Haku

VKL 598/12

Tulosta

Asianumero: VKL 598/12 (2014)

Vakuutuslaji: Henkivakuutus

Ratkaisu annettu: 30.01.2014

Indeksikorotukset. Vakuutusehdot.

Tapahtumatiedot

Valittaja A (synt. 1947) oli ottanut henkivakuutusyhtiöstä 26.10.1967 henkivakuutuksen, joka oli sovittu päättyväksi 1.10.2012. Vakuutusmäärä oli 5.000 markkaa. Vakuutuskirjan mukaan vakuutussumma suoritetaan vakuutetulle vakuutusajan päättymispäivänä, jos vakuutettu on silloin elossa. Vakuutuskirjan mukaan vakuutukseen on sovellettu indeksiehtoa ”Ind. 1/1(3) 1/2”.

Vakuutusyhtiö oli tehnyt vakuutusmäärään indeksitarkistukset vuosina 1970 ja 1971 sekä vuosina 1982–1991. Muina vuosina yhtiö ei ole tehnyt indeksitarkistusta.

Vakuutusyhtiön ilmoituksen 20.7.2012 mukaan vakuutukseen kertynyt säästömäärä oli 1.784 euroa.

Valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön menettelyyn ja katsoo, että yhtiö on jättänyt tekemättä vakuutukseen indeksitarkistuksia 1.10.1967 voimassa olleiden vakuutusehtojen mukaisesti, kun indeksitarkistukset oli tehty ainoastaan vuosina 1970–1971 ja 1982–1991. A vaatii, että vakuutusyhtiön päätöstä oikaistaan siten, että indeksit maksetaan alusta lukien ehtojen mukaisesti.

A on maksanut vakuutusmaksut säännöllisesti ja odottanut, että säästöosuus maksetaan sovitun ehdon mukaisesti. Vakuutusyhtiö on 3.10.2012 antamansa selvityksen mukaan evännyt indeksitarkistukset vetoamalla taloudelliseen kannattamattomuuteensa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä kaikkina näinä vuosina vakuutusyhtiö on ollut hyvin kannattava ja keskinäisenä yhtiönä tuloksen tulee myös näkyä etuna vakuutuksenottajalle eikä edun menetyksenä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on antanut vastineen 23.1.2013. Yhtiö toteaa, että vakuutukseen on sen alusta lukien sovellettu indeksiehtoa. Vuonna 1968 vahvistetun vakauslain jälkeen yhtiö on kuitenkin ollut vakuutuksen indeksiehdon 2 §:n määräykset huomioon ottaen oikeutettu poikkeamaan sopimuksessa määritellyn indeksin maksamisesta sosiaaliministeriön suostumuksella, mikäli indeksiehdon soveltaminen ei vakuutusyhtiölain edellyttämien turvaavuus- ja kohtuusperiaatteiden mukaisesti ole mahdollista.

Indeksiehdon 1 §:n b-kohdan mukaan korotus tehdään vain silloin, kun lokakuun indeksi on vähintään 10 % korkeampi kuin tasoindeksi. Koska tämä edellytys ei ole vuosina 1968, 1969, 1972 ja 1973 täyttynyt, indeksikorotuksia ei ole silloin tehty. Yhtiö on käyttänyt mahdollisuutta jättää indeksikorotukset maksamatta vuosina 1974–1981 sekä vuodesta 1992 alkaen. Indeksikorotuksen poisjääminen on koskenut vain työkyvyttömyyseläkkeen sisältäneitä henkivakuutuksia. Perusteluna on ollut se, että työkyvyttömyyseläkevakuutukset tuottavat vuosittain tappiota.

Henkivakuutuksessa vakuutusmaksut määrätään turvaavuutta ajatellen siten, että vuosittain muodostuu yhtiölle ylijäämää. Tämä ylijäämä, joka tulee lähinnä korkotuotoista ja joissain määrin myös siitä, että korvauksia maksetaan vähemmän kuin vakuutusmaksua laskettaessa on oletettu, jaetaan takaisin vakuutuksille maksualennuksina, lisäsummina tai indeksikorotuksina. Vakuutusyhtiölakiin sisältyvät lisäetujen mukaan lukien indeksikorotusten jakamista koskevat periaatteet edellyttävät, että lisäetuja annettaessa on kohtuullisessa määrin huomioitava mm. kyseisen vakuutuksen tuottaman ylijäämän määrä. Koska jaettavan ylijäämän määrä oli vuosina 1974–1981 sekä vuodesta 1992 alkaen pienentynyt, yhtiö katsoi, että ylijäämää tappiollisille työkyvyttömyyseläkkeen sisältäneille vakuutuksille ei voitu enää indeksikorotuksen muodossa jakaa. Päätökset tehdään aina vuosittain erikseen.

Vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvalvontaan liittyvistä säännöksistä johtuen maksettaville hyvityksille, myös indeksikorotuksille, haettiin aiemmin sosiaali- ja terveysministeriön hyväksyntä. Nykyisten säännösten mukaan vakuutusyhtiön hallitus voi päättää hyvityksistä.

Esillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys vakuutusehtojen muuttamisesta.

Asianosaisten lisäkirjelmät

A on lisäkirjelmässään 20.2.2013 esittänyt, että vakuutusyhtiön esittämä laskelma ei vastaa vakuutusehdoissa sovittua indeksiehtoa. Yhtiö ei ole vuodesta 1967 lähtien useina vuosina ottanut yhteyttä vakuutuksenottajaan tekemistään päätöksistä – ei ole ehdottanut vakuutuksen takaisinostamista eikä muutenkaan vakuutusehtojen muuttamista tai purkamista.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 8.4.2013 toistanut käsityksensä, jonka mukaan yhtiö on menetellyt vakuutukseen liittyvän indeksiehdon 2 ja 4 §:n mukaisesti ja, että sen menettely on aikanaan hyväksytty sosiaaliministeriössä ehtojen mukaisesti. Kyseessä ei ole ollut ehtomuutos, eikä siitä ole näin ollen pitänyt erikseen tiedottaa vakuutuksenottajalle.

Vakuutuksenottaja A on vuosittain saanut vuositiedotteet, mistä on selvinnyt vakuutussäästön määrä vakuutusajan päättyessä. Mahdolliset indeksikorotukset / asiakashyvitykset on samassa yhteydessä kerrottu, mikäli niitä olisi annettu. Vakuutussäästön määrä on vakuutusajan päättyessä pysynyt viime vuodet samana.

A:n vakuutukseen on sisältynyt työkyvyttömyyslisävakuutus, mihin on sisältynyt työkyvyttömyyseläkevakuutus. Tämä vakuutusturva on päättynyt A:n täytettyä 60 vuotta. Tämä on se tappiota aiheuttanut turva, mihin vakuutusyhtiö on asiassa aiemmin viitannut.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on käytettävissään:

- vakuutuskirja 26.10.1967

- vakuutusehdot 1.9.1967 – 31.3.1973

- vakuutusyhtiön 3.10.2002 päivätty selvitys

- vakuutusyhtiön 17.10.2012 A:lle lähettämä laskelma / selvitys vakuutuksen säästön kehityksestä.

Vakuutuskirjasta 26.10.1967 ilmenee, että vakuutukseen on liitetty koodilla S21 (14) työkyvyttömyyslisävakuutus. Lisäksi vakuutuksessa on koodilla SM1 sairaalalisävakuutus. Vakuutuskirjan mukaan vakuutukseen on liitetty indeksiehto ”Ind. 1/1 (3) 1/2”.

Kyseisen indeksiehdon 1 §:n b-kohdan mukaan vakuutusturva ja vakuutusmaksu sidotaan elinkustannusindeksin lokakuun arvoihin. Jos jonakin vuotena lokakuun indeksi on vähintään 10 % korkeampi kuin tasoindeksi, korotetaan vakuutusturvaa ja vakuutusmaksua seuraavana kalenterivuotena sillä prosentilla, jolla lokakuun indeksi ylittää tasoindeksin. Jos kuitenkin sanotun kalenterivuoden aikana tulee kuluneeksi vähintään viisi vuotta vakuutuksen myöntämisestä, on korotus puolet edellä mainitusta.

Indeksiehdon 2 § kuuluu näin:

”Jos yhtiökokous toteaa, ettei indeksiehdon soveltaminen vakuutusturvaan sen kaikilta osin enää ole vakuutusyhtiölain edellyttämien turvaavuus- ja kohtuusperiaatteiden mukaisesti mahdollista, rajoitetaan indeksiehtoa seuraavan kalenterivuoden alusta sosiaaliministeriön vahvistamien laskuperusteiden mukaisesti. Jos lainsäätäjän toimenpiteiden takia on kokonaan tai osittain poistettava yhtiön antamiin lainoihin sisältyvät indeksikorotukset, alennetaan vakuutusturvaan indeksiehdon perusteella tullut korotus sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa otetaan vakuutetun hyväksi huomioon yhtiön sekä vakuutusmaksuista että indeksiehtoisista lainoista saamat indeksikorotukset.

4 §:n mukaan ”indeksiehdon soveltamisessa noudatettavat menettelytavat hyväksyy ja mahdollisesti syntyvät erimielisyydet ratkaisee sosiaaliministeriö”.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Esillä olevassa asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiön menettely ollut vakuutusehtojen mukaista siltä osin, kuin yhtiö ei ole tehnyt A:n vakuutusturvaan indeksiehdon mukaisia korotuksia vuosina 1968, 1969, 1972 - 1981 ja 1992 - 2013.

Tapauksen arviointi

Vuosina 1968, 1969, 1972 ja 1973 lokakuun indeksi ei ole ollut vähintään 10 % korkeampi kuin tasoindeksi. Vakuutusyhtiön menettely on siten ollut näiden vuosien osalta indeksiehdon 1 §:n b-kohdan mukaista.

Vakuutusyhtiöllä on sovellettavan indeksiehdon 2 §:n mukaan ollut vapaus oman harkintansa pohjalta päättää rajoittaa indeksiehtoa seuraavan kalenterivuoden alusta lukien sosiaaliministeriön vahvistamien laskuperusteiden mukaisesti, mikäli indeksiehdon soveltaminen vakuutusturvaan sen kaikilta osin ei enää yhtiön käsityksen mukaan ole ollut vakuutusyhtiölain edellyttämien turvaavuus- ja kohtuusperiaatteiden mukaisesti mahdollista.

Lisäksi 2 §:ssä on todettu, että jos lainsäätäjän toimenpiteiden takia on kokonaan tai osittain poistettava yhtiön antamiin lainoihin sisältyvät indeksikorotukset, alennetaan vakuutusturvaan indeksiehdon perusteella tullut korotus sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti.

Vakuutusyhtiöllä on siten voimassa olleen indeksiehdon 2 §:n mukaan ollut oikeus päättää käytännössä ”oman käsityksensä mukaan” lähes itsenäisesti, millä edellytyksillä se indeksikorotuksia maksaa, jos maksaa. Vuonna 1968 oli vahvistettu vakautuslaki, jolla poistettiin indeksisidonnaisuudet muualtakin yhteiskunnasta. Yhtiön esityksen mukaan se on tarkistuttanut indeksiehdon soveltamista koskevat vuosittaiset ratkaisunsa sosiaaliministeriössä ja nykyisessä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Vakuutusyhtiö on lautakunnan käsityksen mukaan menetellyt 26.10.1967 voimaan tulleen vakuutuksen sisältämän indeksiehdon yksityiskohtaisempien määräysten mukaisesti jättäessään indeksikorotuksen tekemättä myös vuosina 1974 - 1981 ja 1991 - 2013.

A:n on pitänyt olla hänelle vuosittain annettujen tiedotteiden perusteella tietoinen vakuutuksensa kulloisestakin vakuutusmäärästä sekä erityisesti siitä, onko asianomaisena vuonna tehty indeksikorotuksia. A:lla on ollut mahdollisuus irtisanoa vakuutus, mutta hän on saamistaan tiedoista huolimatta valinnut pitää vakuutuksen voimassa.

Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön menettelyä kaikilta osin sovellettavien vuoden 1967 vakuutusehtojen mukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Ahlroth, Kauppila, Kummoinen ja Lehti. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia