Haku

VKL 628/12

Tulosta

Asianumero: VKL 628/12 (2013)

Vakuutuslaji: Oikeusturvavakuutus

Ratkaisu annettu: 08.05.2013

Lakipykälät: 9

Palvelussopimusta koskeva riita Oikeusturvavakuutuksesta maksettavan korvauksen määrä

Tapahtumatiedot

Vakuutettu Asunto Oy A oli osallisena riidassa, joka koski palvelussopimusta N Oy:n kanssa. Riita päätyi sovintosopimukseen.

Oikeusturvaetua haettiin tähän riitaan.

 

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö on päätöksellään 13.7.2011 myöntänyt asunto-osakeyhtiölle oikeusturvaedun. Päätöksen mukaan vakuutuksesta haettavien kustannusten määrä voi olla enintään 20 000 euroa, josta vähennettiin 15 prosentin omavastuu, kuitenkin vähintään 500 euroa. Vakuutuksen perusteella maksettavan korvauksen enimmäismäärä oli 17 000 euroa. Päätöksessä on lausuttu, että ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyn aloittamista aiheutuneiden kulujen osalta sekä ilman oikeudenkäyntiä ratkaistavissa asioissa vakuutuksesta maksetta­vien korvausten enimmäismäärä oli kuitenkin 50 prosenttia edellä mainitusta korvauksen enimmäismäärästä eli 8 500 euroa.

Asunto-osakeyhtiön käyttämän asiamiehen toimitettua vakuutusyhtiön maksettavaksi asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista 16 297,50 euron määräisen laskun vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 31.8.2012 viitannut 13.7.2011 annetusta päätöksestä ilmeneviin ehtoihin ja suorittanut sanotusta laskusta 8 500 euroa.

 

Valitus

Asunto-osakeyhtiö on pyytänyt asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisu­suositusta.

Asunto-osakeyhtiö on kertonut, että sen asiamies oli vakuutusyhtiön 13.7.2011 antaman päätöksen jälkeen ollut 22.9.2011 sähköpostitse yhteydessä korvauskäsittelijään asiassa käytyjen sovintoneuvottelujen vuoksi ja kysynyt vakuutusyhtiön lupaa tehdä asiassa sovinto ehdoin, että kumpikin osapuoli pitäisi oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tiedustelussa oli mainittu, että siihen asti aiheutuneiden arvonlisäverollisten asianajokulujen määrä oli noin 10 000 euroa. Korvausjohtaja oli vastannut kyselyyn myöntävästi.

Vahinkotapahtumaan liittyvä riita oli pitkittynyt siten, että sovintoneuvottelut olivat jatkuneet vielä kyselyn jälkeenkin. Asiamies oli 21.2.1012 kysynyt uudelleen vakuutusyhtiön kantaa sopimiseen ”kulut kuittiin” ‑periaatteella. Viestissä ilmoitettiin, että jos sovintoratkaisu syntyy, vakuutuksesta haetta­vien kustannusten arvonlisäverollinen määrä tuli olemaan noin 15 000 euroa. Korvausjohtaja oli myös tuolloin vastannut kyselyyn myöntävästi.

Vakuutuksenottaja on katsonut, että vakuutusyhtiö oli kahdesti kirjallisesti hyväksynyt sovintosopimuksen tekemisen ja luvannut korvata siihen asti syntyneet asianajokulut, joiden vakuutuksesta haettavaksi määräksi oli viimeisimmässä kyselyssä arvioitu 15 000 euroa. Vakuutuksenottajalla oli siten oikeus luottaa vakuutusyhtiöltä saamaansa suostumukseen tehdä sovintosopimus ja saada ilmoitetut asianajokulut korvatuksi. Vakuutuksenottaja ei olisi sopinut asiaa vastapuolen kanssa, ellei vakuutusyhtiö olisi luvannut korvata ilmoitettuja asianajokuluja täysmääräisesti lukuun ottamatta vakuutuksen omavastuuosuutta.

Vakuutuksenottaja oli saanut vakuutusyhtiöltä harhaanjohtavia tai virheellisiä tietoja, jotka olivat vaikuttaneet sen menettelyyn asiassa. Vakuutuksenottajaa oli johdettu tahallisesti harhaan, mikäli vakuutusyhtiöllä ei ollut aikomustakaan maksaa haettavaksi ilmoitettuja kuluja, vaikka näin oli kysyttäessä ilmoitettu. Vakuutusyhtiö oli velvollinen korvaamaan vaaditut kulut vakuutuksesta myös siinä tapauksessa, että kulujen maksamisen myöntäminen on johtunut käsittelijän virheestä. Huomionarvoista oli myös se, että mikäli asiassa ei olisi tehty sovintoa ja asia olisi mennyt käräjäoikeuden pääkäsittelyyn, vakuutusyhtiö olisi joka tapauksessa korvannut vaaditut kulut vakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että korvausehdot olivat selvästi ilmenneet vakuutusyhtiön tekemistä korvauspäätöksistä. Korvaus oli maksettu näiden ehtojen mukaisesti. Asunto-osakeyhtiön asiamies oli 22.9.2011 ja 21.2.2012 suorittamissaan tiedusteluissa kysynyt ainoastaan vakuutusyhtiön kantaa siihen, voitiinko asia sopia ”kulut kuittiin” ‑periaatteella. Syy tällaisiin tiedusteluihin oli se, että vakuutetun oli vakuutusehtojen mukaan vaadittava käräjäoikeudessa pääkäsittelyyn edenneissä asioissa vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Vakuutusyhtiö oli vastannut vain tähän kysymykseen. Sitä vastoin kannanottoa ei ollut pyydetty kertyneiden asianajokulujen osalta. Tältä osin vakuutusyhtiö ei ollut lausunut mitään. Yhtiö ei yleensäkään kesken asian käsittelyn voinut ottaa kantaa kertyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Vakuutusyhtiö ei ollut erehdyttänyt vakuutuksenottajaa tai menetellyt muutoinkaan virheellisesti eikä sen toiminnasta ole voinutkaan aiheutua vakuutuksenottajalle vahinkoa.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa.

Vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden enimmäismäärä ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyn, tuomioistuinsovittelun tai välimiesmenettelyn aloittamista aiheutuneista kustannuksista sekä kustannuksista asiassa, joka on ratkaistu ilman oikeudenkäyntiä, on kuitenkin 50 % vakuutuskirjaan merkitystä vakuutusmäärästä.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Ratkaisu

Asiassa on kysymys oikeusturvavakuutuksesta korvattavien asianajokustannusten määrästä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa riita on päätynyt sovintosopimukseen. Tällaisessa tapauksessa vakuutusehtojen mukaan korvausmäärä on 50 prosenttia vakuutuskirjaan merkitystä vakuutusmäärästä, jonka korvauksen vakuutusyhtiö on suorittanut. Tämä ehto on ollut vakuutusyhtiön vakuutetulle lähettämässä korvauspäätöksessä.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa esitetystä selvityksestä ilmene, että vakuutusyhtiö olisi antanut asiassa mitään sellaisia virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, jotka vakuutussopimuslain 9 §:n säännösten perusteella voisivat johtaa vakuutusyhtiön jo suorittamaa korvausta suurempaan korvausvelvollisuuteen, tai että vakuutusyhtiö olisi muutoin laillisesti sitoutunut korvamaan nyt kysymyksessä olevat kustannukset kokonaisuudessaan.

Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheen­johtaja Raulos sekä jäsenet Löppönen, Makkula, Nyyssölä, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren. Sihteerinä toimi Mäenpää.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia