Vakuutuksenottajan Mercedes Benz –merkkinen henkilöauto oli ollut 19.9.2005 klo 17.00–19.00 välisenä aikana kauppakeskuksen pysäköintialueella. Palattuaan autolleen vakuutuksenottaja havaitsi, että auton vasemmassa kyljessä noin 90 cm:n korkeudella oli matala, noin 60 cm pitkä painauma, joka ulottui etuovesta takaoveen. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan mielestä vasemman oven vauriojäljet oli todennäköisesti aiheutettu polkupyörällä tai muulla vastaavalla tavalla, mutta ei ilkivaltaisesti.

 

Vakuutuksenottaja haki korvausta vahingosta autovakuutuksestaan.

 

 

Vakuutusyhtiö korvasi vaurion korjauskustannukset kolarointivakuutuksesta, mutta ei korvannut niitä ilkivaltavakuutuksesta.

 

 

Vakuutuksenottajan mukaan kyseisen maastoauton pellit ovat niin vahvat, ettei painaumaa ole voitu saada aikaiseksi törmäämällä siihen polkupyörällä. Lisäksi ura on niin pitkä, ettei kenenkään pyöräilijän ajotaito riittäisi tasasyvyisen uran tekemiseen. Hänen mielestään painauma on aiheutettu tahallisesti. Poliisin mukaan ura oli aiheutunut kuorma-auton puskurista. Ura on kuitenkin niin korkealla, ettei se ole voinut aiheutua auton puskurista.

 

Törmäysolettamusta vastaan puhuu sekin, että painauma ei ollut yhtenäinen, vaan oven reunassa oli noin 5 cm:n pituinen vahingoittumaton alue. Jos törmääjänä olisi ollut auto, olisi se painanut uran myös oven reunakohtaan. Myöskään maalipinta ei ollut rikkoutunut.

 

Vakuutuksenottaja toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiö teki korvausratkaisunsa vasta kymmenen kuukauden kuluttua vahinkoilmoituksen toimittamisesta.

 

 

Korvauksen hakija on velvollinen näyttämään, että korvattava vakuutustapahtuma on sattunut. Asiantuntijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että vahinko on toisella ajoneuvolla aiheutettu. Tämän vuoksi korvausta ei ole suoritettu ilkivaltavakuutuksesta.

 

 

Kaskovakuutusehtojen 4.4.1 –kohdan mukaan ilkivaltavakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle tahallisesta vahingonteosta aiheutunut esinevahinko. Tahallisella teolla tarkoitetaan, että teon tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut vahingoittaa vakuutuksen kohdetta.

 

Vakuutusehtojen 4.4.2 –kohdan mukaan ilkivaltavakuutuksesta ei korvata mm. vahinkoa, joka on aiheutettu toisella ajoneuvolla.

 

Lautakunnan käytettävissä olleiden valokuvajäljennösten mukaan vakuutuksenottajan maasturihenkilöauton vasemmassa kyljessä melko korkealla on nähtävissä painaumajäljet, jotka eivät muodosta yhtenäistä painaumaa. Painaumajälkiä on noin 60 cm:n pituudelta.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutetulla on näyttötaakka siitä, että kyseessä on todennäköisesti ollut tahallinen vahingonteko, eli että teon tekijän nimenomaisena tarkoituksena on ollut vahingoittaa vakuutuksen kohdetta. Lautakunnan mielestä painaumajäljet eivät kuitenkaan ole ilkivaltavahingolle tyypillisiä. Lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että kyseessä olisi ollut tahallisesti vahingonteosta aiheutunut esinevahinko.

 

Näin ollen lautakunta pitää vakuutusehtojen mukaisena vakuutusyhtiön päätöstä korvata vahinko kolarointivakuutuksesta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Vaitomaa sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Mikkola.