Tapahtumatiedot

A (s. 1970) haki 21.9.2006 päivätyllä terveysselvityksellä henkivakuutusta ja vakuutusta pysyvän työkyvyttömyyden varalta sekä samalla selvityksellä henkivakuutusyhtiön kanssa samaan yhtiöryhmään kuuluvasta vahinkovakuutusyhtiöstä hoitokuluvakuutusta. Terveysselvityksessä A ilmoitti hakemusta edeltäneiden viimeisen viiden vuoden aikana olleensa tutkittavana tai hoidossa flunssan ja allergisten oireiden vuoksi. Muihin terveysselvityksen kysymyksiin, kuten kysymykseen siitä, onko hakijalla tai onko hänellä viimeisen viiden vuoden aikana ollut hoitoa vaativa tai vaatinut mielenterveysongelma, A vastasi kieltävästi. A:n hakemat vakuutukset myönnettiin; pysyvän työkyvyttömyyden vakuutukseen ja hoitokuluvakuutukseen otettiin pysyvä rajoitusehto koskien allergista nuhaa ja allergista silmätulehdusta. Vakuutussopimukset tulivat voimaan 21.9.2006.

A haki 1.7.2013 kertakorvausta pysyvästä työkyvyttömyydestä, jonka syynä oli A:lla vuonna 2009 diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Korvauskäsittelyn yhteydessä vakuutusyhtiö hankki A:ta koskevia sairauskertomustietoja, joista kävi ilmi, että A oli ollut hoidettavana akuutin stressireaktion ja ahdistuneisuushäiriön vuoksi 18.11.2005 ja 2.12.2005. Yhtiö katsoi, että A oli laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmalla huolimattomuudella. Yhtiö totesi, ettei se olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta, mikäli sillä olisi ollut käytössään oikeat tiedot A:n terveydentilasta. Yhtiö irtisanoi A:n henkivakuutuksen ja työkyvyttömyysvakuutuksen päättymään vakuutussopimuslain 17.1 §:n nojalla ja kieltäytyi maksamasta haettua vakuutuskorvausta lain 24.2 §:n nojalla.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön päätökseen ja vaatii, että yhtiö maksaa hänelle kertakorvauksen pysyvästä työkyvyttömyydestä vakuutuksen ehtojen mukaisesti.

Ensisijaisesti A katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi vakuutussopimuslain 35.1 §:n perusteella vedota asiassa tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. Vakuutusyhtiöllä on tosiasiassa ollut tieto A:n akuuttiin stressireaktioon ja ahdistuneisuushäiriöön liittyneistä kahdesta vastaanottokäynnistä ja sairauslomasta jo vuonna 2006. A on pyytänyt vakuutusyhtiöstä asiaansa liittyvät asiapaperit ja saanut sieltä 22.9.2006 päivätyn ja siis ao. päivänä tulostetun käyntiraportin, joista vastaanottokäynnit ja sairausloma käyvät ilmi. A katsoo, että vakuutusyhtiö on tietoisesti pyytänyt häivyttämään tämän seikan; A:n toistuvista asiakirjapyynnöistä huolimatta kaikkea pyydettyä materiaalia ei ole toimitettu. Vakuutuskirjan kopiota ei ole toimitettu lainkaan ja terveysselvityksen kopio on ollut huonolaatuinen.

Yhtiön menettely on kyseenalaista sekä asianmukaisen vakuutustoiminnan että henkilötietolain mukaisen tarkastusoikeuden toteuttamisen näkökulmasta. Koska tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin ei tässä tapauksessa voi vedota, tulee korvaus ehtojen mukaisesti maksaa. Yhtiön tulee osoittaa, ettei käyntiraportti 22.9.2006 ole sen hankkima, mikäli yhtiö haluaa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. Mitään lokitietoihin tai muuhun vastaavaan perustuvaa selvitystä ei kuitenkaan ole esitetty. A katsoo lisäksi, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt varata hänelle mahdollisuuden kontrolloida, mitä hänen terveydentilatietojaan yhtiö on vakuutushakemusta käsitellessään hankkinut ja onko selvityksissä mahdollisesti virheellistä tai puutteellista tietoa. Tehdessään päätöksen vakuutuksen myöntämisestä rajoitusehdolla yhtiö on viitannut saamiinsa terveydentilatietoihin, mutta ei ole yksilöinyt, mitä tietoja päätöstä tehtäessä on käytetty.

Toissijaisesti A katsoo, ettei tiedonantovelvollisuutta ole rikottu vähäistä suuremmalla huolimattomuudella ja että vakuutusyhtiön olisi oikeat tiedot saadessaan tullut myöntää työkyvyttömyysvakuutus rajoitusehdolla, jolla A:n nykysairautta ei olisi suljettu korvauspiirin ulkopuolelle. Laiminlyönnin vähäisyyden osalta A toteaa, että vuoden 2005 lyhytaikainen ongelma on liittynyt ulkoisiin tekijöihin eli kriisiin työpaikalla. A kertoo joutuneensa kiusatuksi työpaikalla ja esittää tältä osin myös ulkopuolisten todistajien lausuntoja. Ongelma meni ohi keskusteluavulla; mitään lääkitystä tai muuta hoitoa se ei vaatinut ja sairauslomakin on kestänyt vain kuukauden. Lisäksi terveysselvitys on kirjoitettu yli 9 kuukautta sairausloman päättymisen jälkeen.

On yleisesti arvioiden inhimillistä, ettei epämiellyttäviä asioita halua enää miettiä niiden jäätyä historiaan. A toteaa, että hänellä nyttemmin diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö on laadultaan ja vakavuudeltaan täysin eri sairaus kuin vuonna 2005 diagnosoidut akuutti stressireaktio ja ahdistuneisuushäiriö. Mikäli vakuutusyhtiö olisi saanut käyttöönsä tiedon A:n vuoden 2005 lääkärikäynneistä ja sairauslomasta, olisi vakuutus todennäköisesti myönnetty rajoitusehdolla, jossa työpaikkakiusaamisesta johtuneen stressireaktiot ja ahdistuneisuus olisi rajattu korvauspiirin ulkopuolelle. A huomauttaa vielä, että allergioiden osalta rajoitusehto on tullut vain vahinkovakuutusyhtiön myöntämään hoitokuluvakuutukseen, ei henki- eikä työkyvyttömyysvakuutukseen.

Kolmanneksi A katsoo, että vakuutuskorvausta voitaisiin hänen tapauksessaan sovitella vakuutussopimuslain 24.3 §:n nojalla, mikäli hänen huolimattomuuttaan tiedonantovelvollisuuden täyttämisessä pidettäisiin vähäistä suurempana. Korvauksen jättäminen kokonaan maksamatta olisi A:n kannalta kohtuutonta, sillä hänen vakuutusturvansa on ollut työkyvyttömyyskorvaushakemuksen aikaan voimassa jo yli 5 vuotta. Sovittelua puoltavat myös vuoden 2005 mielenterveysongelmien lievyys ja lyhytaikaisuus sekä se, että vahinkovakuutusyhtiö maksaa A:lle edelleen korvauksia hoitokuluvakuutuksen perusteella, vaikka hoitokuluvakuutus on myönnetty samalla terveysselvityksellä kuin henki- ja työkyvyttömyysvakuutus. A on sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tavanomaista vanhempana, mikä myös tulee tulkita hänen edukseen kohtuuttomuusarvioinnissa. A katsoo, että työkyvyttömyyskorvausta tulisi maksaa ensisijaisesti 80 % ja toissijaisesti 50 % korvausosuudella kohtuuttomuusnäkökulma huomioiden.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa työkyvyttömyysvakuutuksen osalta aiemman kantansa asiassa. Vakuutus on A:lta saatujen terveydentilatietojen perusteella myönnetty yksilöllisellä rajoitusehdolla, jolla on suljettu korvauspiirin ulkopuolelle allergisesta nuhasta ja allergisesta silmätulehduksesta johtuva työkyvyttömyys. A on yhtiön näkemyksen mukaan laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmalla huolimattomuudella. Terveysselvityksessä on kysytty, onko hakijalla viimeisen viiden vuoden aikana ollut hoitoa vaativa mielenterveysongelma. Lisäksi terveysselvityksen lisätietoja-kohdassa on pyydetty kertomaan kaikki tutkimukset ja hoidot viideltä viimeksi kuluneelta vuodelta. A on jättänyt ilmoittamatta äkilliseen stressireaktioon ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvät lääkärin vastaanottokäynnit 18.11. ja 2.12.2005. A on ollut näiden oireiden vuoksi myös sairauslomalla 18.11.–18.12.2005. Yhtiö toteaa, ettei se oikeat tiedot saadessaan olisi lainkaan myöntänyt työkyvyttömyysvakuutusta. Sairausloman syy (työpaikkakiusaaminen) ei olisi vaikuttanut ratkaisuun. Yhtiö ei vastuunvalintaohjeidensa mukaan käytä rajoitusehtoja mielenterveyden häiriöiden osalta, vaan näissä tapauksissa vakuutusta ei myönnetä lainkaan. Yhtiö katsoo olevansa vastuusta vapaa vakuutussopimuslain 24.2 §:n nojalla.

Yhtiö kiistää sen A:n väitteen, että sillä olisi ollut hallussaan terveysaseman käyntiraportti 22.9.2006. Näyttötaakka siitä, että yhtiöllä olisi ollut tämä raportti, on A:lla. Yhtiötä ei luonnollisestikaan voi velvoittaa osoittamaan, että jotakin ei ole tapahtunut. Yhtiöllä on ainoastaan korvauskäsittelyn yhteydessä vuonna 2013 hankittu, 8.7.2013 päivätty käyntiraportti. Vakuutuksen myöntämisratkaisu on perustunut ainoastaan A:n terveysselvityksessä ilmoittamiin tietoihin. Terveysselvityksessä kerrotaan selvästi, että vakuutussopimus perustuu siinä annettuihin tietoihin ja että hakija vastaa tiedoista, vaikka joku toinen antaisi ne hänen puolestaan. A ei siten ole voinut olla siinä käsityksessä, että yhtiö kontrolloisi hänen antamiaan tietoja sairauskertomustietoja hankkimalla. Mitään tällaista velvollisuutta yhtiöllä ei muutenkaan ole, vaan yhtiöllä on oikeus luottaa vakuutuksen hakijan antamiin tietoihin.

Kohtuuttomuusväitteen osalta vakuutusyhtiö katsoo, ettei mitään perusteita sovitellun korvauksen maksamiseen ole esitetty. Siltä osin, kun A on viitannut siihen, että hoitokuluvakuutuksesta maksetaan edelleen korvauksia, yhtiö toteaa, ettei se ole vakuutuksenantajana hoitokuluvakuutuksessa eivätkä vahinkovakuutusyhtiön ratkaisut vaikuta työkyvyttömyysvakuutusasiassa tehtäviin päätöksiin. Yhtiö kiistää A:n väitteen siitä, että se olisi tietoisesti toimittanut A:lle puutteellisia asiakirjoja. Vakuutuskirjaa ei ole lähetetty, koska yhtiö ei ole ymmärtänyt asiakirjapyynnön tarkoittavan myös vakuutuskirjaa, joka on toimitettu A:lle vuosittain. Terveysselvityksen kopio ei vastaa normaalia kopion laatua, mutta siitä saa kuitenkin hyvin selvää.

Henkivakuutuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että vakuutus on ollut voimassa yli viisi vuotta, kun irtisanomista koskeva päätös on lähetetty A:lle. Näin ollen vakuutus on virheellisesti irtisanottu, vaikka vakuutussopimuslain 35.3 §:n mukaan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin ei henkivakuutuksen osalta enää voi vedota, jos vakuutuksen alkamisesta on kulunut yli viisi vuotta. Yhtiö ilmoittaa sopineensa A:n kanssa henkivakuutuksen saattamisesta takautuvasti uudelleen voimaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys ensisijaisesti siitä, onko A työkyvyttömyysvakuutusta hakiessaan laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmalla huolimattomuudella. Mikäli näin katsotaan tapahtuneen, tulee arvioitavaksi, olisiko vakuutusyhtiön tullut myöntää vakuutus A:lle työpaikkakiusaamisesta johtuneita stressireaktioita ja ahdistuneisuutta koskevalla rajoitusehdolla. Mikäli katsotaan, ettei vakuutusyhtiö olisi oikeat A:n terveydentilaa koskevat tiedot saatuaan lainkaan myöntänyt vakuutusta, tulee vielä arvioitavaksi, johtaako korvauksen epääminen A:n kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen ja tulisiko korvaus tämän vuoksi maksaa soviteltuna.

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 17.1 §:n mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos:

1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, ja vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi myöntänyt vakuutusta;

2) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, mutta vakuutussopimus kuitenkin sitoo vakuutuksenantajaa 24 §:n 3 momentin nojalla; tai

3) vakuutettuun liittyvässä, vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta merkityksellisessä seikassa on tapahtunut 27 §:ssä tarkoitettu vahingonvaaraa lisäävä muutos ja vakuutuksenantaja ei olisi myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että vakuutettuun liittyvä seikka olisi ollut muutosta vastaava jo vakuutusta myönnettäessä.

Lain 17.3 §:n mukaan vakuutuksenantajan on irtisanottava vakuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeuttavasta perusteesta. Irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuutuksenantaja menettää irtisanomisoikeutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle ilmoituksen irtisanomisesta.

Lain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lain 24 §:n mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi. (1 mom.) Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty. (2 mom.) Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. (3 mom.)

Asian arviointi

1) Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin aste ja vakuutusyhtiön mahdollinen tietoisuus laiminlyönnistä

Vakuutuksenottajan ja vakuutetun vakuutussopimuslain mukainen tiedonantovelvollisuus merkitsee velvollisuutta antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin. Vakuutuksen hakijan asiana ei ole arvioida kysyttyjen tietojen mahdollista merkitystä vakuutuksen myöntämisen kannalta, vaan hakemuksessa kysytyt tiedot tulee antaa. Kun arvioidaan, onko vakuutuksen hakija syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun ohella otettava huomioon hakijan käytettävissä olleet tiedot ja vakuutusta haettaessa vallinneet olosuhteet. Lisäksi kiinnitetään huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Vastuu kysymysten selkeydestä ja yksiselitteisyydestä on vakuutuksenantajalla.

Vakuutuslautakunnan käytössä on A:n vakuutusta hakiessaan täyttämä, 21.9.2006 päivätty terveysselvitys. Terveysselvityslomakkeessa kysytään mm., onko hakija viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ollut tutkittavana tai hoidossa ja onko hänellä viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ollut hoitoa vaativa tai vaatinut mielenterveysongelma. Mielenterveysongelmia koskevaan kysymykseen A on vastannut kieltävästi. A ei myöskään ole ilmoittanut terveysasemakäyntejä 18.11.2005 ja 2.12.2005. Käyntien aiheena on lautakunnalle toimitettujen sairauskertomusmerkintöjen mukaan ollut äkillinen stressireaktio ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Toimenpiteinä sairauskertomuksissa mainitaan psykiatrisen tilan suunniteltu terapiakäynti; lääkehoitoa ei ole määrätty. A on ollut sairauslomalla 18.11.–18.12.2005. 

Vakuutuslautakunta pitää terveysselvityksen kysymyksiä niin selkeinä, että A:n olisi niiden perusteella tullut ymmärtää, että alle vuotta ennen vakuutuksen hakemista tapahtuneet, psyykkisiin syihin liittyneet käynnit terveyskeskuslääkärin vastaanotolla olisi tullut ilmoittaa terveysselvityksessä. Vaikka kyseessä on A:n ilmoituksen mukaan ollut ohimenevä terveydentilan häiriö, A:n sairausloma on jatkunut kuukauden ajan. Lautakunta pitää A:n huolimattomuutta tiedonantovelvollisuuden täyttämisessä vähäistä suurempana.

A on valituksessaan katsonut, että terveysasemakäynnit 18.11. ja 2.12.2005 sekä äkilliseen stressireaktioon ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittynyt sairausloma on ollut vakuutusyhtiön tiedossa, eikä vakuutusyhtiö siten voi vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin. A ilmoittaa saaneensa vakuutusyhtiöltä vahinkoasiakirjat tilatessaan 22.9.2006 tulostetun käyntiraportin. Vakuutusyhtiö on kiistänyt, että raportti olisi ollut sen käytössä tai että yhtiö olisi lähettänyt raportin A:lle. Vakuutuslautakunta katsoo, että näyttötaakka A:n viittaaman vakuutusyhtiön tietoisuuden osalta on A:lla. Lautakunnan käyttöön toimitetussa käyntiraportin kopiossa ei ole vakuutusyhtiön leimaa. Lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että käyntiraportti olisi ollut yhtiön käytettävissä. Vakuutusyhtiö voi siten vedota A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin.

2) Vakuutuksen myöntäminen

A on katsonut, että mikäli ilmoittamatta jääneet käynnit terveysasemalla olisivat olleet vakuutusyhtiön tiedossa, vakuutus olisi myönnetty yksilöllisellä rajoitusehdolla, jossa rajataan korvauspiirin ulkopuolelle työpaikkakiusaamisesta johtuvasta akuutista stressireaktiosta ja ahdistuneisuushäiriöstä johtuva työkyvyttömyys. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että vakuutuksen hakijan ilmoittama mielenterveyden häiriö johtaa yhtiön vastuunvalintaperiaatteiden mukaan hakemuksen hylkäämiseen kokonaan. Mielenterveyden häiriöiden osalta ei siis käytetä yksilöllisiä rajoitusehtoja.

Vakuutussopimuslaissa ei ole säädetty ns. sopimuspakkoa, jonka mukaan vakuutuksenantajan olisi myönnettävä tarjoamiaan vapaaehtoisia vakuutuksia jokaiselle niitä haluavalle. Vakuutussopimuslakia säädettäessä hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp) todettiin, että vakuutussopimuksen tekeminen kuuluu sopimusvapauden piiriin, joten vakuutuksenantajalla ei ole velvollisuutta tehdä vakuutussopimusta jokaisen sitä haluavan kanssa. Vakuutushakemusta ei kuitenkaan saa evätä hyvän vakuutustavan vastaisella perusteella. Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt puheena olevan kaltaisen työkyvyttömyysvakuutuksen myöntäminen kuuluu vakuutussopimuslain mukaisen sopimusvapauden piiriin. Vallitsevan sopimuskäytännön mukaisesti vakuutusyhtiö harkitsee vakuutuksen hakijan terveydentilasta saatavien tietojen perusteella, onko mahdollisten tulevien vakuutustapahtumien riski sellainen, että yhtiö haluaa vakuutuksen myöntää. Tällöin hakijan vakuutuksen hakemista edeltävä terveydentila voi joko estää vakuutuksen myöntämisen kokonaan tai johtaa erityisten yksilöllisten rajoitusehtojen ottamiseen vakuutussopimukseen, mikäli viimeksi mainittu menettely on kysymyksessä olevan vakuutusyhtiön vakuutusten myöntämiskäytännön mukaan mahdollinen.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sillä ole syytä epäillä vakuutusyhtiön ilmoitusta koskien yhtiön vastuunvalintaperusteita. Se, että samalla terveysselvityksellä haetusta hoitokuluvakuutuksesta maksetaan edelleen korvauksia, ei vaikuta arvioon, koska kysymys on eri vakuutuksesta, minkä lisäksi hoitokuluvakuutuksen on myöntänyt eri yhtiö. Lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö olisi lainkaan myöntänyt A:n hakemaa työkyvyttömyysvakuutusta, mikäli ilmoittamatta jääneet terveysasemakäynnit olisivat olleet yhtiön tiedossa. Lautakunta pitää tällaista hakijan terveydentilaan liittyvää vakuutuksen epäysperustetta hyvän vakuutustavan mukaisena. Tällaisessa tapauksessa vakuutusyhtiö on vakuutussopimuslain 24.2 §:n nojalla vastuusta vapaa.

3) Kohtuuttomuusarviointi

A on vielä katsonut, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vakuutussopimuslain mukaiset seuraamukset johtaisivat hänen kohdallaan ilmeiseen kohtuuttomuuteen ja että korvaus tulisi sen vuoksi maksaa soviteltuna vakuutussopimuslain 24.3 §:n mukaisesti.

Edellä mainittua lainkohtaa koskevien hallituksen esityksen (HE 114/1993) perustelujen mukaan huolimattomuus voi henkilövakuutuksessa johtaa vakuutuskorvauksen menettämiseen. Seuraamus saattaa olla kohtuuttoman ankara varsinkin sellaista henkilöä kohtaan, jonka taloudellisen aseman turvaamiseksi vakuutus on otettu ja joka ei itse ole voinut vaikuttaa sopimuksen tekemiseen eikä sen yhteydessä tapahtuneeseen laiminlyöntiin. Esimerkiksi edunsaajana olevan lapsen jääminen ilman vakuutuskorvausta huoltajan kuoleman jälkeen voi olla ilmeisen kohtuutonta, vaikka huoltaja olisikin täyttänyt vakuutushakemuksen kyselylomakkeen puutteellisesti.  Vilppitilanteiden osalta perusteluissa todetaan, että vetoaminen vakuutussopimuksen pätemättömyyteen voi vilpistä huolimatta olla kohtuutonta myös silloin, kun kysymyksessä on muun kuin vilppiin syyllistyneen henkilön oikeus korvaukseen. Jos esimerkiksi henkivakuutusmaksuja on maksettu huomattavan pitkän ajan, saattaa kuolemantapauskorvauksen menettäminen vähäisenkin vilpin takia johtaa korvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen.

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa korvauksen hakijana on A, joka on myös antanut vakuutusyhtiölle virheellistä/puutteellista tietoa sisältäneen terveysselvityksen. Vakuutuslautakunta ei pidä ilmeisen kohtuuttomana sitä, että vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa tiedonantovelvollisuuttaan laiminlyönyttä A:ta kohtaan. Näin ollen Vakuutuslautakunta ei suosita vakuutussopimuslain 24.2 §:n mukaisen seuraamuksen kohtuullistamista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita muutosta päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rissanen

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Ahlroth

Koskiniemi

Kummoinen

Niklander