Vakuutusyhtiö myönsi päätöksellään 19.4.2004 vakuutuksenottajalle asiassa oikeusturvaedun. Myöntökirjeen mukaan vakuutuksesta haettavien kustannusten määrä voi olla enintään 9.893 euroa, josta vähennetään 15 %:n omavastuu. Riidassa päästiin sopimukseen keväällä 2006. Sen perusteella kaupunki maksoi vakuutuksenottajalle rahakorvausta 18.268 euroa. Kaupunki luovutti vakuutuksenottajalle myös 89 m²:n suuruisen tontinosan korvauksetta takaisin.

 

Asiamies P.R. lähetti myönnetyn oikeusturvaedun perusteella vakuutusyhtiölle vuosille 1993–2006 ajoittuvan 12.5.2006 päivätyn 13.295,93 euron suuruisen laskun, josta vakuutusyhtiön osuus oli 8.409,05 euroa. Laskussa oli eritelty suoritetut toimenpiteet ajan, kulujen ja palkkion määrän suhteen.

 

Kirjeellään 26.5.2006 vakuutusyhtiö pyysi asiamiestä toimittamaan laskun käsittelyä varten jäljennöksen allekirjoitetusta sopimuksesta, selvityksen siitä, minkä vuoksi vakuutuksenottajalle syntyneitä lakimieskuluja ei ollut vaadittu kaupungilta tai oli luovuttu niiden vaatimisesta sekä laskussa mainittujen toimenpiteiden osalta kirjeessä luetellut asiakirjat.

 

Korvauspäätöksellään 29.7.2006 vakuutusyhtiö maksoi korvausta laskusta palkkioiden osalta 3.000 euroa sekä kulujen osalta vaaditut 208,30 euroa lisäten mainittuihin määriin arvonlisäveron osuuden.

 

Päätöksen perusteluissa todetaan, että oikeusturvavakuutuksesta maksetaan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Palkkion kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon mm. asian vaikeus, laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Asia on ollut vireillä pitkään. Asiassa ei ole laadittu paljon kirjelmiä tms. Laskun mukaan asiassa on käyty paljon neuvotteluja. Neuvottelujen määrää ei voi pitää perusteltuna. Vakuutusyhtiö on hyväksynyt kohtuullisena palkkion määränä 3.000 euroa + alv.

 

Kirjeellään 23.8.2006 asiamies P.R:lle toteaa vakuutusyhtiön lakimies J.K. puhelinkeskusteluun viitaten käsitelleensä asian uudelleen. Korvauspäätöksen perustelujen osalta lakimies katsoo, että päätöksessä esitetyt perustelut ovat riittävät. Kyse on kokonaisharkinnasta, joten tarkempia perusteluja asian osalta ei ole annettavissa.

 

Lisäksi lakimies J.K. lähettää korvauspäätöksen viivästyskoron osalta. Vakuutusyhtiön on annettava korvauspäätös kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut riittävät selvitykset asian ratkaisemiseksi. Lakimies on hyväksynyt riittävien asiakirjojen saapumispäiväksi 8.6.2006, jolloin asiakirjoja on saapunut vakuutusyhtiöön lisäkyselyn 26.5.2006 johdosta.

 

Korvauspäätöksellään 23.8.2006 vakuutusyhtiö on maksanut viivästyskorkoa 22,78 euroa.

 

Kirjeellä 24.8.2006 asiamies P.R:lle vakuutusyhtiö vahvistaa kirjallisesti aiemmin puhelinkeskustelussa sovitun ja toteaa korvauspäätökseen 29.7.2006 viitaten, ettei vakuutusyhtiö edellytä, että vakuutuksenottaja A.V. vaatii oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaupungilta.

 

Vakuutuksenottajan tulee toimittaa osapuolten allekirjoittama muistio (sopimus) tiedoksi vakuutusyhtiölle viipymättä sen jälkeen, kun se on allekirjoitettu.

 

Kirjeessään vakuutusyhtiölle 12.9.2006 asiamies P.R. toteaa lähettäneensä sille 12.5.2006 päivätyn laskun koskien vakuutuksenottajan oikeusturva-asiaa. Useamman kuukauden käsittelyn jälkeen vakuutusyhtiö on antanut asiasta korvauspäätöksen.

 

Sen johdosta, ettei vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä ilmennyt, miten se on käsitellyt laskua, asiamies pyysi perusteluja laskun käsittelylle. Kirjeellään 23.8.2006 vakuutusyhtiö ilmoitti, että kyse on kokonaisharkinnasta, eikä tarkempia perusteluita asian osalta ole annettavissa.

 

Asiamies P.R. ei ole tyytyväinen korvauspäätökseen. Laskussa 12.5.2006 hän on eritellyt toimenpiteensä ja palkkiot niiden osalta. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä ei ole ilmoitettu, miten se on käsitellyt laskun eri kohtia. Jatkotoimien vuoksi asiamies pyytää vakuutusyhtiöltä selvitystä laskun 12.5.2006 toimenpidekohtaisesta käsittelystä. Mikäli vakuutusyhtiö ei ole toimittanut asiamiehelle pyydettyä selvitystä 22.9.2006 mennessä, asiamies tulkitsee asian niin, ettei yhtiö tule antamaan hänen pyytämäänsä selvitystä.

 

Kirjeessään 20.9.2006 asiamies P.R:lle vakuutusyhtiö toteaa vastauksena tämän kirjeeseen perustelleensa korvauspäätöksessä 29.7.2006 päätöstään. Yksityiskohtaisia perusteluja vakuutusyhtiö ei katso voivansa antaa. Kyse on kokonaisharkinnasta ottaen huomioon asian laatu ja vaikeus sekä tehdyn työn määrä ja laatu. Asiaa ei voi pitää juridisesti mitenkään vaikeana.

 

Laskussa esitettyjä toimenpiteitä asian tutkimisesta, selvittelystä ja valmistautumisista ei voida pitää perusteltuina siinä laajuudessa kuin on laskutettu. Asiassa on käyty sovintoneuvotteluja. Asian laatu huomioon ottaen neuvottelujen määrää (sekä vakuutuksenottaja A.V:n että kaupungin kanssa käytyjen) ei voi pitää perusteltuina. Vakuutusyhtiö pitää myös yksittäisinä toimenpiteinä mm. perehtymisiä kaupungin kirjelmiin ja esityksiin määrällisesti liian suurina.

 

Kirjeellään 8.10.2006 Vakuutuslautakunnalle vakuutuksenottaja A.W. pyytää lausuntoa asiamiehen palkkion määrästä.

 

Asian taustasta ja tapahtumatiedoista vakuutuksenottaja toteaa, että ympäristöministeriö myönsi hänelle 14.5.1987 poikkeusluvan omakotitalon rakentamiseksi. V:n kaupunki myönsi rakennusluvan 5.7.1988, jonka perusteella R- ja S-kujien kulmassa sijaitseva omakotitalo on rakennettu.

 

Rakennusluvan myöntämishetkellä kaupungilla oli tiedossa kehätien tiejärjestelyistä aiheutuvat tarpeet leventää kiinteistöön rajoittuvia R- ja S-kujia. Tiehallinnon ja V:n kaupungin välisissä neuvotteluissa oli sovittu, että kaupunki valmistelee asemakaavan, jossa R- ja S-kujia levennetään sovitun mukaisesti.

 

R- ja S-kujia leventävä asemakaava vahvistettiin 11.9.1992. Tällöin vakuutuksenottajan omakotitalo oli rakennettu rakennusluvassa vahvistettuun paikkaan. Mikäli asemakaavan mukaiset R- ja S-kujat olisi toteutettu vahvistetun asemakaavan mukaisesti, seurauksena olisi ollut vakuutuksenottajan piha-alueen supistuminen siten, ettei autotalliin ajettaessa olisi ollut mahdollista kääntää autoa piha-alueella. Lähimmillään vakuutuksenottajan rakennus olisi sijainnut noin metrin päässä kadusta.

 

Rakennuslautakunnan ei olisi siten pitänyt myöntää lupaa myöntämälleen paikalle, sillä rakennuslautakunnan olisi lupaa myöntäessään tullut huomioida kehätietä koskeva tielaitoksen laatima tiesuunnitelma ja sen vaikutukset myöhempään asemakaavoitukseen.

 

Rakennuslautakunnan virheellisestä menettelystä aiheutui vakuutuksenottajalle vahinkoa, jonka kaupunki oli velvollinen korvaamaan.

 

Asiaan liittyvien (kadun rakentaminen, liikennesuunnittelu, mittaus, kaavoitus, rakennus, maanlunastus) eri kaupungin viranomaisyksiköiden kanssa käydyissä keskusteluissa todettiin, että rakennuslautakunta oli menetellyt huolimattomasti. Mm. asemakaavapäällikkö totesi, että kaupungin organisaatiossa työntekijöillä on eri asiat vastuullaan ja joskus työntekijöiden välillä tarpeellinen tieto ei välity henkilöltä toiselle. Kaupungin viranomaisista ei kuitenkaan kukaan myöntänyt tehneensä virhettä, joka voitaisiin korvata heidän käytettävissään olevista määrärahoista. Keskusteluissa kuitenkin ilmeni, että vakuutuksenottajan kiinteistön tilannetta voitaisiin parantaa mm. tarkentamalla alueen tarvetta palvelevalla katusuunnittelulla.

 

Asiamiehen ja vakuutuksenottajan välisissä keskusteluissa vakuutuksenottaja ilmoitti, että hänelle on tärkeää saada vähennetyksi 11.9.1992 vahvistetun asemakaavan mukaisia haittoja, koska kyseessä oli hänen kotinsa, jossa oli tarkoitus jatkossakin asua. Tämän mukaisesti päätettiin ensin pyrkiä pienentämään asemakaavan haittoja, jonka jälkeen neuvotellaan korvauksesta. Asiamies ryhtyi toteuttamaan valittua strategiaa. Asiamiehen toiminnan tuloksena kaupunginhallitus hyväksyi asemakaavan muutoksen 11.4.1994.

 

Rakennuslain ja tällä hetkellä voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan asemakaavan voimaantullessa tapahtuu maanomistuksessa muutoksia, jotka vaikuttavat maan arviointiin lunastuslaista ilmenevällä tavalla.

 

Rakennuslautakunnan 5.7.1988 myöntämästä virheellisestä rakennuksen sijaintipaikasta, sitä seuranneesta 11.9.1992 vahvistetusta asemakaavasta ja 11.4.1994 vahvistetusta asemakaavan muutoksesta aiheutui vakuutuksenottaja A.V:lle vahinkoa, jonka kaupunki suostui korvaamaan aluksi 1.765,97 euron kokonaiskorvauksella. Monien vaiheiden ja välitarjousten jälkeen kaupunki ilmoitti suostuvansa korvaamaan 18.268 euroa, jonka korvaussumman vakuutuksenottaja hyväksyi.

 

Vakuutusyhtiön toiminnasta vakuutuksenottaja toteaa, että vakuutusyhtiö myönsi hänelle oikeusturvaedun 19.4.2004 lausumalla, että ”vahingonkorvausasia V:n kaupungin kanssa on tullut oikeusturvavakuutusehtojen mukaan riitaiseksi vuonna 1996”. Rakennusluvan virheellisestä myöntämisestä vakuutuksenottajalle aiheutunut vahinko on tullut voimaan asemakaavan vahvistamishetkellä eli 11.9.1992. Asia on tällöin tullut riitaiseksi, koska kaupunki ei myöhemmin 11.4.1994 vahvistetussa asemakaavan muutoksessa ole vahvistanut R- ja S-kujien leveyttä samanlevyiseksi kuin se oli rakennusluvan myöntämishetkellä.

 

Erinäisten vaiheiden jälkeen vakuutuksenottaja ja V:n kaupunki sopivat riita-asian. Vakuutusyhtiö hyväksyi sopimuksen ilmoituksin, ettei edellytä vakuutuksenottajan vaativan oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaupungilta.

 

Asian näin päättyessä vakuutuksenottajan asiamies toimitti 12.5.2006 päivätyn yksityiskohtaisen toimenpiteittäin eritellyn loppusummaltaan 13.295,93 euron suuruisen laskunsa vakuutusyhtiölle 15.5.2006.

 

Useiden kiirehtimispyyntöjen jälkeen vakuutusyhtiö antoi korvauspäätöksensä 29.7.2006, jossa laskusta oli hyväksytty korvattavaksi 3.914,12 euroa, eli 15 %:n omavastuuosuuden vähentämisen jälkeen vakuutusyhtiö korvasi 3.327,01 euroa.

 

Korvauspäätöksessä on todettu, että ”oikeusturvavakuutuksesta maksetaan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Palkkion kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon mm. asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Asia on ollut vireillä pitkään. Asiassa ei ole laadittu paljon kirjelmiä tms. Laskun mukaan asiassa on käyty paljon neuvotteluja. Neuvottelujen määrää ei voi pitää perusteltuna.”

 

Arvioitaessa vakuutusyhtiön ylimalkaisia perusteluja on todettava, ettei laskun määrää voida vähentää sillä perusteella, että asia on ollut pitkään vireillä. Neuvottelujen määrään on vaikuttanut se, että asia liittyy kadun rakentamista, liikennesuunnittelua, mittausta, kaavoitusta, rakentamista ja maanlunastusta käsittelevien virkamiesten tehtäväkenttään. Jokaisella toimialalla on omat vastuuhenkilönsä. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä ei ilmene, miksi neuvottelujen määrää ei voida pitää perusteltuna.

 

Asiamiehen pyytäessä perusteluja laskunsa hylkäämiselle samoin kuin viivästyskoron suorittamista korvauspäätöksen viipymisestä vakuutusyhtiö ilmoitti kirjeellä 23.8.2006, että korvauspäätöksessä 29.7.2006 esitetyt perustelut ovat riittävät. Kyse on vakuutusyhtiön mukaan kokonaisharkinnasta, joten tarkempia perusteluja asian osalta ei ole annettavissa. Samaisessa kirjeessä vakuutusyhtiö ilmoitti hyväksyneensä riittävien asiakirjojen saapumispäiväksi 8.6.2006. Asiamies on kuitenkin toimittanut asiakirjat vakuutusyhtiöön jo 5.6.2006. Korvauspäätöksessä 23.8.2006 viivästyskorko on kuitenkin suoritettu ajalta 8.7. – 31.7.2006.

 

Sen johdosta, etteivät kirjeessä 23.8.2006 esitetyt yleisellä tasolla olevat perustelut tyydyttäneet, asiamies pyysi kirjeellä 12.9.2006 vielä kerran vakuutusyhtiötä perustelemaan toimenpidekohtaisesti laskunsa 12.5.2006 eri kohtia.

 

Vakuutusyhtiö vastasi kirjeellä 20.9.2006, ettei yksityiskohtaisia perusteluja voida antaa. Vakuutusyhtiön lakimies J.K:n mukaan asiaa ei voi pitää juridisesti mitenkään vaikeana. Ihmetyttää, millä asiantuntemuksella hän arvioi, ettei asia ole juridisesti ”mitenkään vaikea”, etenkin kun hän paljastaa oman juridisen asiantuntemattomuutensa kirjeessään 29.3.2004 pyytäessään ”kiinnittämään huomiota siihen, onko 10 vuoden vanhentumisaika jo kulunut”.

 

Itse asiasta vakuutuksenottaja A.V. toteaisi, että asian hoitaminen on edellyttänyt mm. vahingonkorvaus-, rakennus-, kiinteistönmuodostus- ja lunastuslain syvällistä tuntemista. Lisäksi asian hoitaminen on vaatinut kiinteistöarvioinnin syvällistä osaamista. Edellä esitetyn valossa vakuutuksenottaja toteaisi, että valtaosalle lakimieskuntaa asiaa voidaan pitää pikemminkin vaikeana.

 

Vakuutuksenottajan asiamies on suorittanut juristin tutkinnon ohella kiinteistöalan DI-tutkinnon ja LKV-tutkinnon. Koulutuksensa ja useissa sadoissa lunastusasioissa hankitun kokemuksensa perusteella hän on selvittänyt kaupungin kanssa käytyjä neuvotteluja varten mm. käytyjä maanhankintoja. Mikäli asiaa olisi ollut hoitamassa pelkästään juristitaustainen asiamies, hänen olisi pitänyt pyytää lausuntoja kiinteistöarvioitsijoilta. Todettakoon, että esimerkiksi vakuutuksenottajan kiinteistön tilanteessa, jossa maan arvioiminen ei ole mikään perustapaus johtuen eri kaavatilanteesta ja lunastuslain verraten monimutkaisista oikeusohjeista, CP Oy:n arvonlisäverollinen palkkio on 3.050 euroa.

 

Koska vakuutuksenottaja katsoo edelleen, että asiamiehen lasku 12.5.2006 on asianmukainen eikä asian käsittely vakuutusyhtiön kanssa ole johtanut toivottuun tulokseen, hän pyytää Vakuutuslautakuntaa antamaan lausuntonsa asiasta.

 

Sen johdosta, ettei vakuutusyhtiö ole perustellut yksityiskohtaisesti, miten he ovat käsitelleet asiamiehen laskua ja miten he ovat päätyneet 29.7.2006 antamaansa korvauspäätökseen, ei vakuutuksenottaja voi perustella yksityiskohtaisemmin asiamiehen laskua, vaan viittaa siltä osin laskun toimenpidekohtaiseen erittelyyn.

 

Mikäli vakuutusyhtiö perustelee vastineessaan Vakuutuslautakunnalle toimenpidekohtaisesti laskun 12.5.2006 eri kohtia ja paljonko niistä on hyväksytty korvattavaksi, pyytää vakuutuksenottaja saada antaa vastineensa vakuutusyhtiön vastineesta.

 

Vastineessaan 27.12.2006 vakuutusyhtiö toteaa, että oikeusturvavakuutuksesta maksetaan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Palkkion kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon mm. asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

 

Vakuutusyhtiö on arvioinut kohtuulliseksi palkkion määräksi 3.000 euroa. Vakuutusyhtiö on todennut korvauspäätöksessään 29.7.2006, että asia on ollut pitkään vireillä. Itsessään se peruste, että asia on ollut pitkään vireillä, ei ole ollut korvauksen vähentämisen perusteena. Vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon asian laadun ja laajuuden on asiassa käyty paljon neuvotteluita sekä tehty muuta selvitystyötä, joita ei voida pitää perusteltuina. Asiassa on selvitetty vahingon määrää ja esitetty vastapuolelle korvausvaatimus, ja neuvoteltu korvauksen määrästä asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi. Asian laatuun ja laajuuteen nähden yli 13.000 euron laskutusta ei voida pitää perusteltuna. Asiassa on käyty osapuolten välillä kirjeenvaihtoa vain vähäisessä määrin.

 

Se seikka, että asia on ollut pitkään vireillä, ei toisaalta ole korvausta korottava tekijä. Vakuutusyhtiö katsoo, että asia on pitkittynyt perusteettomasti. Asian käsittely ei ole edennyt tuomioistuinkäsittelyyn saakka. Kokonaisuutena ottaen laskutusta on pidettävä kohtuuttoman suurena asian laatuun nähden.

 

Viivästyskoron osalta vakuutusyhtiö toteaa asiakirjojen perusteella, että 24.5.2006 pyydetyt asiakirjat on merkitty saapuneeksi yhtiöön 8.6.2006. Vakuutussopimuslain 70 §:n perusteella viivästyskoron maksuvelvollisuus alkaa kuukauden kuluttua tarvittavien asiapapereiden saapumisesta. Tämän vuoksi viivästyskorkoa on maksettu vasta 8.7.2006 lukien.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen maksama korvaus on vakuutusehtojen mukainen.

 

 

Lisälausumassaan 8.1.2007 vakuutuksenottaja A.V. toteaa, että vakuutusyhtiön 27.12.2006 päivätystä vastineesta ei ilmene, mikä selvitystyö ja mitkä neuvottelut ovat olleet tässä asiassa perusteettomia. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään hyväksynyt asiamiehen kulut laskussa 12.5.2006 vaaditulla tavalla, joten ainakin ne laskun toimenpiteet vakuutusyhtiö on hyväksynyt. Vakuutuksenottaja toteaa kuitenkin, että tässä asiassa, kuten asiamiehen laskusta ilmenee, on jouduttu tekemään paljon selvitystyötä korvausvaatimuksen perusteen ja määrän selvittämiseksi. Kaikki neuvottelut ja tehdyt selvitykset ovat olleet perusteltuja ja välttämättömiä kaupungin maksaman korvauksen saamiseksi hyväksyttävälle tasolle.

 

Isoissa kaupungeissa virkamiehillä on rajatut tehtäväalueet. Eri tehtäviä hoitavilla virkamiehillä on toimivalta käsitellä ainoastaan tehtäväalueensa asioita. Tätä asiaa on jouduttu selvittämään mm. kadunrakentamisesta, liikennesuunnittelusta, kiinteistönmuodostuksesta, tontinmittauksesta, kaavoituksesta, maanlunastuksesta ja rakennusvalvonnasta vastaavien virkamiesten kanssa. Selvittelyt eivät ole olleet turhia. Kuten kirjelmästä 8.10.2006 ilmenee, kaupunki on korottanut merkittävästi vakuutuksenottajalle maksettua korvaussummaa. Tämän lisäksi kaupunginhallitus on päätöksellään 10.1.2000 luopunut perimästä 11.4.1994 suoritetusta asemakaavan muutostyöstä määräämäänsä 11.000 markan (1.850,07 euroa) asemakaavan muutoskustannusta.

 

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että asian käsittely ei ole edennyt tuomioistuinkäsittelyyn. Asia ei edennyt tuomioistuinkäsittelyyn, koska tilanteessa, jossa kaupungin virkamiehille ilmoitettiin, että asian ratkaiseminen edellyttää oikeuskäsittelyä, V:n kaupungin viranomaiset vakuuttivat vakuutuksenottajalle neuvotteluratkaisun johtavan hänen toivomaansa lopputulokseen. Näin jälkeenpäin arvioiden voidaankin todeta, että neuvottelustrategia on johtanut vakuutuksenottajan kannalta hyvään lopputulokseen, sillä tämäntyyppisessä asiassa, jossa ylimpien tuomioistuinten ennakkopäätöksiä ei ole, asian ratkaisuun tuomioistuimessa olisi liittynyt myös vakuutuksenottajan kannalta epävarmuutta.

 

Vakuutusyhtiö on väittänyt, että asia on pitkittynyt perusteettomasti. Asian pitkä vireilläolo on johtunut pelkästään kaupungista, kaupungin eri hallinnonalojen viranomaisten jähmeästä toiminnasta. Asiamiehen pyynnöstä vakuutuksenottaja on puhelimitse kiirehtinyt kymmeniä kertoja eri virkamiehiä asian käsittelyn eri vaiheissa. Samalla vakuutuksenottaja toteaa, että kaupungin kanssa käydyt neuvottelut on aina pidetty kaupungin aloitteesta.

 

Vakuutusyhtiö väittää edelleenkin saaneensa 24.5.2006, oikeastaan kirjeessä 26.5.2006, pyytämänsä asiakirjat 8.6.2006. Liitteen vastaanottoleiman mukaan pyydetyt asiakirjat on toimitettu vakuutusyhtiön Helsingin toimipisteeseen 5.6.2006. Vakuutussopimuslain 70 §:n mukaan viivästyskorko tulee siten suorittaa 5.7.2006 lukien.

 

Lopuksi vakuutuksenottaja uudistaa kaiken kirjelmässä 8.10.2006 lausumansa.

 

 

Lisävastineessaan 19.1.2007 vakuutusyhtiö toteaa 8.1.2007 annetun vastineen osalta, ettei se katso siinä tuodun esille itse laskutusperusteiden osalta mitään sellaista, mikä antaisi aihetta lisälausumaan.

 

Viivästyskoron osalta vakuutusyhtiö toteaa, että asiakirjojen saapumispäivä on merkitty virheellisesti 8.6.2006, mikä on ollut pääkonttoriin saapumispäivä. Vakuutusyhtiö hyväksyy sen, että asiakirjat on toimitettu yhtiöön 5.6.2006, jolloin ne on toimitettu sen Helsingin konttoriin. Vakuutusyhtiö maksaa viivästyskorkoa lisää kolmelta päivältä.

 

Korvauspäätöksellään 24.1.2007 vakuutusyhtiö on maksanut lisäkorvausta viivästyskorosta 2,73 euroa.

 

 

 

 

Kohta 1, Vakuutuksen tarkoitus

Vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

 

Vakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa...

 

Kohta 4, Korvattavat vakuutustapahtumat

Kohta 4.1, Vakuutustapahtuman määritelmä

Vakuutuksesta korvattavalla vakuutustapahtumalla tarkoitetaan riita- ja hakemusasiassa perusteeltaan tai määrältään kiistettyä vaatimusta (jäljempänä riita)...

 

Kohta 7, Korvaussäännökset

Kohta 7.1, Vakuutusmäärä

Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on yhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa.

 

Kohta 7.2, Omavastuu

Korvattavista kustannuksista vähennetään vakuutuskirjaan merkitty omavastuu.

 

Kohta 7.3, Korvattavat kustannukset

Vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:…

vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut, jos on kysymys riidasta, joka on käsitelty tai joka olisi voitu välittömästi saattaa käsiteltäväksi kohdassa 3 mainituissa tuomioistuimissa.

 

Kohta 7.4, Korvauksen määrä ja sen laskeminen

Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.

 

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

 

 

Esillä olevassa asiassa on kyse rakennuslupapäätöstä koskevasta vahingonkorvausriidasta sekä asianajolaskusta korvattavasta määrästä.

 

Toimitetun selvityksen perusteella vakuutuksenottaja A.V., jonka asiamiehenä on toiminut VT, DI P.R., on kirjeellään vuonna 1993 esittänyt V:n kaupunginhallitukselle rakennuslautakunnan toimineen väärin, kun vakuutuksenottajalle on myönnetty vuonna 1988 rakennuslupa hänen omakotitalolleen. 2.8.1994 vakuutuksenottaja on kiistänyt rakennuslautakunnan hänelle osoittaman tapaukseen liittyneen asemakaavan muutostyötä koskeneen laskun.

 

Vakuutusyhtiö on myöntänyt 19.4.2004 vakuutuksenottajalle riitaan oikeusturvaedun. Korvattavien kustannusten määrä on ollut enintään 9.893 euroa, josta vähennetään 15 %:n omavastuu. Riidassa on päästy sopimukseen keväällä 2006. Kaupunki on sitoutunut maksamaan vakuutuksenottajalle 18.268 euron rahakorvauksen sekä luovuttamaan korvauksetta 89 m²:n suuruisen tontinosan.

 

Asiamies P.R. on lähettänyt vakuutusyhtiölle 12.5.2006 päivätyn asianajolaskun vuosilta 1993–2006, yhteismäärältään 13.295,93 euroa (palkkiot 10.690 euroa + kulut 208,30 euroa + alv 2.397,63 euroa). Laskuun on merkitty vakuutuksenottajan omavastuuosuudeksi 4.886,88 euroa ja haettu vakuutusyhtiöltä oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvausta 8.409,05 euroa. Laskussa on toimenpiteet eritelty ajan, kulujen ja palkkion määrän suhteen.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut kohtuulliseksi arvonlisäverottomaksi osuudeksi palkkion osalta 3.000 euroa. Kulujen määrän vakuutusyhtiö on hyväksynyt. Korvaus arvonlisäveron osuudella lisättynä on maksettu tämän mukaisesti. Vakuutusyhtiön mukaan asiassa ei ole laadittu paljon kirjelmiä ja on käyty vain vähän kirjeenvaihtoa. Neuvottelujen ja selvitystyön määrää vakuutusyhtiö on paljoksunut.

Lautakunta toteaa asian olleen pitkään vireillä. Varmuutta vakuutustapahtumana pidettävän riidan syntymisajankohdasta ei toimitetusta aineistosta ilmene. Lautakunta katsoo sen syntyneen kuitenkin viimeistään 2.8.1994 vakuutuksenottajan kiistettyä asiaan liittyvän kaupungin laskun. Laskutuksen perusteina olevia toimenpiteitä on laskutusajan vuosille kohdistunut 3–12  kpl/v. Lautakunta pitää uskottavana, että kaupungin ollessa vastapuolena ja kun kyseessä on ollut rakennuslupaan ja kaavoitukseen liittyvä useita hallinnonaloja koskenut asia, ei korvausvaatimuksen käsittelyn loppuunsaattaminen ole ollut toteutettavissa nopeammin ja pienemmällä työmäärällä. Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, ettei käytyjen neuvottelujen määrää ja suoritettua selvitystyötä ole pidettävä perusteettomana.

 

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, joka tässä tapauksessa solmitun sopimuksen perusteella on ollut yli kaksinkertainen oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvaukseen nähden, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

 

Omaksumansa käytännön mukaisesti lautakunta arvioi asiamiehen laskutuksen kohtuullisuutta kokonaisuutena. Tämän perusteella ja ottaen huomioon asianajolaskun kokonaismäärän, jonka perusteella vakuutuksenottaja A.V:n maksettavaksi on jäänyt yli 1/3 siitä, mihin määrään voidaan katsoa sisältyvän veloitukset ennen riidan syntyä 2.8.1994, katsoo lautakunta, että vakuutusyhtiön tulee korvata myöntämänsä oikeusturvaedun perusteella siltä asiamies P.R:n laskussa velottu 8.409,05 euroa kokonaisuudessaan.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA