Tapahtumatiedot
Lääkevahinkoilmoituksen 2.6.2015 mukaan A (s. 1966) sai 20.3.2012 leikatun rintasyövän hoitoon solunsalpaajahoitoa huhti–elokuussa 2012. Viimeisen kerran solunsalpaajia annettiin 13.8.2012. A:lle tuli 18.8.2012 todella voimakas päänsärky ja hänellä todettiin aneurysman (aivovaltimon pullistuman) repeämä, joka leikattiin neurologian päivystyksessä. Lääkevahinkoilmoituksessa A katsoi, että solunsalpaajahoito oli aiheuttanut verenpaineen vaihtelua, mikä oli johtanut aneurysman repeämiseen.
Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että vamman tai sairauden korvaaminen lääkevahinkona edellyttää todennäköistä syy-yhteyttä lääkkeen käytön ja ilmenneiden oireiden välillä. Yhtiö totesi, että sille toimitettujen selvitysten perusteella aivoverenvuoto johtui aneurysman puhkeamisesta. A:n suvussa esiintyneitä aivoverenvuotoja on pidetty ainoana tiedossa olevana riskitekijänä. Sytostaattihoidon sisältämien lääkeaineiden, dosetakselin, epirubisiinin ja flourousasiilin, ei tiedetä aiheuttavan aivoaneurysmia tai lisäävän riskiä aneurysman vuodolle. Yhtiö katsoi, että henkilövahingon syy-yhteys käytettyyn lääkkeeseen ei ollut niin todennäköinen, että kyseessä olisi lääkevahinkovakuutusehdoissa tarkoitettu vahinko. Näin ollen haettua korvausta ei maksettu.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A katsoo, että aneurysman repeämisen on hänen kohdallaan aiheuttanut solunsalpaajahoidosta seurannut verenpaineen nousu. Ennen rintasyövän hoitoa A ei ole kärsinyt kohonneesta verenpaineesta eikä A:n suvussa esiinny verenpainetautia. Syöpätautien klinikalla verenpainearvoja ei kontrolloitu lainkaan. A:n aneurysma oli erittäin pieni, joten se ei kokonsa puolesta altistanut spontaanille repeämälle ja vuodolle – vuosittainen repeämisriski oli hyvin alhainen. A ei myöskään sairastanut verenpainetautia, tupakoinut tai käyttänyt huumausaineita ja hänen alkoholin käyttönsä oli hyvin vähäistä. A ei ikänsäkään puolesta kuulunut siihen ryhmään, jossa spontaanin repeämisen riski alkaa kasvaa. Solunsalpaajat ja niiden aiheuttama verenpaineen kohoamien jäävät ainoaksi merkitykselliseksi riskitekijäksi repeämiselle.
A viittaa kantansa tueksi solunsalpaajien sivuvaikutuksia sekä aneurysmia koskevaan lääketieteelliseen kirjallisuuteen. A pyytää Vakuutuslautakuntaa arvioimaan mm. voivatko solunsalpaajahoidot johtaa kohonneeseen verenpaineeseen henkilöllä, jonka verenpainearvot ovat aiemmin olleet normaalit, nostaako kohonnut verenpaine aneurysman repeämisriskiä moninkertaiseksi sekä vuositasolla että kokonaisuutena, oliko A:lla solunsalpaajien lisäksi muita aneurysman repeämisriskiä selkeästi kohottavia ominaisuuksia vai oliko repeämisriski hyvin pieni sekä onko A:n aneurysman repeäminen todennäköisesti syy-yhteydessä solunsalpaajahoitojen aiheuttamaan kohonneeseen verenpaineeseen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö toteaa, että A:n sairauskertomusmerkinnöissä tai syövän lääkehoitokortissa ei ole merkintöjä verenpainemittauksista tai verenpainearvoista aneurysman puhkeamista edeltävänä aikana. Tämä johtuu siitä, että oireettomien potilaiden verenpaineen seuranta ei kuulu normaaliin hoitokäytäntöön CEF-solunsalpaajahoidon aikana. Myöskään lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole julkaisuja CEF-hoitojen aiheuttamasta poikkeavasta verenpaineen vaihtelusta. Epirubisiinin tai 5-flurasiilin ei tiedetä aiheuttavan aivoaneurysmia tai lisäävän riskiä aneurysman puhkeamiselle.
Epänormaalin matala tai kohonnut verenpaine voi olla hyvin harvinainen syklofosfamidin aiheuttama haitta. Aivoverenvuodon toteamishetkellä A:n verenpaine on kuitenkin ollut normaali, sillä sairauskertomusmerkintöjen 18.8.2012 mukaan A:n verenpaine on päivystyksessä ollut 137/81 ja ns. ambulanssilomakkeen mukaan 140/64. Yhtiö katsoo, ettei siitä, että aivoaneurysman puhkeaminen olisi johtunut CEF-solunsalpaajahoidon aiheuttamasta verenpaineen vaihtelusta, ole näyttöä. Tämän vuoksi haettua korvausta ei voida maksaa.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 16.3.2012–31.8.2015.
Syöpätautien sairauskertomusmerkinnän 13.4.2012 mukaan A on tullut vastaanotolle rintasyöpäleikkauksen jälkeisen adjuvanttihoidon käynnistämistä varten. A:lle on päätetty aloittaa solunsalpaajahoitona doketakseli- ja CEF-hoidot sekä sädehoito ja hormonihoito. Sairauskertomusmerkinnän 14.8.2012 mukaan solunsalpaajahoidot ovat päättyneet ja tämän jälkeen on suunniteltu säde- ja hormonihoitojen aloittamista.
Ambulanssilomakkeen 18.8.2012 mukaan A:lla on samana päivänä aamupäivällä alkanut heikko olo ja päänsärky. Ambulanssin tullessa A on maannut sohvalla, ollut heikkovointinen ja häntä on oksettanut. Verenpaine on ollut 140/64. Päivystyksessä verenpaine on sairauskertomusmerkinnän 18.8.2012 mukaan ollut 137/81. Kirurgian poliklinikan sairauskertomusmerkintöjen 19.8.2012 mukaan A:lle tehdyssä pään tietokonekerroskuvauksessa on todettu lukinkalvonalainen verenvuoto ja aivojen verisuonikuvauksessa pieni aneurysma, joka on leikattu samana päivänä. Aneurysma on leikkaustoimenpiteessä todettu erittäin heikkoseinämäiseksi. Sairauskertomustekstin 4.9.2012 mukaan A:lla on leikkaustoimenpiteen jälkeen ollut oikeanpuoleinen velttohalvausoireisto. A on ollut kirurgian vuodeosastolla 4.9.2012 saakka ja siirtynyt sieltä neurologian vuodeosastolle jatkohoitoon ja kuntoutusarvioon. Kirurgian poliklinikan kontrollikäyntiä 22.1.2013 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:n äidiltä on operoitu aneurysma noin 30 vuotta sitten ja myös hänen äidinäidillään on ollut aneurysma.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lla todettu aneurysman puhkeaminen korvata solunsalpaajahoidon aiheuttamana lääkevahinkona.
Sovellettavat vakuutusehdot
Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)
Asian arviointi
Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.
Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A:lle on annettu rintasyövän hoitoon doketakseli-CEF-hoito, jossa ensimmäiset kolme hoitoa ovat sisältäneet doketakseli-solunsalpaajaa ja viimeiset kolme hoitoa CEF-solunsalpaajayhdistelmää (syklofosfamidin, epirubisiinin ja 5-fluorasiilin yhdistelmä).
Vakuutuslautakunta toteaa, että puhjennut aneurysma on A:ta koskevien lääketieteellisten selvitysten perusteella ollut erittäin heikkoseinämäinen. A:lla on aneurysman puhkeamisen riskitekijänä sukurasite. Lisäksi A:lla ei ensihoitokertomuksen perusteella ole todettu korkeita verenpainearvoja. Vakuutuslautakunta katsoo tällä perusteella, ettei ole todennäköistä, että aneurysma olisi puhjennut solunsalpaajahoidon aiheuttaman verenpaineen kohoamisen seurauksena A:n esittämällä tavalla. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norio-Timonen
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila