mukaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Kotivakuutusehtojen mukaan laitteistojen rikkoutumisvahingoissa korvauksesta tehdään ikävähennys, eli laitteiston ikä vaikuttaa korvauksen määrään. Yhtiö pitää päätöstään ehtojen mukaisena.

Rakennuksen eri toiminnallisia järjestelmiä tarkastellaan kokonaisuutena. Osakorjauksia tehtäessä katsotaan, että laitteisto on sen ikäinen kuin sen vanhin osa. Tämä johtuu siitä, että käytännön kokemusten perusteella laitteistossa suurin vahinkoriski on sen vanhimmassa osassa. Jos siis laitteistoa on korjattu tai uusittu osittain, ja siinä on edelleen jäljellä alkuperäisiä tai muuten vanhempia osia, laitteiston ikä lasketaan sen vanhimman osan mukaisesti.

Maalämpöjärjestelmä putkistoineen katsotaan tällaiseksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, ja sen ikä määräytyy vanhimman osan mukaan. Maalämpöpumpun kaivoa ei voida pitää omana erillisenä järjestelmänään. Lisäksi maahan upotetut muoviputket eivät yhtiön mukaan kestä sataa vuotta, sillä mikä tahansa materiaali haurastuu ja heikkenee iän myötä. Ikävähennysten avulla vakuutuksenottajia kannustetaan uusimaan järjestelmiä hyvissä ajoin ennen kuin niiden tekninen käyttöikä täyttyy.

Yhtiö katsoo vielä, että tehdyt osakorjaukset eivät tee laitteistosta uutta, jos vanhempia rakenneosia jää edelleen käyttöön. Jos osittainen korjaus tekisi laitteistoista uusia, ikävähennyksiä ei voitaisi tehdä lainkaan. Laitteiston todellista ikää olisi mahdotonta määrittää, eikä vakuutusmaksu mitenkään enää vastaisi todellista riskiä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 20.7.2.3 mukaan talotekniikan rikkoutumisvahingoissa alla mainittujen LVISA-laitteiden ja
-järjestelmien korjaus- tai jälleenhankintakustannuksista, vian etsimisestä ja korjaamisesta aiheutuneista lattia-, katto- ja seinärakenteiden avaamis- ja sulkemiskustannuksista sekä maan kaivu- ja täyttökustannuksista tehdään omavastuuna seuraavat vuotuiset vähennykset käyttöönottovuotta seuranneiden 3 kalenterivuoden jälkeen:

• putkistojen, polttoaine- ja jätevesisäiliöiden ja sähköjohtojen sekä
  -kaapeleiden osalta 3 %
• kaikkien muiden LVISA-laitteiden ja -järjestelmien osalta 6 %.

Ikävähennys tehdään kertomalla prosenttiluku käyttöönottovuotta seuranneiden kolmen täyden kalenterivuoden jälkeen alkaneiden vuosien lukumäärällä.

Omavastuuvähennys on vähintään vakuutuskirjaan tai uudistuskuittiin merkityn omavastuun suuruinen.

Ratkaisu

Asiassa on riitaa siitä, tuleeko maalämpöjärjestelmän vuonna 2012 sattuneesta rikkoutumisesta maksettavasta vakuutuskorvauksesta tehtävä ikävähennys laskea maalämpöjärjestelmän alkuperäisen käyttöönottovuoden 2005 mukaan vai vuodesta 2008 lähtien, jolloin talon ulkopuolella sijaitseva keruukaivo oli uusittu. Vuoden 2012 vahingossa oli kyse siitä, että vuonna 2008 uusittu osa oli rikkoutunut.

Vuoden 2008 korjaustyön laajuutta on kuvattu siten, että tuolloin uusittiin talon ulkopuolella kaikki muu paitsi maan sisällä kulkevat, vuonna 2005 käyttöön otetut putket. Selvityksen mukaan talon sisällä sijaitsee vuonna 2005 käyttöön otettu maalämpöpumppu ja siihen liittyvät LVI-kytkennät, jotka oli uusittu vuonna 2010.

Vakuutusehtojen mukaan ikävähennys tehdään LVISA-järjestelmien ja
-laitteiden korjauskustannuksista käyttöönottovuotta seuranneiden kolmen kalenterivuoden jälkeen. Tulkintakysymykseksi muodostuu ensi vaiheessa se, onko maalämpöjärjestelmässä talon ulkopuolisia osia pidettävä muusta järjestelmästä erillisenä, itsenäisenä järjestelmänä.

Lautakunta toteaa, että rakennuksen maalämpöjärjestelmässä sekä talon ulkopuoliset että tekniikkahuoneessa sijaitsevat laitteet ovat välttämättömiä, jotta järjestelmä pystyy tuottamaan taloon lämpöä. On perusteltua pitää tällaista toiminnallista kokonaisuutta yhtenä järjestelmänä. Talon järjestelmässä sekä sisäpuolisia että ulkopuolisia liitoksia ja kaivoja oli uusittu v. 2008–2010, mutta maahan upotetut putket ja maalämpöpumppu ovat edelleen alkuperäisiä. Tämä huomioon ottaen järjestelmää ei ole uusittu niin paljon, että olisi perusteita pitää sitä täysin uusittuna. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös tehdä ikävähennykset käyttöönottovuodesta 2005 alkaen on vakuutusehtojen mukainen.

Vahinkotapahtumasta esitetyn selvityksen perusteella kyse on maalämpöjärjestelmän porakaivojen ja talon lämmönjakohuoneen välillä kulkevan putkiston liittimen rikkoutumisesta. Vakuutusehdoissa putkistoille on määritelty ikävähennysprosentiksi 3 % ja muille LVISA-laitteille ja -järjestelmille 6 %. Lautakunta katsoo, että vakioehdot ovat tulkinnanvaraisia ja epäselviä sen suhteen, mitä ikävähennysprosenttia tulee soveltaa putkistoon, joka yhdistää maalämpöjärjestelmän rakennuksen sisäpuolisia ja ulkopuolisia järjestelmänosia toisiinsa.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan epätietoisuutta herättäviä yksipuolisesti laadittuja sopimusehtoja tulee tulkita kuluttajan hyväksi, ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan epäselviä vakioehtoja tulee tulkita laatijansa vahingoksi. Tämän ja yllä todetun perusteella lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö soveltaa nyt kyseessä olevaan vahinkoon 3 %:n suuruista ikävähennysprosenttia ja maksaa tämän mukaisen lisäkorvauksen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA