Kirjeellään 25.4.2003 osituksen tehneelle asianajaja L.A:lle vakuutetun asiamies L.M. esitti L.A:lle ja J.A:lle näitä myöntämään ositus mitättömäksi siinä olleiden virheiden vuoksi uhalla, että R.A. nostaa tätä koskevan vahvistuskanteen.

 

L.M. laati huhtikuulle päivätyn tuomiovirhekantelun korkeimmalle oikeudelle pyytäen sitä poistamaan päätöksensä 19.11.2002 sekä palauttamaan R.A:n ja J.A:n osituksen moiteriidan oikeaan alempaan tuomioistuimeen. L.M. on myös laatinut 19.5.2003 päivätyn haastehakemuksen P:n käräjäoikeudelle osituksen mitättömäksi julistamiseksi. Haaste on pyydetty toistaiseksi jättämään tiedoksiantamatta vastaajalle ja kuultavalle L.A:lle. L.M. olettaa korkeimman oikeuden antavan ratkaisun tuomiovirhekantelusta vuoden 2003 loppuun mennessä.

 

Asiamies L.M. haki oikeusturvaetua osituksen mitättömäksi julistamista koskevaan oikeudenkäyntiin P:n käräjäoikeudessa.

 

Päätöksessään 10.6.2003 vakuutusyhtiö viittaa oikeusturvavakuutusehtojensa 451.2 kohtaan 7, jossa todetaan, että vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, joka koskee avioeroa tai avioeroon, avioliiton päättymiseen, yhteiselämän lopettamiseen tai avioliitonomaisen yhteiselämän lopettamiseen liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia.

 

Vakuutusyhtiön mukaan sille toimitetuista asiakirjoista käy ilmi, että R.A. pyytää käräjäoikeutta vahvistamaan avioeron yhteydessä tehdyn osituksen mitättömäksi, ja että ositus määrätään palautettavaksi pesänjakajalle uudelleentoimittamista varten sekä pesänjakajan vapauttamista tehtävästään.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että kyse on avioeroon liittyvästä varallisuusriidasta ja viittaa mainitsemaansa ehtokohtaan ja toteaa, ettei oikeusturvaetua voida asiassa myöntää.

 

Lausuntopyynnössään 17.8.2003 R.A. kertaa tapahtumainkulkua ja kokemiaan virheitä ja vääriä ratkaisuja. Kyse on näiden virheiden oikaisemisesta ja hänen oikeusturvastaan. R.A. katsoo, että hänen asiassaan on kysymys aivan eri asiasta kuin varsinaisesta omaisuusriidasta, joten kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksen tulisi korvata hänen kaikki asianajo- ja oikeudenkäyntikulunsa.

 

Vastineessaan 26.9.2003 vakuutusyhtiö toteaa R.A:n hakeneen oikeusturvaetua osituksen mitättömäksi julistamista koskevaan asiaan. Kysymys on ollut vakuutetun nostamasta kanteesta, jolla on vaadittu pesänjakaja L.A:n toimittaman omaisuuden erottelun ja osituksen julistamista mitättömäksi ja osituksen määräämistä uudelleentoimitettavaksi. Oikeusturvaetu on evätty, koska asia koskee avioeroon liittyvää varallisuusriitaa.

 

Vakuutusyhtiö viittaa oikeusturvavakuutusehtojensa kohdan 7 alakohtaan 6. Lisäksi yhtiö viittaa kohdan 7 alakohtaan 2, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa, jossa vaatimuksen riitauttamista ei voida osoittaa.

 

Vakuutetun lähettämistä asiakirjoista ilmenee, että vakuutetun ja hänen entisen aviomiehensä välillä on pesänjakajan toimesta suoritettu omaisuuden ositus. Vakuutettu on ensin nostanut osituksen moitekanteen vuonna 2001, johon yhtiö ei ole myöntänyt oikeusturvaetua, koska moitekanne on jätetty tutkittavaksi ottamatta. Vakuutettu on nostanut vuonna 2003 kanteen osituksen mitätöimiseksi. Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 645/00, jossa on todettu, että omaisuuden ositus on avioliiton päättymiseen kiinteästi liittyvä toimenpide. Osituksen moitekanne on lautakunnan mukaan varallisuusriita, joka liittyy vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla avioeroon. Lautakunnan lausuntoon viitaten yhtiö katsoo, että tässä osituksen mitätöimiskanteessa on kysymys varallisuusriidasta, joka liittyy avioeroon. Tämän vuoksi asiassa ei voida myöntää oikeusturvaetua. Vakuutettu ei ole myöskään osoittanut yhtiölle, että vaatimus osituksen mitätöimisestä olisi vastapuolen toimesta riitautettu. Oikeusturvaetua ei voitaisi myöntää tästäkään syystä.

 

Lisäselvityksessään 5.10.2003 vakuutettu R.A. toteaa asiamiehensä L.M:n lähteneen hakemaan oikeusturvaetua väärin perustein. R.A. on jo vuodesta 2001 alkaen ollut tietoinen siitä, ettei kotivakuutuksen oikeusturva korvaa osituksen moitekanteen oikeudenkäyntikuluja.

 

Nyt on kysymys korkeimmalle oikeudelle tehdyn menetetyn määräajan palauttamisasiasta. Määräajan palauttamista on haettu oikeudenkäymiskaaren väärän pykälän perusteella. Jos määräajan palautusta ja täytäntöönpanokieltoa olisi haettu oikean pykälän nojalla, olisi määräajan palauttaminen ollut mahdollista. Asiamies L.M. on jättänyt R.A:n puolesta korkeimmalle oikeudelle kantelun, jossa pyydetään poistamaan korkeimman oikeuden 19.11.2002 antama päätös ja siirtämään asian käsittely P:n käräjäoikeuteen. Tämän kantelun aiheuttamien kulujen korvaamisesta nyt on kysymys.

 

 

Lisävastineessaan 27.10.2003 vakuutusyhtiö uudistaa kaiken varsinaisessa vastineessaan toteamansa. Lisäksi yhtiö toteaa, ettei kysymys ole nyt moitekanteesta, vaan nimenomaan osituksen mitättömäksi julistamisesta. Yhtiö on varsinaisessa vastineessaan todennut ainoastaan, että osituksen moitekanne on varallisuusriita, joka liittyy avioeroon. Tämän jälkeen yhtiö on todennut, että osituksen mitätöimiskanne voidaan rinnastaa moitekanteeseen ja näin ollen myös osituksen mitätöimiskanteen voidaan katsoa liittyvän avioeroon. Tällaisiin varallisuusriitoihin ei ehtojen mukaan voida oikeusturvaetua käyttää.

 

Yhtiö toteaa lisäksi vasta lisäselvityksen yhteydessä saaneensa huhtikuussa 2003 laaditun korkeimmalle oikeudelle kohdistetun tuomiovirhekantelun. Tässäkin asiassa on kuultavan ominaisuudessa vakuutetun entinen puoliso ja myös tämän riidan voidaan katsoa liittyvän avioeroon ehtojen tarkoittamalla tavalla. Yhtiö pyytää lautakuntaa hylkäämään R.A:n valituksen aiheettomana.

 

 

 

Kohta 7, vakuutustapahtumiin liittyvät rajoitukset

Vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kustannuksia asiassa

 

Kohta 7.6

Joka koskee avioeroa tai avioeroon, avioliiton päättymiseen, yhteiselämän lopettamiseen tai avioliitonomaisen yhteiselämän lopettamiseen liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia.

 

 

Nyt esillä olevassa tapauksessa on kyse siitä, kuuluvatko pitkällisestä ositusta koskevasta riitelystä johtuvat osituksen mitättömäksi julistamista koskeva oikeudenkäynti sekä tuomiovirhekantelu kotivakuutuksen oikeusturvaedun piiriin.

 

Tässä asiassa vakuutettu R.A. ei usealla perusteella ole hyväksynyt hänen ja entisen puolisonsa J.A:n avioeron yhteydessä tehtyä ositusta. Sitä on oikeusteitse pyritty moittimaan ja tämän epäonnistuttua prosessuaalisista syistä, on päädytty haasteeseen osituksen mitättömäksi julistamisesta.

 

Oikeusturvavakuutus ei kata avioeroon liittyviä varallisuusriitoja. Lautakunnan näkemyksen mukaan pyrkiminen riitaoikeudenkäynnillä muuttamaan ositusta joko sitä moittimalla tai se mitättömäksi julistamalla, on avioeroon liittyvä varallisuusriita. Asiassa tehdyn tuomiovirhekantelun tarkoituksena on saada korkein oikeus poistamaan tekemänsä päätös, jotta edellä mainittu osituksen mitätöimisoikeudenkäynti tulisi mahdolliseksi. Kantelun tarkoitus huomioon ottaen lautakunta katsoo myös sen liittyvän vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla ositusriitaan.

 

Edellä olevan nojalla lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän päätöksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA