Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä (s. 25.3.1947) oli kuulunut ajoilla 21.9.1967 – 15.3.1970 ja 1.4.1970 – 3.7.1981 olleiden työsuhteidensa perusteella työnantajan eläkesäätiön A-osaston toimintapiiriin. Hän oli saanut eläkesäätiöltä 13.5.1982 säätiön sääntöjen mukaisen vapaakirjan, jonka mukaiseksi vanhuuseläkkeeksi ilmoitettiin 9.674,76 mk vuodessa. Lausunnonpyytäjän eläkesäätiön sääntöjen mukainen vanhuuseläkeikä on 60 vuotta.

Päätöksellä 15.3.2007 työeläkeyhtiö myönsi lausunnonpyytäjälle työeläkelakien mukaisen 1.672,74 e/kk työttömyyseläkkeen 1.4.2007 alkaen. Myös eläkesäätiö ilmoitti 16.4.2007 antamallaan päätöksellä, että lausunnonpyytäjä oli oikeutettu lisäeläketurvan mukaiseen vanhuuseläkkeeseen. Koska lisäeläkettä laskettaessa otettiin huomioon lakisääteiset eläkkeet, lisäeläkettä ei kuitenkaan jäänyt maksettavaksi.

Eläkesäätiön päätös

Päätöksen 16.4.2007 liitteenä olleen eläkelaskelman mukaan lausunnonpyytäjän palvelusaika oli 164 kk ja palvelusaika eläkeikään saakka laskettuna 473 kk. Eläkkeen perusteena oleva ns. eläkepalkka oli 2.355,33 euroa/kk. Vapaakirjaeläkkeen määräksi saatiin 60% x 2.355,33 e/kk x (164/473) = 489,99 e/kk. Eläkkeestä vähennettiin samaan työsuhteeseen perustuva lakisääteinen eläke 404,27 e/kk, joten lisäeläkkeeksi jäi  85,72 e/kk. Eläkkeiden yhteensovituksessa huomioitiin myös TEL peruseläke 1.593,47 e/kk ja sosiaaliturvaetuutena 79,27 e/kk, joten eläkkeiden yhteismääräksi tuli laskelman mukaan 1.758,46 e/kk. Kun yhteensovitusrajana oli 60 % eläkepalkasta 2.355,33 e/kk eli 1.413,21 e/kk, ylitti lausunnonpyytäjän eläke yhteensovitusrajan 345,25 eurolla/kk, joten lisäeläkettä ei jäänyt maksettavaksi.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä vaatii eläkeasiansa ratkaisemista niiden eläkesäätiön sääntöjen perusteella, jotka olivat voimassa työsuhteen päättyessä eläkesäätiöön kuuluvaan työnantajaan 3.7.1981. Näiden sääntöjen mukaisesti lisäeläke tulee maksettavaksi ja eläkesäätiön aikanaan antaman vapaakirjan mukaan hän on oikeutettu eläkkeeseen. Eläkesäätiö on perustellut kielteistä päätöstään "lisäeläkkeen rajoittamisella". Hänen erotessaan palveluksesta 3.7.1981 eläkesäätiön säännöissä ei ollut käsitettä "eläkkeen rajoittaminen". Silloin voimassa olleet säännöt ovat osa työsuhteen ehtoja, joita ei voi muuttaa työsuhteen päätyttyä. Käsite "eläkkeen rajoittaminen" on eläkesäätiön säännöissä vasta 1.12.1997 lukien.

Työsuhteen päättyessä 3.7.1981 eläkesäätiön toimintapiiristä eroavan henkilön oikeudet määriteltiin säätiön sääntöjen 8 §:ssä. Eroavan henkilön todettiin säilyttävän oikeutensa vanhuuseläkkeeseen saamalla vapaakirjan, jonka eläkemäärän laskemiseksi annettiin laskukaava. Lisäksi 8 §:ssä määrättiin, että jos vapaakirjan saajalla on vapaakirja myös työnantajan eläkekassasta, vähennetään sen määrä tämän pykälän mukaisesta vapaakirjan määrästä. Kokonaislisäeläkkeeksi on laskettu 489,99 euroa. Siitä tulee vähentää samaan työsuhteeseen perustuva TEL-eläke 397,47 euroa, joten eläkesäätiöstä maksettavaksi eläkkeeksi jää 92,52 euroa kuukaudessa. Vähennettävä TEL-eläke 397,47 euroa on 8 §:ssä tarkoitettu vapaakirja eläkekassasta.

Eläkesäätiön 3.7.1981 voimassa olleiden sääntöjen 33 §:n mukaan eläkesäätiön vanhuuseläke eläkekassasta suoritettavan eläkkeen vähentämisen jälkeen sekä muut eläkkeet ja korvaukset, joita eläkkeen saaja on oikeutettu saamaan, yhdistetään. Jos niiden yhteismäärä on suurempi kuin 60 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta, ylimenevä osa vähennetään säätiön eläkkeestä. Yhdistämistä toimitettaessa otetaan huomioon seuraavat eläkkeet ja korvaukset:

- työntekijäin eläkelain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain, yrittäjien eläkelain ja maatalousyrittäjien eläkelain mukainen vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke;
- sairausvakuutuslain mukainen päiväraha;
- tapaturmavakuutuslain mukainen elinkorko;
- korvauksen saajan vamman johdosta liikennevakuutuslain perusteella tuleva jatkuva korvaus; sekä
- virkasuhteeseen tai työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun eläketurvaan perustuva vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke.

On huomattava, että työttömyyseläke ei ole yhteensovitettavien eläkkeiden ja korvausten luettelossa. Eläkekassa maksaa lausunnonpyytäjälle työttömyyseläkettä.

Eläkesäätiön 3.7.1981 voimassa olleiden sääntöjen eläkkeiden ja korvausten yhdistämistä käsittelevä 33 § on ollut sanamuodoltaan samansisältöinen 1960-luvulta saakka. 33 §:n mukaan eläkkeensaajalle tulevat eläkkeet ja korvaukset yhdistetään ja niiden yhteismäärää verrataan eläkkeen perusteena olevaan palkkaan. Eläkkeen perusteena olevaa palkkaa ei määritellä silloisissa säännöissä. Määritelmää ei voida hakea sääntöjen myöhemmistä sanamuodoista. Analogiaa yhteensovittamisessa on haettava muista 3.7.1981 voimassa olleista säännöksistä. Vuonna 1961 säädetyssä työntekijäin eläkelaissa (TEL) on yhteensovitussäännökset. TEL 8 §:n mukaan eläkkeestä on vähennettävä se osa, millä eläkkeensaajan tämän lain mukaisen eläkkeen sekä hänen kansaneläke-, tapaturmavakuutus-, liikennevakuutus- tai sotilasvammalain taikka hänen virka-, toimi- tai työsuhteeseen liittyvän vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläketurvan nojalla saamansa eläkkeen yhteismäärä on suurempi kuin 60 prosenttia hänen korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta palkastaan.

Eläkepäätökseen 16.4.2007 liittyvässä eläkelaskelmassa lasketaan yhteen sovitettavia eläkkeitä olevan 1.758,46 euroa ja verrataan sitä työeläkeyhtiön eläkelaskelman osoittamasta kolmesta eläkepalkasta matalimpaan. Tämä matalin eläkepalkka on 2.355,33 euroa, josta laskettu 60 % on 1.413,21 euroa, ja eläkesäätiö toteaa, ettei lisäeläkettä jää maksettavaksi. Seuraavasta eläkepalkasta 3.092,15 eurosta laskettu 60 prosenttia on 1.855,29 euroa ja korkeimmasta eläkepalkasta 3.683,28 eurosta laskettu 60 prosenttia on 2.209,97 euroa. Vain laskemalla matalimmasta eläkepalkasta 60 prosenttia eläkesäätiö voi saada tuloksen, ettei lisäeläkettä makseta. Kahdesta muusta eläkepalkasta laskien lisäeläke tulee maksettavaksi.

Kun useampaa eri työsuhteista kertynyttä eläkettä yhteen sovitetaan, on loogista, että yhteensovitusperuste on korkein eläkkeen perusteena oleva palkka. Eläkesäätiön menettely käyttää alhaisinta eläkkeen perusteena olevaa palkkaa on logiikan ja TEL-säännösten vastaista. Menettelylle ei ole perustetta myöskään eläkesäätiön 3.7.1981 voimassa olleissa säännöissä, joita tulee noudattaa. Eläkesäätiön sääntöjä on 4.6.1985 lukien muutettu siten, että 14 §:ään on lisätty määritelmä siitä että "eläkkeen perusteena olevalla palkalla tarkoitetaan samaan työsuhteeseen perustuvaa työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen perusteena käytettävää palkkaa". Tätä määritelmää ei ollut eläkesäätiön säännöissä 3.7.1981. Koska eläkepalkan määritelmä puuttui eläkesäätiön säännöistä 3.7.1981, analogiaa yhteensovitukseen ei voida hakea myöhemmin tehdyistä säännöistä, vaan se on haettava tuona ajankohtana voimassa olleista säännöksistä. Määritelmän lisääminen sääntöihin vahvistaa sen, että aikaisemmin asia on ollut tarkasteltava toisin.

Lausunnonpyytäjä katsoo, että lisäeläkkeen epääminen häneltä ei ole oikeus eikä kohtuus eikä sitä voi perustella eläkesäätiön 3.7.1981 voimassa olleilla säännöillä. Myöhemmin muutettuihin sääntöihin asian ratkaisussa ei voida vedota. Eläkesäätiö on aina ollut kykenevä vastaamaan sääntöjensä mukaisista velvoitteista. Viime vuosina eläkesäätiö ei ole perinyt työnantajilta lainkaan vuosimaksua, koska säätiöön kertynyt omaisuus on ylittänyt säätiön eläkevastuun. Viranomaisten vahvistamia sääntömuutoksia ei ole voitu perustella säätiön vastuukyvyn heikkoudella. Päättyneistä työsuhteista aikaisempien sääntöjen mukaan kertyneen eläkevastuun kantaminen on säätiön tarkoituksen toteuttamista, ei taakka, josta tulee keinotella irti.

Eläkesäätiön vastine

Eläkesäätiö esittää, että lausunnonpyytäjän eläkkeen määrä on laskettu sääntöjen mukaisesti eikä ole esitetty syytä päätöksen muuttamiseen. Lisäeläkkeen määrää on rajoitettu lausunnonpyytäjän saaman lakisääteisen eläkkeen kanssa eikä lisäeläkettä ole sen jälkeen jäänyt enää maksettavaksi.

Oikeus vanhuseläkkeeseen perustuu lausunnonpyytäjälle myönnettyyn vapaakirjaan työsuhteista 21.9.1967 - 15.3.1970 ja 1.4.1970 - 3.7.1981. Vapaakirjan suuruus, muun muassa eläkeikä sekä eläkkeen karttuminen, on määräytynyt työsuhteen päättymishetkellä 3.7.1981 voimassa olleiden sääntöjen mukaan. Vapaakirjassa on lisäksi todettu, että mikäli edunsaajalle maksetaan myös muuta eläkettä, elinkorkoa tai jatkuvaa korvausta, suoritetaan niiden yhteensovitus TEL 8 §:n ja eläkesäätiön sääntöjen 33 §:n mukaisesti.

Eläkesäätiön 3.7.1981 voimassa ollut sääntöjen 33 § on sittemmin sääntömuutoksen yhteydessä siirretty sääntöjen 17 ja 21 §:ksi.

Vapaakirjaan perustuvan vanhuuseläkkeen rajoittaminen on tehty eläkkeen myöntämishetkellä (=eläketapahtumahetkellä) voimassa olevien eläkesäätiön sääntöjen 17 §:n 1 ja 2 momentin perusteella. (Vakuutusvalvontaviraston 12.4.2007 vahvistamat säännöt, jotka ovat tulleet voimaan 1.1.2007.)

Sääntöjen 17 §:n 1 momentin mukaan sääntöjen mukaan määräytyvästä vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeestä sekä hautausavustuksesta vähennetään sääntöjen 10 §:ssä tarkoitettua palvelusaikaa vastaavaan työsuhteeseen perustuva TEL:n mukainen peruseläke. Sääntöjen 17 §:n 2 momentin mukaan 1 momentin mukaisesti vähennettyä eläkkeen määrää rajoitetaan lisäksi siten, että se yhdessä ilman TEL 7 g §:n mukaista kertakorotusta ja ilman TEL 7 h §:n mukaista muuntamista määräytyvän TEL:n, lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijäin eläkelain (LEL), taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijöiden eläkelain (TaEL), yrittäjien eläkelain (YEL) ja maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaisen vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen kanssa on enintään 60 prosenttia sääntöjen 11 §:n mukaisesta eläkepalkasta. Sääntöjen 11 §:ssä todetaan, että eläkkeen perusteena olevalla palkalla tarkoitetaan samaan työsuhteeseen perustuvaa TEL:n mukaista eläkepalkkaa.

Eläkesäätiön vapaakirjaan perustuvasta vanhuuseläkkeestä 489,99 e/kk on ensin vähennetty samaan työsuhteeseen perustuva lakisääteinen eläke 404,27 e/kk (määrä sisältää ko. työsuhteeseen liittyvän suhteellisen osan työeläkelisästä). Sen jälkeen säätiön vanhuuseläkkeen määrää on rajoitettu siten, että se yhdessä kaikkien lakisääteisten eläkkeiden kanssa on enintään 60 % säätiön eläkkeen perusteena olevasta eläkepalkasta eli 2.355,33 eurosta. Koska lakisääteisten eläkkeiden määrä ylittää yhteensovitusrajan eli 1.413,21 euroa, ei lisäeläkettä jää maksettavaksi.

"Eläkkeen rajoittaminen" käsitettä ei ole käytetty 3.7.1981 voimassa olleissa säännöissä, mutta ko. sääntöjen 33 §:ssä käytetty "vähentäminen" termi tarkoittaa samaa asiaa. Rajoittaminen-termi on tullut yleisempään käyttöön eläkkeen laskennassa myöhemmin.

3.7.1981 voimassa olleiden sääntöjen 17 §:n mukaan vanhuuseläkkeen määrä lasketaan sääntöjen 15 §:n 1 ja 2 momentin mukaan lasketusta vuosipalkasta. Sääntöjen 15 §:n 1 momentin mukaan vuosipalkalla tarkoitetaan 15 §:n 2 ja 3 momentissa sanotuin poikkeuksin henkilön työntekijäin eläkelain mukaista

eläkkeen perusteena olevaa palkkaa. Eläkkeen "vähentämistä" koskevassa 33 §:n 2 momentissa puhutaan eläkkeen perusteena olevasta palkasta, jolla tarkoitetaan nimenomaan eläkesäätiön eläkkeen perusteena olevaa palkkaa. Sääntöjen 33 § 1 ja 2 momentissa ei ole viittausta TEL:n silloin voimassa olleeseen 8 §:ään, joten lausunnonpyytäjän esittämälle tulkinnalle, että "vähentämisen" perusteena olisi työhistorian korkein eläkepalkka, ei säännöissä ole perusteita. Näin ollen, vaikka rajoittaminen olisi tehty 3.7.1981 voimassa olleiden sääntöjen mukaan, niin eläke olisi tullut rajoittaa 60 %:iin eläkesäätiön eläkkeen perusteena olevasta palkasta.

Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä

Vuoden 1981 sääntöjen noudattaminen

Eläkesäätiön mukaan vapaakirjan suuruus, eläkeikä ja eläkkeen karttuminen on määräytynyt vuoden 1981 sääntöjen mukaan. Näiltä osin vuoden 1981 sääntöjä on siis noudatettu. Erityisen merkittävää on, että eläkeikä on tuolloisten sääntöjen mukainen 60 vuotta. Eläkkeiden yhteensovittamisessa / rajoittamisessa vuoden 1981 sääntöjä ei ole noudatettu.

Eläkkeiden yhteensovittaminen

Eläkesäätiön mukaan eläkkeen rajoittaminen on tehty 1.1.2007 voimaan tulleiden sääntöjen 17 §:n ja 11 §:n mukaan. Yhteensovitusraja on 17 §:n mukaan 60 prosenttia sääntöjen 11 §:ssä määritellystä eläkepalkasta. Sääntöjen 11 §:n mukaan eläkkeen perusteena olevalla palkalla tarkoitetaan samaan työsuhteeseen perustuvaa TEL:n mukaista eläkepalkkaa. Tämä määritelmä eläkkeen perusteena olevasta palkasta on ollut säätiön säännöissä 4.6.1985 alkaen, silloin 14 §:ssä.

Työsuhde eläkesäätiöön kuuluvaan työnantajaan päättyi 3.7.1981. Eläkeasiaa ei yhteensovittamisenkaan osalta voida ratkaista 1.1.2007 voimaan tulleiden sääntöjen perusteella vaan työsuhteen päättyessä voimassa olleiden sääntöjen perusteella. Silloin voimassa olleet eläkesäätiön säännöt ovat osa työsuhteen ehtoja, joita ei voida muuttaa työsuhteen päättymisen jälkeen.

Eläkesäätiön myöntämä vapaakirja työsuhteen päätyttyä 3.7.1981

Eläkesäätiön johtokunta on myöntänyt vapaakirjan 13.5.1982. Sen mukaan, mikäli edunsaajalle maksetaan myös muuta eläkettä, elinkorkoa tai jatkuvaa korvausta, suoritetaan niiden yhteensovitus TEL 8 §:n ja eläkesäätiön sääntöjen 33 §:n mukaisesti. Vaikka säätiö on vastineessaan viitannut vapaakirjassa olevaan lausumaan, se on kuitenkin yhteensovittanut eläkkeen 1.1.2007 voimaan tulleiden sääntöjensä mukaan.

Eläkesäätiön mukaan myös vuoden 1981 sääntöjen mukaan tehty eläkkeen rajoittaminen olisi johtanut samaan tulokseen kuin nyt tehty rajoittaminen 1.1.2007 voimaan tulleiden sääntöjen perusteella. Näin ei ole. Vapaakirjan mukaan yhteensovitus on tehtävä TEL 8 §:n ja eläkesäätiön sääntöjen 33 §:n mukaan. Säätiö ei esitä, kuinka yhteensovittamisessa on sovellettu TEL 8 §:ää.

Lausunnonpyytäjä toistaa, että vuoden 1981 säännöt eivät sisällä yhteensovittamisessa tarvittavan eläkepalkan määritelmää, joten analogisesti on tukeuduttava muihin 3.7.1981 voimassa olleisiin säännöksiin. Jo edellä mainittu vapaakirjan lausuma antaa asiasta selvän määräyksen. TEL 8 §:n mukaan yhteensovitusperusteena käytetään korkeinta eläkkeen perusteena olevaa palkkaa, josta lasketaan 60 prosentin yhteensovitusraja.

Eläkesäätiön sääntöihin on 4.6.1985 lukien lisätty määritelmä: "Eläkkeen perusteena olevalla palkalla tarkoitetaan samaan työsuhteeseen perustuvaa työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen perusteena käytettävää palkkaa." Tätä määritelmää ei voida asiaan soveltaa, koska se on otettu sääntöihin työsuhteen päättymisen jälkeen. Määritelmän lisäämisen sääntöihin vahvistaa sen, että asiaa on aikaisemmin päättyneen työsuhteen osalta tarkasteltava toisin.

Vanhuuseläkkeen laskeminen

Eläkesäätiö käsittelee vastauksessaan myös säätiön vanhuuseläkkeen laskemista. Eläkkeen laskemisen suhteen ei ole huomautettavaa, mutta lausunnonpyytäjä pyytää oikaisemaan eläkkeen yhteensovituksen.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Ratkaistava kysymys

Asiassa on kysymys lausunnonpyytäjälle 13.5.1982 annettuun eläkevapaakirjaan perustuvan lisäeläkkeen yhteensovittamisesta lausunnonpyytäjän muiden eläkkeiden kanssa. Eläkesäätiön mukaan yhteensovituksen vuoksi lisäeläkettä ei ole jäänyt maksettavaksi. Lausunnonpyytäjä on kuulunut eläkesäätiön toimintapiiriin työsuhteiden 21.9.1967 – 15.3.1970 ja 1.4.1970 – 3.7.1981 perusteella.

Lautakunnan käsityksen mukaan lausunnonpyytäjä ei väitäkään, että eläkesäätiö olisi laskenut hänen eläkkeensä sinänsä väärin, vaan erimielisyys koskee sitä, minä ajankohtana voimassa olleiden eläkesäätiön sääntöjen perusteella lisäeläke on yhteensovitettava. Eläkesäätiö on laskenut vapaakirjan määrän sen antaessaan, mutta rajoittanut lisäeläkkeen eläketapahtumahetken sääntöjensä eli 1.1.2007 alkaen voimassa olleiden sääntöjen mukaan. Lausunnonpyytäjä vaatii eläkkeen laskemista eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneen työsuhteensa päättymishetkellä 3.7.1981 voimassa olleiden sääntöjen eli vuoden 1974 sääntöjen mukaan. Lausunnonpyytäjä katsoo vanhojen sääntöjen johtavan siihen, että eläkkeen laskennassa olisi käytettävä korkeampaa eläkepalkkaa, jolloin lisäeläkettä tulisi maksettavaksi.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että työntekijän oikeus saada lisäeläkettä eläkesäätiöstä perustuu aina eläkesäätiön sääntöihin. Voimassa olevassa eläkesäätiölaissa (29.12.1995/1774) ei kuitenkaan ole nimenomaista säännöstä siitä, minkä ajankohdan sääntöjen nojalla eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvan tai eläkesäätiöltä vapaakirjan saaneen henkilön eläkeoikeus määräytyy ja eläke on laskettava siinä tapauksessa, että eläkesäätiön sääntöjä on muutettu.

Eläkesäätiölain 10 §:ssä todetaan ainoastaan, että eläkesäätiön säännöille ja niiden muutoksille on haettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistus ja että ministeriön on vahvistettava säännöt tai niiden muutokset, jos säännöt ovat lain mukaiset.

Eläkesäätiölain 11 §:n 2 momentin mukaan, jos eläkesäätiön sääntöjen muutos tarkoittaa toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden eläkkeiden vähentämistä tai poistamista siltä osin kuin eläkkeiden on katsottava perustuvan ennen muutosajankohtaa suoritettuun palvelukseen, sääntömuutoksen vahvistamisen edellytyksenä on, että muutosta on kannattanut vähintään neljä viidesosaa eläkesäätiön hallituksen tai hallintoneuvoston kokouksen läsnä olevista jäsenistä. 11 §:n 3 momentin mukaan, jos eläkesäätiön sääntöjen muutos tarkoittaa toimintapiiriin kuuluneiden henkilöiden eläkkeiden tai eläkkeellä olevien henkilöiden alkaneiden eläkkeiden tai heidän ja heidän edunsaajiensa vastaisten eläkkeiden vähentämistä tai poistamista, muutoksen vahvistamisen edellytyksenä on, että päätös sääntöjen muuttamisesta on tehty 2 momentin mukaisella määräenemmistöllä ja että lisäksi muutos on eläkesäätiön toiminnan jatkamisen kannalta välttämätön tai että ne, joiden eläkkeitä vähentäminen tai poistaminen koskee, ovat antaneet toimenpiteelle suostumuksensa.

Eläkesäätiölain 11 §:n 6 momentin mukaan, mikäli lakisääteisen eläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vähennetään tai rajoitetaan, eläkesäätiön vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia voidaan sen estämättä, mitä 2, 3 ja 5 momentissa säädetään, vastaavasti vähentää tai rajoittaa muuttamalla eläkesäätiön sääntöjä. Mitä edellisessä virkkeessä säädetään, koskee myös eläkesäätiön sääntöjen muuttamista siten, ettei vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisilla eläkkeillä ja muilla etuuksilla korvata lakisääteisen eläketurvan mukaisiin eläkkeisiin ja muihin etuuksiin tehtyjä vähennyksiä ja rajoituksia. Tässä momentissa tarkoitettu päätös sääntöjen muuttamisesta tehdään 1 momentin mukaisella tavalla, ellei eläkesäätiön säännöissä toisin määrätä.

Aiemmin voimassa olleen eläkesäätiölain (2.12.1955/469) eläkesäätiön sääntöjen muuttamista koskevan 18 §:n 1 momentin mukaan eläkesäätiön sääntöjä saadaan muuttaa vain, milloin se muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai muusta syystä havaitaan tarpeelliseksi ja sosiaaliministeriö muutoksen hyväksyy. Jos sääntöjen muutos tarkoittaa eläkkeiden ja muiden etujen vähentämistä, alennettakoon kaikkien etuja samassa suhteessa, mikäli sosiaaliministeriö ei tarkoituksenmukaisuussyistä hyväksy muunlaista menettelyä. Sanottuja etuja älköön kuitenkaan vähennettäkö enempää, kuin toiminnan jatkamisen kannalta on välttämätöntä.

Lautakunta toteaa, että eläkevapaakirja merkitsee sitä, että vapaakirjan saaja säilyttää oikeutensa saada eläkesäätiöltä eläkettä myös eläkesäätiön toiminta-piiriin kuuluneen työsuhteensa päätyttyä ennen eläketapahtumaa, eli esimerkiksi työsuhteen päättyessä ennen eläkesäätiön sääntöjen mukaista vanhuus-eläkeikää. Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjän vapaakirjaa 13.5.1982 annettaessa siinä ilmoitetun kokonaiseläkkeen määrä on luonnollisesti tullut laskea eläkesäätiön silloin voimassa olleiden sääntöjen mukaisesti. Sanottu kokonaiseläkkeen määrä on mainittu vapaakirjassa.

Edellä mainittujen vanhan eläkesäätiölain 18 §:n 1 momentin sekä nykyisin voimassa olevan eläkesäätiölain 11 §:n 2, 3 ja 6 momenttien mukaan eläkesäätiö voi muuttaa sääntöjään säännöksissä mainituin erityisin edellytyksin myös niin, että sääntömuutokset merkitsevät jo alkaneiden eläkkeiden tai vastaisten eläkkeiden vähentämistä tai poistamista. Säännöt ja niiden muutokset vahvistaa viranomainen edellyttäen, että säännöt ovat lain mukaiset.

Ottaen huomioon, että eläkesäätiön sääntömuutosten vahvistaminen kuuluu viranomaiselle, lautakunta ei ole toimivaltainen tutkimaan eläkesäätiön sääntöjen tai niihin tehtyjen muutosten lainmukaisuutta. Lausunnonpyytäjän asiassa eläkesäätiön sääntöjen tulkinnasta ja eläkepalkan määrittelystä esittämän johdosta lautakunta toteaa, että eläkesäätiön sääntöjä on tarkennettu ja terminologiaa muutettu lausunnonpyytäjän vapaakirjan antamisen jälkeen. Lautakunnan käsityksen mukaan kyse ei kuitenkaan ole ollut siitä, että eläkesäätiön sääntöjä olisi muutettu lausunnonpyytäjän eläkeoikeutta heikentävästi.

Edellä lausutut seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että eläkesäätiön antaman vapaakirjan nojalla myöhemmin maksettavan eläkkeen yhteensovittaminen muiden eläkkeiden kanssa on tehtävä eläketapahtumahetkellä voimassa olevien eläkesäätiön sääntöjen perusteella. Näin on riippumatta siitä, millä ajalla eläke on karttunut tai milloin eläkettä koskeva vapaakirja on annettu. Menettely vastaa lisäeläkkeiden myöntämisessä noudatettua käytäntöä silloin, kun sääntöjen mukaan työsuhteen päättyessä lasketaan vain kokonaisvapaakirja ja lisäeläke rajoitetaan vasta sen alkaessa. Vastaavalla tavalla menetellään myös lakisääteisen työeläkkeen laskemisessa ja yhteensovittamisessa.

Lausunnonpyytäjän lisäeläke on siten tullut yhteen sovittaa eläkesäätiön 1.1.2007 lukien voimassa olleiden sääntöjen perusteella. Sanottujen sääntöjen 17 §:n mukaan lisäeläkkeen määrä yhdessä muiden eläkkeiden kanssa saa olla enintään 60 prosenttia 11 §:n mukaisesta eläkepalkasta. Eläkepalkalla tarkoitetaan samaan työsuhteeseen perustuvaa TEL:n mukaista eläkepalkkaa. Tämä TEL:n mukainen eläkepalkka lasketaan 11 §:n mukaan siitä työsuhteesta, joka lausunnonpyytäjällä on ollut säätiöön kuuluvaan työnantajaan. Rajoituksessa huomioon otettavana eläkkeenä on erikseen mainittu myös TEL:n mukainen työttömyyseläke.

Eläkesäätiö on rajoittanut lausunnonpyytäjän kokonaislisäeläkkeen eläketapahtumahetkellä voimassa olleiden eli 1.1.2007 voimaan tulleiden sääntöjen mukaan. Rajoitusperusteena säätiö on käyttänyt eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneesta – ja siis myös vapaakirjan perusteena olleesta – työsuhteesta määriteltyä eläkepalkkaa, 2.355,33 euroa. Lautakunta toteaa, että eläkesäätiö on rajoittanut lisäeläkkeen oikein. 

Lautakunta toteaa vielä seuraavaa:

Lausunnonpyytäjä on esittänyt, että vuonna 1981 voimassa olleet säännöt eivät sisällä yhteensovittamisessa tarvittavan eläkepalkan määritelmää ja toisaalta, että yhteensovittamisessa pitäisi soveltaa paitsi vuoden 1981 sääntöjä, myös TEL:n 8 §:ää.

Vuonna 1981 voimassa olleiden sääntöjen 33 §:ssä on säännös eläkkeiden yhteensovittamisesta ja kokonaiseläkkeen rajoittamisesta enintään 60 prosenttiin eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Eläkkeen perusteena oleva palkka on määritelty sääntöjen 15 §:ssä. Sääntöjen 15 §:n 1 momentin mukaan vuosipalkalla tarkoitetaan pykälässä mainituin poikkeuksin työntekijäin eläkelain mukaista eläkkeen perusteena olevaa palkkaa. Lautakunta katsoo koko 15 § huomioon ottaen, että vuoden 1981sääntöjä ei voida tulkita perustellusti lausunnonpyytäjän esittämin tavoin niin, että eläkkeen perusteena olevalla vuosipalkalla olisi tarkoitettu jotakin muuta palkkaa kuin nimenomaan eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvasta työsuhteesta maksettua työntekijäin eläkelain mukaista palkkaa. Tämän vuoksi lausunnonpyytäjän lisäeläkettä ei olisi voitu rajoittaa vuonna 1981 voimassa olleiden sääntöjenkään mukaan työeläkeyhtiön laskelmasta ilmenevien muista työsuhteista määriteltyjen korkeampien eläkepalkkojen perusteella.

Vuonna 1981 voimassa olleiden sääntöjen 33 §: n 3 momentissa tarkoitettu TEL:n 8 §:n 3 momentin mukainen yhteensovitus koskee sääntökohdassa todetuin tavoin vain sellaista tilannetta, jossa työntekijä on ollut samanaikaisesti kahdessa tai useammassa työ- tai virkasuhteessa tai saa aikaisemman työsuhteen perusteella eläkettä. Vuoden 2007 säännöissä vastaava säännös on 17 §:n 7 momentissa. Lausunnonpyytäjän kohdalla ei ole kyse sääntökohdassa tarkoitetusta rinnakkaisuudesta, joten säännöstä ei voida soveltaa.

Lopputulos

Lautakunta katsoo eläkesäätiön laskeneen lausunnonpyytäjän lisäeläkkeen oikein ja asiaan sovellettavien sääntöjensä mukaisesti.

Lautakunta on ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa vain siltä osin kuin se koskee eläkesäätiöllä sen sääntöjen mukaan olevaa suoritusvelvollisuutta. Lautakunta ei sen sijaan voi lausua asiasta siltä osin kuin se mahdollisesti koskee kysymystä siitä, mitä lausunnonpyytäjän eläkeoikeudesta oli sovittu osana hänen työsuhteensa ehtoja.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Rissanen, jäsenet Helle, Kauppila ja Korpiola sekä varajäsenet Hänninen ja Koskiniemi. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA