Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 1965) oli 26.6.2012 laittamassa asuntovaunun parisängyn alla olevaan tavaratilaan tavaroita, kun sängyn tukijalka petti ja parisängyn puinen reuna osui A:n kaularankaan ja takaraivoon. Tavarantarkastajan lausunnon 13.5.2013 mukaan patjarungon yläasennossa tukemiseen käytettävään metallitankoon kohdistuvan voiman suuruudeksi mitattiin 25 kg, toisin sanoen patjarunko painaa tukitankoa alaspäin 25 kg:n massalla.

Tapaturman jälkeen alkoi kaularankaoireilu, josta aiheutuneista hoitokuluista A haki korvausta matkavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö korvasi hoitokuluja 7.8.2012 saakka. Tämän jälkeinen oireilu ja tutkimuksen ja hoidon tarve johtuivat yhtiön käsityksen mukaan kaularangan rappeumamuutoksista, jotka eivät liittyneet vahinkotapahtumaan. Tämän vuoksi korvaushakemus hoitokuluista 7.8.2012 jälkeiseltä ajalta hylättiin.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A vaatii kaularankaoireistoon liittyvien hoitokulujen korvaamista vakuutusehtojen mukaisen enimmäisajan mukaisesti eli siihen saakka, kunnes vahingon sattumisesta on kulunut kolme vuotta.

A katsoo, että tapaturma 26.6.2012 on ollut voimakasenerginen ja aiheuttanut piiskaniskuvamman. Parisänky on ollut noin 100 kg painoinen. Piiskaniskuvamman yleisimpiä oireita ovat niskakipu ja kaularangan alentunut liikkuvuus. A pyytää Vakuutuslautakuntaa arvioimaan, onko A:ta kohdannut niin voimakasenerginen tapaturma, että se olisi todennäköisesti aiheuttanut vamman myös terveeseen niskaan. Tällaisessa tapauksessa kaularangan rappeumalöydösten merkitys vähenee, ja tapaturmasta johtuva oireilun pitkittyminen tulee korvata löydöksistä huolimatta. Samalla A pyytää lautakuntaa arvioimaan, toteutuiko A:n kohdalla piiskaniskuvammalle tyypillinen mekanismi, vaikkei kyseessä ollutkaan liikenneonnettomuus.

A viittaa häntä koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hoitavien lääkäreiden lausuntoihin. Magneettitutkimuksissa on rappeumaperäisten muutosten lisäksi todettu mahdollisesti posttraumaattiseen syrinx-onteloon viittaava löydös. Kaularankaoireiden hoitoon perehtynyt fysiatri on 18.12.2012 määrännyt A:lle Lioresal-lääkityksen, joka on auttanut A:n oireisiin. Kontrollikäynnillä 9.4.2013 fysiatri on Lioresalin vasteen perusteella katsonut, että kyseessä täytyy olla selkäydinvamma. Myös neurokirurgian erikoislääkäri on pitänyt mahdollisena, että magneettitutkimuksessa nähty löydös on posttraumaattinen nesteontelo, jolla on vaikutusta A:n oirekuvaan. A pyytää lautakuntaa arvioimaan valituksen liitteenä toimitetun kuvantamismateriaalin perusteella, onko A:lla havaittu syrinx-ontelo todennäköisesti posttraumaattinen, onko A:le todennäköisesti aiheutunut tapaturman seurauksena selkäydinvamma, joka selittää oirekuvan pitkittymisen, onko A:lle todennäköisesti aiheutunut tapaturman seurauksena piiskaniskuvamma, joka selittää oirekuvan pitkittymisen ja viittaako Lioresal-lääkkeen hyvä vaste sellaiseen lääketieteelliseen ongelmaan, joka todennäköisesti ei selity rappeumamuutoksilla.

Siltä osin, kuin vakuutusyhtiö on viitannut tapaturmasta riippumattomien kaularangan rappeumamuutosten vaikutukseen oirekuvassa, A toteaa, että näyttötaakka on tältä osin vakuutusyhtiöllä. Yhtiön tulee osoittaa, että A:n oirekuvan todennäköinen syy on jokin muu kuin 26.6.2012 sattunut matkatapaturma. A katsoo, etteivät kaularangan magneettitutkimuksissa todetut lievät kulumamuutokset riitä selittämään oireistoa, vaan niiden syynä on voimakasenerginen matkatapaturma.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että korvauksenhakijan velvollisuutena on esittää näyttö vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman eli tapaturman sattumisesta sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välisestä syy-yhteydestä. Arvioinnissa ovat keskeisiä tiedot sattuneen tapaturman laadusta ja voimakkuudesta sekä vakuutetulle tehdyissä lääketieteellisissä tutkimuksissa todetut löydökset.

Vakuutusyhtiö katsoo, että A:lle tehdyissä lääketieteellisissä kuvantamistutkimuksissa todetut löydökset ovat sairausperäisiä. Hänellä on ollut selkäkipua jo ennen tapaturman sattumista ja hänellä on jo vuonna 2006 todettu magneettitutkimuksessa lannerangan rappeumaperäisiä muutoksia. Tapaturman jälkeen ei ole todettu mitään tapaturmaperäisiä muutoksia. Sen sijaan on todettu kaularangassa rappeumamuutoksia.

Piiskaniskuvamma eli niskan retkahdusvamma syntyy, kun pää heilahtaa äkillisesti ja hallitsemattomasti taaksepäin ja sen jälkeen voimakkaaseen etutaivutukseen. Vamma syntyy tyypillisesti peräänajokolarissa. A:n tapauksessa tapaturmamekanismin seurauksena ei ole aiheutunut piiskaniskuvammalle tyypillistä niskan edestakaista retkahdusliikettä. Tämän lisäksi A on sairauskertomusmerkinnän 7.8.2012 mukaan saanut osin otettua pudonnutta sänkyä käsillään vastaan, mikä on vähentänyt vammaenergian voimakkuutta. A on myös tapaturman jälkeen voinut jatkaa matkaansa ja hän on hakeutunut hoitoon vasta kotiin palattuaan, noin viikon kuluttua tapaturman sattumisesta. Vakuutusyhtiö pitää näillä perusteilla epätodennäköisenä, että A:lle olisi aiheutunut matkatapaturman 26.6.2012 seurauksena piiskaniskuvamma.

Siltä osin kuin A on viitannut posttraumaattiseen syrinx-onteloon mahdollisena oireiden syynä, vakuutusyhtiö viittaa A:ta tutkineiden ja hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin. Lääkärit ovat olleet epävarmoja siitä, mikä on tämän löydöksen merkitys. Löydöksen on arvioitu olevan joko tapaturmaperäinen tai vaihtoehtoisesti viittaavan selkäytimen normaalia laajempaan keskuskanavaan ja olevan siten normaali sivulöydös. Lausunnoista ilmenevä lääketieteellinen epävarmuus huomioiden vakuutusyhtiö katsoo, ettei ole osoitettu, että kuvantamistutkimuksissa todettu syrinx-ontelo olisi tapaturmaperäinen. Yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen kokemuksen mukaan Lioresal-lääkkeen vaikuttavuuden perusteella ei myöskään voida todeta selkäydinvammaa.

Yhteenvetona vakuutusyhtiö toteaa, että A:n tapaturmavammat ovat tapaturmamekanismi, alkuvaiheen tilankuvaustiedot ja kuvantamistutkimuksista saatu lääketieteellinen selvitys huomioon ottaen olleet varsin lieväasteiset. Yhtiö katsoo, että A:lle on sängyn tukijalan pettäessä aiheutunut kaularangan venähdysvamma, joka yleisen lääketieteellisen kokemuksen perusteella paranee noin viiden viikon kuluessa. Tapaturmasta aiheutunut vamma on siten tullut korvatuksi 7.8.2012 mennessä. Kaularangan pitkittynyt kiputila ei ole syy-yhteydessä tapaturmaan, vaan se mitä todennäköisimmin johtuu kuvantamistutkimuksilla osoitetuista laajoista kaularangan rappeumamuutoksista. Yhtiö pitää korvauspäätöstään vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutusyhtiö on vielä 18.2.2015 ilmoittanut Vakuutuslautakunnalle, että A:n puoliso on ollut yhtiöön yhteydessä ja lähettänyt yhtiölle vuonna 2007 täytetyn terveysselvityksen, joka A:n puolison ilmoituksen mukaan on lokakuussa 2007 toimitettu yhtiölle A:lle haettavaa tapaturmavakuutusta varten. A:n puoliso on pyytänyt yhtiötä lähettämään selvityksen edelleen Vakuutuslautakunnalle. Yhtiö ilmoittaa, ettei terveysselvitystä ole koskaan toimitettu sille eikä A ole hakenut yhtiöltä tapaturmavakuutusta. A on 12.10.2009 käynyt yhtiön konttorilla hakemassa matkustajavakuutusta.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 17.8.2006–12.11.2014.

Terveyskeskuksen sairauskertomustekstin 2.7.2012 mukaan painava matkailuvaunun sänky on pudonnut A:n päähän noin viikko sitten, mistä saakka A:lla on enenevissä määrin ollut raajojen puutumista ja tikkuilua kohtauksittain. Myös kasvoilla on ollut tällaista tunnetta poskipäissä molemmin puolin kohtauksen aikana. A:lla on lisäksi ollut heikotusta. A:lla on entuudestaan lannerangassa nikamaliukumaa, josta on aiheutunut jonkin verran alaraajaoireilua. Kliinisessä tutkimuksessa on todettu neljännen kaulanikaman tienoilla ja siitä ylöspäin jonkin verran tunnusteluarkuutta. Pään liikkeet ovat hyvät. Kaularangan TT-kuvauksessa 2.7.2012 ei ole todettu nikamamurtumia. Muitakaan tapaturmaperäisiä muutoksia ei ole todettu, kaulanikamien nikamaväleissä on todettu rappeumaperäisiä löydöksiä (välilevymadaltumaa, spondyloosia, kalkkia). A:ta on samana päivänä tutkittu myös lanne- ja rintarangan oireiston sekä polvioireiden takia; lannerangassa on todettu nikamavälien kaventumaa ja vähäistä spondyloosinokkamuodostumaa.

A on 6.7.2012 ollut alaselkä- ja iskiaskipujen takia yksityisen ortopedin tutkittavana. Alaraajojen neurologinen tutkimus on ollut normaali. A:lle on määrätty kipulääkitys. A on 7.8.2012 ollut neurologin tutkittavana. Pään liikkeet ovat olleet normaalit eikä niskassa ole ollut arkuutta. Kaularangan magneettitutkimuksessa 7.8.2012 ei ole todettu vammamuutoksia. Viidennen ja kuudennen kaulanikaman välinen välilevy on ollut madaltunut ja selkäydinkanava em. kohdalla ahdas. Oikealla kolmannen ja neljännen kaulanikaman välillä ja molemmin puolin viidennen ja kuudennen kaulanikaman välillä on ollut ahtautta. Kaulaytimessä on ollut nikamien C5–C7 tasolla pitkittäinen nesteontelo, jota on pidetty normaalia kookkaampana keskuskanavana tai posttraumaattisena syrinx-ontelona. A on ollut neurokirurgian poliklinikalla alaselkä- ja niskaoireiden takia tutkittavana 11.10.2012. A on vastaanotolla pitänyt tukikauluria, jota hän on kertonut käyttävänsä lähes koko ajan pystyssä ollessa. Oireiksi A on kuvannut puutuneisuuden tunteen kaulalla ja kasvoissa erityisesti suun ympärillä sekä yläraajoissa. Nukkumisasentoa A on joutunut hakemaan ja olemaan jalat koholla sekä tyyny niskan takana. Pystyyn noustessa oireet ovat pahentuneet ja puutuneisuuden tunteen lisäksi on ollut heikotusta ja pyörtymisen tunnetta. Kliininen tutkimus on ollut normaali, mutta A:n oireet kuitenkin voimakkaat ja työkyvyttömyyttä aiheuttavat. A:ta tutkinut lääkäri on sopinut A:n kanssa konsultoivansa vielä erikoislääkäriä kaularangan magneettikuvauksen löydösten osalta. Sairauskertomusmerkinnän 29.10.2012 mukaan tämän konsultaation perusteella magneettikuvassa todettu syrinx-ontelo ei sovi aiheuttamaan oireistoa eikä vaadi hoitoa.

A on hakeutunut fysiatrian erikoislääkärin vastaanotolle 18.12.2012. Neurologinen tutkimus on ollut normaali. Fysiatri on todennut densin olleen aavistuksen oikealla vuonna 2008 otetuissa röntgenkuvissa, kuten myös 2.7.2012 tehdyssä tietokonetomografiakuvauksessa. 7.8.2012 tehdyn magneettikuvan osalta fysiatri on todennut, että selkäydin on kaularangan kolmannen ja neljännen nikaman tason protruusion kohdalla ollut hieman ”deformi”. A:lle on aloitettu kokeeksi Lioresal-lääkitys. Uusi kaularangan magneettitutkimus on tehty 17.4.2013. Lievästi laajentuneeseen selkäytimen keskuskanavaan/syrinx-onteloon viitannut löydös on ollut ennallaan. Lisäksi on nähty rintarangan alueella ohut juostemainen selkäytimen kanavamuutos.

A on 4.6.2013 ollut neurokirurgin tutkittavana kramppimaisten vartalon ja raajojen tuntemusten ja pistelyjen takia. Muun muassa pään fleksioasento on provosoinut. Kliinisessä tutkimuksessa ei ole todettu selkäydinperäisiä löydöksiä. Neurokirurgi on todennut molemmissa aikaisemmissa magneettikuvauksissa tehdyt löydökset eli viidennen ja kuudennen selkänikaman tasolla olleen, selkäydinkanavaa ahtauttavan rappeumamuutoksen sekä laajentuneen keskuskanavan, joka voi olla myös tapaturmaperäinen. Neurokirurgi on kuitenkin katsonut, ettei tapaturman yhteydessä ole ollut mitään selkäydinvaurioon viittaavaa. Leikkaushoitoon ei ole ollut aihetta, mitä tosin voisi vielä harkita, jos kaularangan taivutuskuvissa olisi poikkeavaa liikettä. Tällaista ei kuitenkaan ole todettu.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa dosentti, LKT, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolaiselta, jolla on myös kuntoutuksen ja kivunhoidon erityispätevyydet.

Lääketieteellinen selvitys ja kuvantamistutkimukset

Pohjolainen toistaa lausunnossaan lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevät tiedot ja toteaa tarkastaneensa lausuntoa varten A:n radiologiset, kaularankaa koskevat tutkimukset.

Viikon kuluttua tapaturmasta eli 2.7.2012 otetussa pään tietokonekerroskuvauksessa ei ole todettu poikkeavaa. Samana päivänä tehdyssä kaularannan tietokonekerroskuvauksessa on todettu kaulanikamien 5 ja 6 välissä vahva välilevyrappeuma ja madaltuma ja lievempi madaltuma kaulanikamien 3 ja 4 välissä. Välilevyrappeumaan ja selkärankarikkoon liittyvät nikamasolmujen luiset terävöitymät suuntautuvat kaulanikamien 5 ja 5 välissä taaksepäin kaventaen selkäydinkanavaa. Traumaattisia muutoksia kaularangassa ei ole. Kuudennen kaulanikaman okahaarakkeen takana on kalkkeuma, joka ei sovi olemaan tapaturmassa 26.6.2012 syntynyt. Rintarangan röntgenkuvauksessa 2.7.2012 rintarangan alaosassa on selkärankarikkoon sopivat päätelevyjen terävöitymät usealla tasolla. Lannerangan röntgenkuvauksessa 2.7.2012 on kahden alimman välilevyn madaltumat ja selkärankarikkomuutokset, jotka ovat näkyneet myös 30.9.2012 tehdyssä lannerangan magneettitutkimuksessa.

Vajaa 1,5 kuukautta vammasta eli 7.8.2012 tehdyssä kaularangan magneettikuvauksessa ei ole vammamuutoksia. Kaularangan välilevyjen nestepitoisuus on alentunut välilevyrappeumiin sopien. Kaulanikamien 5 ja 6 väli on matala ja näiden nikamien päätelevyjen reunoissa on luiset terävöitymät, jotka kaventavat selkäydinkanavaa ja nikamien 5 ja 6 hermojuuriaukkoja molemmin puolin. Rappeumamuutoksista johtuen myös nikamien 3–4 hermojuurikanava on kohtalaisesti ahtautunut. Kaulaytimessä on ohut keskuskanavan nesteontelo nikamien 5–7 tasolla. Toinen ohut nesteontelo hahmottuu kolmannen rintanikaman tasolta neljännen rintanikaman korkeudelle, jonne kuvantaminen rintarangan alueelle on ulotettu.

Vajaa yhdeksän kuukautta vammasta otetut kaularangan magneettikuvat eivät ole käytettävissä, mutta kuvauksen lausunnon 7.8.2012 mukaan näkyvät muutokset ovat ennallaan. Tapaturmaperäisistä muutoksista ei ole mainintoja. Keskuskanavan nesteontelot ovat ennallaan. Kaularangan taivutuskuvissa kaulanikamien 5 ja 6 välissä on välilevymadaltuma eikä em. välissä tapahdu liikettä. Muissa kaularangan väleissä liikkuvuus on normaalia.

Posttraumaattinen syringomelia

Posttraumaattisella syringomelialla tarkoitetaan selkäytimen keskuskanavan kystistä laajentumaa. Syringomelia voi kehittyä oireettomasti vuosien kuluessa primaarivammautumisen jälkeen. Selkäydinvammaisista 4–5 %:lla todetaan myöhäisvaiheessa oireista syringomeliaa selkäytimessä. Posttraumaattista syringomeliaa tulee epäillä, jos neurologinen tila huonontuu usean vuoden jälkeen vammautumisesta. Syringomelian etenemistä on todettu erityisesti niillä selkäydinvammapotilailla, joita ei primaarivaiheessa ole leikattu ja joilla on selkärangassa kyfoosi sekä siihen liittyvä selkäytimen puristustila. Ensimmäisenä kliinisenä oireena saattaa olla lisääntynyt kipu ja muina oireina esiintyy tuntovaurion etenemistä ylöspäin, spastisuuden lisääntymistä, etenevää lihasheikkoutta ja autonomisen hermoston oireita.

Johtopäätökset

Pohjolainen viittaa käytössään oleviin asiakirjoihin ja toteaa, että vammamekanismina on kuvattu noin 25 kg:n patjarungon putoaminen noin 50 asteen pystyasennosta A:n pään takaraivon osaan hänen ollessaan laittamassa sängyn alle tavaroita. Patjarunko on aiheuttanut takaraivoon paikallisen iskun, mutta ei tajuttomuutta. Kaularankaan on todennäköisesti myös kohdistunut eteenpäin tapahtunut venähdysvamma. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että kaularangan alueelle olisi kohdistunut selkäytimen ruhjevammaa. A on hakeutunut ensimmäisen kerran lääkäriin vasta hieman vajaa 7 vuorokautta vamman jälkeen, jolloin hänellä on todettu takaraivossa arkuutta, mutta ei ruhjetta, ja kaularangan liikkuvuus on ollut hyvä. Nämä viittaavat siihen, että iskun voima ja energia ei ole ollut voimakas. Vamman jälkeen tehdyissä lukuisissa lääkärin tutkimuksissa neurologinen tutkimus on ollut normaali eikä välittömästi tai myöhemmin vamman jälkeen ole tullut esille mitään sellaista, että A olisi saanut kaularangan alueen selkäydinvamman.

A:n kaikissa radiologisissa tutkimuksissa on todettu kaularangan rappeumalöydöksiä. Varsinkin kaulanikamien 5–6 rappeuma on pitkälle edennyt ja aiheuttaa selkäydinkanavan ahtautumista. Kaularangan venähdysvamma on todennäköisesti pahentanut kaularangan rappeumaperäistä oireistoa. A:lla on lisäksi todettu kaksi selkäytimen keskuskanavan ohutta nesteonteloa. Lievästi laajentunut selkäytimen keskuskanava voi olla normaalivariaatio ilman, että sillä on kliinistä merkitystä. Magneettikuvauksessa nähdään joskus sivulöydöksenä kaula- ja rintaytimen alueella merkityksetön ohut keskuskanavan laajentuminen. A:lla todettua selkäytimen keskuskanavan nesteonteloa ei voida pitää posttraumaattisena syringomeliana eikä vahinkotapahtumalla ole syy-yhteyttä keskuskanavan laajentumiseen.

Yhteenvetona Pohjolainen toteaa, että A:lla on vahinkotapahtuman jälkeen todettu takaraivon arkuutta, minkä lisäksi hän on todennäköisesti saanut vahinkotapahtuman yhteydessä kaularangan eteenpäin suuntautuneen venähdysvamman ja rappeuma-alueen lievän kudosvaurion. Tämä on aiheuttanut inflammaation eli rappeuma-alueen vasteen vammaan ja siten kaularangan rappeumaperäisen oireiston pahenemisen. Vammamekanismi, vamman voimakkuusenergia, itse vamma ja tutkimuslöydökset huomioon ottaen A:n tutkimukset ja hoito ovat tapaturmaperäisin syin perusteltuja 6–8 viikon ajan vahinkotapahtumasta lukien.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, kuinka pitkältä ajalta A:n niska- ja kaularankaoireiluun liittyviä tutkimus- ja hoitokuluja tulee korvata matkatapaturmaan 26.6.2012 liittyvinä.

A:n puoliso on lisäksi pyytänyt vakuutusyhtiötä toimittamaan Vakuutuslautakunnalle vuonna 2007 täytetyn terveysselvityksen, jolla olisi haettu A:lle tapaturmavakuutusta. Yhtiön mukaan tätä terveysselvitystä ei kuitenkaan ole toimitettu yhtiölle eikä A:lle muutenkaan ole haettu tapaturmavakuutusta. Vakuutuslautakunnan käytössä olevan 15.5.2012 päivätyn vakuutuskirjan mukaan A:n hyväksi on vahinkohetkellä ollut voimassa matkustajavakuutus. Vakuutuskirjalla ei mainita tapaturmavakuutusta eikä tältä osin ole myöskään olemassa korvauspäätöstä. Vakuutuslautakunta ei käytännesääntöjensä mukaan käsittele asioita, jotka ovat osapuolten välillä vielä kesken. Vakuutuslautakunta ei siten käsittele asiaa tapaturmavakuutuksen osalta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Matkavakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1 (Matkatapaturman määritelmä) mukaan matkustajavakuutuksen perusteella korvattava tapaturma on matkan aikana sattuva äkillinen ja odottamaton tapahtuma, jonka yhteydessä syntyvä ulkoinen isku-, törmäys- tai lämpövoima tai kemiallisten aineiden koostumus aiheuttaa ruumiinvamman, jota voidaan pitää myös lääketieteellisin perustein ulkoisen tapahtuman aiheuttamina. (…) Vakuutus ei korvaa vamman laajuutta tai sen paranemisen pitkittymistä siltä osin kuin se johtuu tapaturmasta riippumattomista syistä, kuten sairaudesta tai tuki- ja liikuntaelimistön tai kudosten iänmukaisesta rappeutumisesta. (…)  

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään oleviin selvityksiin ja toteaa, että A:n niska ja kaularanka ovat alkaneet oireilla sen jälkeen, kun asuntovaunun parisängyn tukijalka petti ja noin 25 kg painava sänky osui A:ta kaularangan ja takaraivon alueelle hänen ollessaan laittamassa sängyn alle tavaroita. Oireina on ollut mm. kaularangan ja kasvojen alueen puutumista, heikotusta ja pyörtymisen tunnetta. A hakeutui lääkäriin oireilun vuoksi ensimmäisen kerran vajaan viikon kuluttua tapaturmasta, jolloin on todettu kaularangan tunnusteluarkuutta. Kaularangan liikkuvuus on ollut hyvä. Kuvantamistutkimuksissa ei lääketieteellisten selvitysten ja lautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon mukaan ole todettu tapaturmaperäisiä löydöksiä ja neurologisten tutkimusten tulokset ovat olleet normaalit. A:n kaularangassa on todettu rappeumaperäisiä löydöksiä erityisesti viidennen ja kuudennen kaulanikaman välissä.

Viitaten hankkimaansa asiantuntijalausuntoon Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle 26.6.2012 sattunut tapaturma on ollut vammamekanismiltaan ja -energialtaan suhteellisen lievä. Tapaturma on todennäköisesti aiheuttanut A:lle takaraivon ruhjeen, kaularangan eteenpäin suuntautuneen venähdysvamman ja lievän kudosvaurion kaularangan rappeuma-alueelle. A:n oireiden tutkimuksen ja hoidon korvaaminen on lautakunnan arvion mukaan perusteltua kahdeksan viikon ajan tapaturmasta lukien eli 21.8.2012 saakka. Ottaen huomioon tapaturmamekanismista kerrotun, A:lle tehtyjen lääketieteellisten tutkimusten löydökset ja hankkimansa asiantuntijalausunnon Vakuutuslautakunta pitää epätodennäköisenä, että A:lle olisi tapaturman yhteydessä aiheutunut piiskaniskuvamma, selkäydinvamma tai posttraumaattinen syringomelia, kuten A:n valituksessa on esitetty.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:n kaularankaoireiston tutkimus- ja hoitokuluja siihen saakka, kunnes vahingon sattumisesta on kulunut kahdeksan viikkoa eli 21.8.2012 saakka.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi