Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan pihavarastoon murtauduttiin 1.9.2012, ja varkaat muun ohella sotkivat varastossa olleita mattoja. Vakuutusyhtiö maksoi kahdesta ulkomailta hankitusta matosta jälleenhankintahinnan mukaisen korvauksen ensimmäisenä eränä 70 % mattojen käyvästä arvosta, yhteensä 1.190 euroa. Osapuolten välille jäi riitaa käytävämatoista maksettavasta korvauksesta. Vahinkoluettelon mukaan 2-6 metrin pituisia mattoja oli 6 kpl.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö maksoi käytävämatoista 100 euron suuruisen päivänarvokorvauksen. Yhtiö toteaa, että kahdesta ulkomailta hankitusta matosta oli toimitettu valokuvat, käytävämatoista ei, eikä näistä ole tietoa hankinta-ajasta tai -hinnasta. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut asiakkaalle noutavansa vahingoittuneet matot, mutta asiakas ilmoitti, että ne oli jo viety kaatopaikalle. Vakuutusyhtiön mukaan sille ei ole varattu ehtojen mukaista tilaisuutta tarkastaa vahinko. Lisäksi ehtojen mukaan vahingoittuneita tavaroita ei saa hävittää ilman erityistä syytä.

Valitus

Asiamiehen laatimassa lausuntopyynnössä vakuutuksenottaja vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa myös käytävämatot 70 %:n jälleenhankinta-arvon mukaan. Mattoja oli yhteensä 22 metriä, arvo 45 eur/m, mistä laskien vakuutuksenottaja vaatii 593 euron lisäkorvausta.

Varastossa olleet matot olivat likaantuneet, kun varkaat ovat penkoneet maapohjaisen varaston tavaroita. Mattoja oli siirrelty, ja ne olivat osuneet maahan ja tallautuneet. Vakuutuksenottaja oli tutkintailmoituksen tehtyään olettanut poliisin kuvaavan vahingot ja rikospaikan. Näin ei tapahtunut. Tutkintailmoitukseen ei myöskään ole kirjattu asiakkaan antamia tietoja yksityiskohtaisesti.

Asiakas on vahingon jälkeen tiedustellut vakuutusyhtiöstä, mitä matoille tehdään. Saamiensa ohjeiden mukaan hän oli käyttänyt mattoja pesulassa ja saanut kuulla, ettei mattoja saada puhtaaksi. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö kehotti asiakasta käyttämään mattoja liikkeessä, jossa niiden arvo osattaisiin arvioida. Näin asiakas tekikin ja sai arvion sekä kahdesta ulkomaisesta matosta että käytävämatoista. Käytävämaton hinnaksi arvioitiin 45 eur/m. Ennen vahinkoa matot olivat siistejä ja hyväkuntoisia, huomattavasti kumisia käytävämattoja laadukkaampia.

Vakuutuksenottaja katsoo antaneensa käytävämattojenkin osalta riittävän selvityksen. Päätös siitä, että mattojen päivänarvo olisi ollut alle 50 % jälleenhankinta-arvosta, ei perustu mihinkään.

Hän viittaa lisäksi 19. ja 20.9.2012 käytyjen puhelinkeskustelujen litterointeihin ja katsoo saaneensa vakuutusyhtiöstä luvan hävittää matot. Asiakas oli jo aiemmin pyytänyt, että joku tulisi tarkastamaan matot, mutta yhtiö ei näin tehnyt.

Vakuutusyhtiön vastine

Puhelutallenteista ilmenee, että kun mattojen pesettäminen ei ollut onnistunut, asiakas on 19.9.2012 tiedustellut, mitä hänen tulisi tehdä matoille. Vakuutusyhtiön edustaja oli kertonut, ettei niille kannata tehdä tässä vaiheessa mitään ja että asiaa katsotaan myöhemmin, kunhan poliisilta ollaan yhteydessä. Vakuutusyhtiö katsoo, että se ei ole antanut asiakkaalle ohjeistusta hävittää matot ennen kuin vahinko on voitu tarkastaa. Asiakas ei ole osoittanut saaneensa vakuutusyhtiöstä virheellistä tietoa korvauksen hakemisesta.

Vakuutusyhtiö toteaa saaneensa selvityksenä vahinkotapahtumasta poliisin tutkintailmoituksen, korvaushakemuksen/vahinkoluettelon sekä kuvat kahdesta isosta matosta. Yhtiölle ei ole toimitettu pesulan ilmoitusta siitä, että mattoja ei voida pestä, eikä kirjallista selvitystä mattojen arvosta. Yhtiölle ei ole toimitettu selvitystä käytävämattojen hankinta-ajankohdasta. Ei ole kohtuutonta vaatia, että korvauksen hakija toimittaa selvityksenä esim. vahingon jälkeisiä kuvia käytävämatoistaan tai säästää ne tarkastusta varten. Omaisuuden mahdollista jäännösarvoa ei ole voitu selvittää. Toimitetuilla selvityksillä yhtiö on arvioinut käytävämattojen päivänarvoksi 100 euroa. Näillä selvityksillä käytävämatoista ei ole voitu maksaa jälleenhankinta-arvon mukaista korvausta.

Selvitysten puutteellisuus huomioon ottaen yhtiö olisi voinut kieltäytyä korvaamasta mattoja osaksikaan, ennen kuin vahingon määrän laskemiseksi tarvittava selvitys on saatu. Ainoa näyttö käytävämattojen olemassaolosta ja likaantumisesta on vakuutuksenottajan kertomus. Puhelinkeskustelussa 20.9.2012 vakuutuksenottaja ei esim. tarkasti muistanut, kuinka monta käytävämattoa varastossa oli tai koska ja mistä ne oli hankittu.

Yhtiö viittaa lisäksi vahingon rajoittamista koskeviin vakuutusehtoihin. Asiakas ei ole ilmoittanut varastettua irtainta poliisille. Yhtiö katsoo myös, ettei ole uskottavaa, että varkaat olisivat levittäneet 10 m2 suuruisessa varastossa olleet matot lattialle ja polkeneet niitä. Mattojen olisi täytynyt olla jo valmiiksi levitettyinä, eikä niiden likaantuminen johdu yksin varkaudesta. Kyseinen varasto on kostea ja talvella kylmä, joten käytävämatot olisivat altistuneet kosteus- ja homevaurioille sekä hajuhaitoille. Tutkintailmoituksessa ei ole mainintaa likaantuneista matoista.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen korvaussääntöjen kohdan 1.1 mukaan yhtiön vastuun selvittämiseksi tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja ovat ne, joiden avulla voidaan todeta vahingon sattuminen ja sen suuruus sekä korvauksen saaja. Esimerkiksi poliisitutkintapöytäkirja, rikosilmoitus, tosite vahingoittuneen esineen hankinnasta, rasitustodistus ja selvitys kiinnityksenhaltijoista voivat olla tarpeen. Rikoksesta on viipymättä ilmoitettava tapahtumapaikan poliisiviranomaiselle.

Korvaussääntöjen kohdan 1.3 mukaan vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus vahingon tarkastamiseen ennen korjaustyön aloittamista. Se, että vakuutusyhtiö tarkastaa tai arvioi vahingon, ei osoita vahingon kuuluvan vakuutuksesta korvattavaksi.

Vahingoittunutta esinettä ei saa hävittää ilman erityistä syytä.

Kohdan 6.1 mukaan irtaimistovahingossa korvauksen määrän perusteena on jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Jos omaisuuden arvo on iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus omaisuuden päivänarvon mukaan. Päivänarvolla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa.

Mikäli omaisuudella on arvoa vielä vahingon jälkeen, otetaan tämä vähennyksenä huomioon korvauksen laskemisessa. Jäännösarvo määritellään samojen perusteiden mukaan kuin arvo ennen vahinkoa.

Ratkaisu

Asiassa on riitaa käytävämattojen korvausmäärän suuruudesta.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että käytävämatoista on annettu täysin riittämätön selvitys. Yhtiö on kuitenkin 5.11.2012 päivätyssä korvauspäätöksessään ilmoittanut korvaavansa käytävämatot päivänarvostaan, mikä tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö on tuolloin katsonut saaneensa riittävät tiedot vahinkotapahtumasta ja vahingoittuneesta irtai­mesta. Yhtiö on matot korvaamalla hyväksynyt sen, että vahinkoluettelon mukaiset kuusi käytävämattoa ovat likaantuneet käyttö- ja puhdistuskelvottomiksi varkausvahingon yhteydessä. Yhtiön tähän liittyvät myöhemmät väitteet jäävät vaille merkitystä.

Vakuutusyhtiö on myös viitannut vahingon rajoittamiseen anastetun irtaimen osalta muttei ole selostanut, miten tällä olisi merkitystä likaantuneiden mattojen korvaamisen kannalta.

Asian kannalta ratkaisevaa on käytävämattojen jälleenhankinta-arvon, vahinkoa edeltävän päivänarvon ja jäännösarvon määrittäminen. Jälleenhankinta-arvosta on vakuutuksenottajan pyytämä huonekaluliikkeen arvio 45 eur/m, jonka vakuutuksenottaja on tekijän yhteystietoineen ilmoittanut vakuutusyhtiölle puhelinkeskustelussa 20.9.2012. Selvityksestä ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi tämän jälkeen pyytänyt asiakkaalta vielä jotain muita tietoja jälleenhankinta-arvosta. Lautakunta pitää riittävästi selvitettynä, että mattojen jälleenhankinta-arvo oli 45 eur/m. Lisäksi lautakunta pitää uskottavana, että kuuden maton yhteispituus on ollut 22 metriä.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään katsonut käytävämattojen päivänarvon olleen vain noin 10 % jälleenhankinta-arvosta. Keskeisenä perusteena yhtiöllä on ollut se, että käytävämattojen hankinta-ajasta, -paikasta ja -hinnasta ei ollut tietoa, vahingonjälkeisiä kuvia ei ole, ja vakuutuksenottaja oli hävittänyt matot ennen kuin vahinkotarkastusta oli tehty. Yhtiö katsoo vakuutuksenottajan laiminlyöneen vahingon selvittelyvelvollisuutensa. Vakuutuksenottaja puolestaan katsoo saaneensa vakuutusyhtiöstä ohjeen hävittää puhdistuskelvottomat matot.

19.9.2012 käydystä puhelinkeskustelusta olevan litteroinnin mukaan asiakas oli tiedustellut, mitä matoille nyt tehdään, kun pesulan mukaan niitä ei voi puhdistaa. Vakuutusyhtiön edustaja oli todennut, ettei asiakkaan tarvitse tehdä niille välttämättä mitään; katsotaan asiaa myöhemmin kun vakuutusyhtiö saa lisäselvitystä poliisilta.

20.9.2012 käydyssä keskustelussa vakuutuksenottaja oli ärsyyntynyt siitä, että vahinkotarkastaja ei ollut tullut tarkastamaan vahinkoa vaan hänen on itse täytynyt mm. kuljettaa mattoja edestakaisin. Hän kertoi myös, että eilen (19.9.) toinen vakuutusyhtiön edustaja oli todennut, että matot voi nakata roskiin, jos niitä ei voi pestä. Tätä korvauskäsittelijä ei vahvistanut eikä kiistänyt, eikä hän maininnut mitään siitä, että matot pitäisi säilyttää vahinkotarkastusta varten. Asiakkaan kanssa käytiin läpi mattojen kappale- ja metrimääriä, minkä jälkeen korvauskäsittelijä totesi, että ”tässä on nyt nää mattojen tiedot”. Puhelun lopuksi korvauskäsittelijä totesi vielä, että ”meillä on nyt tuota tarvittavat tiedot ni me käsitellään tämä vahinko”.

Puheluista olevan selvityksen perusteella jää epäselväksi, mistä asiakkaalle oli syntynyt käsitys siitä, että puhdistuskelvottomat matot voi hävittää. 20.9. käydyssä keskustelussa korvauskäsittelijä kuitenkin totesi kahteen otteeseen, että vakuutusyhtiöllä on nyt tarvittavat tiedot. Tästä asiakas on voinut perustellusti ymmärtää, että vakuutusyhtiö ei aio tehdä vahinkotarkastusta eikä käyttökelvottomia mattoja ole enää tarpeen säilyttää. 24.9. vakuutusyhtiön edustaja oli vielä todennut, että kaikki paperit näyttäisivät tulleen, mutta ratkaisua ei ole vielä tehty. Nämä keskustelut huomioon ottaen asiakkaan ei voi katsoa laiminlyöneen selvityksenantovelvollisuuttaan sillä, että hän on tämän jälkeen hävittänyt kyseiset matot.

Käytävämattojen iästä ja vahinkoa edeltäneestä kunnosta ei ole täsmällistä selvitystä. Mattojen päivänarvo tulee arvioida. Samassa varastossa olleet ja samassa vahingossa vaurioituneet isot matot vakuutusyhtiö on katsonut jälleenhankinta-arvostaan korvattaviksi, minkä perusteella varaston säilytysolot eivät ole voineet olla sellaiset, että siellä varastoidut matot väistämättä pilaantuisivat. Toisaalta käytävämattojen kunnosta ei ole mitään sellaista tarkkaa selvitystä, jonka perusteella olisi todennäköistä, että niiden päivänarvo edelleen ylitti 50 % jälleenhankinta-arvosta.

Lautakunta arvioi käytävämattojen päivänarvoksi 40 % jälleenhankinta-arvosta. Lautakunnan käsityksen mukaan näillä matoilla ei ollut merkityksellistä jäännösarvoa, koska ne olivat likaantuneet puhdistuskelvottomiksi.

Näillä perusteilla lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa käytävämatoista 396 euron päivänarvokorvauksen, josta yhtiö voi vähentää jo maksamansa 100 euron korvauksen. Lautakunta suosittaa näin ollen 296 euron lisäkorvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA