Tapahtumatiedot

Valittaja A (synt. 1954) oli ottanut alun perin 16.11.2001 lainaturvavakuutuksen silloiselle asuntoluotolleen. Hän oli antanut tuolloin terveysselvityksen. A oli hakenut myöhemmin 17.1.2006 lisälainaa. Järjestelyssä vanha laina maksettiin pois, jolloin vanha lainaturvavakuutus päättyi, ja A:lle myönnettiin uusi laina sekä siihen liittyvä lainaturvavakuutus A:n 17.1.2006 antaman terveysselvityksen perusteella.

Terveysselvityksessä 17.1.2006 kysyttiin mm., ”onko A ollut terve”, millä tarkoitetaan, että hän ei ole kärsinyt mistään vaivasta, vammasta, taudista tai kroonisesta tai ajoittaisesta sairaudesta eikä ole sellaisen takia hakeutunut lääkärintutkimuksiin ja hoitoon vakuutushakemuksen päiväystä edeltäneiden 12 kuukauden aikana eikä ole tietoinen tällaisen tutkimuksen tai hoidon tarpeesta.

A joutui 5.5.2007 liikenneonnettomuuteen, jossa hänen on epäilty saaneen niskanretkahdusvamman ja siihen liittyen mahdollisesti myös aivovaurion. A joutui työkyvyttömäksi ja lopulta 1.1.2009 alkaen työttömäksi esittämänsä mukaan liikenneonnettomuudessa saamiensa vammojen johdosta. A haki 7.10.2009 korvausta lainaturvavakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on antanut korvauspäätöksen 2.2.2010. Yhtiö on evännyt korvauksen ja irtisanonut vakuutuksen katsoen, että A oli 17.1.2006 laiminlyönyt hänelle vakuutussopimuslain 22 §:n nojalla kuuluneen tiedonantovelvollisuutensa 24 §:ssä tarkoitetuin tavoin vähäistä suuremmalla huolimattomuudella.

Yhtiöön toimitetuista asiakirjoista ilmenee, että A:lla oli ollut selkävaivaa ennen vakuutuksen alkamista. Selkävaivaa oli hoidettu eripituisilla sairauslomilla ja kipulääkehoidolla. A:lle oli myös annettu lääkeinjektio kipuun ja hänelle oli määrätty 10 kerran lähete fysioterapiaan. Hän oli ollut myös magneettikuvauksessa. Lisäksi A:lla oli ollut marraskuussa 2005 nilkassa ruusu, johon hän oli saanut lääkehoitoa. Edelleen hän oli käynyt oikean nilkan säryn vuoksi lääkärin vastaanotolla tammikuussa 2006.

Näin ollen A ei ole voinut vastata terveysselvityksessä 17.1.2006 olevansa terve. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on vähäistä suurempaa. Vakuutusyhtiö katsoi tällä perusteella olevansa vastuusta vapaa. Yhtiö irtisanoi vakuutuksen ja palautti vakuutusmaksut.

Valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta. Hän oli ottanut alun perin lainaturvavakuutuksen 16.1.2001 allekirjoittamallaan terveysselvityksellä. Hän oli tuolloin vakuuttanut olevansa terve niin kuin asianlaita silloin olikin. Kun hän oli hakenut 17.1.2006 lisälainaa huoneistonsa remonttia varten, lisälaina myönnettiin ja rutiininomaisesti se yhdistettiin vanhan lainan kanssa uudeksi luotoksi ja vanha laina maksettiin pois. Samalla A:lle kerrottiin, että hänen olisi syytä ottaa uusi lainaturvavakuutus. Tällöin jopa korostettiin sitä, että luottojen yhdistäminen edellyttää uutta laajennettua lainaturvavakuutusta. Siitä ei keskusteltu kuitenkaan lainkaan, mikä merkitys vanhan vakuutuksen päättymisellä ja uuden ottamisella saattaisi olla olosuhteiden muuttumisen ja nimenomaisesti terveydentilan suhteen. Myöskään terveysselvityksen sisältöön liittyen ei keskusteltu siitä, että vakuutuksenottajan tulisi olla terve paitsi hakemusta allekirjoittaessaan myös vuoden ajan ennen puheena olevaa ajankohtaa.

A toteaa, että hänellä on ollut vuonna 2005 selkävaivoja ja muitakin vaivoja, jotka on mainittu vakuutusyhtiön 2.2.2010 antamassa korvauspäätöksessä. Olennaista kuitenkin A:n näkökulmasta on, että nämä vaivat olivat kaikki menneet ohi 17.1.2006 mennessä, jolloin A oli tuntenut olonsa normaaliksi.

A katsoo asiassa olevan selvää, ettei hän ole menetellyt vakuutussopimuslain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin vilpillisesti 17.1.2006 eikä luonnollisesti myöskään 16.11.2001. A katsoo, että hänen väitetty huolimattomuutensa 17.1.2006 ei ole ollut vakuutussopimuslain 24 §:n 2 momentissa edellytetyin tavoin vähäistä suurempaa, mikäli katsottaisiin, että hän olisi ylipäänsä menetellyt huolimattomasti. Huomioon on otettava asian tausta ja se, että A:lla ei ole ollut vaivoja 17.1.2006.

Se, että 17.1.2006 oli vakuutusyhtiön edustajan taholta keskusteltu laajennetun lainaturvavakuutuksen tarpeesta, on korostanut kyseisen toimihenkilön tiedonantovelvollisuutta. Sopimuksentekotilanteessa 17.1.2006 pääasiana on ollut myös lainajärjestely, johon nähden lainaturvavakuutus on ollut vain sivuosassa. Asia kokonaisuutena ottaen A:lle olisi tullut tehdä selväksi, kannattaako aikaisemmin myönnettyyn lainaturvavakuutukseen ollenkaan puuttua tuossa tilanteessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että A:n sairaushistoriasta ilmenee merkinnöistä 18.5.2005, että A:lle oli kirjoitettu sairauslomaa 18.5. – 22.5.2005. Kertomuksessa lukee, että vanha vaiva oli uusiutunut jälleen. 15.8.2005 oli annettu hoitona lääkeruiske ja kirjoitettu sairauslomaa 15.8. – 21.8.2005. 20.9.2005 hän oli saanut lähetteen fysioterapiaan 10 kerraksi. 29.9.2005 A oli ollut jalkasäryn takia lääkärin vastaanotolla, jolloin on kirjattu, että selästä löytynyt magneettikuvauksessa lihaksen paha rasvoittuminen ja kutistuminen. 31.10.2005 lääkärikäynnillä oli määrätty sairauslomaa ajalle 31.10. – 2.11.2005. A oli nilkan ruusun takia ollut lääkärin vastaanotoilla 8.12., 23.12.2005 sekä 12.1. ja 16.1.2006. 16.1.2006 on kirjattu mm., että on menossa nilkkaröntgeniin.

Edellä mainittujen seikkojen valossa A ei ole voinut terveysselvityksessä vastata olevansa terve. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on vähäistä suurempaa ja vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa sekä oikeutettu irtisanomaan vakuutuksen. Yhtiö ei olisi tehnyt vakuutusta lainkaan, mikäli edellä mainitut tiedot olisivat olleet yhtiön käytettävissä. Vakuutusyhtiö ei ole vedonnut siihen, että A olisi menetellyt vilpillisesti.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on käytettävissään

- vakuutushakemukset 16.11.2001 ja 17.1.2006 (sis. terveysselvityksen)

- vakuutuskirja 23.11.2001

- vakuutusehdot 1.1.2004

- laskelma / liite vakuutushakemukseen 17.1.2006

- vakuutussopimus 25.1.2006

- päättymisvahvistus 25.1.2006

- sairauskertomukset työterveysasemalta 1.3.2005 – 5.7.2007

- A-todistukset 7.5. ja 1.8.2007 sekä 4.8.2009

- E-lausunnot 14.6 ja 6.7.2007

- psykologin lausunto neuropsykologisesta tutkimuksesta 16. ja 30.1.2008

- lääkärikeskuksen vastaanottomerkintä 20.2.2008

- osastokuntoutusjaksojen yhteenvedot 20.3.2009 ja 12.6.2009

- neuropsykologian merkinnät 4.6. – 26.6.2009

- todistus vakuutusyhtiötä varten 4.9.2009

- työrajoitelausunto 8.9.2009

- B-lausunto 28.9.2009

- korvaushakemus 6.10.2009 (saapunut 7.10.2009) liitteineen

- vakuutusyhtiön ilmoitus A:lle 21.12.2009

- korvauspäätös 2.2.2010

- vuosi-ilmoitus 14.7.2010

- vakuutusyhtiön otsikoimaton asiakirja 2.1.2013.

Työterveysaseman merkinnästä 18.5.2005 ilmenee, että A oli puhunut, että magneettitutkimuksessa oli nähty ongelmalähteeksi jokin selkälihas. Selkä oli kipeytynyt puutarhahommissa. Vanhaa hermosärkyä, istuessa pahin. Diagnoosiksi oli asetettu lannerangan ja muiden selkärangan alueiden nikamavälilevysairaudet, joihin liittyy hermojuurioireisto. A:lle oli kirjoitettu sairauslomaa viisi päivää maininnalla ”vanha vaiva, uusiutunut jälleen”.

15.8.2005 on merkitty, että kolme päivää sitten aamulla suihkussa ojentautunut ottamaan jalkaraspia, kun selässä rusahti. Lanneselkä vasemmalta ollut kipeä siitä lähtien. ”1998 oikealla puolella kuivunut prolapsi. Viime syksynä epäilty uusintaprolapsia, kun varpaat puutui, mutta ilmeisesti kemiallisella mekanismilla aiheutunut puutuminen. Oikealla jatkuva tunnonalenema ja hermosärky. Nyt välillä kipusäteilyä vasempaan jalkaan, pahin kipu lanneselässä, ei kärsi istua.” Tilankuvauksena oli todettu, että ”kävelee varovasti”. Lanneselässä paraverbraalilihakset kireät. Kanta- ja varvaskävely ok. Eteen ja taakse taipuu varovasti. Laseque -/-. Kipu viiltävänä ristiselkään…” Diagnoosiksi oli asetettu lanneselän kipu. Sairauslomaa oli kirjoitettu seitsemän päivää ja lääkitykseksi oli annettu lääkeruiske sekä kipulääkitystä kotona käytettäväksi.

20.9.2005 konsultaatiokäynnillä on merkitty diagnoosiksi lanneselän kipu ja määrätty lähete 10 kerraksi fysioterapiaan.

31.10.2005 on kirjoitettu esitietona, että selkä kipeytynyt ristiselän kohdalla, vaikea olla töissä. Työpaikalla käy veto ja se ilmeisesti syynä tähän vaivaan. Sairauslomaa oli kirjoitettu kolme päivää diagnoosilla lumbago.

A:lle oli tullut nilkkaan ruusu, josta on hoitomerkintöjä työterveyshuollossa 8.12., 14.12., 23.12.2005 sekä 12.1.2006.

12.1.2006 on todettu, että oikeassa nilkassa ei ollut ruusuun sopivaa nyt. Nilkka oli kuitenkin kipeä mediaalisen malleolin alta. Merkintään on kirjattu, että ”reumavastaukset tulevat 19.1.2006 ja muut vastaukset seuraavana maanantaina”. Diagnoosiksi oli asetettu määrittämätön niveltulehdus. A:lle oli kirjoitettu sairauslomaa kaksi päivää. ”Tutkimukset siis menossa. Nyt kipeä jalka, töissä hankalaa. Reaktiivinen artriitti? Lasko kyllä lähinnä normaali. Kuumeentunnetta, muttei mitattuna.”

16.1.2006 on tehty kirjaus, että A on ollut menossa nilkkaröntgeniin.

Lääkärin todistuksessa vakuutusyhtiötä varten 4.9.2009 mainitaan, että ”selkäkipuja potilaalla on ollut aiemmin ja ne jatkuivat ajoittain hankalina vuonna 2007. 12/2007 potilas hakeutui vastaanotolle yläraajakipujen takia. Käynyt aiemmin ortopedilla ja todettu olkapäässä supraspinatusjänteen repeämävamma, joka sopii johtumaan autokolarista”. Todistuksessa mainitaan myös, että ”ennen autokolaria 5.5.2009 [pitänee olla 2007] potilaalla ei potilastietojemme mukaan olet [ole] ollut niskakipuja eikä niskavaivoista johtuvia sairauslomia”.

Työterveyshuollon merkinnän 7.5.2007 mukaan ”La 5.5. aamuna ollut autokolarissa, ajoi moottoritiellä, yhtäkkiä tie jäinen. Auto pyöri ja jäi katolleen. Roikkui turvavöissä. Paikalle palokunta, ambulanssi, poliisi. Ei primaareja ensivammoja. Jatkoi matkaa Malmöön, jonne oli matkalla. Nyt niskakipua, päänsärkyä, kipua oik. peukalonhangassa. Kipua myös selässä.”

Lääkärikeskuksen neurologian kertomukseen 20.2.2008 on merkitty, että A oli onnettomuudessa lyönyt vasemman otsansa, jossa oli pieni kuhmu ja haava. Kolarin jälkeen oli niskakipua ja oikeassa peukalohangassa kipua. Viimeksi mainitussa paikassa ei kuitenkaan ollut trauman merkkejä. Kolarin jälkeen oli kipua myös vasemmassa olkapäässä. Toukokuussa 2007 tehdyssä MRI-kuvauksessa oli löydetty kaularangan nikamavälin C6-7 välilevytyrä, joka sopi aiheuttamaan käsioireet. Pään MRI-kuvauksessa heinäkuussa 2007 oli todettu hieman vaskulaarisen rappeutuman merkkejä periventikulaarisesti ja tyvitumakealueella, mutta ei trauman merkkejä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Terveysselvitys

Terveysselvityksessä 17.1.2006 on kysytty, onko vakuutuksenottaja terve, eli hän ei tällä hetkellä kärsi mistään vaivasta, vammasta, taudista, kroonisesta tai ajoittaisesta sairaudesta eikä ole sellaisen takia hakeutunut lääkärin tutkimuksiin tai hoitoon hakemuksen päiväystä edeltäneiden 12 kuukauden aikana eikä ole tietoinen tällaisen tutkimuksen tai hoidon tarpeesta. Lääkärinhoito tarkoittaa mm. jatkuvaa lääkehoitoa, lääkärissäkäyntejä ja sairaalahoitoa. Sairauksilla ei tarkoiteta tavanomaisia vilustumisia, vatsakipuja tai muita tilapäisiä ja lyhytaikaisia vaivoja.

Terveysselvityslomakkeessa on todettu, että jos vakuutuksenottaja ei voi vastata myöntävästi, vakuutusta ei voida myöntää. Epäselvissä tapauksissa vakuutuksenottajan tulee ottaa yhteyttä vakuutuksenantajaan.

A on vastannut hänelle esitettyyn kysymykseen myöntävästi.

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

24 § 3. momentin mukaan, jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella.

Vakuutussopimuslain 35 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja ei saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin myöskään, jos seikalla, jota väärä tai puutteellinen tieto koskee, ei sopimusta päätettäessä ollut merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, tai jos sanottu seikka on sen jälkeen menettänyt merkityksensä.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A laiminlyönyt hänelle vakuutussopimuslain 22 §:n nojalla kuuluneen velvollisuutensa antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön hänelle terveysselvityksessä 17.1.2006 esittämiin kysymyksiin.

Jos A on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa 17.1.2006, tulee pohdittavaksi, missä laajuudessa vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus sen johdosta evätä korvaus ja irtisanoa vakuutus. Tähän liittyen on yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna kysymys ensiksi siitä, mikä merkitys 17.1.2006 toteutetulla luotto- ja vakuutusjärjestelyllä on A:n mahdollisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin 17.1.2006 seuraamuksiin. Toiseksi kysymys on siitä, ovatko tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin kohteena olleet seikat menettäneet vakuutussopimuslain 35.2 §:ssä tarkoitetuin tavoin merkityksensä vakuutusyhtiön vastuun kannalta ja onko yhtiö siten menettänyt oikeutensa vedota niihin.

Lautakunta käsittelee selkeyden vuoksi ensiksi kysymyksen 17.1.2006 toteutetun luotto- ja vakuutusjärjestelyn vaikutuksesta A:n mahdollisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksiin ja niiden laajuuteen (kpl 1). Tämän jälkeen arvioidaan, onko A laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa (kpl 2). Lopuksi arvioidaan vakuutussopimuslain 35.2 §:n sovellettavuutta (kpl 3).

Tapauksen arviointi

1) A:n tiedonantovelvollisuuden laajuus luottojärjestelyn seurauksena

A:lle oli myönnetty luottoa ja siihen lainaturvavakuutus 16.11.2001 A:n silloin antaman terveysselvityksen perusteella. Asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi laiminlyönyt terveysselvitykseen liittyvän tai minkään muunkaan tiedonantovelvollisuutensa tätä alkuperäistä lainaturvavakuutusta ottaessaan.

Sittemmin 17.1.2006 A on hakenut lisää luottoa. Järjestely on toteutettu niin, että A:n 16.11.2001 ottama vanha luotto, siihen kytkettyine lainaturvavakuutuksineen, on irtisanottu, jonka jälkeen vanhasta luotosta 17.1.2006 maksamatta olleesta pääomasta ja nostettavasta lisäluotosta on muodostettu kokonaan uusi luotto. Näin muodostetulle uudelle luotolle on puolestaan otettu kokonaan uusi lainaturvavakuutus.

Esillä olleen kaltaisessa sopimusjärjestelytilanteessa vakuutusyhtiöllä on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden normittama lojaalisuus- ja huolellisuusvelvollisuus sopimuskumppaniaan A:ta kohtaan. Yhtiön tämän velvollisuuden ydinsisältöön on kuulunut huolehtia siitä, että A on ymmärtänyt luottojärjestelyyn liittyvän vakuutussopimuksen uudelleenjärjestelyn merkityksen erityisesti oman tiedonantovelvollisuutensa laajuuden kannalta. Yksityiskohtaisemmin tarkasteltuna vakuutusyhtiön on pitänyt huolehtia siitä, että A ymmärtää, että mahdollisessa tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntitilanteessa A:lle haitalliset seuraukset, eli pahimmassa tapauksessa vakuutusyhtiön vastuuvapaus, kohdistuu myös 17.1.2006 vielä maksamatta olleen vanhan luoton turvaan, eikä ainoastaan 17.1.2006 otettuun lisäluottoon.

Esillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole edes väittänyt tehneensä A:lle selväksi, miten vanhan (siis 16.11.2001 otetun) lainaturvavakuutuksen irtisanominen vaikuttaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurausten laajuuteen nimenomaan suhteessa A:n alkuperäisen, 17.1.2006 maksamatta olleen luoton pääomaan.

Edellä mainituista syistä lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole ollut oikeutta vapautua 17.1.2006 maksamatta olleen vanhan luoton turvaksi 16.11.2001 alun perin otetun vakuutussopimuksen mukaisesta vastuustaan, vaikka A:n todettaisiinkin laiminlyöneen 17.1.2006 tiedonantovelvollisuutensa vakuutussopimuslain 24.2 §:ssä tarkoitetuin tavoin vähäistä suuremmalla huolimattomuudella.

Lautakunta korostaa, ettei edellä mainittu oikeudellinen johtopäätös perustu mihinkään nimenomaiseen vakuutussopimuslain säännökseen. Kysymys on yhtä lailla vakuutussopimussuhteissa kuin missä tahansa muunkinlaisissa sopimussuhteissa noudatettaviin yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin sisältyvästä lojaalisuus- ja huolellisuusvelvollisuudesta sopimuskumppania kohtaan.

2) A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti terveysselvityksessä 17.1.2006

Terveysselvityksessä 17.1.2006 on kysytty, onko A terve, sekä määritelty selvästi, että A ei saa kärsiä mistään vaivasta, vammasta, taudista tai kroonisesta tai ajoittaisesta sairaudesta eikä myöskään ole hakeutunut sellaisen takia lääkärin tutkimuksiin tai hoitoon hakemuksen päiväystä edeltäneiden 12 kuukauden aikana eikä ole edes tietoinen tällaisen tutkimuksen tai hoidon tarpeesta. Lääkärinhoito tarkoittaa mm. jatkuvaa lääkehoitoa, lääkärissäkäyntejä ja sairaalahoitoa.

Lautakunnan käytettävissä olevasta A:n sairaushistoriasta työterveysasemalta ilmenee, että hänellä on ollut huomattava määrä lääkärikäyntejä lanneselän ja selän kipujen johdosta 12 kuukauden aikana ennen kuin hän on antanut 17.1.2006 terveysselvityksen. A:lla on myös ollut nilkassa ruusuinfektio. Ilmeisesti itse ruusuinfektion jo taltuttua antibioottikuurilla A:n nilkkaan oli kuitenkin jäänyt selittämätöntä kiputilaa. 12.1. – 16.1.2006 tehdyistä sairauskertomusmerkinnöistä ilmenee, että A:n nilkassa epäiltiin olevan määrittämätön niveltulehdus, jonka johdosta A oli määrätty röntgentutkimuksiin. Sairauskertomukseen on kirjattu, että reumavastaukset olisivat tulossa 19.1.2006.

Käsillä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla on ollut lukuisia tutkimuksia ja hoitoa vaatineita selkä- ja muita vaivoja 12 kuukauden aikana ennen terveysselvityksen antamista. A:lle oli määrätty vaivojensa vuoksi sairauslomaa, lääkitystä ja fysioterapiaa. A:lla on ollut nilkan kiputiloja ja hänelle niiden vuoksi tehdyt tutkimukset ovat olleet kesken (reumavastausten saapumisen osalta) vielä terveysselvityksen antamishetkelläkin.

Kertyneen selvityksen valossa on selvää, ettei A ole voinut perustellusti vastata terveysselvityksessä 17.1.2006 olevansa terve.

A:n sairaushistoria ja terveysselvityksen kysymyksen selvyys huomioon ottaen ei ole uskottavaa, että A olisi voinut jäädä väittämällään tavoin epätietoiseksi hänelle terveysselvityksessä esitetyn kysymyksen sisällöstä.

A:n huolimattomuutta on pidettävä vakuutussopimuslain 24 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin vähäistä suurempana. Kuten terveysselvityksestä ilmenee, mikäli A ei olisi voinut vastata kysymyksiin myöntävästi, hänelle ei olisi voitu myöntää haettua lainaturvavakuutusta. Vakuutusyhtiö on siten ollut 17.1.2006 lukien vastuusta vapaa. Edellä lautakunnan perustelujen kappaleessa 1 lausuttujen seikkojen johdosta vakuutusyhtiön tämä vastuuvapaus kuitenkin rajoittuu koskemaan vain 17.1.2006 otetun lisäluoton osuutta. Yhtiö ei siis voi vapautua tälläkään perusteella vastuustaan, joka koskee 17.1.2006 maksamattomana olleen luoton pääomaa.

Vakuutusyhtiön oikeus evätä korvaus ja irtisanoa vakuutus 17.1.2006 otetun lisäluoton turvaavan vakuutuksen osan osalta kuitenkin edellyttää vielä sitä, ettei yhtiö ole menettänyt tätä oikeuttaan vakuutussopimuslain 35.2 §:n nojalla.

3) Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin merkityksettömyys (VSL 35.2 §)

Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin kohteena olleet seikat menettävät vakuutussopimuslain 35.2 §:ssä tarkoitetuin tavoin merkityksensä, jos ne eivät ole olleet käsillä enää vakuutustapahtuman sattumista edeltäneenä vastaavanpituisena aikana, jolle yhtiö oli antanut merkitystä vakuutuksen myöntämisen kannalta.

Esillä olevassa tapauksessa A on hakenut lainaturvavakuutuskorvausta kahdella perusteella: a) 5.5.2007 sattuneesta liikenneonnettomuudesta aiheutuneen työkyvyttömyyden johdosta; b) tuosta työkyvyttömyydestä eli siis välillisesti 5.5.2007 sattuneen liikenneonnettomuuden seurauksena 1.1.2009 tapahtuneen työttömäksi jäämisen perusteella.

A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin 17.1.2006 kohteina ovat olleet hänen selkävaivansa (sekä lisäksi ruusuinfektio ja alkuperältään epäselväksi jäänyt nilkkakipu). Vakuutusyhtiö on antanut terveysselvityksessään merkitystä vakuutuksenottajan terveydentilalle 12 kuukauden ajalta ennen terveysselvityksen antamista. Vakuutussopimuslain 35.2 §:n soveltamista silmällä pitäen on siten ratkaisevaa, onko A:lla todettu hänen 17.1.2006 tapahtuneen tiedonantovelvollisuutensa laiminlyönnin kohteina olleita selkävaivoja 12 kuukauden aikana ennen 5.5.2007 tapahtunutta liikenneonnettomuutta.

4.9.2009 päivätystä lääkärintodistuksesta ilmenee, että A:lla on ollut selkäkipuja ajoittain hankalina myös vuonna 2007. Tuossa lääkärintodistuksessa on mainittu selkäkivuista erillisenä ilmiönä esiintyneistä niskakivuista ja -vaivoista ja todettu, että niitä A:lla ei ole ollut ennen 5.5.2007 tapahtunutta liikenneonnettomuutta. 4.6.2009 päivätystä lääkärintodistuksesta ei käy kuitenkaan ilmi tarkemmin, milloin vuoden 2007 aikana A:lla on ollut sellaisia selkäkipuja, joita hänellä oli ollut jo aiemmin. Käytettävissä olevissa A:n niskan ja olkapäiden tilaa koskevien sairauskertomustietojen ydinsisältönä on, että nuo kivut ovat saaneet ainakin ajallisesti alkunsa liikenneonnettomuudesta 5.5.2007.

Lautakunnan käytettävissä ei ole liikenneonnettomuuteen 5.5.2007 liittyviä ambulanssi- ja ensihoitomerkintöjä, mitään magneetti- tai muita kuvantamislausuntoja, eikä muutakaan selvitystä, joka tyypillisesti tarvitaan selvitettäessä tapaturman (tässä liikenneonnettomuus 5.5.2007) ja väitettyjen vammojen ja oireiden (tässä erilaiset neuropsykologiset ja kaularankaperäiset oireet) välistä syy-yhteyttä. Työterveyshuollon sairauskertomuksessa 7.5.2007 olevaa yksittäistä mainintaa ”kipua myös selässä” lukuun ottamatta asiakirjoissa ei ole kuvattu, että A:lla olisi myös liikenneonnettomuuden 5.5.2007 jälkeen ollut varsinaisia selkäkipuja. A:lla oli todettu ilmeisesti toukokuussa 2007 magneettikuvauksessa kaularangan välilevytyrä nikamavälissä C6-7, minkä arvioitiin voivan selittää hänen eräät käsioireensa.

Lautakunnan käytettävissä olevien, liikenneonnettomuuden tapaturmamekanismia sekä onnettomuuden välittömiä jälkiseurauksia koskevien niukkojenkin tietojen perusteella voidaan sinänsä esittää vähintäänkin perusteltu epäilys siitä, että A:lla todettu kaularangan välilevytyrä ja myöhemmin kerrotut erilaiset neuropsykologiset oireet eivät ole syy-yhteydessä eli aiheutuneet liikenneonnettomuudesta 5.5.2007. On mahdollista, että A:lla todettu kaularangan nikamavälin C6-7 välilevytyrä on kehittynyt sen saman selkärankarappeutumasairauden aiheuttamana, joka oli aiheuttanut A:lle oireita jo vuonna 2005 muualla selässä. Välilevytyrä on voinut puhjeta ajallisesti 5.5.2007 sattuneen liikenneonnettomuuden yhteydessä, mutta sen taustalla voi olla selkärangan yleinen rappeutumiskehitys.

Olennaista VSL 35.2 §:n soveltamisen ja nyt ratkaistavana olevan lainaturvavakuutusta koskevan asian ratkaisemisen kannalta on, onko A:lla ollut nimenomaan vuonna 2005 todetun kaltaisia selkäoireita 12 kuukauden aikana ennen 5.5.2007 sattunutta liikenneonnettomuutta. A:n tiedonantovelvollisuuden sisältö on nimittäin määräytynyt sen mukaan, mitä oireita hänellä on kulloinkin todettu, ottamatta kantaa siihen, mistä nämä oireet ovat aiheutuneet. Se, mitä oireita A:lla kulloinkin on ollut, tulee puolestaan pääteltäväksi hänen sairauskertomuksistaan, jotka vakuutusyhtiö on korvauskäsittelyä varten hankkinut. Vastoin A:n kiistämistä ei voida päätyä pelkästään hänen selkänsä mahdollista degeneraatiota koskevan, lääketieteellisesti sinänsä mahdollisesti hyvinkin relevantin spekulaation perusteella siihen, että A:lla olisi ollut 12 kuukauden aikana ennen 5.5.2007 sattunutta vakuutustapahtumaa nimenomaan sellaisia oireita, joita hänen tiedonantovelvollisuutensa laiminlyönti 17.1.2006 oli koskenut.

Lautakunnan käytettävissä olevien A:n terveydentilaa koskevien selvitysten perusteella ei voida todeta, että A:lla olisi ollut 12 kuukauden aikana ennen vakuutustapahtuman sattumista selkävaivoja, joita hänen tiedonantovelvollisuutensa laiminlyönti 17.1.2006 on koskenut. Selvitystä ei ole myöskään siitä, että A:lla olisi vastaavana aikana ollut nilkkavaivoja.

Asiassa on näin ollen päädyttävä siihen, että vakuutusyhtiö on menettänyt vakuutussopimuslain 35.2 §:ssä tarkoitetuin tavoin oikeutensa vedota A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin kohteina 17.1.2006 olleisiin seikkoihin nyt korvaushakemuksen perusteena olevan vakuutustapahtuman osalta.

4) Johtopäätös

Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle ehtojen mukaisen korvauksen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Ahlroth, Kummoinen ja Lehti. Sihteerinä toimi Saarikoski. Jäsen Kauppilan eriävä mielipide on ratkaisusuosituksen liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Jäsen Kauppilan eriävä mielipide:

A oli ottanut 16.11.2001 lainaturvavakuutuksen silloiselle asuntoluotolleen. A oli hakenut myöhemmin 17.1.2006 lisälainaa. Järjestelyssä vanha laina oli maksettu pois, jolloin vanha lainaturvavakuutus oli päättynyt. A:lle oli myönnetty uusi laina ja siihen liittyvä lainaturvavakuutus A:n 17.1.2006 antaman terveysselvityksen perusteella. A joutui liikenneonnettomuuteen 5.5.2007.

Katson, että koska ei ole edes väitetty, että A olisi 16.11.2001 antanut vääriä tietoja terveydentilastaan, on vakuutusyhtiö vastuussa tuolloin otetun lainaturvavakuutuksen perusteella. Vastuu johtuu siitä, että vakuutusyhtiö ei ole pystynyt esittämään selvitystä siitä, että se olisi lainojen uudelleenjärjestelytilanteessa 2006 kertonut A:lle, että vanha lainaturvavakuutus päättyy kokonaisuudessaan ja että lainaturvavakuutuksen voimassaolon jatkuminen edellyttää sitä, että A:n terveydentila täyttää uuden vakuutuksen saamisen edellytykset. Mikäli A:ta olisi ko. asiasta informoitu, olisi lisälaina voitu myöntää erillisenä ilman lainaturvavakuutusta ja jättää vanha laina ja lainaturvavakuutus voimaan. Katson että vakuutusyhtiön tulee maksaa korvaus sen mukaisena kuin tämä vanha lainaturvavakuutus olisi ollut voimassa vahinkohetkellä 5.5.2007.

Sen sijaan katson, että vakuutusyhtiö ei ole vastuussa 2006 myönnetyn lisälainan osalta. Asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä siitä, että A:n vuonna 2006 terveydentilastaan salaamat seikat, jotka ovat koskeneet mm. selkäoireita, olisivat menettäneet merkityksensä vakuutussopimuslain 35 § 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ottaen huomioon mm. salauksen ja onnettomuuden välissä olleen lyhyen ajan ja sen, että kysymys on ollut jo aiemmin uusiutuneesta selkävaivasta.