Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vuonna 1968 syntyneen vahinkoa kärsineen jalka lipesi 8.2.2010 kaivon kannen vanerin päällä ja hän putosi neljä metriä syvään kaivoon. Vahingonkärsineellä on todettu vasemman kantaluun murtuma sekä vasemman kämmenluun murtuma. Murtumat hoidettiin kipsaamalla. Kantaluu operoitiin lokakuussa 2010. Vahinko tapahtui 8.2.2010 ja korvausta on suoritettu pysyvästä ja tilapäisestä haitasta. Vakuutuslautakunta on aiemmin antanut tilapäisen haitan korvauksesta ratkaisusuosituksen VKL 484/10. Vahingonkärsineelle on suoritettu korvausta liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan kolme (lievää vaikeammat vammat) mukaan yhteensä 2 600 euroa. Vahingonkärsinyt vaatii 3 000 euroa lisäkorvausta hermovaurion aiheuttamasta pitkittyneestä kivusta. Vahinkoa kärsinyt vaatii haittakorvauksen suorittamista haittaluokan neljä mukaisesti, ja lisäksi hän vaatii korvausta pysyvästä kosmeettisesta haitasta 1 000 euroa. Lisäkorvausta on haettu kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 31.8.2011 päivätyllä päätöksellään suorittanut korvausta pysyvästä ja tilapäisestä haitasta haittaluokan kolme mukaan. Tällöin lisäkorvauksena tilapäisestä haitasta on maksettu 300 euroa.

Vahingosta aiheutunut kipu ja särky ja muu tilapäinen haitta kuuluu vakuutusyhtiön mukaan edelleen liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3 (lievää vaikeammat vammat). Tilapäisestä haitasta korvausta on suoritettu yhteensä 2 600 euroa ja pysyvästä haitasta 7 524 euroa. Vakuutusyhtiön 31.10.2012 päivätyn korvauspäätöksen mukaan ontumisesta johtuva haitta on huomioitu pysyvän haitan korvauksessa. Vahingonkärsineelle on 19.3.2013 päivätyn korvauspäätöksen mukaan suoritettu korvaus pysyvästä kosmeettisesta haitasta haittaluokka kahden mukaan ja korvausta on suoritettu 2912,50 euroa.

Valitus

Vahingonkärsinyt katsoo, että vakuutusyhtiön hänelle suorittamaa korvausta on pidettävä liian alhaisena ottaen huomioon tilapäisen hermokiputilan pitkä kesto. Todetut vammat oikeuttaisivat vähintään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan neljä mukaiseen korvaukseen, joka on vuonna 2010 voimassa olleen suosituksen mukaisesti ollut määrältään 3 500–8 400 euroa. Vakuutusyhtiön päätöksessä on jätetty huomioimatta vahingonkärsineen kiputilan erityispiirteet ja päätös on tehty kaavamaisesti yksinomaan liikennevahinkolautakunnan korvaussuosituksen perusteella.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksissa, joita tuomioistuimissa yleisesti käytetään kivusta ja särystä tuomittavien korvausten arvioinnissa, suositusten kohdan 4.3 mukainen korvaussuositus vaikeasta hermovammasta, joka vaatii sairaalahoitoa ja korjausleikkauksia ja joka aiheuttaa vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa 3 kk – 2 vuoden ajan, on korvaus 3 000–15 000 euroa. Saman suosituksen kohdan 66.3 mukaan korvaussuositus särystä, johon ei liity aiheutuneeseen kiputilaan nähden olennaisia kudosvaurioita mutta joka haittaa vakavasti jokapäiväistä elämää eikä ole täysin hallittavissa vahvoillakaan särkylääkkeillä ja kestää 2 kk – 2 vuoden ajan, on 4 000–12 000 euroa. Edellä mainitut korvaussuositukset huomioon ottaen on vakuutuksenottajan vaatimaa lisäsuoritusta pidettävä kohtuullisena.

Vahingonkärsinyttä hoitaneen erikoislääkärin kirjoittamassa lausunnossa on kyseessä katsottu olevan alaraaja kokonaisuutena arvioiden lievä toiminnanvajaus. Tästä huolimatta pysyvän haitan arvioinnissa on otettava huomioon vammasta aiheutuva merkittävä kipu, ja tämän mukaisesti haitta on korvattava haittaluokka neljän mukaisena. Vuonna 2011 tätä vastaava korvaussumma on ollut 13 200 euroa, josta ikävähennyksen jälkeen jäisi korvattavaa 10 032 euroa.

Vahingonkärsineen mukaan ontuminen on pysyvä kosmeettinen haitta, ja lisäksi hänen jalkaansa on jäänyt leikkausarpi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että maksettu tilapäisen haitan kor­vaus vastaa myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaista korvausta. Ontuminen ja tavanomainen hermovaurioon liittyvä pitkittynyt kiputila vastaa liikennevahinkolautakunnan ohjeiden ja normien haittaluokkaa kolme. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi korvausta määrättäessä on otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset. Lisäksi huomioon on otettava muut yleistä korvauskäytäntöä säätelevät normistot, kuten liikennevahinkolautakunnan ohjeet ja normit.

28.12.2012 päivätystä lausunnosta käy ilmi, että vahingonkärsineellä on tavanomainen hermovaurioon liittyvä krooninen eli pitkittynyt kiputila ja hänen kävelynsä on lievästi ontuvaa. Näin ollen yhtiö katsoo, että vahingonkärsineen vammat kuuluvat edelleen luokkaan kolme, "Lievää vaikeammat vammat". Vakuutusyhtiön mukaan korvaus vastaa vakiintunutta korvauskäytäntöä huomioiden henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset koskien tilapäisen haitan korvaamista hermovaurioissa. Vakuutusyhtiö katsoo, että lääketieteellisissä asiakirjoissa kuvattu lievä ontuminen ei velvoita vakuutusyhtiötä muuttamaan pysyvän haitan korvausta, sillä ontuminen on huomioitu kosmeettisen haitan korvauksessa. Näin ollen yhtiö katsoo, että perusteita lisäkorvauksen maksamiselle ei ole.

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon vahingonkärsineelle jääneestä pysyvästä toiminnallisesta haitasta sekä tilapäisestä haitasta pysyvänä asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, professori Harri Pihlajamäeltä.

Lausunnossaan asiantuntijalääkäri listaa käytettävissään olleet sairauskertomuskopiot ja muut lääkärin laatimat lääkärintodistukset tai -lausunnot:

- E-lausunnot 19.11.2010, 17.12.2010, 17.6.2011, 5.9.2011

- B-lausunto 15.3.2012

- kipupoliklinikan lausunto 15.3.2012

- fysiatrian poliklinikan lausunto 28.12.2012

- sairaalan tiivistelmä lääkinnällisestä kuntoutuksesta 1.10.2012–14.1.2013

Pihlajamäki kertoo lausunnossaan, että koska varhaisin vahinkotapahtuman 8.2.2010 jälkeinen sairauskertomuskopio tai lääkärinlausunto käytettävissä olevissa asiakirjoissa on E-lääkärinlausunto 19.11.2010, ei näillä tiedoilla ole mahdollista muodostaa erityisen tarkkaa kuvaa vahinkotapahtuman jälkeiseltä yli puolen vuoden pituiselta ajalta vakuutetun saamista hoidoista ja oirekehityksestä, lääkärin tutkimuksen perusteella laatimista tilankuvauksista sekä suoritetuista kuvantamistutkimuksista.

Käytettävissä olevien asiakirjatietojen perusteella vakuutetun tapauksessa kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan korvaus Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan arvioitaessa kuuluu luokkaan lievää vaikeammat vammat (luokka kolme), jossa korvauksen suhteen ei vakuutuslaitoksen määrittämää yläkolmannesta korkeammalle ylletä.

Arvioitaessa Henkilövahinkolautakunnan suosituksien perusteella korvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta, tulee sovellettavaksi suosituksen 33 §:n kohta 33.1 (Kämmenluun kaulan murtuma), joka vaatii murtuman asettamista paikoilleen ja 3-4 viikon kipsilastahoidon. Vaatii joskus metallipiikkikiinnityksen. Aiheuttaa tilapäistä haittaa 4-6 viikon ajan. Ei pysyvää haittaa. Korvaus 800- 1500 euroa.

Kohta 33.2 (Muu kämmenluun murtuma): vaatii murtuman asettamista paikalleen ja 5-8 viikon kipsilastahoidon. Vaatii joskus metallipiikkikiinnityksen. Aiheuttaa tilapäistä haittaa 6-8 viikon ajan, mutta ei pysyvää haittaa. Korvaus 1000- 2000 euroa.

Käytettäessä arviointiperusteena neuvottelukunnan suosituksia, ei vahingonkärsineen tapauksessa käytettävissä olevista, osittain puutteellisista asiakirjoista ilmene, onko vahingonkärsineellä todettu viidennen kämmenluun murtuma, kämmenluun kaulan murtuma vai muu kämmenluun murtuma. Asiakirjojen perusteella kyseinen viidennen kämmenluun murtuma "hoidettiin kipsillä ja parantui". Sairauskertomusmerkinnän 14.3.2013 mukaan lonkkien, polvien ja nilkkojen liikelaajuudet kuvataan normaaleiksi. Sairauskertomusmerkinnän mukaan perusteella voidaan Pihlajamäen mukaan katsoa, että kyse ei ole ollut erityisen vaikea-asteisesta hermovauriosta.

Arvioitaessa vahinkotapahtumaan 8.2.2010 liittyvää Sosiaali- ja terveysminiteriön haittaluokituspäätöksen mukaista pysyvää vikaa tai haittaa tulevat ensisijaisesti sovellettaviksi yksityiskohtaiset vammanimikkeet. Pihlajamäki katsoo, ettei käteen ole jäänyt sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman haittaluokituksen tarkoittamaa pysyvää vikaa tai haittaa.

Vasemman kantaluun ja kuutioluun murtumaa sekä leikkauksella hoidettuun säärihermon ulomman jalkapohjahermohaaran vaurioon liittyvää pysyvää haittaa arvioitaessa tulee sovellettavaksi vuonna 2010 voimassa olleen Sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituksen alaraajaa kokonaisuutena koskevat kohdat. Alaraaja kokonaisuutena –perustetta käytetään, kun yksityiskohtaisiin haittanimikkeisiin vertaamalla ei voida päästä haittaa kuvaavaan tulokseen. Haitta voi aiheutua yhden tai molempien alaraajojen toiminnallisesta vajauksesta. Alaraaja kokonaisuutena –peruste määrittää haittaluokaksi 0-5, kun kyse on lievästä toiminnanvajauksesta. Lievä toiminnanvajaus on kyseessä, kun kävely on lievästi ontuvaa, liikkuminen on epätasaisella lievästi rajoittunut ja apuvälineen tarve on ajoittaista. Keskivaikea toiminnanvajaus vastaa haittaluokkaa 6-10, ja on kyseessä, kun esiintyy ontumista, merkittäviä liikerajoituksia, jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta, ja apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla. Pihlajamäen mukaan vahingonkärsineen toiminnanvajauksen perusteella haitta ei yllä haittaluokkaa kolme korkeammalle.

Vahingonkärsineen arvista ei ole käytettävissä tilankuvausta tai valokuvia, eikä näiden puutteellisten selvitysten perusteella luokkaa kaksi "Lievää suurempi kosmeettinen haitta" korkeammalle tasolle tässä ylletä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1. tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2. ansionmenetyksestä;

3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4. pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingonkärsineen ikä.

Vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 20.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkitys kiinteistön toiminnassa tai omistamisessa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun

- vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja

- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Ratkaisu

Vahingonkärsinyt putosi noin neljän metrin matkan ja sai vasemman kantaluun ja kuutioluun murtuman sekä leikkauksella hoidetun rannemurtuman. Asiassa on riitaa vahingonkärsijälle putoamisen johdosta aiheutuneen pysyvän toiminnallisen ja kosmeettisen haitan sekä tilapäisen haitan korvaamisesta ja maksettavan korvauksen määrästä.

Tilapäinen haitta

E-lausunnosta 19.11.2010 ilmenee, että vakuutetulle oli tehty päiväkirurgisena leikkaustoimenpiteenä leikkaus, jossa on vapautettu takimmaista säärihermoa ja poistettu terävä nivelrikkokehitykseen liittyvä uloke (osteofyytti), joka on painanut hermoa.

Lääkärinlausunnossa 17.12.2010 kuvataan vakuutetun kipuongelman olleen subjektiivisesti ennallaan. Puutuneisuuden mainitaan laajentuneen käsittäen nyt II–V varpaat jalkapohjan puolelta. Tilankuvauksen mukaan arpi on normaali, arven alueella on aristusta. Nilkan liike on kuvattu hyväksi ja jalkapohjan tunnon mainitaan olevan tallella.

E-lääkärinlausunnon 17.6.2011 mukaan vakuutetun kipu tulee selvästi hankalampana, jos jalkaa päivän aikana rasittaa. Tilankuvauksen mukaan arpi on ollut normaali. Koputteluarkuutta ei ollut todettu. II–V varpaiden kuvataan olevan lievässä koukistusasennossa ja ihon väriltään normaali.

B-lausunnossa 15.3.2012 kerrotaan, että vahingonkärsineellä oli todettu kantaluun pirstaleinen murtuma, joka on ulottunut alempaan nilkkaniveleen ja kantakuutioluuniveleen ja tämän lisäksi kuutioluussa on ollut murtuma. Röntgenlääkärin lausuntoa kyseisistä kuvantamistutkimuksista ei ollut käytettävissä. Alkuvaiheessa murtumia kuvataan hoidetun tukemalla murtuma-alue kipsillä kuuden viikon ajaksi. ENMG-tutkimuksessa mainitaan todetun säärihermovaurioita, mutta kyseistä ENMG-tutkimusta ei ollut käytettävissä. Vahingonkärsinyttä hoitanut kirurgi on arvioinut murtuman luutuneeksi. Kipuoireiden hoitoon on käytetty erilaisia kipulääkkeitä kuten myös TNS- ja akupunktiohoitoa. Vahingonkärsineen mainitaan saaneen käyttöönsä myös tukipohjalliset ja fysioterapeutilta ohjeita nilkan liikkuvuutta ylläpitävään ja lihaskireyttä vähentävään harjoitteluun.

Fysiatrian erikoislääkäri on arvioinut B-lausunnon 15.3.2012 tilankuvauksen mukaan, että vahingonkärsineelle on kehittynyt neuropaattinen kipuoireisto, jossa on CRPS-piirteitä, mutta oireyhtymän diagnoosikriteerit eivät olleet täyttyneet. Tilankuvauksen mukaan nilkassa on ollut sisemmällä puolella turvotusta ja leikkausarven kuvattiin olevan siisti. Leikkausarven alueella koputtelu aiheutti säteilevää kipua jalkapohjan suuntaan, voimakkaimmin jalkaterän ulomman puolen varpaisiin saakka. Leikkausarven ympärillä on todettu ihotunnoltaan alentunutta aluetta ja jalkaterän ulommassa osassa kiputunto on herkistynyt. Nilkan koukistus- ja ojennusvoima sekä isovarpaan ojennusvoima on todettu symmetriseksi.

Vapaamuotoisessa lääkärinlausunnossa 28.12.2012 vahingonkärsineen on todettu kävelleen lievästi ontuen. Nilkan koukistus- ja ojennusvoima ja isovarpaan ojennusvoima mainittiin olevan normaalit. Lokakuussa 2010 suoritetusta leikkaustoimenpiteestä jääneen arven on arvioitu olleen siisti.

Sairauskertomusmerkinnässä 14.1.2013 mainitaan vahingonkärsineen saaneen vahinkotapahtumassa helmikuussa 2010 kämmeneen viidennen kämmenluun murtuman, joka on hoidettu tukemalla murtuma-aluetta kipsillä. Murtuman mainitaan parantuneen. Vahingonkärsineen toimintakykyä kuvaavassa kappaleessa kyseisessä sairauskertomusmerkinnässä mainitaan vahingonkärsineen kertoneen liikunnan harrastamisen jääneen kokonaan ja arvioineen pystyvänsä kävelemään kilometrin ennen kuin kipu voimistuu. Vahingonkärsinyt on kertonut, että hän on pystynyt seisoskelemaan kaupoissa muutaman tunnin ennen kuin kipu alkaa, kotitöiden vahingonkärsinyt on maininnut sujuvan omaan tahtiin tarvittaessa tauottaen.

Sairauskertomuksessa vahingonkärsineen mainitaan olevan lievästi ylipainoinen, hän on pituudeltaan 180 cm ja painaa 102 kilogrammaa. Kävely on onnistunut varsikengillä ja vasemman jalkaterän ulkosivulla ja V–II varpaassa oli kosketustuntoheikentymää ja jalkaterän sisemmällä sivulla ja isovarpaassa vahingonkärsinyt on kuvannut tuntevansa kosketuksen epämiellyttävänä. Lonkkien, polvien ja nilkkojen liikelaajuudet oli kuvattu normaaleiksi.

Vakuutusyhtiö on katsonut tilapäisen haitan vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaista luokkaa 3 (lievää vaikeammat vammat). Tilapäisestä haitasta korvausta on suoritettu yhteensä 2 600 euroa.

Vahingonkärsineen mukaan todetut vammat oikeuttaisivat vähintään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan neljä mukaiseen korvaukseen, joka on vuonna 2010 voimassa olleen suosituksen mukaisesti ollut 3 500–8 400 euroa.

Vahingonkärsinyt on vedonnut myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin, joiden kohdan 4.3 mukainen korvaussuositus vaikeasta hermovammasta, joka vaatii sairaalahoitoa ja korjausleikkauksia ja joka aiheuttaa vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa 3 kk – 2 vuoden ajan, on korvaus 3 000–15 000 euroa.

Saman suosituksen kohdan 66.3 mukaan korvaussuositus särystä, johon ei liity aiheutuneeseen kiputilaan nähden olennaisia kudosvaurioita mutta joka haittaa vakavasti jokapäiväistä elämää eikä ole täysin hallittavissa vahvoillakaan särkylääkkeillä ja kestää 2 kk – 2 vuoden ajan, on 4 000–12 000 euroa. Edellä mainitut korvaussuositukset huomioon ottaen vahingonkärsinyt katsoo, että hänen vaatimaansa lisäsuoritusta on pidettävä kohtuullisena.

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa kipua ja särkyä ja muuta tilapäistä haittaa lautakunta on käyttänyt yleensä apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita on myös yleisesti sovellettu vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunta ottaa korvauksen määrittämisessä huomioon kuitenkin myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan laatimat suositukset. Kyseisiä normeja ja suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina. Lautakunta toteaa vielä, että siitä riippumatta, kumpia suosituksia käytetään, lopputulos on yleensä sama.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen ja sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Kunkin luokan kohdalla on lueteltu vammoja ja niihin tyypillisesti liittyviä toimenpiteitä ja seurauksia.

Lievää vaikeampia vammoja (luokka kolme) ovat mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa. Lievää vaikeammille vammoille on ominaista, että niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, eikä niiden jatkohoidossa tarvita vaativia korjausleikkauksia. Niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa yhdestä kolmeen viikkoon ja toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3-7 kuukaudessa. Lievää vaikeampien vammojen aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Vaikeita vammoja (luokka 4) ovat muiden ohella hidastuneesti luutuva murtua, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- tai verisuonivamma ja esimerkiksi raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät. Vaikeille vammoille on ominaista, että raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä, kuten useita murtumien kiinnitysleikkauksia, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehkoja korjausleikkauksia tai laajaa käsikirurgista leikkausta. Jälkihoidossa tarvitaan kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia kuten luunsiirtoja tai raajojen korjausleikkauksia. Vaikeat vammat vaativat sairaalahoitoa kolmesta kahdeksaan viikkoa, toiminnallinen toipuminen kestää yli kahden kuukautta ja niiden jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.

Vahingonkärsineellä oli todettu kantaluun pirstaleinen murtuma, joka ulottui alempaan nilkkaniveleen ja kantakuutioluuniveleen ja tämän lisäksi kuutioluussa oli ollut murtuma. Sairauskertomusmerkinnässä 14.1.2013 mainitaan vahingonkärsineen saaneen vahinkotapahtumassa helmikuussa 2010 kämmeneen viidennen kämmenluun murtuman, joka on hoidettu tukemalla murtuma-aluetta kipsillä. Murtuman mainitaan parantuneen. Ranteen murtuma parani normaalisi, mutta kantaluun murtumasta jäi pysyvää kipuoiretta. Jalan toiminnallinen toipuminen tapahtui kuitenkin 3-7 kuukaudessa ja pysyvä haitta ei ollut merkittävä. Vakuutuslautakunta katsoo asiantuntijalääkärin lausuntoon ja kuvattujen vammojen perusteella, että vakuutetulla ollut tilapäinen haitta ei yllä luokkaan neljä, ja pitää vakuutusyhtiön suorittamaa korvausta haittaluokan kolme yläkolmanneksessa asianmukaisena.

Pysyvä haitta

Vakuutusyhtiö on katsonut, että vahingonkärsineelle jäänyt pysyvä haitta kuuluu STM:n haittaluokitusasetuksen mukaiseen vammaluokkaan 3, josta maksettava korvaus on ollut vuoden 2011 tasossa vammautuneen ikä vahinkohetkellä huomioon ottaen 7 524 euroa. Vahingonkärsinyt vaatii pysyvää haittaa korvattavaksi haittaluokan neljä mukaan.

Vasemman kantaluun ja kuutioluun murtumaa sekä leikkauksella hoidettuun säärihermon ulomman jalkahermohaaran vaurioon liittyvää pysyvää haittaa arvioitaessa tulevat sovellettavaksi haittaluokituksen alaraajaa kokonaisuutena koskevat kohdat. "Alaraaja kokonaisuutena" -perustetta käytetään, kun yksityiskohtaisiin haittanimikkeisiin vertaamalla ei voida päästä haittaa kuvaavaan tulokseen. "Alaraaja kokonaisuutena" -periaate määrittää haittaluokaksi 0–5, kun kyse on lievästä toiminnanvajavuudesta. Lievä toiminnanvajavuus on kyseessä, kun kävely on lievästä ontuvaa, liikkuminen epätasaisella lievästi rajoittunut tai apuvälineen tarve on ajoittaista.

Vahingonkärsinyt ei tarvitse apuvälinettä, kävely on lievästi ontuvaa ja kivun vuoksi lievästi rajoittunutta. Vakuutuslautakunta katsoo, että ottaen huomioon vahingonkärsineen toiminnanvajauksen ja asiantuntijalääkärin lausunnon, on vakuutusyhtiön suorittamaa haittaluokkaa kolme pidettävä asianmukaisena.

Kosmeettinen haitta

Liikennevahinkolautakunnan normit ja ohjeet määrittelevät kosmeettisen haitan siten, että korvauksen suuruus määräytyy vammakohtaisen luokittelun perusteella, jossa otetaan huomioon rumentuman näkyvyys, laatu, laajuus, muoto, väri ja sijainti. Pysyvän kosmeettisen haitan vammakohtaisessa luokittelussa lievää suurempana kosmeettisena haittana (haittaluokka kaksi) pidetään vartalon tai raajojen arpia, jotka ovat selvemmin näkyvät kuin kohdassa lievä kosmeettinen haitta kuvatut tai monilukuiset arvet. Lisäksi mm. alaraajan menetystä säärestä pidetään lievää suurempana kosmeettisena haittana.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksenhakijalla on näyttötaakka korvattavasta vahingosta ja sen suuruudesta. Vahingonkärsineen arvista ei ole käytettävissä tilankuvausta tai valokuvia, eikä näiden puutteellisten selvitysten perusteella ole mahdollista arvioida kosmeettista haittaa. Näin ollen Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa, luokan kaksi ("Lievää suurempi kosmeettinen haitta") mukaista korvausta asianmukaisena.

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Hirviniemi. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA