Tapahtumatiedot

A (s. 1960) liukastui 19.11.2009 vakuutettuna olevan yksityishenkilön pihamaalla ja kaatui vasen käsi edellä maahan. Tapahtuneen jälkeen A:lla todettiin vasemman värttinäluun murtuma. Murtuman hoidossa tapahtui potilasvahinko, kun konservatiivista hoitoa jatkettiin, vaikka murtuman asento oli huonontunut siten, että murtuma olisi tarvinnut leikkaushoitoa. A:lla todettiin sittemmin vaikea-asteinen masennus. Korvausta vahingosta haettiin kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että liukastuminen oli vakuutuksesta korvattava vastuuvahinko. Yhtiö hylkäsi kuitenkin A:n korvaushakemuksen siltä osin, kuin kyse oli vahingon jälkeen todetun masennuksen seurauksista. Yhtiö katsoi, ettei A:lla todettu masennus ollut syy-yhteydessä liukastumisvahinkoon.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A katsoo, että masennus on seurausta vahingosta aiheutuneen henkisen kärsimyksen pitkittymisestä. Tapaturmavamman hoidossa aiheutuneen hoitovirheen ja eri etuisuuksien ristiriitaisuuksien vuoksi A on joutunut tapaturman jälkeen isoihin taloudellisiin vaikeuksiin. A ei ole pystynyt hoitamaan yritystoimintaansa. Häneltä on evätty sairauspäiväraha ja hän on joutunut tulemaan toimeen työmarkkinatuella. Saamansa epäasiallisen kohtelun vuoksi A:n on ollut vaikea luottaa viranomaisiin ja hänelle on tullut vihan tunteita ihmisiä kohtaan. Tilanteen pitkittyessä A on viimein hakeutunut psykiatrin vastaanotolle ja hänellä on todettu posttraumaattinen stressihäiriö ja siitä seurannut vakava masennustila.

A vaatii korvausta vahingosta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Kärsimyksen pitkittyminen ja A:n taloudellisen tilanteen sietämättömyys ovat sairastuttaneet A:n pysyvästi. Ennen tapaturmaa A oli työkykyinen ja vireä ja hän opiskeli ja työskenteli omassa yrityksessään. Suunnitelmassa oli yrityksen toiminnan laajentaminen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että masennuksen korvattavuus kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta edellyttää syy-yhteyttä A:lle sattuneen liukastumistapaturman ja oireiden välillä. Masennus eli depressio on taustaltaan monisyinen mielialahäiriö, johon elämänsä varrella sairastuu 10–15 % ihmisistä. Sairausalttiuteen vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että lapsuuden aikaiset ja ajankohtaiset ristiriidat. A:n liukastumisen ja hänellä todetun masennuksen väliselle syy-yhteydelle ei ole olemassa mitään lääketieteellistä tukea. Mainitut seuraukset (posttraumaattinen stressihäiriö ja vaikea-asteinen masennus) ovat täysin ennalta arvaamattomia ja erittäin epätodennäköisiä seurauksia kaatumisen ja rannemurtuman johdosta. A:n masennus on lisäksi todettu vasta 22.3.2012 eli yli kaksi vuotta tapaturman jälkeen.

Yhtiö toteaa, ettei A itsekään väitä masennuksen aiheutuneen kaatumisesta, vaan hän kuvailee masennuksen syyksi sitä, että rannemurtuman hoito on osoittautunut traumaattiseksi kokemukseksi. Lisäksi A kertoo joutuneensa tapaturman jälkeen taloudellisiin vaikeuksiin hoidon pitkittymisen ja eri etuuksien ristiriitaisuuksien vuoksi. Lääkärinlausunnoista ilmenee, että masennuksen syynä on pidetty taloudellisia vaikeuksia, ulosottoa ja konkurssia. Yhtiö huomauttaa, että A on ollut sille toimitetun selvityksen perusteella työttömänä jo ainakin puoli vuotta ennen marraskuussa sattunutta kaatumista. Taloudelliset vaikeudet eivät ole johtuneet pelkästään tapaturman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä.

Ottamatta kantaa siihen, onko A:lla todettu masennus missään syy-yhteydessä todettuun hoitovirheeseen, yhtiö toteaa näkemyksenään, ettei vakuutettuna olevalla kiinteistönomistajalla ole mitään korvausvastuuta masennuksesta siinäkään tilanteessa, että masennuksen katsottaisiin olevan seurausta hoitovirheestä. Kun aiheutetun henkilövahingon hoidon yhteydessä tapahtuu hoitovirhe, joka aiheuttaa uuden vahingon tai pahentaa alkuperäistä vahinkoa, syy-yhteys alkuperäiseen vahinkoon katkeaa. Hoitovirhe on vahingon aiheuttajan kannalta ennalta arvaamaton eikä hänelle siten synny sen osalta korvausvastuuta. Hoitovirheen seuraukset kuuluvat lakisääteisen potilasvakuutusjärjestelmän korvattaviksi.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle kiinteistönomistajalle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:

- A:n valitus Vakuutuslautakunnalle 24.10.2014 ja lisäkirjelmä 18.4.2016 liitteineen (lisäkirjelmä toimitettu asiantuntijalausunnon hankkimisen jälkeen)

- vakuutusyhtiön vastine 20.11.2014

- vahinkoilmoitus 30.12.2009

- A:n korvausvaatimukset vakuutusyhtiölle 10.5.2012 ja 20.6.2012

- vakuutusyhtiön korvauspäätös 11.6.2012

- E-lausunto 16.7.2012, B-lausunnot 9.1.2012, 24.5.2012 ja 26.6.2012, sairauskertomustekstejä ajalta 20.11.2009–5.9.2012, psykiatrian erikoislääkärin lääkärinlausunto terveydentilasta vakuutusyhtiötä varten 17.9.2014 ja A-todistus 23.4.2012

- Potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuositus 13.2.2013

- Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätös 19.6.2013.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon LKT, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri Matti Pontevalta.

Ponteva toteaa, että A:lla ei asiakirjojen mukaan ole ennen tapaturmaa 19.11.2009 esiintynyt mielenterveyden häiriöitä. Yliopistollisen sairaalan kuntoutuspoliklinikan merkintöjen mukaan hänellä näyttää kuitenkin olleen hevosharrastukseen liittyneitä, myös luunmurtumiin johtaneita tapaturmia. Koulutukseltaan A on hevosenhoitajavalmentaja, karjatalousteknikko ja agrologi. Hän on toiminut pitkään opetustehtävissä maatalousalan oppilaitoksissa ja ollut samalla 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajana vuoteen 2007 saakka. Tämän jälkeen hänen on mainittu olleen työttömänä työnhakijana, jolloin hän on kuitenkin vuonna 2008 ollut opiskelija ja aikeissa ryhtyä työskentelemään hevosten parissa yhteisyrityksessä tyttärensä kanssa. Hänellä on myös Suomessa harvinainen lännenratsastuksen opettajan pätevyys ja hän on ollut osakkaana matkailualalla toimivassa perheyrityksessä. Asiakirjoissa ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitkä ovat olleet hänen varsinaiset työtehtävänsä tapaturman sattuessa.

A:n käsi on tutkittu sairaalan yhteispäivystyksessä 20.11.2009. Tuolloin murtumassa ei ole todettu merkittävää sijoiltaanmenoa ja se on asetettu paikalleen ja käsi asetettu dorsaaliseen kipsilastaan, jossa murtuman asento on röntgenkontrollissa ollut hyvä. Kontrollissa 26.11.2009 kipsi on otettu kivun ja turvotuksen takia pois, murtuma asetettu uudelleen paikalleen, asetettu uusi lasta ja tämän jälkeen toteutetussa röntgenkontrollissa todettu kädenselän puoleista kallistumaa 15 astetta. Kontrollissa 7.12.2009 ei ole otettu röntgenkuvaa ja 18.12.2009 kallistuma on kasvanut 20 asteeseen. Tämä ei ole johtanut toimenpiteisiin. Murtuma on luutunut virheasentoon ja A:lle on tehty osteotomia lokakuussa 2010. Tässä käytetty levy ja ruuvit on poistettu heinäkuussa 2011. Asiaa on käsitelty potilasvahinkona. Potilasvahinkolautakunta on katsonut ratkaisusuosituksessaan 13.2.2013, ettei konservatiivinen hoito ole ollut perusteltua enää 26.11.2009 jälkeen ja että hoidossa ei siten ole saavutettu kokeneelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittavaa ammatillista osaamista.

Käden jatkokuntoutuksen ajalta vuonna 2011 ei ole asiakirjoja käytettävissä. Asiakirjojen joukossa on käsikirurgin B-lausunto 9.1.2012, jonka mukaan A on ollut 1.1.–30.4.2012 työkyvytön molemminpuolisen rannekanavaoireyhtymän takia. Lausunnon esitiedoissa todetaan, että A on tuntenut vuoden ajan puutumista molemmissa käsissä. Hermoratatutkimuksessa on todettu keskivahva-asteinen rannekanavaoireyhtymälöydös enemmän oikealla. A on kertonut, että hänellä on voimakas kipu ja puutumisen tunne I–IV sormissa ja hermojuurioireet aina kyynärvarteen ja -niveleen saakka. A:lle on kirjoitettu lähete leikkausta varten ja katsottu, että kivut aiheuttavat vaikean nukkumishäiriön ja työnteon mahdottomuuden. Lausunnossa ei mainita tapaturmasta 19.11.2009 eikä muista psyykkisistä ongelmista, kuin nukkumishäiriöstä. Rannekanava-ahtauma on leikattu 23.4.2012 ja tästä aiheutunut työkyvyttömyys on jatkunut 28.5.2012 saakka. Käsikirurgin loppulausunnon 16.7.2012 mukaan vuoden 2009 värttinäluun murtuman jälkeinen toiminnallinen häiriö vastaa haittaluokkaa 3 ja että ongelma on lähinnä hienomotoriikassa. Mitään hermovaurioita ei ole todettu. Psyykkisiin haittoihin lausunnossa ei ole otettu kantaa.

Käytössä olleista psykiatrisista potilasasiakirjoista ei selvästi ilmene, milloin A on ensimmäisen kerran kääntynyt psykiatrin puoleen, koska häntä ensimmäisenä hoitaneeksi mainitun psykiatrin asiakirjoja ei ole ollut käytettävissä. Muiden vuoden 2012 asiakirjojen mukaan vasemman käden toimintakyvyttömyys on johtanut siihen, ettei A ole pystynyt yhdellä kädellä toimimaan hevosten kanssa. Vähitellen yhteisyrityksen taloudellisten asioiden hoito on vaikeutunut, yrityksen taloudellinen alamäki on alkanut ja se on haettu konkurssiin kesällä 2012. Keväällä 2012 A ei ole kyennyt hoitamaan useita tavallisia jokapäiväisen elämän asioita, hän on eristäytynyt kotiin ja ollut vahvasti ahdistunut. Psykiatrien lausunnoissa on yhtäpitävästi kuvattu vaikea-asteisen masennustilan oireet ja esitetty myös viittauksia traumaperäisen stressihäiriön oireisiin. A:lle on aloitettu 22.3.2012 venlafaksiinilääkitys, mistä on ollut jonkin verran apua, ja 2.5.2012 A on hakeutunut psykiatriseen hoitoon psykiatrian poliklinikalle. Hoitosuhde siellä on jatkunut ainakin syyskuussa 2014, ja A on arvioitu psyykkisistä syistä työkyvyttömäksi.

Ponteva pitää selvänä, ettei pelkän alkuperäisen tapaturman seurauksena olleen murtuman ja A:lle myöhemmin kehittyneen vakavan masennustilan välillä ole välitöntä syy-yhteyttä. Itse liukastumistapahtuma ei myöskään ole sellainen tautiluokituksessa tarkoitettu poikkeuksellinen uhkaava tai katastrofaalinen tapahtuma, joka voisi aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön. Sen sijaan murtuman hoidossa tapahtunut potilasvahinko on mahdollisesti voinut välillisesti olla osatekijänä masennustilan kehittymisessä ja tästä aiheutuneessa hoidon tarpeessa ja työkyvyttömyydessä. Vakava-asteiseksi arvioitavan masennustilan ilmaantumiseen tapaturman jälkeen on kuitenkin kulunut yli kaksi vuotta, jolloin masennusta aiheuttaneiden useampien tekijöiden keskinäistä suhdetta on jo hyvin vaikea arvioida. A:n kohdalla masennuskehityksen alkuvaiheessa on ilmeisesti ollut kysymys rasittavan elämäntapahtuman aiheuttamasta reaktiosta, jota tautiluokituksessa kutsutaan sopeutumishäiriöksi, mutta tilanne on ajan mittaan vaikeutunut varsinaiseksi masennustilaksi. A on itse nimennyt tällaisiksi rasittaviksi elämäntapahtumiksi vahingon korvauskäsittelyssä tapahtuneet viivästykset, mutta yhtä tärkeä merkitys näyttäisi olleen vahingon välillisenä seurauksena olleella vaikeutuneella taloudellisella tilanteella. Lääketieteellisesti psykiatrien lausunnoissa ei lainkaan käsitellä rannekanava-ahtaumien merkitystä, vaikka tämä on selvästi häirinnyt etenkin A:n oikean, 19.11.2009 vammautumattoman oikean käden toimintaa ainakin vuodesta 2011 alkaen ja ollut hänen työkyvyttömyytensä ensisijainen syy alkuvuodesta 2012. Näin ollen vakava-asteisen masennustilan kehittymiselle kevääseen 2012 mennessä on osoitettavissa useita syitä, joista vahinkotapahtumaa 19.11.2009 ei voida yksiselitteisesti asettaa ensisijaiseksi. Täten syy-yhteys vahingon 19.11.2009 ja vuonna 2012 todetun masennustilan välillä voidaan katsoa enintään mahdolliseksi. Ponteva katsoo, ettei A:lla voida katsoa ennen tapaturmaa olleen mitään erityistä psyykkistä perussairautta tai herkkyyttä, joka olisi vaikuttanut myöhempään masennuksen kehittymiseen. Toiminta tapaturma-alttiissa ammatissa hevosten hoitajana tai työttömänä olo ennen vahinkoa ei vaikuta tähän arvioon.

Masennuksesta aiheutuneiden haittojen osalta Ponteva toistaa sen näkemyksensä, ettei A:n tapaturmavahingon ja myöhemmän vaikea-asteisen masennustilan välillä todennäköisesti ole välillistäkään korvauskäytännössä edellytettyä syy-yhteyttä. Mikäli tällainen kuitenkin todettaisiin, Ponteva katsoo, että masennuksesta aiheutunut tilapäinen psyykkinen haitta vastaa liikennevahinkolautakunnan normeissa ja ohjeissa tarkoitettua lievää psyykkistä haittaa ja kuuluu tämän luokan sisällä keskikolmannekseen. Pysyvän haitan osalta kyseessä on haittaluokka-asetuksessa 1649/2009 tarkoitettu keskivaikea toiminnanvajaus ja psykiatrinen haittaluokka tasoa 6–8.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus vaatimaansa korvaukseen vastuuvahingon 19.11.2009 jälkeen kehittyneen masennuksen johdosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Yksityishenkilön vastuuvakuutusehtojen kohdan 2.1 (Turva vahingonkorvausvelvollisuuden varalta) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun toiselle aiheuttama, vakuutuksen voimassaoloaikana todettu äkillinen ja ennalta arvaamaton henkilö- tai esinevahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)

Asian arviointi

A on vaatinut korvausta vahingosta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Vakuutuslautakunta toteaa, että henkinen kärsimys ei ole vahingonkorvauslain mukainen korvausaihe nyt käsiteltävänä olevan kaltaisessa henkilövahingossa. Sen sijaan tilapäinen ja pysyvä psyykkinen haitta voivat tulla korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Lautakunta arvioi asiaa tältä osin.

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Vastuuvakuutuksessa korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidon tarpeen voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vastuuvakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A on 19.11.2009 liukastunut vakuutettuna olevan kiinteistönomistajan pihamaalla ja hänelle on aiheutunut vasemman värttinäluun murtuma. Murtuman hoidossa tapahtuneen potilasvahingon johdosta murtuma on luutunut virheasentoon. Vuonna 2012 A on hakeutunut psykiatrin vastaanotolle ja hänellä on diagnosoitu vaikea-asteinen masennus sekä traumaperäisen stressihäiriön piirteet.

Vakuutuslautakunta katsoo käytössään olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella, ettei liukastumistapaturmassa aiheutuneen värttinäluun murtuman tai sen hoidossa aiheutuneen potilasvahingon ja A:lla myöhemmin todetun vaikea-asteisen masennuksen välillä ole todettavissa todennäköistä syy-yhteyttä. Syy-yhteyden puuttumisen takia liukastumisvahingon aiheuttaneelle kiinteistönomistajalle ei synny korvausvastuuta masennuksen osalta eikä masennuksen seurauksia siten tule korvata vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi