Lausunnonpyytäjät omistavat vuonna 2008 valmistuneen Siporex-harkoista rakennetun omakotitalon ”M5”. Vakuutuksenottajana oleva urakoitsija oli suorittanut maanrakennustyöhön liittyvää louhintaa ja räjäytystä 30.4.2010 alkaen noin 45 metrin etäisyydellä lausunnonpyytäjien rakennuksesta tontilla ”M6”.

Lausunnonpyytäjien rakennuksessa M5 oli tehty katselmus 28.4.2010 ennen räjäytystöiden aloittamista. Katselmuksessa oli todettu halkeamia käytävän katossa, toimistohuoneen seinässä, parvella, takkahuoneessa ja piipussa. Pian räjäytystöiden aloittamisen 30.4.2010 jälkeen lausunnonpyytäjät olivat todenneet rakennuksessaan lisää halkeamia.

Korvausta aiheutuneista lisähalkeamista haettiin vakuutuksenottajana olevan urakoitsijan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 1.7.2010. Yhtiö kiistää korvausvaatimuksen.

Alkukatselmuksessa 28.4.2010 on todettu halkeamia käytävän katossa, toimistohuoneen seinässä, parvella, takkahuoneessa ja savupiipussa. Tarkastuksessa 7.6. lausunnonpyytäjät ilmoittivat halkeamia eteisen katossa ja seinänrajassa, alakerran makuuhuoneen seinän ja katon rajassa, tytön huoneen katossa, ikkunanreunassa lankun saumahalkeama ja parvella, ala-aulassa ulko-oven edustalla, takkahuoneen ulkoseinän ja katonrajan halkeama, piipun ja seinärakenteen liitoksessa halkeama, olohuoneen katon lankkusaumoissa halkeama.

Lausunnonpyytäjien rakennus on lähimmillään 40 metrin päässä louhintatyöstä. Tärinöitä on mitattu naapurikiinteistössä (M8), joka on lähimmillään noin 5 metrin etäisyydellä louhintakohteesta (M6). Tällöin saadut mittaukset ovat korkeimmillaan olleet 19,39 mm/s, jolloin louhinta on ollut aivan rakennuksen vieressä noin 5 metrin päässä. Raja-arvo turvallisuusmääräysten mukaan tuolla etäisyydellä on 102 mm/s, kun talo on kallion varaan perustettu. Raja-arvo on viisinkertainen samalla etäisyydellä tässä tapauksessa mitattuihin tärinöihin nähden. Lausunnonpyytäjien kohteessa (M5) tärinäarvot ovat olleet suuruusluokkaa 2–4 mm/s. Lisäksi talo on perustettu alemmaksi kuin louhittu kohde on ollut. Todetut vauriot ovat tyypillisiä Siporex-talolle, ja vastaavantyyppistä vikaantumista niihin syntyy ilman ulkopuolista tärinääkin. Tärinäarvot ovat käytännössä olleet vain murto-osan sallituista arvoista.

Ympäristövahinkolain edellyttämää todennäköistä syy-yhteyttä louhinnan ja 7.6. ilmoitettujen lisävaurioiden välillä ei ole. Louhinta on saattanut osittain myötävaikuttaa vaurioiden syntyyn, mutta koska tärinän suuruus on ollut niin pieni, on siitä tuleva muutosvoima huomattavasti pienempi kuin rakenteesta itsestään tuleva. Näillä perusteilla vakuutuksen­ottajalle ei ole syntynyt korvausvastuuta, minkä johdosta myöskään vakuutuskorvausta ei makseta.

Valitus

Lausunnonpyytäjät ovat tyytymättömiä yhtiön korvauspäätökseen ja pyytävät lautakunnan lausuntoa asiasta.

Alkukatselmus oli tehty 28.4.2010. Paikalla oli urakoitsijan edustaja, rakentajan vastaava mestari ja itse rakentaja. 30.4.2010 oli todettu hiushalkeamia eteisessä, olohuoneessa, takkahuoneessa ja piipussa. Urakoitsijan edustaja tarkasti tilanteen ja totesi, että hän ei viitsinyt merkitä kaikkia hiushalkeamia, koska niitä oli niin paljon. Urakoitsijan kanssa oli päästy sopimukseen 3.5.2010 syntyneiden halkeamien korjaamisesta, mutta sopimusasiakirjaa ei ehditty allekirjoittaa, kun 4.5.2010 oli aiheutunut räjäytyksistä jälleen lisää vaurioita. Olohuoneesta oli mennyt noin 6 metrin matkalta katosta kahden Siporex-palkin välinen osa halki. Loppukatselmusta ei pidetty.

Tarkistusmittaria ei myöskään ollut asennettu lausunnonpyytäjien taloon. Tämä olisi ollut tarpeen muun muassa siitä syystä, että lausunnonpyytäjien talo on kivitalo ja urakoitsijan edustaja oli kertonut, että räjäytyskohdasta oli lähtenyt kallion sydän kohti lausunnonpyytäjien taloa, mikä edesauttoi sitä, että lausunnonpyytäjien talossa räjäytys oli tuntunut kovemmalle kuin muissa taloissa.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö on antanut vastineen 9.11.2010. Yhtiö kiistää vaatimuksen toistaen korvauspäätöksessään esittämänsä.

Yhtiö lisää, että asiassa on riidatonta, että lausunnonpyytäjien rakennuksessa on ollut halkeamia jo ennen louhintatyön aloittamista. Talon rakenteiden luonnollinen liikkuminen, lämpötilan vaihtelut, rakenteelliset jännitystilat, rakennusmateriaalien kemialliset muutokset, puun kutistuminen, liikenteen aiheuttama tärinä sekä muut vastaavat seikat aiheuttavat rakennuksissa halkeilua. Näissä tapauksissa syntyy erityisesti saumahalkeamia. Räjäytystyön aloittamisen jälkeen syntyneet halkea­mat ovat olleet nimenomaisesti saumakohdissa.

Syy-yhteyden tueksi on esitetty lähinnä ajallinen yhteys. Syy-yhteyttä vastaan olevina seikkoina voidaan pitää tärinäarvojen mittaustuloksia ja niiden suhdetta turvallisuusmääräyksiin, aiempien halkeamien olemassaoloon sekä rakennuksiin muista syistä syntyvistä halkeamista saatua tutkimustietoa. Louhintatyön ja vahinkojen välistä syy-yhteyttä ei ole osoitettu todennäköiseksi siten, että vakuutuksenottaja olisi voimassa olevan oikeuden mukaan aiheutuneista vahingoista korvausvastuussa. Näin ollen myöskään vastuuvakuutuskorvausta ei tule maksettavaksi.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana olevalle urakoitsijalle on varattu mahdollisuus antaa asiassa vastine. Urakoitsija on ilmoittanut lautakunnalle 1.12.2010, ettei sillä ole lisättävää vakuutusyhtiön antamaan vastineeseen.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

• vahinkoilmoitus 24.5.2010
• korvauspäätös 1.7.2010
• lukuisia sähköpostiviestejä eri asianosaisten välillä
• 18 valokuvaa
• korjauskustannusarvio 19.7.2010
• käsittelymuistio 23.6.2010
• otteita kirjasta Räjäytystyöt 2010
• Vaasan hovioikeuden tuomio 28.11.2002
• vakuutuskirja
• vakuutusehdot

Asiantuntijalausunto

Lautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon DI Pentti Peltomaalta (Insinööritoimisto Perusfundamentti Oy). Peltomaa on todennut 20.12.2011 antamassaan lausunnossa muun ohella seuraavan.

Valokuvien 7.6.2010 perusteella on havaittavissa, että vauriot keskittyvät Siporex-, välipohja- ja yläpohjaelementtien saumoihin sekä elementtien ja seinien saumoihin. Seinissä asennetut Siporex-harkot ovat pysyneet ehjinä, samoin maanvarainen pohjalaatta. On todennäköistä, että enne räjäytystöitä esiintyneet halkeamat ovat keskittyneet myös Siporex-, välipohja- ja yläpohjaelementtien / piipun saumoihin sekä niiden ja seinien välisiin saumoihin.

On todennäköistä, että maksimitärinä kohteessa on ollut karkeasti suuruusluokkaa 3-4 mm/s, olettaen, että kalliotekniset ominaisuudet ja perustamistavat ovat karkeasti ottaen samantyyppisiä molemmissa taloissa. Räjäytys- ja panostussuunnitelmaa tai kallioperän tarkempaa tutkimusta ei kuitenkaan ole käytettävissä.

Räjäytystyöt ovat todennäköisesti lisänneet saumojen hiushalkeamia. Halkeamakartoitusta ei ole tehty ennen räjäytystä eikä sen jälkeen.

Tärinämittaustulosten ja vauriokohteessa havaittujen räjäytysajankohtien välillä on ristiriitaa.

Tärinäaalto vaimenee etäisyyden lisääntyessä, mutta saattaa muuttaa muotoaan suurilla etäisyyksillä. Suurilla etäisyyksillä tärinäaallon jaksoluku pienenee.

Peltomaa on esittänyt räjäytyskohteesta lähtevää kalliosydäntä koskevan hypoteesin osalta, että jos kallio esiintyisi tämän hypoteesin mukaisella tavalla, olisi kalliopinta rakennuksen M8 kohdalla syvemmällä ja talo olisi todennäköisesti perustettu luonnonmaan varaan tai luonnonmaan päällä olevan murskepedin varaan. Jos mittauspaikan ja lausunnonpyytäjien talon perustamisolosuhteet olisivat kalliorakenteen johdosta olennaisesti erilaiset kuin mikä näyttäisi olevan asian laita, silloin mittaustuloksista olisi vaikeampi tehdä lausunnonpyytäjien taloa koskevia johtopäätöksiä.

Siporex-välipohja- ja yläpohjaelementtien saumoihin sekä niiden ja seinien saumoihin muodostuu helposti hiushalkeamia.

Vakuutusyhtiön lisäkirjelmä

Vakuutusyhtiö on jättänyt Peltomaan lausunnon johdosta lisäkirjelmän 10.1.2012.

Syy-yhteyden arvioinnin kannalta ei ole merkitystä, onko kohteessa ollut räjäytystyön johtaja tai onko siellä pidetty halkeama- ja loppukatselmus.

Tärinäarvot ovat alittaneet sekä STM:n että RIL:n ohjearvot reilusti.

Vaurioita ei ole havaittu nimenomaan 5. ja 6.5.2010, jolloin naapurin mittauskohteessa mitattiin suurimmat tärinäarvot.

Lausunnonpyytäjien talossa todettiin Siporex-välipohja- ja yläpohjaelementtien saumojen halkeamia jo ennen räjäytystöitä. Siporex-taloihin muodostuu helposti hiushalkeamia rakenteiden eläessä. Monissa taloissa kattolankkujen saumat aukeavat, mikä pääsääntöisesti johtuu kuormituksen ja lämpötilan muutoksista (talvella lumi) vuotuisessa kierrossa. Rakennusvaiheessa Siporex-seiniin sitoutuu usein suuria määriä vettä, joka haihtuessaan aiheuttaa tyypillisesti kosteuselämistä seinissä ja tätä kautta halkeilua. Siporexin vetolujuus on pienempi kuin näistä elämisestä aiheutuva liikevoima, jonka vuoksi verkottomat seinät tyypillisesti halkeavat ja niihin syntyy sisäisiä jännitystiloja.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Sovellettavan sopimusehdon mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutunut henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että vakuutuksenottajana olevan urakoitsijan vahingonkorvausvastuuta suhteessa lausunnonpyytäjiin on arvioitava ympäristövahinkolain perusteella.

Ympäristövahinkolain 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Erimielisyys koskee sitä, onko tapauksessa osoitettu olevan ympäristövahinkolain 3 §:ssä edellytetyin tavoin todennäköistä, että lausunnonpyytäjien rakennuksessa 30.4.2010 alkaen havaitut ja 28.4.2010 tehdyssä alkukatselmuksessa havaitsematta jääneet vauriot pääasiassa rakenteiden saumoissa olisivat aiheutuneet vakuutettuna olevan urakoitsijan räjäytystyöstä.

Tapauksen arviointi

Lausunnonpyytäjien rakennus M5 on valmistunut vuonna 2008. Rakennus on tehty Siporex-harkoista. Vaikka rakennus on ollut varsin uusi, siinä on todettu lukuisia halkeamia Siporex-saumoissa 28.4.2010 tehdyssä katselmuksessa, jolloin räjäytystöitä ei ole vielä aloitettu. Halkeamia on tuolloin todettu käytävän katossa, toimistohuoneen seinässä, parvella, takkahuoneessa ja piipussa.

Jo pelkästään räjäytystöiden aloittamista edeltäneiden vaurioiden runsaslukuisuus uudessa rakennuksessa viittaa vahvasti siihen, että räjäytystöiden jälkeen havaitut uudet vastaavat vauriot eivät ole aiheutuneet räjäytystöistä, vaan rakenteiden luonnollisesta liikkumisesta, johon räjäytysten aiheuttama tärinä on sinänsä voinut vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksettömällä tavalla myötävaikuttaa.

Lausunnonpyytäjien rakennus on noin 45 metrin etäisyydellä louhintakohteesta (tontista M6). Noin 5 metrin etäisyydellä louhintakohteesta sijainneessa rakennuksessa M8 oli tehdyissä mittauksissa todettu vain viidenneksen asetetusta turvallisuusstandardista olevia tärinän voimakkuuksia. Tärinän voimakkuus on ollut lausunnon­pyytäjien rakennuksessa todennäköisesti korkeintaan tätä luokkaa.

Asiassa ei ole esitetty seikkoja, joiden johdosta tehtyjä tärinämittauksia – tai paremminkin niistä saatuja mittaustuloksia – olisi pidettävä epäluotettavina. Sillä, miten lausunnonpyytäjät ovat henkilökohtaisena kokemuksenaan tärinän voimakkuuden kulloinkin havainneet, ei ole asian arvioinnissa merkitystä.

Asiassa on esitetty hypoteesi siitä, että räjäytyskohdasta lähtisi ns. kalliosydän kohti lausunnonpyytäjien rakennusta, mikä puolestaan olisi aiheuttanut sen, että lausunnonpyytäjien talossa olisi todellisuudessa ollut naapuritalon mittaustuloksia korkeammat tärinäarvot. Peltomaan lausunnon perusteella tällaista olennaista eroavaisuutta rakennusten alapuolisen maa- ja kallioperän rakenteessa on kuitenkin pidettävä epätodennäköisenä. Ottaen huomioon, että mitatut tärinäarvot ovat olleet räjäytyskohdassakin selvästi alle turvallisuusnormien mukaisten maksimiarvojen, on joka tapauksessa varsin epätodennäköistä, että lausunnonpyytäjien talossa olisi todettu merkittävästi suurempia tärinäarvoja.

Lausunnonpyytäjien rakennuksessa (M5) 30.4.2010 ja sen jälkeen todetut uudet vauriot ovat samankaltaisia kuin mitä rakennuksessa on todettu lukuisissa eri paikoissa jo ennen räjäytystyön aloittamista. Kertynyt selvitys ei viittaa siihen, että todettuihin vaurioihin olisi syy-yhteyttä vahingonkorvausoikeudellisesti tarkasteltuna olennaisesti myötävaikuttanut se, että lausunnonpyytäjien rakennuksen lähellä tontilla M6 on tehty vakuutuksenottajan toimesta räjäytystyötä. Todetut vauriot ovat Siporex-rakenteiselle talolle pikemminkin ominaisia. Ne ovat voineet syntyä rakenteiden elämisestä johtuen täysin ilman räjäytystöiden aiheuttamaa vähäistä tärinääkin.

Räjäytystöiden ja rakennuksen vaurioiden välistä mahdollista syy-yhteyttä koskevaa näyttöä ja näyttötaakan jakautumista arvioitaessa voidaan ottaa huomioon, onko nimenomaan vaurioituneessa talossa tehty tärinämittauksia räjäytystyön aikana ja onko asianmukaiset vauriokatselmukset tehty. Nyt käsillä olevassa tapauksessa sille, että lausunnonpyytäjien rakennuksessa M5 ei ole tehty räjäytystyön aikana tärinämittauksia, ei ole kuitenkaan annettava ratkaisevaa merkitystä siinäkään mielessä, että syy-yhteyttä koskevan näyttötaakan olisi katsottava kääntyneen vakuutetulle urakoitsijalle (vakuutusyhtiölle). Lausunnonpyytäjien rakennuksessa todettujen vaurioiden yhteys räjäytystyöhön jää jo muun käytettävissä olevan selvityksen perusteella arvioituna niin etäiseksi, ettei syy-yhteyttä voida katsoa olevan.

Koska todetut uudet vauriot eivät siten ole todennäköisesti syy-yhteydessä eli aiheutuneet vakuutuksenottajana olevan urakoitsijan räjäytystyöstä, ei korvausvastuuta ympäristövahinkolain perusteella synny. Näin ollen myöskään vastuuvakuutuskorvausta ei tule suoritettavaksi.

Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA