Vakuutuksenottaja kuljetti 17.7.2005 henkilöautoaan 60 km/h nopeusrajoitusalueella tutkamittauksen perusteella 101 km/h nopeudella. Risteysaluetta lähestyessään vakuutuksenottajan edellä ollut ajoneuvo jarrutti hieman väistääkseen oikealta tulevaa ajoneuvoa, vaikka oikealta tulevalla oli liikennemerkillä osoitettu väistämisvelvollisuus kyseisessä risteyksessä. Vakuutuksenottaja ajoi edellään olleen ajoneuvon perään, ja molemmat vaurioituivat ajokelvottomiksi. Ennen onnettomuustilannetta vakuutuksenottajan edellä ollut ajoneuvo oli käyttänyt nopeusrajoituksen mukaista nopeutta.

 

Poliisi määräsi vakuutuksenottajan tilapäiseen ajokieltoon. Vakuutuksenottaja sai rangaistusvaatimuksella sakkorangaistuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

 

 

Yhtiö viittaa törkeää huolimattomuutta koskeviin autovakuutusehtoihin. Vakuutuksenottaja on kuljettanut autoaan ylinopeudella, millä on selvä syy-yhteys sattuneeseen vahinkoon. Nopeusrajoituksen ylitys on ollut niin suuri, että vakuutuksenottajan on katsottava aiheuttaneen vahingon törkeästä huolimattomuudesta. Yhtiö ei korvaa törmäysvahinkoa.

 

 

Vakuutuksenottaja katsoo saaneensa jo kaksi rangaistusta saatuaan sakot ja menetettyään ajokorttinsa. Nyt vakuutusyhtiö haluaa antaa vielä kolmannen rangaistuksen epäämällä vakuutuskorvauksen.

 

Vakuutuksenottaja on saanut rangaistusvaatimuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ei törkeästä tekomuodosta. Poliisi otti huomioon paikalliset olot ja sen, että kyseessä oli inhimillinen erehdys; tapahtunutta ei todettu törkeäksi liikenteen vaarantamiseksi. Vakuutusyhtiön pitäisi korvata vahinko.

 

 

Ennakkopäätöksen KKO 1963-II-82 perusteella viranomaisratkaisu liikennerikosasiassa ei ole oikeusvoimainen ratkaisu vahingonkorvausasiassa. Rikos­nimike (liikenneturvallisuuden vaarantaminen) ei myöskään osoita siviilioikeudellisen tuottamuksen astetta.

 

Vakuutuksenottajalle on määrätty väliaikainen ajokielto, koska poliisi piti hänen menettelyään vakavan piittaamattomana. Tapauksessa ajoneuvojen nopeusero oli huomattavan suuri. Edellä ajanut oli nopeutta hiljentämällä valmistautunut väistämään oikealta saapuvaa ajoneuvoa. Huomattavan suuren ylinopeuden johdosta lausunnonpyytäjä ei kuitenkaan ollut kyennyt pysäyttämään autoaan vaan oli törmännyt edessä ajavan auton takaosaan. Tieliikennelain mukaan lausunnonpyytäjän olisi pitänyt lähestyä risteystä erityistä varovaisuutta noudattaen.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko on aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta. Yhtiö ei korvaa vahinkoa.

 

 

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

 

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

 

Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

 

Lain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai se evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdassa 10.7 on vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:ä vastaavat määräykset.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että rikoslain 23 luvun mukaan törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomitseminen edellyttää sitä, että tekijän menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Vakuutussopimuslain mukaista törkeän huolimattomuuden arviointia taas ei ole kytketty toisen hengen tai terveyden vaarantumiseen, vaan esimerkiksi nyt käsillä olevan kaltaisissa autovakuutuksesta korvattavaksi vaadituissa törmäysvahingoissa ratkaisevaa on sen arvioiminen, mikä vaikutus vakuutetun tai häneen samastettavan menettelyllä on ollut törmäysvahingon syntymiseen. Käytännössä voi siis esiintyä tilanteita, joissa vahinko on aiheutettu vakuutussopimuslain tarkoittamasta törkeästä huolimattomuudesta, mutta samalla ei ole syyllistytty törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

 

Tapauksessa on selvitetty, että vakuutuksenottaja on kuljettanut ajoneuvoaan 60 km/h nopeusrajoitusalueella käyttäen nopeutta 101 km/h. Vakuutuksen­ottajan edellä ajanut ajoneuvo jarrutti hieman risteysaluetta lähestyessään, jolloin vakuutuksenottaja ilmeisesti käyttämänsä ylinopeuden johdosta ei saanut hiljennettyä nopeuttaan ajoissa vaan ajoi edellään olleen ajoneuvon perään. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja on myötävaikuttanut vahingon syntyyn ylinopeudella ajaessaan. Nopeusrajoituksen ylityksen suuruus huomioon ottaen lautakunta pitää vakuutuksenottajan menettelyä törkeän huolimattomana.

 

Vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:n sekä Vakuutuslautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan se seikka, että vahinko on aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta, ei vielä itsessään oikeuta vakuutusyhtiötä epäämään korvausta kokonaisuudessaan. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että vakuutusyhtiöllä on näissä tapauksissa oikeus alentaa vakuutuskorvausta. Korvauksen epää­minen tulee kyseeseen kaikkein moitittavimmissa ja suoranaista piittaamattomuutta osoittavissa tapauksissa.

 

Nyt käsillä olevassa tapauksessa Vakuutuslautakunta katsoo, ettei selvityksestä ilmene sellaisia erityisen moitittavia piirteitä, joiden perusteella vakuu­tusyhtiöllä olisi oikeus evätä korvaus kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi lautakunta suosittaa, että yhtiö maksaa vakuutuksenottajan ajoneuvon kärsimistä vahingoista ehtojen mukaisen korvauksen puolella alennettuna.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo sekä jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.