Tapahtumatiedot
A (s. 1961) liukastui 9.3.2009 vakuutuksenottajana olevan kiinteistöosakeyhtiön pihalla ja loukkasi vasemman polvensa. Polvessa todettiin polvilumpion sijoiltaanmeno, joka hoidettiin tähystysleikkauksella 12.3.2009. Korvausta vahingosta haettiin kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksesta.
Asian käsittely vakuutusyhtiössä
Vakuutusyhtiö katsoi vahingon vastuuvakuutuksesta korvattavaksi ja maksoi A:lle korvausta tilapäisestä haitasta sekä hoitokuluista ja ansionmenetyksestä 31.5.2010 saakka. Päätöksissään 21.6.2010 ja 4.8.2010 vakuutusyhtiö katsoi, että tapaturmassa 9.3.2009 aiheutuneiden vammojen oli katsottava parantuneen 31.5.2010 mennessä. Yhtiön saamien selvitysten mukaan vasemman polven liikeala oli tuolloin palautunut samalle tasolle kuin terveellä oikealla puolella. Nivelessä ei ollut turvotusta ja arpi oli siisti. Röntgenkuvassa nivelraot olivat hyvin säilyneet ja polvilumpio oli hyvin paikallaan.
Valitus
Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan valituksessa A vaatii korvausta hoitokuluista ja ansionmenetyksestä myös 31.5..2010 jälkeiseltä ajalta. Polven kivut ja liikerajoitus ovat jatkuneet ja polvi leikattu 18.11.2011. Sairauslomaa on eri lääkärinlausunnoilla jatkettu 31.3.2011 saakka. A ei kykene toimimaan aiemmassa työssään suntiona, minkä vuoksi hän on työkokeilussa josta valmistuu koulunkäynnin aamu- ja iltapäiväohjaajaksi. Työaika on 6,5 tuntia päivässä. Lääkärinlausunnon 7.2.2012 mukaan A on kykenemätön tavalliseen työhönsä 1.2.2012 alkaen toistaiseksi. On ilmeisen selvää, että polvivamma ei ole parantunut 31.5.2010 mennessä.
A on vielä toimittanut lautakunnalle 25.1.2013 päivätyn valituksen täydennyksen, jossa toteaa ensiksi, että vastuuvahinkoasiassa on noudatettava sitä yleistä vahingonkorvausoikeudellista periaatetta, jonka mukaan vahingonkärsineen väitetylle myötävaikuttavalle perussairaudelle ei pidä antaa korvausvastuuta supistavaa merkitystä. Jotta vakuutusyhtiö voisi menestyksekkäästi kiistää korvausvastuunsa, sen pitäisi osoittaa, että A on kokonaan parantunut vahingon yhteydessä saamastaan vammasta 31.5.2010 mennessä ja että A:n 31.5.2010 jälkeen jatkunut tila on seurausta jostakin vahingon 9.3.2009 jälkeen ilmenneestä täysin uudesta ja vahingosta riippumattomasta syystä.
A:n vasen polvi on tapaturman 9.3.2009 jälkeen reponoitu kaksi kertaa, mutta polven mentyä sijoiltaan kolmannen kerran se on leikattu tähystyksessä 12.3.2009. Tähystystoimenpiteessä A:n vasemmassa polvessa on todettu merkittävä tapaturmaperäinen luuvaurio, johon on yhdistynyt ympäröivien rustokapselin ja muiden lähikudosten vaurio. Leikkauskertomuksessa 12.3.2009 ei viitata degeneratiivisiin muutoksiin. Polven liikeratoja korjattiin narkoosimanipulaatiolla 22.6..2009. 3.9.2009 tehtiin tähystysleikkaus leikkauksen jälkitilana kehittyneeksi arvioidun arpeutumisen poistamiseksi. Leikkauskertomuksen mukaan PF-nivelessä polvilumpion ruston pinta on ollut laajalti hapsuuntunut ja superolateraalisesti subchondraalinen luu paljaana. Myös MRI-lausunnossa 7.1.2010 on todettu, että polvilumpion mediaalifasetilla on sijoiltaanmenon jäljiltä luokan 2 rustovaurioon sopiva ohenema ja pinnan hapsuuntuminen. B-lausunnon 29.12.2010 mukaan tähystyksessä 3.9.2009 todetut rustovauriot olisivat olleet luokkaa 4. B-lausunnon 7.2.2012 mukaan 18.11.2011 rustopintojen tasoittamiseksi tehdyssä tähystysleikkauksessa on todettu, että rusto lumpiossa on vaurioitunut mutta ei kulunut luuhun asti (luokan 1 nivelrikkoa). A:lla ei ole ollut mitään polvivaivoja ennen 9.3.2009 sattunutta vastuuvahinkoa. Ennen vahinkoa polvessa ei ole ollut degeneratiivisia muutoksia, mitä osoittaa erityisesti leikkauskertomus 12.3.2009. Sitä vastoin polveen on kehittynyt merkittäviä rustovaurioita vahinkotapahtuman jälkeen. A pitää selvänä, että rustovauriomuutokset ovat nimenomaan traumaattiselta pohjalta syntyneitä.
A:n mahdollinen yksilöllinen vahinkoherkkyys, kuten mahdollinen rustovaurioille altistava perussairaus ei vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan voi vaikuttaa korvausvastuuta alentavasti. A viittaa MRI-lausuntoon 7.1.2010, jonka mukaan polveen on mahdollisesti jäänyt toimenpiteiden seurauksena metallinen 1-2 mm vierasesine ja katsoo tämän vierasesineen voineen ”jauhaa” polven rustopintoja rikki sitä mukaa kuin polven päälle on voinut varata. A toteaa, ettei vastuuvakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman seurauksena syntynyttä vammaa hoitaessa mahdollisesti syntynyt potilasvahinko pienennä alkuperäisen vahingonaiheuttajan korvausvastuuta. A vaatii vasemman polven oireilusta aiheutuneiden hoitokulujen ja ansionmenetyksen korvaamista täysimääräisesti myös 31.5.2010 jälkeiseltä ajalta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö viittaa A:ta koskeviin lääkärinlausuntoihin. 7.1.2010 magneettikuvauksessa on havaittu luksaation jäljiltä lumpion toisessa fasetissa rustovaurioita. 11.2.2010 leikatun polven lumpio rahisee patellahöyläyksessä myös oikealla oireettomalla puolella. Tämän yhtiö katsoo viittaavan yleisesti rustonpehmentymäsairauteen. 3.7.2010 polven koukistus on ollut kivuton ja ojennus täysi ja kivuton. Lääkärinlausuntojen perusteella vasen polvi on parantunut poikkeuksellisen hyvin. Polven liikeala on olut normaali, lumpion liike normaali ja lumpio on ollut stabiili. Vasemmassa polvessa rustossa on havaittu epätasaisuutta, mutta myös oikeassa polvessa on havaittu sama oire. Magneettikuvauksessa 2.5.2011 vasemman polven lumpio on ollut paikoillaan, mutta oikea lumpio normaalia enemmän oikealla lievästi subluksoituneena. Vahingonkärsineellä on yhtiön käsityksen mukaan rakenteellinen taipumus muutoksille, joka altistaa sijoiltaanmenoille, ruston ohenemiselle ja vaurioille. Tämä ilmenee oikeassa polvessa lumpion osittaisena sijoiltaanmenona ja vasemmassa polvessa polveen kehittyneinä rustomuutoksina. Yhtiö katsoo, että oireet 31.5.2010 jälkeen johtuvat A:n rakenteellisista ja sairausperäisistä muutoksista eikä korvausta 31.5.2010 jälkeiseltä ajalta tule siten maksaa. Mahdollisen potilasvahingon osalta yhtiö toteaa vielä, että mahdollinen hoitovirhe ei kuulu vastuuvahingon korvauspiiriin.
Vakuutuksenottajan vastine
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kiinteistöosakeyhtiölle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa. Vakuutuksenottajan puolesta on ilmoitettu lautakunnalle puhelimitse, ettei vakuutuksenottajalla ole asiaan lisättävää.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössään seuraavat selvitykset:
- A:n valitus 26.3.2012 ja valituksen täydennys 25.1.2013
- vakuutusyhtiön vastine 7.3.2013
- vahinkoilmoitus 18.3.2009
- vakuutusyhtiön päätökset 15.5.2009, 21.6.2010 ja 4.8.2010
- potilasasiakirjoja ajalta 12.3.2009–7.2.2012
- vakuutuskirja
- vakuutusehdot.
Asiantuntijalausunto
Vakuutuslautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kivioja toteaa, että A on 9.3.2009 liukastunut ja loukannut vasemman polvensa. Ensimmäisen lääkärissäkäyntimerkinnän 9.3.2009 mukaan vasen polvilumpio oli sijoiltaan, vaikka polvi oli jo suorassa. Se saatiin palautettua paikalleen. Tila uusi samana iltana ja lumpio palautettiin uudelleen paikalleen. Instabiilin tilanteen vuoksi polvilumpion sijoiltaanmeno hoidettiin tähystysleikkauksella 12.3.2009. Leikkauskertomuksen mukaan reisiluun ja polvilumpion nivelpinnat olivat siistit. Lumpion ulkosyrjän alaosasta oli irronnut 1,5 x 0,5 mm kokoinen ohut luunkappale. Vammaa ja leikkaushoitoa komplisoi syvä alaraajatukos, minkä vuoksi oli ns. verenohennushoito heinäkuuhun 2009 saakka. Magneettikuvauksessa 7.1.2010 lumpiojänne oli tavallista paksumpi osittaisen repeämän jälkitilaan sopien, lumpion sisäreunalla oli sijoiltaanmenon jäljiltä rustovaurioita. Polvitaipeen puolella oli metallihippu. Reisiluun ja sääriluun nivelpinnat olivat moitteettomat. 28.1.2010 vasemman polven liikerata oli symmetrinen oikean puolen kanssa. 18.11.2011 tähystysleikkauksessa tasoitettiin rustopintoja. Polvessa on viimeisimmän merkinnän mukaan edelleen rasituksen myötä tulevaa turvotusta, portaissa kulku on edelleen vaikeaa.
Kivioja toteaa, että polvilumpion ensimmäisen sijoiltaanmenon tavanomainen hoito on konservatiivinen ja sijoiltaanmeno korjautuu tavanomaisesti, kun polven saa suoraksi. Tässä tapauksessa ensinnäkin polvi suoranakin lumpio on ollut edelleen sijoiltaan ja toiseksi sijoiltaanmeno on välittömästi uusiutunut. Kivioja arvioi, että kyseessä on ollut tavanomaista vaikeampi ja laaja-alaisempi pehmytkudosvaurio polvilumpion sijoiltaanmenoon liittyen. Leikkaus on suoritettu asianmukaisella tavalla. Tavanomaisesti polvilumpion sijoiltaanmenon leikkaushoitoon liittyy noin 2 kuukauden sairausloma-aika. Polvilumpioon voi jäädä tavantakainen sijoiltaanmenotaipumus, jollaista ei tässä ole kuvattu. Sen sijaan on kuvattu kiinnikkeisyyden aiheuttamaa polven liikerajoitusta, jota on menestyksellisesti fysioterapian lisäksi korjattu kahdessa toimenpiteessä. Metallihippu yleensä kapseloituu ja on siten vähämerkityksinen.
Vaikka A:lla on todettu myös toisessa polvessa lumpion olevan normaalia ulompana, on tätä seikkaa kuitenkin pidettävä merkitykseltään vähäisenä, koska tällainen rakenteellinen poikkeavuus ei ole aiheuttanut kumpaankaan polvilumpioon sijoiltaanmenoa ennen 48 vuoden ikää. Lisäksi leikkauskertomuksessa mainitaan lumpion nivelpinta siistiksi, siis heti vamman jälkeen, ja lumpion rustopinnan epätasaisuus on siten kehittynyt vasta myöhemmin. A:lla ei ole polvessa kantavien nivelpintojen vauriota, vaan vaurio on ainoastaan lumpio-reisiluunivelessä. Tämä aiheuttaa tyypillisesti vaikeuksia esimerkiksi portaita noustessa. Tavanomaisesti lumpio-reisiluunivelen vaurio ei ole ainakaan työeläkemielessä eläkeperuste, vaan toimintakykyä katsotaan sellaisessa tilanteessa olevan jäljellä moneen kevyeen tai istumatyön tyyppiseen työtehtävään. Työnantajan lausunto mahdollisista työtehtävistä puuttuu. A on tehnyt suntion töitä ja ajanut taksia. B-lausunnon 17.7.2009 mukaan hän on ollut sillä hetkellä työtön. Asiakirjojen mukaan työsuhde olisi jatkunut ilman sattunutta tapaturmaa. 7.2.2012 lausunnon mukaan A on ollut työkokeilussa.
Yhteenvetona Kivioja toteaa, että A:lla on vahinkotapahtuman 9.3.2009 jälkeen todettu vasemman polvilumpion sijoiltaanmeno. Vasemman polven oireet ovat syy-yhteydessä vahinkoon myös 31.5.2010 jälkeiseltä ajalta, mutta Kiviojan näkemyksen mukaan A ei tämän ajankohdan jälkeen ole polven vuoksi työkyvytön. Oireiluun ei voida katsoa myötävaikuttaneen sairausperäiset ja/tai rakenteelliset syyt eli oireilua ei todennäköisesti olisi kehittynyt ilman 9.3.2009 sattunutta tapaturmaa.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot ja lainsäädäntö
Kiinteistön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 20.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön toiminnassa tai omistamisessa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat. Lain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse siitä, miltä osin A:n vasemman polven oireet ja työkyvyttömyys ovat syy-yhteydessä 9.3.2009 sattuneeseen vahinkoon 31.5.2010 jälkeiseltä ajalta. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A on polvioireiden vuoksi ollut työkyvytön myös 31.5.2010 jälkeen.
Voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai menettelyyn. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkärsijällä ennestään olevaa vahinkoon myötävaikuttanutta sairautta tai vikaa voidaan pitää vahingonaiheuttajan korvausvastuun sovitteluun oikeuttavana seikkana vain silloin, kun vahingon aiheuttanut teko on sen johdosta johtanut poikkeuksellisen yllättävään ja vakavaan seuraukseen. Lisäksi on arvioitava sitä, olisiko sairauden tai vian myötävaikutuksesta syntynyt osuus oireilusta voinut syntyä myös ilman tapaturmaa. Mikäli tätä ei voida pitää todennäköisenä, korvausta ei tule sovitella.
Vakuutuslautakunta viittaa käytettävissä olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että A:lle on vastuuvahingon 9.3.2009 yhteydessä aiheutunut vasempaan polveen polvilumpion sijoiltaanmeno, joka on hoidettu tähystysleikkauksella 12.3.2009. Toimenpiteen yhteydessä polven nivelpinnat on todettu siisteiksi. Huonon liikelaajuuden vuoksi on 22.6.2009 tehty narkoosimanipulaatio ja 3.9.2009 arpeutumien poisto. Tässä toimenpiteessä on nähty lumpion pinnalla rustovauriota ja luu on ollut osittain paljas. Magneettikuvassa 7.1.2010 on todettu lumpiojänteen olevan tavallista paksumpi osittaisen repeämä jälkitilaan sopien ja lumpion sisäreunalla on ollut sijoiltaanmeno jäljiltä rustovaurioita. 18.11.2011 on tehty tähystysleikkaus, jossa on tasoitettu rustopintoja. Viitaten hankkimaansa asiantuntijalausuntoon lautakunta katsoo, että A:n vasemman polven oireet liittyvät kokonaisuudessaan 9.3.2009 sattuneeseen vahinkoon. Polvissa oleva mahdollinen rakenteellinen muutos on merkitykseltään vähäinen eikä voida katsoa, että oireet olisivat todennäköisesti ilmenneet samanlaisina myös ilman vahinkoa.
Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vastuuvakuutuksen perusteella vasemman polven hoitokulut ja vasemman polven oireiden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä johtuvan ansionmenetyksen myös 31.5.2010 jälkeiseltä ajalta.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros, jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Hirviniemi. Sihteerinä toimi Laine.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA