Haku

VKL 611/15

Tulosta

Asianumero: VKL 611/15 (2016)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 15.08.2016

Vesivuodosta aiheutuneen vahingon määrän arviointi.

Tapahtumatiedot

Vakuutetun X:n työntekijä oli kiinnittäessään ilmastointiputkea vaneriin lävistänyt vanerin päällä olleen lattialämmitysputken ruuvilla, mistä aiheutui vuotovahinkoja muun muassa valittajien huoneistoon. Vahingoittunut huoneisto sijaitsee paritalossa, joka on valmistunut alkuvuodesta 2014. Vakuutusyhtiö on korvannut huoneiston A osalta vahingosta 18 000 euroa ja asian selvittelykustannuksia 997,50 euroa. Valittajat A ja B vaativat korvauksia vuotokohtien selvittämisestä ja vahingon paikantamisesta 4 135,74 euroa, huoneiston asumiskuntoon saattamisesta väliaikaisratkaisuin 5 620,06 euroa sekä huoneiston korjauskustannuksista 65 964 euroa, joka määrä sisältää sijaisasumisesta sekä korjaustyön valvonnasta aiheutuvat kustannukset.

Asiakkaan valitus

Valituksen mukaan vuoto havaittiin huoneistossa A 19.11.2013. Tämän jälkeen vahingonkärsijät joutuivat selvittämään vuotokohtia ja purkamaan laajasti rakenteita. Mittausten ja kuvausten jälkeen todettiin, että lattialämmitysjärjestelmässä oli ainakin 9 mahdollista vuotokohtaa. Rakenteiden purkaminen oli välttämätöntä, jotta voitiin varmistua siitä, missä kohdin vuotokohtia esiintyi ja kuinka laaja vahinkoalue oli kyseessä. Purkutöiden jälkeen suoritettiin rakenteiden kuivaus ja lopuksi rakenteet saatettiin ennalleen. Vuotokohtien selvittämisestä, vahingon paikantamisesta ja vahingon minimoimisesta aiheutui 4 135,74 euron kustannukset.

Tämän lisäksi asunnon asumiskuntoon saattamiseksi vesikiertoinen lattialämmitysjärjestelmä jouduttiin korvaamaan tilapäisjärjestelyin, jotta asuntoon voitiin muuttaa sisälle. Tästä aiheutui vahingon kärsijälle ylimääräisiä kustannuksia yhteensä 5 620,06 euroa.

Kustannukset johtuvat pääosin vakuutusyhtiön virheellisestä vahinkopäätöksestä. Koska vakuutusyhtiö teki alun perin virheellisen korvauspäätöksen, vahingonkärsijöiden oli välttämätöntä saattaa kummatkin huoneistot asumiskuntoon tilapäisjärjestelyin. Tuossa tilanteessa vahingonkärsijöillä ei ollut taloudellisesti muita mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Vahingonkärsijät ovat selvittäneet vahinkojen korjauskustannusten määrän tarjouspyynnöllä, jossa paritalon välipohjat ja lattialämmitysjärjestelmät korjataan uutta vastaaviksi. Asiasta on saatu Y Oy:n laatima korjaussuunnitelma sekä sitova urakkatarjous, jonka perusteella kohteen molempien huoneistojen korjaaminen uutta vastaavaksi maksaa yhteensä 125 488 euroa (alv 24 %).

Tarjouksen liitteenä olevan työselityksen mukaan työ suoritetaan purkamalla huoneistojen yläkerran lattiat ja väliseinät kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen välipohjan betonivalu poistetaan kokonaan, asennetaan uudet lattialämmitysputket ja saatetaan rakenteet ennalleen. Huoneistojen yläkerran kylpyhuoneiden osalta korjaustyö edellyttää uutta vesieristystä ja laatoitusta. Näin menettelemällä varmistutaan siitä, että toimitaan rakennusvalvonnan hyväksymien, tätä rakennushanketta koskevien suunnitelmien mukaisesti.

Vakuutusyhtiön esittämän korjausvaihtoehdon mukaisesti välipohjan kuitubetonivalu purettaisiin vain osittain ja se jätettäisiin ehjäksi huoneistojen väliseinien alla ja lisäksi ulkoseinien reunoissa. Tällainen korjaustapa ei ole yleisesti tunnettu eikä siten hyvän rakennustavan mukainen.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksen mukaisesti hankkinut asiantuntijalausuntoja vahingon korjaustavasta. Lausuntojen mukaan kuitubetoni ja pintarakenteet voidaan purkaa ja rakentaa uudelleen rakenteen kantokyvyn vaarantumatta.

Vahingonkärsijät eivät kyseenalaista rakenteiden kantokykyä, mutta ovat eri mieltä korvauspäätöksen perusteluista. Vahinkojen korvaamisen lähtökohtana tulee aina olla vahinkoa edeltävän tilanteen olosuhteet ja tässä tapauksessa vahinkoa edeltävä rakenteiden kunto. Korvauspäätöksessä ei ole esitetty asiantuntijalausuntoa siitä, että rakenteista tulisi täysin uutta vastaavat kuitubetonin osittaisen poistamisen jälkeen. Vaikka rakenteen kantokyky voidaan lausuntojen pohjalta olettaa olevan kunnossa, niin esitetty korjausmenetelmä ei ole yleisesti tunnettu eikä sen toimivuutta ole testattu niillä rakenteilla, joilla kyseinen kohde on toteutettu. Rakennuksen vastaavana mestarina toimineen rakennusmestarin mukaan vakuutusyhtiön esittämä korjausmenetelmä ei ole hyväksyttävissä.

Rakennusaikaisesta valvonnasta aiheutuneet kustannukset tulee olla korvattavaa vahinkoa. Valvonnasta on saatu kohteen vastaavan työnjohtajan tarjous, jonka mukaan kohteen rakennustöiden valvonnan kustannukset ovat yhteensä 1 240 euroa (alv 24 %).

Lisäksi korjaustyön laajuus ja kesto huomioiden vahingonkärsijöille aiheutuu asiassa sijaismajoituskuluja. Asiassa on jäänyt epäselväksi, miten ja missä laajuudessa sijaismajoituskuluja on huomioitu. Huoneisto B:n osalta vahinkopäätöksessä on tyydytty toteamaan, että asuminen muualla olisi jotenkin huomioitu ja huoneisto A:n osalta korvausta sijaismajoituskuluista ei ole myönnetty.

Korjaustöiden alustavan aikataulun mukaisesti asiassa tulee varautua ainakin kahden kuukauden sijaismajoitukseen. Kohtuullinen sijaismajoituskustannus lähellä vahingonkärsijöiden kotia maksaa arviolta 1300 euroa kuukaudessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan esinevahinkona on korvattava vahingoittuneen esineen korjauskulut. Vahingoittuneen esineen omistajalla on oikeus ratkaista, mitä hän vahingoittuneella esineellä tekee. Vahingonaiheuttaja tai vakuutusyhtiö ei voi tehdä tätä päätöstä. Toisaalta vahingonaiheuttajan korvausvelvollisuutta ei saa kasvattaa omilla toimillaan. Esineen taloudellisen arvon muutoksen korvaaminen on esinevahingon korvaamisen lähtökohta. Korjauskustannuksilla tarkoitetaan niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat, kun esine korjataan mahdollisimman täydellisesti alkuperäiseen, vahinkotapahtumaa edeltäneeseen kuntoonsa. Vahingonaiheuttajan on korvattava tehokkaan, järkevän ja tarkoituksenmukaisen ennallistamisen aiheuttamat kustannukset. Yleisen periaatteen mukaisesti vahingonaiheuttajan korjaukset on pyrittävä tekemään vahingonaiheuttajan kannalta kohtuullisella tavalla, käytännössä mahdollisimman järkevin kustannuksin.

Vahingonkärsineellä on yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan velvollisuus omilla toimillaan estää ja rajoittaa vahingon syntymistä. Esinevahingoissa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pikaista ryhtymistä korjaustoimiin vahingon pahenemisen estämiseksi. Vahingon aiheuttajalla tai vastuuvakuutusyhtiöllä ei ole lähtökohtaista velvollisuutta huolehtia vaurioituneen omaisuuden korjaustoimenpiteistä. Vahinkoa kärsineellä on velvoite rajoittaa vahinkoaan ja tämän velvoitteen tulee ohjata vahinkoa kärsineen toimintaa.

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja on käynyt vahinkokohteessa vasta sen jälkeen kun vakuutetut olivat tehneet väliaikaisjärjestelyt. Väite, että vahingonkärsineiden kustannukset johtuvat pääosin vakuutusyhtiön virheellisestä korvauspäätöksestä, ei siis pidä paikkaansa.

Vakuutusyhtiön mukaan vahingon kohtuullinen selvitystyö on 80 tuntia sekä matkakulut 150 kilometriä. Vakiintuneen käytännön mukaan omasta työstä korvataan 12 euroa tunnilta ja matkakuluista omalla autolla 25 senttiä kilometriltä, joten kokonaiskorvaus vahingon selvittelystä on 997,50 euroa.

Huoneiston saattamisesta asumiskelpoiseksi syntyneet kulut ovat aiheutuneet siitä, että vahinkoa ei ole alettu korjata vaan on päädytty väliaikaisratkaisuun. Vastuuvakuutusyhtiöltä on vaadittu sekä vahingon korjauskuluja että tämän väliaikaisratkaisun korvaamista. Jos vahingonkärsijä on päätynyt väliaikaisjärjestelyihin vahingon korjaamisen sijaan ja tämän päätöksen kautta aiheutuu vahingon hoidosta lisäkustannuksia, eivät nämä lisäkustannukset kuulu vastuuvakuutuksesta korvattaviksi. Vastuuvakuutuksesta korvataan vahingon korjauskustannukset, jotka aiheutuvat heti vahingon toteamisen jälkeen, ei mahdollisia lisäkustannuksia.

Y Oy:n korjauskustannusarviossa on huomioitu se, mitä vahingon korjaaminen maksaisi, kun kohteessa on asuttu parisen vuotta. Kohteessa on asuttu noin kaksi vuotta ja kustannusarviossa on otettu huomioon vahingon jälkeen laitettujen pinnoitteiden ja kalusteiden purkamista.

Vakuutusyhtiön hankkimien kahden ulkopuolisen asiantuntijan antamien lausuntojen mukaan kuitubetoni ja pintarakenteet voidaan purkaa ja rakentaa uudelleen rakenteen kantokyvyn vaarantumatta. Kokonaiskustannus huoneisto A:n osalta on 27 411 euroa, jos korjauksen tekee ulkopuolinen korjausliike. Laskelma on tehty siten, että siihen on laskettu jälleenrakennuksen suoranaiset esinevahingot. Korjaustyön tekevä urakoitsija ei tarvitse kyseisen kohteen korjaukseen erillisiä suunnitelmia taikka valvontaa.

Vakuutusyhtiö on suorittanut kertakorvauksena vahingonkärsineille arvioidusta korjauskustannuksesta noin 65 prosenttia, mikä on vakuutusyhtiön mukaan normaali korvausmäärä vastaavanlaisissa kertakorvaustapauksissa. Vahingonkärsinyt voi korjata vahingon katsomallaan tavalla tai antaa vastuuvakuutusyhtiön korjata vahingon. Huoneiston A osalta vakuutusyhtiö on esittänyt kertakorvaussopimuksen 25 000 euron osalta. Esitetyssä korvaussummassa on huomioitu huoneiston kunto vahingon toteamishetkellä. Tällöin huoneisto oli rakennusvaiheessa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mitä vahinkoeriä vesivahingosta tulee korvata ja mikä on korvattavien korjauskustannusten määrä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 30.2 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Asian arviointi

Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana on vahingoittuneen esineen korjauskustannukset. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon kuin missä se oli ennen vahinkoa. Mikäli esinettä ei saa korjattua alkuperäiseen kuntoon, tulee korvausta maksaa hinnanalennuksesta. Näyttötaakka vahingon määrästä on vahinkoa kärsineellä.

Lautakunnan käytettävissä olevasta aineistosta ei käy ilmi, että huoneistoja olisi korjattu vielä. Tämän vuoksi myöskään lopullisista korjauskustannuksista ei ole tietoa. Asiassa on riidatonta se, että vahingonkorvauksen määrän tulee kattaa korjauskustannukset. Kiista on korjauksen toteuttamistavasta ja siten korvausmäärän laskemistavasta.

Asiassa sekä vahingonkärsijä että vakuutusyhtiö ovat esittäneet arvionsa vahingon korvauskustannuksista. Vahingonkärsijöiden toimittamassa korjauslaskelmassa korjaus on toteutettu purkamalla lattia ja yläkerran väliseinät ja rakentamalla ne lattialämmitys mukaan lukien uudestaan. Vakuutusyhtiön korjauslaskelmassa rakenteita ei pureta niin laajasti kuin vahingonkärsijöiden ehdottamassa tavassa vaan ainoastaan se osa betonista, jossa rikkoutuneet lattialämmitysputket ovat, puretaan ja rakennetaan uudestaan.

Osapuolten toimittamat asiantuntijalausunnot vakuutusyhtiön laskelmassa käytetyn rakenteen toimivuudesta ovat ristiriitaisia. Rakennuksen vastaavana mestarina toimineen rakennusmestarin mukaan vakuutusyhtiön esittämä korjausmenetelmä ei ole hyväksyttävissä ilman rakennesuunnittelijan tekemää laskelmaa, jolla varmistetaan vakuutusyhtiön ehdottaman korjausmenetelmän toimivuus sekä rakenteellinen ja laadullinen vastaavuus alkuperäiseen, rakennusvalvonnan hyväksymään, rakenteeseen.

Vakuutusyhtiön käyttämän asiantuntijan mukaan lastulevyn päällä oleva kuitubetoni ei toimi liittorakenteena palkiston tai lastulevyn kanssa. Kuitubetoni ja pintarakenteet voidaan purkaa ja rakentaa uudelleen rakenteen kantokykyä vaarantamatta. Asiantuntijan myöhemmän lausunnon mukaan urakoitsijan täytyy ottaa kantaa, onnistutaanko käytettävissä olevilla työmenetelmillä purkamaan kuitubetoni niin, ettei lastulevyä tai lastulevyjen kiinnikkeitä palkkirakenteeseen vahingoiteta. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt urakoitsijan kannanottoa siihen, voidaanko purkutyö toteuttaa käytettävissä olevilla työmenetelmillä siten, ettei lastulevyä tai lastulevyjen kiinnikkeitä vahingoiteta eikä rakennesuunnittelijan tekemää laskelmaa rakenteen kestävyydestä. Ottaen huomioon vakuutusyhtiön käyttämän asiantuntijan lausuntojen osittaisen tulkinnanvaraisuuden ja vahingonkärsijöiden käyttämän asiantuntijan lausunnon, lautakunta katsoo, että huoneiston saattaminen vahinkoa edeltäneeseen tasoon edellyttää vahingonkärsijän esittämää korjaustapaa.

Vahingonkärsijän esittämässä korjauskululaskelmassa huoneisto on saatettu siihen kuntoon kuin missä se on ollut korjauslaskelman tekohetkellä eli noin kaksi vuotta vahinkohetken jälkeen. Laskelmassa on otettu huomioon vahingonkärsijän teettämien väliaikaisjärjestelyjen purkaminen, pinnoitteiden ja kiinteiden kalusteiden poistaminen sekä lattian pinnoitteiden jälleenrakennus. Lautakunta toteaa, että korvausmäärän laskemisen lähtökohtana tulee olla huoneiston taso heti vahingon tapahduttua. Lautakunnan käytettävässä olevasta selvityksestä käy ilmi, että vahingoittunut huoneisto on ollut keskeneräinen kun vahinko on havaittu ja että huoneistot ovat olleet eri rakentamisvaiheessa. Huoneisto on rakennettu asumiskuntoon vahingon havaitsemisen jälkeen. Tämän vuoksi ne korjauskustannukset, jotka aiheutuvat vahingon jälkeen rakennettujen rakenteiden ja pinnoitteiden purkamisesta ja uudelleen rakentamisesta eivät ole esinevahingon korjauskustannuksina korvattavaa vahinkoa.

Vahingonkärsijä on vaatinut korvattavaksi tilapäisen lämmitysjärjestelmän rakennuskustannusten korvaamista ja vedonnut siihen, että tilapäisen lämmitysjärjestelmän rakentaminen on ollut tarpeen vakuutusyhtiön epäävän korvauspäätöksen vuoksi. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen perusteella väliaikaisjärjestelyt on kuitenkin tehty ennen vakuutusyhtiön epäävää korvauspäätöstä. Koska väliaikaisjärjestelyiden ei voida katsoa johtuneen vakuutusyhtiön toiminnasta, eivät myöskään tästä aiheutuneet kustannukset tule korvattaviksi.

Vahingonkärsijä on vaatinut korvausta korjaustyön valvonnasta. Vakuutusyhtiön mukaan korjaukseen ei tarvitse erikseen valvojaa. Lautakunta toteaa, että kyse on suuresta remontista, joka mahdollisesti koskee myös rakennuksen kantavia rakenteita. Tämän vuoksi remontin valvonta on perusteltua ja se on siten myös korvattava kuluerä.

Vakuutusyhtiö on korvannut vahingonkärsijöiden omaa työtä yhteensä 80 tuntia á 12 euroa eli yhteensä 960 euroa sekä matkakuluja 150 km á 0,25 euroa eli 37,5 euroa. Lautakunta toteaa, että oman työn tuntikorvaus ja kilometrikorvaus ovat kohtuullisia ja vakuutuslautakunnan käytännössä vakiintuneita. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvaamaa tuntimäärää kohtuullisena. Vakuutusyhtiö ei ole perustellut, miksi vahingon havaitsemisen yhteydessä tarvittavia materiaaleja ja kalustokustannuksia, kuten kosteusmittarien hankkiminen, lämpöpuhaltimien kustannuksia sekä käytetyn putkimiehen palkkiota ei ole korvattu. Lautakunta katsoo, että nämä ovat olleet tarpeellisia vahingon selvittämiseen liittyviä kuluja, jotka vakuutusyhtiön tulee korvata.

Vahingonkärsijä on vedonnut siihen, että heillä ei ole vahingon tapahtumahetkellä ollut taloudellisesti muuta vaihtoehtoa kuin tehdä väliaikainen lämmitysjärjestelmä ja että tästä aiheutuneet kulut ovat pienempiä kuin kulut, joita sijaisasumisesta olisi aiheutunut. Lautakunta toteaa, että vahingonkärsijän taloudelliset olosuhteet eivät ole vahingonaiheuttajan vastuuta laajentava seikka, eivätkä väliaikaisratkaisut tule tällä perusteella korvattavaksi.

Vahingonkärsijä on vaatinut korvausta myös sijaisasumisesta aiheutuneista kustannuksista. Lautakunta toteaa, että sijaisasumisesta tulevat kustannukset voivat tulla korvattaviksi vain siltä osin kuin niitä olisi syntynyt, jos vesivahinko olisi korjattu heti kun se huomattiin. Lautakunta ei käytettävissä olevan selvityksen perusteella voi päätellä, olisiko sijaisasumisesta tällöin syntynyt kustannuksia.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa huoneiston saattamisesta vahinkohetken kuntoon vahingonkärsijöiden esittämän korjaustavan mukaisesti aiheutuneet kustannukset, korjaustyön valvonnasta syntyvät kustannukset ja vahingon selvittelyyn liittyvät kustannukset.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

 

Jäsenet:

Hirviniemi

Korpiola

Rusanen

Toimi

Tulosta