Haku

VKL 624/14

Tulosta

Asianumero: VKL 624/14 (2015)

Vakuutuslaji: Yksityistapaturmavakuutus

Ratkaisu annettu: 28.08.2015

Lääketieteellinen arviointi. Olkanivelen kiertäjäkalvosimeen kuuluvan jänteen repeämä. Kuinka pitkältä ajalta olkapään hoitokuluja ja työkyvyttömyyttä tuli korvata yksityistapaturmavakuutuksesta?

Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen 13.5.2013 mukaan kiinteistönhoitajana työskentelevä vakuutettu A (s. 1948) teki 1.3.2013 lumitöitä, jolloin lumikola tökkäsi jääkohoumaan ja kolan aisa osui A:ta palleaan. Tämän jälkeen A:n oikea käsi luiskahti yli ja hän kaatui oikealle kyljelleen, jolloin A tunsi vihlaisun oikeassa olkapäässä. A hakeutui olkapääkivun takia lääkärin vastaanotolle ensimmäisen kerran vahinkopäivänä 1.3.2013, jolloin hän sairauskertomustekstin mukaan kertoi olkapään kipeytyneen lumitöiden yhteydessä. Magneettitutkimuksessa 2.6.2013 todettiin olkanivelen nivelkuopan rustorenkaan repeämään, lavanaluslihaksen osittaiseen repeämään ja hauislihaksen pitkän pään jänteen osittaiseen sijoiltaanmenoon viittaavat löydökset. Oireilun jatkuttua tehtiin 21.2.2014 leikkaustoimenpide, jossa korjattiin mm. lavanaluslihaksen jänteen täydellinen repeämä. A haki yksityistapaturmavakuutuksesta korvausta olkapään hoitokuluista sekä päivärahaa työkyvyttömyysajalta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että olkapäässä todetut muutokset olivat rappeumaperäisiä, eivät tapaturmasta johtuvia. Lisäksi yhtiö katsoi, että vahinkoilmoituksen ja alkuvaiheen sairauskertomustietojen välillä oli ristiriitaa, koska ensimmäisissä sairauskertomusmerkinnöissä ei mainittu kaatumista. A:n korvaushakemus hylättiin kokonaan.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii korvausta kaikista tapaturmasta 1.3.2013 aiheutuneista hoitokuluista sekä vahingosta aiheutuneesta ansionmenetyksestä viivästyskorkoineen. A on ollut vahingon johdosta sairauslomalla 24.4.–30.9.2013 ja 1.–31.5.2014. Lisäksi A vaatii korvausta asiamieskuluistaan, jotka liittyvät asian saattamisen Vakuutuslautakunnan käsittelyyn. A viittaa lääkärinlausuntoon 16.9.2013, jonka mukaan sattunut tapaturma on vammaenergialtaan ollut riittävä aiheuttamaan todetut muutokset olkapäähän. Leikkaustoimenpiteessä 21.2.2014 on todettu tapaturmaperäinen lavanaluslihaksen jänteen repeämä. Rappeumaperäisiä kulumamuutoksia ei ole todettu. A pitää leikkaustoimenpiteessä tehtyjä löydöksiä luotettavampana osoituksena olkapään tilasta kuin magneettitutkimusta 2.6.3013.

Vahinkotapahtumasta A on kertonut samalla tavalla kaikille häntä tutkineille ja hoitaneille lääkäreille. Hän ei ole voinut vaikuttaa siihen, mitä lääkärit ovat käyntimerkintöihin kirjoittaneet. A ei ole edes nähnyt kaikkia merkintöjä. Terveyskeskuslääkäri ei A:n sitä kysyttyä ole enää muistanut tapahtumia, mikä on ymmärrettävää, kun potilaita on paljon. Käydessään ortopedian erikoislääkärin vastaanotolla 25.4.2013 A on kertonut tapahtumat samalla tavalla kuin vahinkoilmoituksessa. Vahinkoilmoituksen ja käyntimerkintöjen mahdollinen ristiriita ei poista vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta. A katsoo osoittaneensa tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välisen syy-yhteyden niin vakuuttavasti, että on vakuutusyhtiön velvollisuus osoittaa, että vahinko tai sen seuraus on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä. Tätä ei ole osoitettu, joten yhtiö ei voi vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö toteaa, että näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan tapahtuman sattumisesta on vakuutuskorvausta hakevalla. Terveyskeskuskäynneillä 1.3.2013, 15.4.2013, 23.4.2013 ja 4.7.2013 A:ta on jokaisella käynnillä tutkinut ja käyntejä koskevat tekstit laatinut eri lääkäri. Missään merkinnässä ei ole mainintaa kaatumisesta, vaan A:n oikean olkapään kerrotaan kipeytyneen lumitöitä tehdessä. Alkuvaiheen sairauskertomusteksteistä ei siten ilmene, että A olisi tapaturman yhteydessä kaatunut oikealle kyljelleen.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan pelkkä ajallinen yhteys eli vammautumisen käyminen ilmi tapaturman jälkeen ei riitä todistukseksi syy-yhteyden olemassaolosta. Vakuutusyhtiö pitää magneettitutkimuksessa nähtyjä löydöksiä rappeumaperäisinä ja katsoo, etteivät ne sovi tapaturman 1.3.2013 yhteydessä aiheutuneiksi. Magneettitutkimuksen ja leikkaustoimenpiteen löydösten välillä on osittaista ristiriitaa; yhtiö pitää magneettitutkimuksen löydöksiä luotettavana osoituksena olkapään tilasta kuvantamishetkellä. Leikkaustoimenpiteessä on todettu mm. lavanaluslihaksen jänteen täydellinen repeämä; yhtiö toteaa tältä osin, ettei kyseessä ole vahinkoilmoituksessa kuvatun vammamekanismin eli kyljelleen kaatumisen tyypillinen seuraus. Yhtiö pitää A:n olkapäässä todettuja löydöksiä sairausperäisinä rappeumamuutoksina, jotka eivät oikeuta korvaukseen yksityistapaturmavakuutuksesta.

Asiamieskulujen osalta vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan aiempaan käytäntöön, jossa ei ole otettu kantaa lautakuntamenettelyyn liittyvien asiamieskulujen korvaamiseen. Yhtiö viittaa lautakuntakäsittelyn maksuttomuuteen ja toteaa, ettei asiassa ole esitetty perusteita asiamieskulujen korvaamiselle.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään B-lääkärinlausunnot 5.7.2013 ja 28.4.2014, vapaamuotoinen lääkärinlausunto 16.9.2013, sairauskertomustekstejä ajalta 1.3.2013–17.6.2014 ja A-todistukset 24.3.2013, 15.5.2013 ja 11.6.2013.

Tapaturman jälkeistä ensimmäistä lääkärikäyntiä 1.3.2013 koskevan terveyskeskuksen käyntitekstin 1.3.2013 mukaan A on tehnyt lumitöitä ja hänen oikea olkapäänsä on kipeytynyt. Olkavarren nosto on vaivoin onnistunut vaakatasoon, tarkka kipupaikka on ollut okavarren takaosassa. Olkaniveleen on pistetty kortisoni-puudutepistos. Oireiden jatkuttua A on ollut uudelleen terveyskeskuslääkärin vastaanotolla 15.4.2013. Käyntiä koskevan tekstin mukaan olkapää on kipeytynyt kuukausi sitten lumenkolauksen jälkeen ja yösärky jatkuu edelleen. Kliinisessä tutkimuksessa olkapään sivunosto on onnistunut 80 asteeseen ja kipua on tullut 45 asteen kohdalla. Etunostossa kipu on tullut 80 asteen kohdalla. Vastustettu sivunosto ja sisäkierto ovat olleet kivuliaat, kipukohta on tunnustellen ollut olkapään takaosassa. Ulkokierto ei ole juuri onnistunut, sisäkierto on myös ollut rajoittunut. Olkapäähän on tullut kipua myös passiivisessa sivunostossa. Olkaniveleen on pistetty uusi kortisoni-puudutepistos, ohjeistettu jatkamaan särkylääkkeen käyttöä ja välttämään rasitusta sekä suunniteltu uutta kortisoni-puudutepistosta 2–3 viikon päähän. Vastaanottokäyntiä 23.4.2013 koskevan sairauskertomusmerkinnän mukaan A on kertonut tapahtuneesta, että lumitöissä lumikola tökkäsi jäähän ja työntöaisa osui rintakehään, minkä jälkeen oikea olkapää revähti ja kipeytyi välittömästi. Edellisen käynnin jälkeen kortisoni-puudutepistos ei ole auttanut, vaan olkapää on kipeytynyt pahemmin. A on ohjattu fysioterapiaan, tehty lähete kirurgille ja määrätty hoidoksi särkylääke.

A on 25.4.2013 hakeutunut yksityisen ortopedin tutkittavaksi. Kyseistä käyntiä koskevan sairauskertomustekstin mukaan töissä lunta kolatessa kola on tökännyt, jolloin A on kaatunut oikea käsi edellä ja olkapää on kipeytynyt. Kliinisessä tutkimuksessa on todettu tunnustellen aristusta olkalisäkkeen alla, aktiivinen liikelaajuus on kivun kanssa ollut täysi, sivunostossa ja taivutuksessa 100 astetta kipurajana. Vastustetussa sivunostossa ja sisäkierrossa voima on ollut alentunut, ulkorotaatio kunnossa. A ei ole saanut kämmentä pään taakse tai ristiselkään. Ortopedi on pitänyt tilannetta todennäköisesti olkapään pinneoireyhtymänä, mutta todennut, että osittainen pieni kiertäjäkalvosimen jänteen repeämäkin on mahdollinen ja suositellut ultraäänitutkimusta. Olkaniveleen on jälleen pistetty kortisoni-puudutepistos.

A:n oikeaan olkapäähän on 2.6.2013 tehty magneettitutkimus, jossa on todettu olkanivelen nivelkuopan rustorenkaan repeämään, lavanaluslihaksen jänteen osittaiseen repeämään ja hauislihaksen pitkän pään jänteen lievään osittaiseen sijoiltaanmenoon viittaavat löydökset. Keskussairaalan kirurgian poliklinikan sairauskertomustekstin 11.6.2013 mukaan kortisonipuudutteiden hoitovaste on ollut huono, mutta fysioterapiasta on saatu jonkinlaista vastetta. A:n tutkinut ortopedi on katsonut, ettei välittömiä indikaatioita toimenpiteisiin ole. Konservatiivista hoitoa on päätetty tehostaa ja ohjattu A uuteen kontrolliin kolmen kuukauden kuluttua. A on ollut kirurgian poliklinikalla toisen ortopedin tutkittavana 16.9.2013. Vapaamuotoisen lausunnon 16.9.2013 mukaan A:n oikeassa kädessä on konservatiivisesta hoidosta huolimatta edelleen rasituksensiedon heikkoutta, liikerajoitusta ja lepokipuja. Kliinisessä tutkimuksessa on ollut viitteitä lavanaluslihaksen jänteen vauriosta ja olkanivelen nivelkuopan rustorenkaan SLAP-vauriosta. Lausunnossa esitetään olkanivelen tähystystä ja tarvittaessa rustorenkaan ja kiertäjäkalvosimen korjausta. Keskussairaalan kirurgian poliklinikan sairauskertomusteksteissä mainitaan vahinkomekanismina kaatuminen oikealle kyljelle ja oikean olkapään revähdys.

Toimenpidekertomuksen 21.2.2014 mukaan tähystystoimenpiteessä on todettu lavanaluslihaksen jänteen täydellinen repeämä ja hauislihaksen pitkän pään jänteen sijoiltaanmeno. Olkanivelen nivelkuopan rustorengas on ollut ehjä. Ylemmän lapalihaksen jänteessä on todettu pientä rispaantumista ja olkalisäke-solisluunivelessä hiven kalkkia. Rappeumaperäisiä muutoksia ei toimenpidekertomuksen mukaan ole todettu. A:lle on tehty lavanaluslihaksen jänteen korjaustoimenpide, hauislihaksen pitkän pään jänteen katkaisu ja olkalisäke-solisluunivelen muovaustoimenpide. Leikannut ortopedi on pitänyt lavanaluslihaksen jänteen repeämää selkeän tapaturmaperäisenä. Kontrollikäyntiä 28.4.2014 koskevan sairauskertomusmerkinnän mukaan toipuminen on ollut erinomaista, kivut ovat hallinnassa ja käsi on palautunut liki täysiliikkeiseksi.

Lautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A on ollut olkapääoireiston vuoksi sairauslomalla 23.4.–30.9.2013 ja 1.–31.5.2014.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta.

Kivioja viittaa lausunnossaan lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin ja toteaa, että kiertäjäkalvosimen repeämät (oikeastaan vauriot) voivat olla rappeuma- tai tapaturmaperäisiä. Yli 50-vuotiailla rappeumaperäinen, oireeton vaurio on varsin tavallinen. Kivioja huomauttaa, ettei tapaturmamekanismina ole alkuvaiheen useammalla käynnillä kuvattu kaatumista. On ristiriitaista, kun magneettikuvauksessa on osittainen lavanaluslihaksen repeämä ja leikkauksessa sitten täysi repeämä. On ristiriitaista, kun magneettikuvauksessa todetaan hauiksen pitkän pään jänteen olevan hienoisesti pois paikoiltaan, niin leikkauskertomuksen mukaan se on selkeästi sijoiltaan. On ristiriitaista, kun olkalisäke-solisluunivel on ollut kliinisesti aristamaton eikä magneettikuvauksen perusteella siinä ole poikkeavaa, tehdä tuon nivelen muovausleikkaus eli solisluun ulko-osan poisto. On ristiriitaista esittää vuosi vamman jälkeen, ettei rappeumaperäisiä muutoksia ole, silloinhan todettujen vammojen pitäisi olla paljon tuoreempia kuin vuoden vanhoja. Leikkauksessa ei ole todettu olkanivelen nivelkuopan rustorenkaan repeämää, vaikka sellaista oli magneettikuvauksen perusteella epäilty.

Kivioja toteaa, että A:lla on vahinkotapahtuman jälkeen todettu oikean olkanivelen venähdysvamma/kiertäjäkalvosinoireyhtymä. Kivioja katsoo, että A:n hoito ja tutkimus on ollut tapaturmaperäisin syin perusteltua kuuden viikon ajan; A on lisäksi ollut tapaturman johdosta kokonaan tai osittain kykenemätön tekemään kiinteistönhoitajan työtään ensimmäisen kuuden viikon ajan tapaturmasta lukien. A:lla on todettu vahinkotapahtumasta riippumattomia rappeumaperäisiä muutoksia olkapään magneettikuvauksessa. Olkapäässä on todettu erilaisia muutoksia siitä riippuen, luetaanko magneettilausuntoa vai leikkauskertomusta. Kiertäjäkalvosimen repeämä ehjään kiertäjäkalvosimeen syntyy vain voimakkaan olkaniveleen kohdistuneen vammaenergian kuten sijoiltaanmenon seurauksena; sellaista ei A:n tapauksessa ole kuvattu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko ja miltä ajalta A:n oikean olkapään hoitokuluja ja olkapääoireilusta johtuvaa työkyvyttömyyttä korvata yksityistapaturmavakuutuksesta tapaturmaan 1.3.2013 liittyvinä sekä siitä, onko A:lla oikeus korvaukseen asiamieskuluista, jotka liittyvät asian käsittelyyn Vakuutuslautakunnassa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Ehdon HE330 Tapaturma kohdan 1 (Tapaturman määritelmä) mukaan vakuutuksen perusteella korvattava tapaturma on äkillinen ja odottamaton tapahtuma, jonka yhteydessä syntyvä ulkoinen isku-, törmäys- tai lämpövoima tai kemiallisten aineiden koostumus aiheuttaa ruumiinvamman, jota voidaan pitää myös lääketieteellisin perustein ulkoisen tapahtuman aiheuttamana. (…) Kohdan 2 mukaan vakuutus ei korvaa mm. vamman laajuutta tai sen paranemisen pitkittymistä siltä osin, kuin se johtuu tapaturmasta riippumattomista syistä, kun sairaudesta tai tuki- ja liikuntaelimistön tai kudosten iänmukaisesta rappeutumisesta.

Ehdon HE352 Päiväraha tapaturman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä mukaan jos vakuutettu on ollut tapaturman aiheuttamasta vammasta johtuen kokonaan kykenemätön tekemään tavanomaista työtään tai päivittäisiä toimintojaan, maksetaan hänelle tapaturman sattuessa voimassa ollut päivärahakorvaus. Jos vakuutettu on ollut osittain työkyvytön tai osittain kykenemätön suorittamaan päivittäisiä toimintojaan, maksetaan hänelle työ- tai toimintakyvyn menetystä vastaava osa tapaturman sattuessa voimassa olleesta päivärahakorvauksesta. (…) [Vakuutusyhtiön] lääkäri määrittelee tarvittaessa työkyvyttömyysasteen. Määrittely perustuu vakuutettua hoitaneen lääkärin antamaan lausuntoon ja lääketieteellisiin tutkimustuloksiin. Päivärahakorvausta maksetaan aikaisintaan lääkärinhoidon alkamispäivästä lukien. Päivärahakorvauksen maksaminen päättyy viimeistään silloin, kun tapaturman sattumisesta on kulunut yksi vuosi. (…)

Ehdon HE351 Tapaturman hoitokulut mukaan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen tapaturman hoitokulukorvauksia maksetaan myös vakuutuksen päättymisen jälkeen, mikäli tapaturmahetkellä voimassa ollutta hoitokulusummaa on vielä jäljellä. (…)

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kiertäjäkalvosimeen kuuluvien jänteiden normaaliin iänmukaiseen kehitykseen kuuluu jänteiden vähittäinen rappeutuminen. Rappeutunut jänne voi tervettä jännettä helpommin revetä tapaturman yhteydessä, mutta myös spontaanisti ilman ulkoista tapaturmaa. Yleisen lääketieteellisen käsityksen mukaan terve kiertäjäkalvosinjänne vaatii revetäkseen voimakasenergisen tapaturman, kuten esimerkiksi kaatumisen suoraan olkapään päälle tai käden varaan roikkumaan jäämisen korkealta pudotessa. Usein tällaiseen tapaturman liittyy myös olkanivelen sijoiltaanmeno.

A:lle sattuneen tapaturman kuvaus vaihtelee Vakuutuslautakunnan käytössä olevissa asiakirjoissa. Alkuvaiheen lääketieteellisissä selvityksissä ei ole mainittu kaatumista, vaan A:n oikean olkapään mainitaan kipeytyneen lumitöitä tehdessä. Vahinkoilmoituksessa ja myöhemmissä lääketieteellisissä selvityksissä kerrotaan, että lumikola on osunut jääkohoumaan, jolloin kolan aisa on osunut A:ta palleaan, käsi luiskahtanut yli ja A kaatunut oikealle kyljelleen. Magneettitutkimuksessa 2.6.2013 on nähty viitteitä olkanivelen nivelkuopan rustorenkaan vauriosta, lavanaluslihaksen jänteen osittaisesta repeämästä ja hauislihaksen pitkän pään jänteen osittaisesta sijoiltaanmenosta. Olkapään tähystyksessä 21.2.2014 rustorengas on todettu ehjäksi. Lavanaluslihaksen jänteessä on ollut täydellinen repeämä ja hauislihaksen pitkän pään jänne on ollut selkeästi sijoiltaan. Lavanaluslihaksen jänne on korjattu ja hauislihaksen pitkän pään jänteeseen tehty tenotomia eli katkaisu. Olkalisäke-solisluunivelessä on ollut kalkkia ja siihen on tehty muovaustoimenpide. Vakuutuslautakunta on hankkinut asiassa asiantuntijalausunnon, jonka mukaan A:n oireilu on ollut syy-yhteydessä tapaturmaan ensimmäisen kuuden viikon ajan tapaturmasta lukien. Lausunnon mukaan asiakirjoissa ei ole kuvattu sellaista voimakasta olkaniveleen kohdistunutta vammaenergiaa, joka voisi aiheuttaa repeämän entuudestaan terveeseen kiertäjäkalvosimeen.

Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota vaihteluun tapahtumankuvauksissa ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, ettei asiakirjoissa ole kuvattu sellaista tyypillistä tapaturmamekanismia, joka voisi aiheuttaa repeämän entuudestaan terveeseen kiertäjäkalvosimeen. Kiertäjäkalvosimen repeäminen tapaturmaperäisesti edellyttää niin voimakasta tapaturmamekanismia, että on todennäköistä, että tällainen tapaturma tulisi kuvatuksi jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Lisäksi myöhemmissäkään tapahtumakuvauksissa ei ole kuvattu oikeaan olkapäähän kohdistunutta suoraa iskua tai vääntöä, vaan A:n kuvataan kaatuneen oikealle kyljelleen. Lautakunnan pyytämässä asiantuntijalausunnossa on lisäksi todettu, että kun leikkauskertomuksessa on todettu, ettei rappeumamuutoksia ole, pitäisi todettujen vammojen olla paljon tuoreempia kuin vuoden vanhoja. Edellä kerrotun huomioon ottaen Vakuutuslautakunta pitää epätodennäköisenä, että A:n olkapään leikkaushoitoa vaatinut lavanaluslihaksen jänteen repeämä ja muut olkapään muutokset olisivat syntyneet tapaturman 1.3.2013 seurauksena. Muutoksiin ovat olennaisesti myötävaikuttaneet tapaturmasta riippumattomat tekijät eli olkapään normaali, iänmukainen kehitys. Vakuutuslautakunta katsoo, että tapaturman osuus oireilusta on ollut ohi kuuden viikon kuluttua vahingosta.

Ohjesääntönsä 6 §:n mukaisesti Vakuutuslautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Lautakunta ei siten ota kantaa A:n asiamieskuluvaateeseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan tapaturman osuutena olkapään alkuvaiheen hoitokulut kuuden viikon ajalta tapaturmasta lukien. Lautakunta ei suosita korvausta työkyvyttömyydestä, koska A:n sairausloma on alkanut vasta 23.4.2013. Asiamieskulukysymykseen lautakunta ei ota kantaa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Rissanen

Sihteeri Laine

 

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Lehti

Niklander

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia