Vakuutusyhtiö korvasi hoitokuluja 27.9.2005 saakka, mutta viittasi sen jälkeisen ajan osalta vakuutusehtojen kohtaan 61.4, jonka mukaan, jos vammaan tai vamman paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, maksetaan korvausta vain siltä osin kuin se on katsottava tästä tapaturmasta aiheutuneeksi. Vakuutusyhtiön mukaan 27.9.2005 jälkeen oli kyseessä tapaturmasta riippumaton korvan muu vamma tai sairaus, korvan aikaisemmasta vammasta ja tärykalvon repeämästä johtuva tinnitus. Lääketieteellisten selvitysten mukaan tinnituksen syynä on aikaisempi tärykalvon repeämä sekä korvaan sattuneet toistuvat barotraumat eli painevauriot.

Vakuutettu on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Hänen mukaansa vasen korva on ollut oireeton tapaturmaan asti. Vakuutettu viittaa vuonna 1999 tehdyn tärykalvon paikkauksen kontrollikäynnillä kirjoitettuun sairauskertomukseen, jossa korvalääkäri on todennut, ettei korvasta löydetty erityisiä oireita ja tärykalvo oli ehyt ja liikkuva.

 

Vakuutusyhtiö toistaa päätöksissään esittämänsä seikat. Korvan 27.9.2005 jälkeiset vaivat eivät johdu 19.5.2005 sattuneesta tapaturmasta, vaan korvan toistuvista barotraumoista.

Yliopistollisen sairaalan korvapoliklinikan sairauskertomuksen mukaan vakuutetun vasempaan korvaan oli tehty tärykalvopaikkaus 5.8.1999 iskun seurauksena tulleen reiän hoitamiseksi. Merkinnän 4.10.1999 mukaan kontrollikäynnillä todettiin, että korvassa ei ollut esiintynyt erityisiä oireita. Tärykalvo oli ehyt ja liikkuva ja perforaatio siis parantunut. Uusia kontrolleja ei sovittu.

 

Lääkärinlausunnon 26.5.2005 mukaan vakuutettu kertoi 19.5.2005 vasempaan korvaan kohdistuneen äkillisen voimakkaan äänen: miestuttava oli vislannut voimakkaasti lähellä korvaa. Korva oli mennyt noin puoleksi minuutiksi lukkoon. Sen jälkeen korvassa oli jatkuvasti suhinaa ja tinnitusta. Aiemmin kuusi vuotta sitten samasta korvasta oli paikattu tärykalvon repeämä.

Tutkimuksessa todettiin oikea korva normaaliksi. Vasemman korvan tärykalvolla oli arpisuutta, väri muuten harmaa ja ilmatutkimuksessa tärykalvo oli herkkäliikkeinen. Rinne +/+ l.a., Weber ei lateralisoinut.

 

Lausunnon mukaan voimakkaasta äänestä voi korvaan jäädä tinnitus-oire, joka on merkkinä ainakin lievästä värekarvaepiteelivauriosta. Yleensä oire korjaantuu itsekseen. Jos noin kahden viikon sisällä oire ei häviä, on syytä ottaa audiogrammi.

 

Lääkärinlausunnon 27.09.2005 mukaan korvaan oli jäänyt suhina ja korkea tinnitus, joka oli jatkuvaa eikä ollut helpottanut. Se häiritsi yöunta. Vasen tärykalvo todettiin herkkäliikkeiseksi, arpiseksi ja vasaranvarresta skleroottiseksi. R+/+, Weber oikeaan korvaan. Audiogrammissa oli normaali kuulo, hiukan alkavaa ikähuonokuuloisuutta 10 dB:n verran korkeilla taajuuksilla.

Tinnituksen todettiin liittyvän korvaan sattuneisiin toistuviin barotraumoihin eikä siihen ole erityistä hoitoa.

Lautakunnan pyynnöstä antamassaan lausunnossa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, audiologi Risto Voutilainen toteaa käytettävissä oleviin asiakirjoihin viitaten, että lausuntopyynnössä vakuutettu ilmoittaa vasemmassa korvassaan olleen (vislaus-)tapahtuman jälkeen jatkuvaa korkeaa tinnitusta ja suhinaa. ”Herään joka yö monta kertaa vasemman korvani suhinaan ja korkeaan tinnitukseen.” Henkilövahinkoilmoituksessa vakuutettu kuvaa, että korva meni (vislauksesta) noin puoleksi minuutiksi ns. lukkoon. Sen jälkeen korvassa on ollut jatkuvasti suhinaa ja tinnitusta.

 

Audiogrammeissa 16.6.2005 ja 27.9.2005 on kummassakin kuulo ainakin paremman korvan osalta kaikilla äänenkorkeuksilla normaali, 20 dB:ssä tai parempi. Ensimmäisessä mittauksessa näkyvä vähäinen kuoppamuotoinen alenema taajuudella 6 kHz on saattanut olla todellinen pieni ohimenevä alenema, tai se on voinut olla epätarkkuutta mittaustuloksessa. Seuraavassa audiogrammissa 27.9.2005 tätä kuoppaa ei enää näy. Koska vislaus oli sattunut jo 19.5.2005 eli noin neljä viikkoa aiemmin, ei kuoppa enää voi olla vislauksesta johtuvaa tilapäistä kuulonalenemaa. Vislausääni ei siis ole aiheuttanut havaittavaa kuulovauriota.

 

Kuulovaurion syntyminen olisi muutoinkin epätodennäköistä, koska ihmisen tuottama vislausääni ei ole välitöntä kuulovauriota aiheuttavan tasoinen, ja toisaalta se on lyhytkestoinen eikä ehdi aiheuttaa sisäkorvalle suurta äänienergiarasitusta. Välitön sisäkorvavaurio edellyttäisi vähintään noin 140-150 dB:n äänihuippua, ja tällainen ääni voisi tulla esim. kiväärin laukauksesta lähellä korvaa.

 

Tinnitus on subjektiivinen oire, joka usein liittyy melualtistumiseen ja erityisesti äkilliseen altistumiseen hyvin voimakkaalle melulle. Tinnitusta on osana oirekuvaa monessa eri korvasairaudessa. Tinnitus on kuitenkin yleinen oire myös täysin melulle altistumattomilla normaalikuuloisilla tervekorvaisilla henkilöillä. Tinnitusoireen luonteeseen kuuluu, että se voi pitkittyä ja vaikeutua, jos siihen kiinnittää kovasti huomiota, siitä ahdistuu, sitä kuuntelee. Tinnituksen olemassaoloa ei voida kliinisessä työssä luotettavasti osoittaa, eikä tinnituksen haitta ole suhteessa esim. koettuun soimisäänen voimakkuuteen jne.

 

Tinnitukselle voidaan osoittaa aiheuttava tekijä yleensä vain niissä äkillisissä äänienergiavammoissa, joissa esim. räjähdys aiheuttaa välittömän kuulovaurion ja samalla korvat alkavat soida. Paljon yleisempää on, että tinnituksen alkamisen ajankohtaan tapahtuneita erilaisia seikkoja nimetään tinnituksen aiheuttajiksi. Jos samanaikaista äkillistä kuulovauriota ei ole, ovat tällaiset päätelmät yleensä perusteettomia. Yleensä tinnitus ei ole pysyvää, eikä tinnituksen tulevaa kestoa voida perustellusti ja osuvasti ennalta tietää. Sen tehokkain hoitomuoto on ns. poisoppimishoito. Näistä syistä tinnitus ei ole kriteerinä sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 1012/86 mukaisessa haittaluokituksessa.

 

Päätelminä Vuotilainen toteaa, että audiogrammit osoittavat, ettei vakuutetulle ei ole 19.5.2005 tapahtuneesta vislauksesta jäänyt kuulohaittaa. Tinnitus- ja suhinaoireet yms. ovat subjektiivisia oiretuntemuksia, jotka eivät sisälly haittakorvausten määräytymisperusteisiin. Vislaustapahtuma ei ole aiheuttanut korvattavia soimis- tai muita oirehaittoja.

 

 

Yksityistapaturmavakuutuksesta maksetaan korvausta tapaturmien aiheuttamista vammoista vakuutukseen sovellettavien sopimusehtojen mukaisessa laajuudessa.

 

Kysymyksessä olevaan yksityistapaturmavakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohtien 61.4 (hoitokulujen korvaus) ja 41.3 (pysyvän haitan korvaus) mukaan, jos vammaan tai vamman paranemisen pitkittymiseen on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton sairaus tai vika, maksetaan korvausta vain siltä osin kuin se on katsottava tästä tapaturmasta aiheutuneeksi.

 

Lautakunta toteaa, että yksityistapaturmavakuutuksessa on korvauksen suorittamisen edellytyksenä, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidontarpeen voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta.

 

Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Vakiintuneesti vamman ja tapaturman katsotaan olevan keskenään syy-yhteydessä, kun kuvattu tapaturmamekanismi on ollut voimakkuudeltaan ja kohdentumiseltaan sellainen, että se lääketieteellisen tietämyksen perusteella sopii tyypillisesti vamman aiheuttamaan. Sen sijaan yksin ajallisen yhteyden pohjalta eli sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen, syy-yhteyttä ei yleensä pidetä todistettuna.

 

Tässä tapauksessa vakuutettu on kuvannut kärsineensä jatkuvasta vasemman korvan suhinasta ja tinnituksesta sen jälkeen, kun toinen henkilö oli 19.5.2005 vislannut voimakkaasti lähellä hänen vasenta korvaansa.

 

Lautakunnan hankkimassa asiantuntijalausunnossa on todettu, että tällainen vammautumismekanismi ei riitä voimakkuudeltaan ja kestoltaan kuulovaurion aiheuttajaksi. Asiantuntijalausunnon mukaan ensimmäisessä kuulontutkimuksessa todettu vähäinen kuulonalenema ei ole ajallisesti enää sopinut vislauksen aiheuttamaksi ohimeneväksi alenemaksi eikä sitä ole enää uudessa mittauksessa havaittu. Vakuutetun vasemmassa korvassa ei ole tutkimuksissa todettu muitakaan tapaturman 19.5.2005 aiheuttamaksi sopivia vauriota. Sen sijaan korvassa on havaittu aiemmin vuonna 1999 sattuneeseen vammautumiseen sopivaa arpeutumista.

 

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella vakuutetun vasemmassa korvassa ei siten ole todettu sellaista äkillistä tapaturmaista kuulovauriota, jota voitaisiin asiantuntijalausunnon mukaan pitää lääketieteellisen tietämyksen perusteella tinnituksen aiheuttajana. Tämän vuoksi ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon viitaten lautakunta katsoo, etteivät vakuutetun korvaoireet ole syy-yhteydessä 19.5.2005 sattuneeksi kuvattuun vislaustapahtumaan. Näin ollen vakuutusyhtiön kielteisiä päätöksiä on pidettävä asianmukaisina.