Tapahtumatiedot

A oli lähtenyt 19.1.2013 jänismetsälle heti aamusta. Hän oli tulossa metsästä autotielle klo 10.00 aikaan. Tuolloin hän liukastui tiellä ase kädessä, jolloin aseen tukki rikkoutui. A haki korvauksia vahingoista kotivakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiön päätös

A oli jänismetsällä, kun hän ajon aikana oli tullut metsästä tielle, jolloin hän oli liukastunut ja kaatunut tiellä, minkä seurauksena aseen tukki rikkoutui. Kaatumisen jälkeen metsästys jatkui normaalisti eteenpäin. Vakuutusehtojen mukaan aseet katsottiin urheilu- ja harrastusvälineiksi. Koska aseen rikkoutuminen tapahtui käytettäessä sitä rajoitusehdon mukaiseen urheilu- tai harrastustoimintaan, ei vahinko kuulunut vakuutuksen korvauspiiriin.

A pyysi asian uudelleenkäsittelyä sillä perusteella, että hän oli vakuutuksen tehdessään turvannut mahdolliset aseen vaurioitumiset metsästyksessä. Vakuutusyhtiö oli tietoinen, että asetta käytettiin metsästykseen. A katsoi vakuutusyhtiön syyllistyneen tiedonantovirheeseen. A ei käyttänyt asetta metsästykseen vahingon sattuessa eikä ase ollut tuolloin edes ladattuna.

Vakuutusyhtiö pyysi selvitystä vakuutuksentekotilanteesta vakuutuksen tehneeltä henkilöltä ja sen jälkeen asia käsiteltiin vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakuelimessä. Vakuutusyhtiö katsoi edelleen, että päätös oli vakuutusehtojen mukainen eikä katsonut vakuutusyhtiön laiminlyöneen tiedonantovelvollisuuttaan.

Valitus

Vakuutusyhtiö pyytää Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta siitä, tulisiko A:n omistaman haulikon tukin korjauskulut korvata tämän kotivakuutuksestaan vakuutusehtojen perusteella.

Vakuutusyhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen päätöksen jälkeen A on valittanut vielä vakuutusyhtiöön ja todennut, että vahinko on tapahtunut vakuutusehtojen mukaisesti äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman seurauksena ja silloin, kun asetta ei käytetty. A on kertonut tulleensa koiran jäljiltä, joka oli vieraalla metsästysalueella ja kaatumisen jälkeen koira oli saatava kiinni. Metsästys ei voinut alkaa, koska hän ei ollut alueella, jossa hänellä oli metsästysoikeus. A on viitannut muutoksenhaussa Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 735/10.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että sillä on tässä tapauksessa peruste evätä vakuutuskorvaus vakuutusehtojen mukaisesti. Asetta on sen rikkoutuessa käytetty vakuutusehtojen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla urheilu- tai harrastustoimintaan. Vakuutuksenottajalta saadun selvityksen mukaan ase on ollut hänellä kädessä kaatumisen aikana. Lisäksi rikkoutuminen on tapahtunut jänismetsällä olon aikana. A on ajon aikana tullut metsästä tielle ja tässä yhteydessä hän on liukastunut, jolloin kädessä ollut ase on rikkoutunut.

Puheena oleva rajoitusehto ei koske vain aseella tapahtuvaa ammuntatapahtumaa tai vastaavaa aseen konkreettista käyttötilannetta. Vakuutusehdon mukainen aseen käyttäminen harrastustoimintaan on laajempi kuin vain aseen käyttäminen ampumiseen. Vakuutusyhtiö katsoo, että kyseessä olevassa tapauksessa kokonaisuus harkiten metsästysharrastus ja aseen käyttäminen harrastustoimintaan ei katkea siinä, että ajon tai metsästyksen aikana välissä tullaan tielle tai alueelle, johon ei ole metsästysoikeutta. Vakuutusyhtiö katsoo kokonaisuus huomioon ottaen, että tässä tapauksessa ase on rikkoutunut sitä käytettäessä urheilu- tai harrastustoimintaan. Kuten vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin on todennut, myyjältä saadun selvityksen mukaan asiassa ei ole näyttöä siitä, että vakuutus olisi myyty siten, että se korvaa myös aseen rikkoutumisen käytettäessä sitä harrastus- tai urheilutoimintaan. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta VKL 735/10 voi soveltaa kyseessä olevaan tapaukseen.

Vakuutuksenottajan vastine

A katsoo, että ase on rikkoutunut äkillisen ja odottamattoman kaatumistapahtuman seurauksena. Ampuase on harrastusväline, jota käytetään ampumaharrastuksessa. Siten päätöksessä viitattu rajoitusehto tarkoittaa sitä, ettei vakuutus korvaa aseen rikkoutumista silloin, kun vahinko tapahtuu aseella ammuttaessa. Rajoitusehto on sisällöltään yksiselitteinen, eikä sen tulkintaa voida vakuutusyhtiön ulkopuolisella tai jälkikäteisellä ratkaisulla laajentaa vakuutuksenottajan vahingoksi. Metsästysharrastus on tiukasti säänneltyä luvanvaraista toimintaa. Harrastajalla täytyy olla lupa aseen kantamiseen ja lisäksi lupa metsästää tietyllä alueella. Metsästysharrastus on voinut alkaa aikaisintaan siitä hetkestä, kun vakuutuksenottaja on saapunut luvalliselle metsästysalueelle ja ollut valmis metsästyksen aloittamiseen. Kyseessä olevassa tapauksessa vahinko on tapahtunut matkalla metsästystapahtumaan ja kaukana varsinaisesta luvanvaraisesta metsästysalueesta. Metsästystapahtuma ei ollut alkanut vahinkohetkellä. Asetta ei myöskään käytetty vakuutusehtojen mukaiseen harrastustoimintaan sillä hetkellä, kun se rikkoutui kaatumisen seurauksena. Rajoitusehto ei sovellu puheena olevaan tapaukseen.

Mikäli vakuutusyhtiön kanta rajoitusehdon soveltamiseen hyväksyttäisiin, on vakuutusyhtiö katsottava korvausvelvolliseksi vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:n perusteella. Vakuutusyhtiö on laiminlyönyt velvollisuutensa kiinnittää vakuutuksenhakijan huomion ennen vakuutuksen ottamista vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutusyhtiön laiminlyönnistä johtuen vakuutuksenottajan vakuutusturva on jäänyt olennaisesti heikommaksi kuin hän on perustellusti voinut ymmärtää vakuutussopimusta tehdessään. Vakuutuksen pitää olla voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla saamiensa tietojen perusteella on ollut aihetta käsittää. Tällöin vahinko tulee korvata.

Vakuutusyhtiön lisävastine

A:n toteamukseen, että vahinkoilmoitusta tehdessään paikalla olleet virkailijat ovat katsoneet vahingon olleen korvattavan, vakuutusyhtiö on todennut, ettei vahinkoilmoitusta laadittaessa vakuutusyhtiöllä ole ollut vielä käytössään kaikkea sitä tietoa, joka on ollut tarpeen vahinkoasian käsittelyssä. Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 9 luvun 2 momenttiin ja toteaa, ettei vakuutuksenantajan velvollisuuteen suorittaa korvaus vakuutussopimuksen mukaisesti vaikuta korvauksenhakijalle vahingon jälkeen annetut ennakkotiedot tulevasta korvauksesta. A ei ole osoittanut, että hänelle olisi aiheutunut vahinkoa asiamiehen mielipiteen vuoksi.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Kotivakuutuksen ehtojen kohdan KO148 ”Rikkoutuminen” mukaan vakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman rikkoutumisvahingon.

Vakuutus ei korvaa

- Urheilu- tai harrastusvälineen tai –varusteen rikkoutumista silloin, kun sitä käytetään urheilu- tai harrastustoimintaan. Vakuutus korvaa kuitenkin pyöräilykypärän rikkoutumisen.

Ratkaisu

A on tullut metsästä tielle ja on liukastunut ja kaatunut ase kädessä. Tällöin ase on rikkoutunut. A on ollut menossa jänismetsälle, mutta hän ei ole ollut vahinkohetkellä metsästysalueella, jossa hänellä on ollut metsästyslupa eikä ase ole ollut vahinkohetkellä käyttövalmiina eli ladattuna. Ase ei siis ole rikkoutunut sillä metsästettäessä. Rajoitusehtoa tulee tulkita suppeasti sanamuotonsa mukaisesti ja epäselvissä tilanteissa laatijansa vahingoksi.

Harrastusvälinettä koskevan rajoitusehdon mukaan harrastusvälineen rikkoutumista ei korvata, kun harrastusvälinettä käytetään harrastustoimintaan. Täten metsästysaseen rikkoutumista ei korvata, jos se rikkoutuu aseella metsästettäessä. Vakuutuslautakunta katsoo kaiken saamansa selvityksen perusteella, että nyt kyseessä olevassa tilanteessa aseella ei ole metsästetty silloin, kun vakuutuksenottaja on kaatunut tiellä asetta kantaessaan. Tämän vuoksi aseen rikkoutumisvahinko on A:n kotivakuutuksesta korvattava vahinko.

Asian päättyessä vakuutuksenottajalle myönteisesti edellä mainitusti, ei Vakuutuslautakunta ole ottanut asiassa kantaa vakuutusyhtiön mahdolliseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin vakuutusta tehtäessä.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA