Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutetulla ajoneuvolla ajettiin 26.7.2013 kohti N:n golfkenttää. Matkan aikana alkoi raju ukkosmyrsky ja tiet tulvivat. Auto sammui kello 15.30 ja hinausauton saapuessa paikalle vesi oli noussut auton oven alareunan yläpuolelle. Auto on lunastettu ja korvausta lunastusarvosta, n. 54 000 euroa, on haettu kaskovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 21.8.2013 antamassaan korvauspäätöksessä katsonut, että ajoneuvoa on kuljetettu veden peittämällä tiellä tai alueella. Ajoneuvo on sammunut veden johdosta ja vesi on alustavien tietojen mukaan aiheuttanut vahingot, eikä laskutuslupaa korjaamolle tämän selvityksen perusteella ole voitu antaa.

Valitus

Vakuutuksenottaja on leasingsopimuksen mukaisesti hallinnut ajoneuvoa, jota vahinkohetkellä ajoi yrityksen hallituksen puheenjohtajan tytär. Vahinko sattui kun auton kuljettaja oli ajamassa X:n kaupungista Y:n kaupunkiin. Matkan aikana alkoi sataa ja ukkostaa. Tiellä oli vettä ja joitakin lammikoita. Kuljettajalla ei ollut mitään erityisiä hankaluuksia ennen vahinkopaikalle saapumista.

Kuljettajan kertoman mukaan tie ei näyttänyt millään tavalla poikkeavan aiemmasta, eikä hän nähnyt mitään poikkeuksellista. Tie laskee jonkin verran kulkiessaan ns. maitotalon ja golfkentän harjoitusalueen välistä. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta notkelmakohdasta, jonne vesi tavanomaisesti kertyisi poikkeavalla tavalla, sillä matalampi tien osuus jatkuu muutamia satoja metrejä. Tässä kohtaa, hetkeä ennen kuin tie alkaa uudelleen nousta ylöspäin, tie tuntui katoavan auton alta ja auto pysähtyi.

Vasta poistuttuaan autosta kuljettaja huomasi, että tielle kertyi vettä kahdesta suunnasta: 10‑20 metrin päässä sijaitsevasta ojasta ja auton taakse muodostuneesta purosta. Vahinkotapahtuman jälkeen veden tulo alueelle jatkui nopeaa tahtia muutamia tunteja, eikä autoa saatu enää siirrettyä pois. Paikalle tarvittiin siis hinausauto, joka kuljetti auton sen omistavalle leasingyritykselle.

Vakuutuksenottajan mukaan vahinkotapahtuma on ollut ehtojen kohdan 201.1 äkillinen ja ennalta arvaamaton omaisuusvahinko. Vahinkotapahtuman syy ei ole se, että ajoneuvoa olisi kuljetettu veden peittämällä tiellä tai alueella. Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa VKL 77/07 on katsottu, että "veden peittämällä tiellä tai alueella" tarkoitetaan, että alue on niin kauttaaltaan veden peitossa, että sen syvyyttä ei edes voi arvioida tai tien reunoja voi nähdä. Ratkaisusuosituksessa on myös katsottu, että edellä mainitun kaltaisia rajoitusehtoja on korvauskäytännössä tulkittava suppeasti, eikä rajoitusehdon voida katsoa kokonaan estävän ajamista sateessa.

Vakuutuslautakunta on toistanut tämän näkemyksensä myös myöhemmässä ratkaisusuosituksessa VKL 563/11, jossa on katsottu, että rajoitusehtokohta edellyttää, että tie tai alue on kauttaaltaan veden peitossa, jolloin esimerkiksi veden syvyyttä ei voi arvioida.

Vakuutusehtoihin kuuluvia rajoitusehtoja on tulkittava suppeasti, eikä pelkkä sadekeli voi estää auton käyttöä. Tässä tapauksessa tien reuna on koko ajan pysynyt näkyvissä, eikä tie ole kuljettajan kertoman mukaan ollut vahingon tapahtuma-aikaan veden peittämä. Kuljettaja on toiminut vahingon tapahtuma-aikaan huolellisesti: tie on ollut kuljettajalle tuttu, eivätkä tien olosuhteet ole kuljettajan havaintojen perusteella poikenneet mitenkään tavallisesta ennen vahinkotapahtumaa. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka, jos se väittää vahinkotapahtuman aikaan vallinneiden olosuhteiden poikenneen kuljettajan kertomasta.

Auto ei käynnistynyt enää pysähtymisen jälkeen ja kuljettaja soitti vanhemmilleen saadakseen neuvoja, miten toimia tilanteessa. Myös tämä toiminta tukee sitä tosiseikkaa, että vahinkotapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja vasta poistuttuaan autosta kuljettaja on voinut huomata, että alueella kertyi vettä useammasta suunnasta.

Koska tien reunat ovat olleet vahinkotapahtuman sattuessa näkyvissä, on mahdollista, että vasta ajoneuvon juuttuminen kovan sateen johdosta pehmenneeseen tiehen on johtanut auton kastumiseen. Luonnonolot vahinkopaikkakunnalla olivat 26.7.2013 poikkeukselliset. Sademäärä ylitti päivän aikana poikkeuksellisen harvinaisen rajan, yli 30 millimetriä tunnissa. Kun auto hinattiin pois, oli tie, jolla vahinko tapahtui, jo peittynyt veteen. Vahinkotapahtuma sattui kello 15.30 ja välillä 14.45–15.45 oli sademäärä jopa 51 millimetriä tunnissa.

Kuljettaja kertoi tunteneensa "tien kadonneen" auton renkaiden alta hetkeä ennen auton pysähtymistä. Kuljettaja ei siis ajanut "veden peittämälle alueelle", vaan ajoneuvo pysähtyi, koska kovan sateen johdosta pehmennyt hiekkatie luisui ajoneuvon alta. Tien pettäessä alta auto ajautui menosuunnassa vastaan tulevalle puolelle tietä eli vasemmalle, sillä tie kallistui lievästi vasemmalle. Täyskaskovakuutuksen kohdan 201.1 mukaan tällainen tien sortuminen ja muu ajoneuvon ulkopuolelta kohdistuva vahinkotapahtuma korvataan.

Asiassa on pidettävä erillään vahinkotapahtuman aikaan vallinnut tilanne ja tilanne sen jälkeen, kun tielle oli vahinkotapahtuman jälkeen kertynyt vettä muutaman tunnin ajan. Koska sade on ollut paikallisesti poikkeuksellisen voimakasta, vahinkotapahtuman jälkeen vahinkopaikalla vallinnut tilanne ei ole olennainen vahinkotapahtuman tai sen ennakoitavuuden kannalta eikä siitä myöskään voida tehdä johtopäätöstä, että ajoneuvoa olisi kuljetettu veden peittämällä tiellä.

Lopullinen vahingon määrä on vielä epäselvä. Auton korjaaminen ei ollut kokonaistaloudellisesti järkevää, ja vakuutusyhtiö on ollut tietoinen siitä, että auto on jouduttu lunastamaan. Sijaisautosta kertyy koko ajan lisäkuluja.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 12.12.2013 päivätyssä vastineessaan, että auto sammui notkelmaan, johon luonnollisesti kertyy vettä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä osoittaa myös uutiskuva tapahtumapaikasta ja nyt puheena olevasta autosta. Vakuutusyhtiö pitää selvänä, että vahinkopaikan tie oli veden peittämä.

Korjaamon antaman teknisen lausunnon mukaan näyttää vahvasti siltä, että moottori on sammunut ollessaan veden alla. Syynä auton moottorin vaurioitumiseen oli siis veden joutuminen moottoriin molempien imusarjojen kautta. Vesi ei kulkeudu sylintereihin, ellei moottori ole käynnissä, ja nyt moottori sammui ajosta. Imukorkeus kyseisessä autossa on 50‑70 senttimetriä maasta ja veden pääsy ilmanottojen kautta moottoriin edellyttää käytännössä vähintään 40 senttimetrin syvyisessä vedessä ajamista. Ilmanottoaukot ovat auton keulassa molemmin puolin ja roiskevesi voi päästä niihin vain ajettaessa vähintään puskurin leveydeltä sen alaosaan ulottuvassa vedessä. Vakuutusyhtiö katsoo olevan riidatonta, että autolla on ajettu vedessä sen moottorin sammuessa.

Autolle on aiheutunut muutakin vauriota veden päästyä sen sisätiloihin oven avaamisen takia tai vedenpinnan edelleen noustua auton pysähtymisen jälkeen. Nämäkin vahingot ovat seurausta veden peittämällä tiellä ajamisesta.

Vakuutusyhtiön mukaan se, että kuljettaja oli kertonut tien reunojen näkyneen, on tarkoittanut sitä, että tie oli erotettavissa, sillä tie rajoittuu molemmin puolin penkereisiin.

Muutoksenhaussa on katsottu vahingon syyn olevan hiekkatien luisuminen ajoneuvon alta. Minkäänlaista tien sortumista ei ole tiedossa ja sellainen on hyvin epätodennäköistä ottaen huomioon, että kyseessä on molemmilta reunoilta penkereiden rajoittama hyväkuntoinen soratie. Moottori ei sammu hiekkatien luisumisen takia eikä tien sortumaan kerry vettä, ellei tiellä ole vettä.

Kuljettaja ei ole kertonut vain osan tiestä olleen veden peitossa, ja jos näin olisi ollut, olisi kuljettaja sen merkityksen tuntien maininnut siitä, eikä hän olisi myöskään ohjannut veteen. Kuljettajan kertomus auton sammumista edeltävästä tuntemuksesta kuvaa erinomaisesti syvään veteen ajamista. Tien oletetulla sortumisella ei ole asiassa merkitystä, kun se ei aiheuta veden kertymistä tielle. Törmäysvahinkoa ei ole tapahtunut. Auto vahingoittui vedestä ajettaessa sitä veden peittämällä tiellä, eikä vahinko ole korvattava rajoitusehdon perusteella. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole ottanut lainkaan kantaa korjauskustannuksien määrään.

Vakuutuksenottajan lisävastine

Vakuutusyhtiö on väittänyt auton sammuneen tien notkelmakohtaan. Kuten vakuutuksenottaja on valituksessaan aiemmin kuvannut, kyseessä ei ole ollut tien notkelmakohta, jonne normaalisti kertyisi vettä sateella. Vakuutusyhtiön väitettä siitä, että kohta olisi ollut notkelma, ei osoita toteen vastineen liitteeksi otettu uutiskuva. Kuva on otettu useita tunteja vahingon tapahtuma-ajan­kohdan jälkeen, eikä kuvasta käy ilmi tien luonnollista muotoa. Tie on tasainen yli 150 metrin pituudelta, eikä kyseessä ole notkelma. Kirjallisena todisteena olevat valokuvat havainnollistavat tien tasaisuutta. Auto pysähtyi keskelle tätä tasaista tietä.

Tie on ollut vahingon tapahtuma-ajankohtaan näkyvissä, ja myöskään tien reunat eivät ole olleet veden peitossa. Tie ei siis ole ollut väitetyllä tavalla ”veden peittämä”.

Vakuutusyhtiön väitteet olosuhteista vahinkopaikalla ovat kokonaisuudessaan harhaanjohtavia ja virheellisiä. Vakuutusyhtiö väittää, että ”vakuutuksenottajan muutoshakemuksen mukaan klo 14.45:stä lähtien vettä satoi 51 millimetriä tunnissa” ja että ”auto sammui notkelmakohtaan, jonne luonnollisesti kertyi vettä näin poikkeuksellisissa olosuhteissa”. Väitteet perustuvat tosiseikkojen vääristelyyn. Sade alkoi alueella n. kello 14.45, ja onnettomuus tapahtui n. kello 15.30. Vakuutuksenottaja on lausunut, että sademäärä oli ensimmäisen tunnin aikana (kello 14.45–15.45) jopa 51 mm tunnissa, ei siis 51 mm sateen alkamisesta lähtien. Ilmatieteen laitoksen tiedoista käy ilmi, että sadekertymä alueella on ollut kokonaisuudessaan tunnin aikana 51 mm. Sade ei alkanut rankkasateena, vaan voimistui vähitellen. Kello 15 sademäärä vahinkopaikkakunnalla oli 0–8 mm, kello 15.15 välillä 2–36 mm ja tapahtumahetkellä kello 15.30 sademäärä oli 16‑58 mm. Tällainen sade ei ”luonnollisesti” vielä aiheuta suuren vesimäärän kertymistä tielle sateen ensimmäisen 30‑45 minuutin aikana, eikä hyväkuntoinen tie normaalisti muutu ajokelvottomaksi sateen seurauksena.

Vastoin vakuutusyhtiön väittämää asiassa ei ole riidatonta se, että autolla olisi ajettu vedessä sen moottorin sammuessa. Asiassa ei ole myöskään vakuutusyhtiön väittämällä tavalla selvitetty, että tie olisi ollut tapahtumahetkellä reunasta reunaan veden peittämä. Vahinko ei ole aiheutunut vedessä ajettaessa, eikä vahinkoa voida jättää korvaamatta tällä perusteella.

Vakuutuksenottaja on katsonut 21.1.2014 päivätyssä lisävastineessaan, että sähköpostiviesti, jota vakuutusyhtiö on kutsunut korjaamon tekniseksi lausunnoksi, ei selvennä vahinkojen syntymekanismia. Korjaamon huoltoneuvoja kirjoittaa sähköpostiviestissään, että vesi auton imusarjoissa ”kieltämättä” viittaa siihen, että moottori olisi sammunut ollessaan veden alla. Viestin sanamuoto viittaa siihen, että vahinkoyhtiön edustaja on luultavimmin pyytänyt huoltoneuvojalta tukea omalle kannalleen vahingon syntyyn johtaneista seikoista, ja huoltoneuvoja on esittänyt henkilökohtaisen mielipiteensä asiasta, suorittamatta asian varmistamiseksi tarpeellisia tutkimuksia. Viestissä todetaan, että ”mielestäni jatkotutkimukset (…) ovat jopa tarpeettomia”. Varmuutta auton sammumissyystä ei siis ole saavutettu tai yritetty saavuttaa.

Vakuutuksenottaja on sittemmin ottanut yhteyttä saman huoltoliikeketjun toiseen toimipisteeseen ja tiedustellut, voiko moottori sammua ilman, että ajetaan syvässä vedessä. Liikkeestä vahvistettiin, että veden pääsemiseen moottoriin riittää, että yhteen ilmanottoaukkoon pääsee vettä, esimerkiksi roiskevettä tien pinnalta. Moottori voi siis sammua roiskeveden vaikutuksesta ilman, että ajetaan vakuutusyhtiön väittämällä tavalla ”vähintään puskurin leveydeltä sen alaosaan ulottuvassa vedessä”. Roiskeveden päätyminen toiseen ilmanottoaukkoon ei edellytä erityisen syvään veteen ajamista. On yleisesti tunnettu tosiseikka, että sateella tiellä oleva vesi roiskuu usein jopa tuulilasiin asti.

Asiassa ei ole näytetty toteen, että auto olisi sammunut vakuutusyhtiön esittämällä tavalla. Vaikka näin olisikin tapahtunut, ei asiassa ole näytetty kuljettajan ajaneen veden peittämällä tiellä tai alueella. Kuten vakuutuksenottaja on aiemmin lausunut, kuljettajan kertoman mukaan tiellä ei ole tapahtumahetkellä ollut vettä tai normaalista poikkeavaa vesilammikkoa. Tie ei ole ollut siis veden peittämä, ja auton sammuminen ja vahingoittuminen ovat joka tapauksessa olleet täysin yllättäviä ja ennalta arvaamattomia tapahtumia.

Auton pysähtyminen keskelle tietä on johtanut siihen, että tien alkaessa tulvia autoa ei ole voitu siirtää pois. Tämä taas on johtanut muihin vaurioihin veden päästyä auton sisätiloihin. Moottorin arvo on varaosaluettelon mukaan vain 16 105 euroa, joten suuri osa vahingosta on ollut alkuperäisen vahinkotapahtuman seurannaisvahinkoa. Nämä vahingot ovat tapahtuneet alkuperäisen vahingon jälkeen. Vaikka alkuperäistä vahinkoa ei pidettäisi korvauskelpoisena, on nämä vahinkotapahtuman jälkeen tapahtuneet vahingot joka tapauksessa korvattava.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 3.2.2014 päivätyssä lisävastineessaan, että notkelmalla tarkoitetaan tällaisia maaston korkeusvaihteluita ja viimeistään uutiskuva osoittaa veden kertyneen tien notkelmaan ja auton sammuneen siihen.

Sademäärän osalta vakuutusyhtiö viittaa muutoksenhakukirjeessä mainittuun ja nyt vahvistettuun tietoon, että välillä 14.45–15.45 sademäärä oli jopa 51 mm tunnissa. Rankkasateella tielle voi kertyä vettä hyvin nopeasti. Tapahtumapaikalla maasto kohoaa jyrkästi tien reunoilta ja vesi kulkeutuu sille suurelta alalta. Useita tunteja tapahtuman jälkeen otetusta kuvasta päätellen tien pinta on tiivis ja imee huonosti vettä.

Muutoksenhakuhakemuksessa on pidetty todennäköisenä tapahtumakulkuna, että ”…vasta ajoneuvon juuttuminen kovan sateen johdosta pehmenneeseen tiehen on johtanut auton moottorin kastumiseen” ja ”…ajoneuvo pysähtyi, koska kovan sateen johdosta pehmennyt hiekkatie luisui ajoneuvon alta”. Itse tien kunnon osalta vakuutusyhtiö yhtyy lisäkirjelmässä esitettyyn käsitykseen, ettei hyväkuntoinen tie normaalisti muutu ajokelvottomaksi sateen seurauksena.

Korjaamon tekninen lausunto perustuu siellä tehtyyn auton tarkastamiseen. Moottori purettiin tarpeelliselta osin ja vaurion syntymekanismiksi todettiin veden joutuminen moottoriin. Luonnollisesti korjaamon haluttiin antavan käsityksensä siitäkin, missä olosuhteissa vesi on päässyt moottoriin. Korjaamon edustajan mukaan moottori on sammunut olleessaan veden alla, eli toisin sanoen moottori on ollut käynnissä ilmanottoaukkojen ollessa veden peitossa. Korjaamoa ei ole johdateltu ja kannanotto perustuu merkkikorjaamon huoltoneuvojan henkilökohtaiseen tekniseen asiantuntemukseen ja kokemukseen. Imusarjat ja sylinterit olivat täynnä vettä ja sen perusteella moottori oli vaurioitunut korjauskelvottomaan kuntoon eikä teknisiä jatkotutkimuksia tarvittu.

Kyseisen auton V8-moottorissa on erilliset imusarjat molemmille sylinteriryhmille ja niille omat ilmanottoaukkonsa keulan vasemmalla ja oikealla puolella. Kumpikin imusarja oli täynnä vettä. Pieniä määriä roiskevettä voi hyvin harvinaisissa tilanteissa päästä ilmanottoaukkoon, mutta molempien täyttyminen vedestä vesilammikkoon ajettaessa on mahdotonta.

Pelastuslaitos oli uutisten mukaan aloittanut jo tuntia ennen vahinkotapahtumaa tauotta jatkuneet rankkasateesta johtuvat hälytystehtävät alueella. Kuljettajan mukaan matkalla tiet tulvivat ja tapahtumahetkellä satoi rankasti. Olisi hyvin poikkeuksellista, ellei kyseisellä tiellä olisi ollut edes normaalista poikkeavaa vesilammikkoa. Vakuutusehdon soveltamiseen ei vaikuta, vaikka kuljettaja ei olisi rankkasateessa havainnut tien olevan veden peitossa. Vakuutuksista korvataan pääsääntöisesti vain ennalta arvaamattomia vahinkoja ja vakuutusehdoissa rajataan tietyt vahinkotapahtumat korvauksen ulkopuolelle.

Kaikki autolle aiheutuneet vahingot ovat seurausta sen kuljettamisesta veden peittämällä tiellä. Rajoitusehto koskee vakuutettua autoa sellaisenaan eikä vain sen moottorille aiheutunutta vahinkoa.

Liitteenä olevassa poiminta-/lähetyslistassa mainituista ainakin moottori, kaksi turboa, imusarjantiiviste, ilmanpuhdistimet ja öljyt kohdistuvat moottorin vaurioitumiseen. Niiden yhteishinta on noin 20 700 euroa lisättynä työstä johtuvilla kustannuksilla.

Selvitykset

Korjaamon 3.9.2013 lähettämän sähköpostin mukaan autosta purettiin kaasuläppäkotelot ja imusarja, jotta vesi saataisiin pois sylintereistä. Kaasuläppiä avatessa havaittiin imusarjojen olevan täynnä vettä, mikä viittasi vahvasti siihen, että moottori on sammunut ollessaan veden alla. Puristuspaineita ei ollut mahdollista mitata ennen kuin koko järjestelmä mukaan lukien imuputket ja imusarjat ja sylinteriryhmät on tyhjätty vedestä. Moottoriöljyn seassa öljyjä tyhjennettäessä öljypohjassa oli myös noin litran verran vettä.

Korjaajan mielestä jatkotutkimukset autossa olevan moottorin osalta ovat melko tarpeettomia. Puristuspaineiden mittausta varten olisi siis purettava pois ainakin imusarjat veden tyhjentämistä varten luotettavien mittaustuloksien saamiseksi. Tämä tarkoittaa koko etukelkan irrottamista tai löysyttämistä ja asennusta pelkkää mittausta varten. Korjaaja ei suositellut kyseisen moottorin käyttämistä autossa, jotta vältytään moottoriin liittyviltä ongelmilta jatkossa.

Korjaaja on liittänyt kuvia moottorista, kaasuläppäkoteloista ja imusarjan päistä. Kuvassa 042 näkyvä vesi on kaikki tullut sylintereistä puristuspaineita mitattaessa. Tämä kertoo korjaajan mukaan siitä, kuinka paljon vettä moottorissa oli.

Korjaamo on liittänyt asiakirjoihin myös listan osista, jotka vaatisivat uusintaa tässä vaiheessa eli jotka ovat käyneet veden alla ja kastuneet. Varmaa on myös se, että kun auto saadaan näiltä osin korjattua ja ajoon, on autoon varmasti tulossa lisää vikoja, joita ilmenee kosteuden aiheuttamista vaurioista myöhemmin. Kaikkien näiden vikojen kartoittaminen ei onnistu etukäteen.

Vakuutuksenottajayrityksen autovastaavan kanssa keskusteltuaan korjaamo ja vastaava päätyivät siihen, että varaosalistan loppusumma kerrottuna vastaa varmastikin lopullista korjaussummaa. Lopullinen veloitus tehdään sen mukaan, kuinka paljon auton purkaminen, tutkiminen ja kasaaminen vievät aikaa, ja sen mukaan, kuinka paljon varaosia tarvitaan.

Korjaamon 5.12.2013 lähettämän sähköpostiviestin mukaan ilmansuodattimen kotelointi sijaitsee moottorin päällä ja ilmansuodattimen imukorkeus maasta on 50‑70 senttimetriä. Vedenpinta nousee lähelle tuota tasoa ajettaessa 40 senttimetriä korkeaan lätäkköön, ja lisäksi on huomioitava vesiroiske, joka voi vauhdista riippuen nousta ylös. Imuilman korkeus on siis autossa samalla korkeudella kuin maski ja puskurin sauma.

Varaosakuvista ilmenee järjestelmän rakenne: komponentit 5 ja 1 yhdistyvät suoraan ilmansuodatinkotelointiin. Ilmansuodatinkoteloita on kaksi kappaletta. Kummallekin sylinteriryhmälle on omansa oikealla ja vasemmalla puolella. Imuilma imetään puskurin ja maskin takaa noin 50 senttimetrin korkeudelta. Ylin kohta moottoritilassa on melko korkealla, lähes 70 senttimetrin korkeudella.

Kuljettajan 9.8.2013 antaman lausunnon mukaan kuljettaja oli ajamassa vahinkopaikkakunnalle, kun matkan aikana alkoi sataa ja ukkostaa. Teillä oli vettä ja joitakin lammikoita kuten voimakkaalla sateella yleensäkin, mutta kuljettajalla ei ollut mitään erityisiä hankaluuksia ennen saapumista sille tielle, jossa vahinko sattui.

Kuljettaja kääntyi klubitalon ja puttausgriinin ohitettuaan vahinkopaikan tielle, jonka varrella hänen vanhempiensa kesäasunto sijaitsee. Tie ei näyttänyt millään tavalla poikkeavan aiemmasta matkan aikana eikä hän nähnyt mitään poikkeuksellista. Tie laskee jonkin verran alaspäin ajettaessa ns. maitotalon ja harjoitusalueen (range) välistä. Hetkeä ennen kuin tie alkaa nousta ylöspäin kuljettajasta tuntui, että tie olisi vajonnut auton alta ja auto pysähtyi. Kuljettaja ei onnistunut saamaan autoa uudestaan käyntiin. Hetken asiaa ihmeteltyään kuljettaja soitti äidilleen, joka keskusteltuaan kuljettajan isän kanssa kehotti kuljettajaa poistumaan autosta, joka ei enää käynnistynyt.

Autosta poistuessaan kuljettaja saattoi havaita, että tielle kertyi kovenevaa vauhtia vettä kahdesta suunnasta: toisaalta n. 10‑20 metriä auton vasemmalta etupuolelta ojasta, joka on tien reunassa (oja näyttää päättyvän tien tasaisella osalla maan alle eikä enää siinä vaiheessa kyennyt ottamaan vastaan alaspäin tulevaa vettä), sekä toisaalta auton vasemmalta puolelta n. 20‑30 metrin päästä takaa, johon näytti muodostuvan iso puro tietä ylempänä olevalta harjoitusalueelta. Veden tulo alueelle jatkui ja vesi nousi, eivätkä kuljettaja ja hänen isänsä saaneet siirrettyä autoa pois. Kuljettajan isä tilasi hinausauton, joka vapauduttuaan muusta ajosta vei auton pois.

Illalla kuljettaja kuuli uutisista, että alueelle oli iskenyt erittäin voimakas ukkoskeskittymä, jossa useita autoja oli joutunut veden saartamiksi. Myös vahinkopaikkakunnan alueella tapahtui paljon vaurioita golfkenttien hiekka- ja asfalttitiestöille.

Vakuutuslautakunnalle on esitetty valokuvia vahinkopaikasta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Kohdan 201.2 mukaan yleisten sopimusehtojen kohdan 9 (vahinkotapahtuma) rajoitusten lisäksi vakuutusturva ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu vedestä, kun ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella.

Ratkaisu

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutetulla ajoneuvolla ajettiin 26.7.2013 kohti N:n golfkenttää. Matkan aikana alkoi raju ukkosmyrsky ja tiet tulvivat. Auto sammui kello 15.30 ja hinausauton saapuessa paikalle vesi oli noussut auton oven alareunan yläpuolelle. Auto on lunastettu ja korvausta lunastusarvosta, n. 54 000 euroa, on haettu kaskovakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen veden peittämällä tiellä ajamista koskevan rajoitusehdon perusteella.

Kyseessä on rajoitusehto, jota korvauskäytännössä tulkitaan suppeasti. Ehdon sanamuoto edellyttää tien tai alueen, jolla ajoneuvoa kuljetetaan, olevan veden peittämä. Lautakunta katsoo tämän tarkoittavan, että tie tai alue on kauttaaltaan veden peitossa, jolloin mm. veden syvyyttä ei voi arvioida. Vakuutuksenantajalla on näyttövelvollisuus siitä, että vahinko on aiheutunut rajoitusehdon mukaisesta tapahtumasta.

Korjaamon 5.12.2013 lähettämän sähköpostiviestin mukaan ilmansuodattimen kotelointi sijaitsee moottorin päällä. Moottorin ilmansuodattimen imukorkeus maasta on 50‑70 senttimetriä. Vedenpinta nousee lähelle tuota tasoa ajettaessa 40 senttimetriä korkeaan lätäkköön, ja lisäksi on huomioitava vesiroiske, joka voi vauhdista riippuen nousta ylös. Imuilman korkeus on siis autossa samalla korkeudella kuin maski ja puskurin sauma. Vahingon syystä esitetyn selvityksen perusteella vakuutuksenottajan auto on vaurioitunut siitä syystä, että vesialuetta ylitettäessä auton imuilmakanavaan joutui vettä.

Vahinkoilmoituksen mukaan auto sammui ja hinaajan saapuessa paikalle vesi oli noussut oven alareunan yläpuolelle. Myöhemmin annetun selvityksen mukaan hetkeä ennen kuin tie alkaa nosta ylöspäin kuljettajasta tuntui, että tie olisi vajonnut auton alta ja auto pysähtyi. Kuljettaja ei vakuutuksenottajan mukaan ajanut "veden peittämälle alueelle", vaan ajoneuvo pysähtyi, koska kovan sateen johdosta pehmennyt hiekkatie luisui ajoneuvon alta, ja kyseessä oli ennalta arvaamaton vahinko. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei hyväkuntoinen tie normaalisti muutu ajokelvottomaksi sateen seurauksena.

Kuljettaja kertoi, että kun hän poistui autosta hän saattoi havaita, että tielle kertyi kovenevaa vauhtia vettä kahdesta suunnasta: toisaalta noin 10‑20 metriä auton vasemmalta etupuolelta ojasta, joka on tien reunassa (oja näyttää päättyvän tien tasaisella osalla maan alle eikä enää siinä vaiheessa kyennyt ottamaan vastaan alaspäin tulevaa vettä), sekä toisaalta auton vasemmalta puolelta n. 20‑30 metrin päästä takaa, johon näytti muodostuvan iso puro tietä ylempänä olevalta harjoitusalueelta. Veden tulo alueelle jatkui ja vesi nousi, eivätkä kuljettaja ja hänen isänsä saaneet siirrettyä autoa pois. Kuljettajan isä tilasi hinausauton, joka vapauduttuaan muusta ajosta vei auton pois.

Vakuutuslautakunnalle esitettyjen valokuvien perusteella auto on ollut keskellä suurta vesilammikkoa. Vahinkoajankohdaksi on ilmoitettu 15.30. Ilmatieteen laitoksen mukaan sademäärä kello 14.45 ja 15.45 välillä oli jopa 51 mm tunnissa. Vakuutuksenottajan mukaan sade ei alkanut rankkasateena vaan voimistui vähitellen. Vakuutuksenottajan selvitysten mukaan sademäärä oli kello 15.15 2‑36 mm ja vahinkohetkellä kello 15.30 16‑58 mm. Vakuutuksenottaja on kertonut, että kun auto hinattiin pois, oli tie, jolla vahinko tapahtui, jo peittynyt veteen. Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty tarkkaa selvitystä siitä, milloin hinausauto saapui. Asiassa on riidatonta, että sademäärä vahinkohetkellä oli poikkeuksellisen suuri. Esitetyn selvityksen perusteella tie on ollut todennäköisesti veden peittämä jo vahinkohetkellä. Vakuutuslautakunta katsoo kaiken asiassa esitetyn näytön perusteella, että autoa on kuljetettu veden peittämällä tiellä, ja vahingot ovat aiheutuneesta tästä rajoitusehdon mukaisesta tapahtumasta. Näin ollen Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Sario, Uimonen, Laapotti ja varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA