Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olleen yhdistyksen talousneuvoja S.S. laati sukupolvenvaihdossuunnitelman S.A:n tilalle. Suunnitelmaan kuului myös lahjaveron ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen. Ennakkoratkaisuhakemuksessa maatalouden kirjanpidon mukaiset koneet ja laitteet oli arvostettu 41 000 euroon, mutta verottaja katsoi ennakkoratkaisussaan koneiden ja laitteiden arvoksi 60 000 euroa. Tämän jälkeen laaditussa sukupolvenvaihdoskauppakirjassa koneet ja laitteet oli edelleen arvostettu 41 000 euroon.

Verottaja katsoi, että S.A. oli saanut sukupolvenvaihdosluovutuksen yhteydessä pääomatuloja 19 000 euroa, minkä vuoksi hän joutui maksamaan jälkiveroa 8 813,40 euroa. S.A. katsoi, ettei veroja olisi tullut maksettavaksi, jos koneet ja laitteet olisi arvostettu oikein. S.A. vaati korvausta myös vahingon arvioinnista johtuneista kuluista.

Korvausta on haettu yhdistyksen varallisuusvastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

S.A:n lausuttua, että talousnevoja oli aiheuttanut hänelle pääomatulojen osalta määrätyn jälkiveron suuruisen vahingon laiminlyömällä merkitä sukupolvenvaihdoskauppakirjaan koneiden ja laitteiden arvoksi verottajan ennakkoratkaisussaan omaksuman kannan mukaisesti 60 000 euroa, vakuutusyhtiö on 3.6.2010 ja 8.4.2011 antamissaan korvauspäätöksissä todennut, että S.A. oli joutunut maksamaan veroa koneiden ja laiteiden menojäännösarvon ja käyvän arvon erotuksesta. Verotus perustui verottajan tekemiin arvoihin, joihin ta­lousneuvoja ei ollut voinut vaikuttaa. Veron määrääminen ei siten ollut johtunut S.S:n huolimattomuudesta eikä veron määrää voitu korvata yhdistyksen vastuuvakuutuksesta.

S.A:n esittämä lasku vahingon selvittelykuluista koski muita veroneuvontapalveluita.

Valitus

S.A. on valituksessaan esittänyt, että S.S. oli unohtanut päivittää lopullisessa kauppakirjassa verottajan antaman koneiden käyvän arvon 60 000 euroa kauppakirjaan. Koska kauppakirjassa koneiden ja laitteiden arvoksi oli katsottu 41 000 euroa, verottaja oli katsonut S.A:n saaneen ansiotuloa 19 000 euroa.

Verottajan ennakkoratkaisu oli päivätty 13.12.2006 ja kauppakirja oli tehty 31.5.2007. S.S:llä oli tiedossa verottajan ennakkoratkaisu, mutta hän ei ottanut sitä huomioon kauppakirjaa laatiessaan. Jälkiveroseuraamusta ei olisi tapahtunut, jos kauppakirjan tiedot olisi päivitetty verottajan ennakkoratkaisun mukaiseksi.

Vahingon selvittelystä oli aiheutunut kuluja, eikä lasku koskenut muuta veroneuvontaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan S.S. oli toiminut huolellisesti ja S.A:n etua valvoen sukupolvenvaihdosneuvottelujen aikana. Ennen lopullisen kauppakirjan laadintaa S.S. oli keskustellut S.A:n kanssa siitä, että verottajan tekemä ratkaisu koneiden arvosta aiheutti tuloa menojäännösarvon ja verottajan vahvistaman arvon erotuksesta riippumatta siitä, mikä arvo kauppakirjaan oli merkitty.

Vakuutuksenottajan kannanotto

S.S:n mukaan väite, että kauppahinnan nostaminen olisi poistanut tuloveroseuraamukset, ei pitänyt paikkaansa. Lisäksi S.S. on huomauttanut, että koneiden suhteellinen osuus kauppahinnasta oli ollut noin 33 567 euroa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu varallisuusvahinko, kun

• vahinko on seuraus vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä
• vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa
• vahinko ilmenee vakuutuksen voimassaoloalueella.

Ratkaisu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottajana olevan yhdistyksen talousneuvoja aiheuttanut vahinkoa S.A:lle avustaessaan häntä tilan sukupolvenvaihdoksen toteutuksessa.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutunut varallisuusvahinko, kun vakuutuksenottaja on vahingosta korvausvastuussa. Vahingonkorvaussoikeudellisten, asiantuntijapalveluihin liittyvää vastuuta koske­vien sääntöjen mukaan asiantuntija on vastuussa tekemistään virheistä ja laiminlyönneistä asiakkaalle seuranneesta vahingosta. Oikeuskäytännössä ja ‑kirjallisuudessa on painotettu asiantuntijapalvelun tarjoajan korkea-asteista huolellisuusvelvollisuutta. Näyttötaakka toiminnan huolellisuudesta ja ammattitaitoisuudesta on asiantuntijapalvelun tarjoajalla.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa S.A. on esittänyt, että hänelle oli syntynyt vahinkoa siitä, että talousneuvoja oli merkinnyt tilan kauppakirjaan koneiden ja irtaimiston hinnaksi 41 000 euroa, vaikka verottajan arvio arvosta oli ollut 60 000 euroa. Verottaja oli katsonut, että syntynyt erotus oli S.A:n tuloa, minkä vuoksi S.A. oli joutunut maksamaan veroa. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan verottaja oli lahjaveron ennakkoratkaisupyyntöön antamassaan päätöksessä katsonut, että maatalouden koneiden ja laitteiden käypä arvo oli 60 000 euroa. Tähän lukuun oli päädytty lisäämällä koneiden ja laitteiden arvoon edellisten vuosien konehankintoihin puretut tasausvaraukset.

Maatilatalouden tuloverolain 4 §:n 1 momentin mukaan maatalouden verovuoden puhdas tulo on maataloudesta rahana tai rahanarvoisena etuutena verovuonna saatujen tulojen ja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen erotus. Saman pykälän 3 momentin mukaan verovelvollisen ottaessa 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta yksityistalouden käyttöön muuta kuin saman pykälän 2 momentissa tarkoitettua omaisuutta, josta ei nyt ole ollut kysymys, katsotaan omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta veronalaiseksi luovutushinnaksi. Viimeksi mainitun lainkohdan nojalla toimitetussa verotuksessa S.A:n maatalouden kirjanpitoon sisältyneen omaisuuden arvo on tuloutunut käyvän arvon ja poistamattoman menojäännösarvon erotuksesta. Jälkiveron määrääminen ei siten ole johtunut siitä, että sukupolvenvaihdoskauppakirjassa koneiden ja laitteiden arvoksi oli merkitty 41 000 euroa.

Lautakunta katsoo, että talousneuvojan kauppakirjaan merkitsemästä koneiden arvosta ei ole seurannut S.A:lle vahinkoa, josta S.S. olisi korvausvastuussa.

Edellä mainituin perustein lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheen­johtaja Raulos, jäsenet Makkula, Nyyssölä, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren sekä varajäsen Paloranta. Sihteerinä toimi Mäenpää.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA