Lausunnonpyytäjä soitti kuljetusliikkeelle 18.4.2005 todeten, että kaiteiden asennuksen alkaessa oli huomattu kaideosien vääntyneen osittain kuljetuksen aikana niin, että kaiteet piti purkaa, oikoa ja asentaa uudelleen.

 

Korvausta aiheutuneista kuluista haettiin kuljetusliikkeen tiekuljetusvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että sen saamien selvitysten mukaan lähetys oli 14.4.2005 luovutettu vastaanottajalle huomautuksitta. Kaiteiden vahingot oli todettu myöhemmin ja vahingoista on 18.4.2005 tehty ilmoitus puhelimitse.

 

Vakuutusyhtiö viittasi rahdinkuljettajan vastuuta säätelevän tiekuljetussopimuslain 40 a §:ään, jonka mukaan ulkoisesti havaittavissa olevasta vahingosta on tehtävä muistutus viimeistään tavaraa vastaanotettaessa. Muissa tapauksissa muistutus on tehtävä kirjallisesti seitsemän päivän aikana. Mikäli muistutus laiminlyödään, kannevalta rahdinkuljettajaa kohtaan menetetään.

 

Koska kyseessä on ollut pakkaamaton tavara, vahingot olisi pitänyt todeta vastaanotettaessa ja tehdä niistä merkintä rahtikirjaan. Koska lähetys on luovutettu huomautuksitta eikä rahdinkuljettajalle ole tehty tiekuljetussopimuslain 40 a §:n mukaista muistutusta vastaanotettaessa tai kirjallisesti seitsemän päivän aikana, on kannevalta rahdinkuljettajaa kohtaan menetetty.

 

Vakuutusyhtiö totesi lisäksi, että tiekuljetussopimuslain 29 §:n 1 momentin 2 ‑kohdan mukaan rahdinkuljettajalla ei ole vastuuta vahingosta, jonka syynä on tavaran puuttuva tai puutteellinen pakkaaminen.

 

Edellä mainittujen lainkohtien perusteella ja koska kannevalta reklamaation laiminlyönnin johdosta on menetetty, ei rahdinkuljettajaa voida pitää korvausvastuussa vahingosta ja näin ollen vakuutusyhtiö ei voi korvata vahinkoa.

  

Lausunnonpyytäjänä oleva yritys oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asian uusintakäsittelyä. Lausunnonpyytäjän selvityksessä todettiin, että rakennustyömaalla yksi rakennusmies oli pannut nimensä rahtikirjaan huomaamatta kuljetusvaurioita, koska satojen pinnojen joukosta vauriot näkyivät vasta, kun tavaraa tarkemmin tutki. Työmaan vastaava rakennusmestari ja kolme muuta rakennusmiestä oli rekka-auton lähdettyä tutkinut tarkemmin tavaraa ja huomannut kuljetusvauriot. Rekka-auton purku tapahtui kurottajalla nostaen pitkillä nostoliinoilla. Kaide-elementeissä olleet vauriot, joissa kaidepinnat olivat useista elementeistä vääntyneet, ei voi syntyä pitkillä nostoliinoilla nostaessa. Elementeissä olleet vauriot olivat trukinpiikkien aiheuttamia. Sinkitys oli irronnut monista kohdista ja kaidepinnoissa oli teräviä mutkia, jotka voivat aiheutua ainoastaan trukinpiikillä nostettaessa ja työnnettäessä kaide-elementtipakettia. Lisäksi yksi elementti oli painunut pois ristimitastaan, jolloin se ei mahtunut sille varattujen betonielementtien väliin. Esimerkiksi tätä vauriota oli mahdoton huomata ilman erillistä mittaamista ja sen tähden kaidetta käytettiin turhaan paikassa, johon se oli tarkoitus asentaa. Tästä syntyi ylimääräinen nosturikulu, koska kaide oli nostettava alas oikaistavaksi.

 

Lausunnonpyytäjäyrityksen omistaja oli itse kaiteiden tuontihetkellä muualla.

Vastaava rakennusmestari soitti hänelle 14.4.2005 heti havaittuaan kaideläjässä olevat kuljetusvauriot, joita ei läjästä huomaa ennen kuin tavaraa tutkitaan tarkemmin. Rahtikirjaan ei voitu tehdä merkintää vaurioista, koska rekkakuskilla oli kiire jatkaa matkaansa eivätkä rekkakuskit yleensä jouda jäämään paikalle siksi aikaa, että tavara tutkitaan.

 

Ongelmana on se, kummasta vauriosta on kyse, piilo- vai näkyvästä vauriosta, jos kaiteissa on useita satoja pinnoja, joista osasta on sinkitys vaurioitunut ja ne ovat vääntyneet ja joita ei ilman tavaran tarkempaa tutkimista huomaa.

Kuljetusliikkeen edustajan mukaan rekkakuskikin oli sanonut, että siitä läjästä vaurioita ei huomannut.

 

Vakuutusyhtiön ilmoitus, että vahingon syynä on tavaran puuttuva tai puutteellinen pakkaaminen on aiheeton. Tavara oli pakattu myyjän toimesta samoin kuin kaikki sieltä lähtevä tuontyyppinen tavara pakataan.

 

Kuljetusliikkeen edustajan vakuutusyhtiölle lähettämän lisäselvityksen mukaan vahingoittuneet kappaleet olivat monimuotoisia, pisimmillään noin viiden metrin mittaisia porraskaiteiden osia. Autonkuljettajan mukaan lähetys oli ollut autossa tien puolella sivusta trukilla kuormattuna. Lähetys oli ollut monimuotoinen, mutta lava oli ollut hyvin pystyssä ja helposti trukilla nostettavissa. Lähetyksen monimuotoisuuden takia kuljettaja ei luovutusvaiheessa voinut arvioida, oliko kappale jostain kohdasta vääntynyt vai ei. Lähetyksen tarkasti vastaanoton jälkeen vastaava rakennusmestari H.V. Lähetys nostettiin kuljetusliikkeen autosta kurottajatrukilla ja siirrettiin noin 20 metrin päähän odottamaan nostoa asennuspaikalle. Nostovaihe sujui ilman vaikeuksia. Lähetyksen purkanut rakennusmies kuittasi rahtikirjan huomautuksitta. Varsinaiselle asennuspaikalle lähetys nostettiin pitkillä liinoilla. H.V. tarkasteli lähetystä tarkemmin auton jo lähdettyä ja totesi siinä vaiheessa kaiteissa vaurioita. H.V:n kertoman mukaan näkyvät vauriot ovat voineet syntyä esimerkiksi jos kaiteiden pinnojen päälle on astuttu tai niitä on nostettu pinnoista. Ristimitan heittoja ei H.V:n kertoman mukaan voinut todeta kuin erikseen mittaamalla. Yli lavan olevat kaiteet toki taipuvat trukilla nostettaessa, mutta palautuvat alkuperäiseen muotoonsa taakan laskeuduttua. H.V:n mukaan vauriot eivät missään tapauksessa voineet syntyä purkuvaiheessa.

 

Vakuutusyhtiö käsitteli korvausasian uudelleen ja totesi, että asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista uutta, jonka perusteella aiemmin tehtyä korvausratkaisua tulisi muuttaa tai katsoa, että ratkaisun perusteet olisivat vääriä. Kyseessä oli ulkoisesti havaittavissa oleva vahinko, josta tiekuljetussopimuslain 40 a §:n mukaan olisi pitänyt reklamoida tavaraa vastaanotettaessa, uhalla, että kannevalta menetetään. Kuljetettava tavara tulisi lisäksi pakata siten, että sitä voidaan kuljetuksen aikana turvallisesti käsitellä.

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Lausunnonpyytäjä toteaa, että kuljetusvaurio tapahtui 14.4.2005 toimitetulle kaide-erälle, joka oli ollut muualla sinkityksessä. Kaiteiden valmistajan edustajalle ilmoitettiin kuljetusvaurioista ja hän meni 18.4.2005 asennustyömaalle ja nähtyään kuljetusvauriot hän soitti kuljetusliikkeeseen tehden vaurioista ilmoituksen.

 

Tavara oli samoin pakattu, kuin yleensä tuontyyppinen tavara pakataan.

Läjä oli sellainen, ettei siitä voinut heti havaita vaurioita, niin kuin tavaran tuonut H.P. ja tavaran vastaanottanut H.V. toteavat.

 

Vakuutusyhtiön edustaja katsoi, että tavara on käsiteltävä pakkaamattomana tavarana ja sen tähden siitä olisi tullut samantien reklamoida. Koska kasassa oli paljon pinnoja, ei kuljetusvauriota voinut havaita ilman tarkempaa tutkimista ja ristimitan venymistä ei voi edes havaita ilman mittausta. Rekkakuskit eivät jouda odottamaan, että tavaraa mittaillaan ja tutkitaan tarkemmin, vaan he kuittaavat rahtikirjan ja lähtevät. Lausunnonpyytäjä korjasi kaiteet paikanpäällä ja siitä tuli lisäkustannuksia. Kaiteet eivät vaurioituneet vastaanottopäässä, vaan jossakin vaiheessa kuljetusketjua. Kaiteisiin oli tökätty pakkausvaiheessa trukin piikillä niin, että joistakin pinnoista oli sinkitys läjässä ja osa pinnoista oli vääntynyt ja yhden elementin ristimitta oli venynyt ja nämä vaurioituneet pinnat olivat kaidekasan välissä. Ne on välillä purettu autosta ainakin Jyväskylän terminaalissa, jossa ne on pakattu Oulun terminaaliin tulevaan autoon ja ne on jälleen Oulun terminaalissa pakattu autoon ja tuotu rakennuspaikalle.

 

Vakuutusyhtiö viittaa tiekuljetussopimuslain 40 a §:ään, jossa säädetään reklamaationteosta kotimaankuljetusten osalta.

 

Vakuutusyhtiölle toimitetun selvityksen mukaan vakuutuksenottajana olevan kuljetusliikkeen kuljettaja toimitti lausunnonpyytäjän kaide-erän 14.4.2005 rahtikirjassa mainittuun toimitusosoitteeseen. Tavaran otti vastaan lausunnonpyytäjän puolesta Asunto Oy R:n työmaalla työskentelevä rakennustyömies ilman huomautuksia. Luovutuksen jo tapahduttua vastaava rakennusmestari sekä kolme rakennusmiestä tarkistivat kaideläjää tarkemmin, jolloin he huomasivat, että pinnoja oli vääntynyt, ja että niistä oli sinkitys kadonnut. Tämän jälkeen vastaava rakennusmestari soitti asiasta lausunnonpyytäjälle, joka kävi 18.4.2005 toteamassa vauriot. Lausunnonpyytäjä on soittanut samana päivänä kuljetusliikkeelle tehden vaurioista ilmoituksen. Kirjallisen laskun lausunnonpyytäjä on toi­mittanut kuljetusliikkeelle 3.5.2005 ja lisälaskun 4.5.2005.

 

Vakuutusyhtiölle toimitetusta selvityksestä ilmenee, että kaiteet oli kuljetusta varten lastattu kuormalavalle, johon ne oli kiinnitetty kolmella pannalla. Kaiteita ei oltu suojattu pahvilla, muovilla tai muulla vastaavalla tavalla, mikä olisi estänyt mahdollisten vaurioiden toteamista vastaanottohetkellä. Vakuutusyhtiön näkemystä tukee myös lausunnonpyytäjän toimittama selvitys, jonka mukaan vahinko havaittiin kaide-erää tarkemmin tutkittaessa. Näin ollen mahdolliset vahingot olisivat olleet havaittavissa, mikäli lähetyksen kunto olisi alun perin huolellisesti tarkastettu.

 

Kielteisen korvauspäätöksen jälkeen kuljetusliikkeen edustaja on lausunnonpyytäjän pyynnöstä antanut kirjallisen tarkennuksen luovutustilanteesta. Kuljetusliikkeen edustaja toteaa, että vastaanottotilanteessa lähetyksen monimuotoisuuden takia vaurioiden toteaminen lavalta on ollut erittäin vaikeaa. Lausunnossa ei kuitenkaan todeta, että mahdollisten vaurioiden havaitseminen vastaanottotilanteessa olisi ollut mahdotonta, sillä kuten edellä on jo todettu, niin kaide-erän vastaanottaneet henkilöt ovat tarkemmassa tarkastuksessaan havainneet vahingot. Toisin sanoen mikäli kaiteissa on ollut vastaanottotilanteessa vaurioita, niin ne olisi ollut havaittavissa huolellisesti ja tarkasti tehdyssä vastaanottotarkastuksessa. Näin ollen yhtiö katsoo edelleen, että vakuutuksenottajalle ei ole tehty näkyvistä vaurioista tiekuljetussopimuslain 40 a §:n mukaista reklamaatiota tavaraa vastaanotettaessa, minkä johdosta lausunnonpyytäjän korvausoikeus rahdinkuljettajaa kohtaan on menetetty.

 

Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että kyseisessä kaide-erässä on ollut piileviä vahinkoja, eli kaiteissa olevia vaurioita ei olisi voitu todeta huolellisestikaan tehdyssä vastaanottotarkastuksessa, niin lausunnonpyytäjä ei ole vakuutusyhtiön saaman selvityksen perusteella tehnyt tiekuljetussopimuslain 40 a §:n edellyttämää kirjallista reklamaatiota vaurioista rahdin­kuljettajalle seitsemän päivän sisällä vastaanottohetkestä. Kaide-erä on luovutettu 14.4.2005, mistä seuraa, että kirjallinen reklamaatio rahdinkuljettajalle olisi tullut tehdä viimeistään 22.4.2005. Näin ollen lausunnonpyytäjän korvausoikeus rahdinkuljettajaa kohtaan on menetetty myös piilevän vahingon tilanteissa.

 

Vakuutusyhtiö toteaa vielä, että vakuutuksenottaja ei ole koskaan hyväksynyt tiekuljetussopimuslaista poikkeavaa menettelyä reklamaation suorittamisen suhteen eikä vakuutuksenottaja ole 10.8.2005 päivätyssä lausunnossaan myöntänyt kuljetusvaurioita, sillä em. lausunnossa vakuutuksenottaja toteaa ainoastaan, että vaurioiden toteaminen on ollut vastaanottotilanteessa vaikeaa lähetyksen monimuotoisuuden takia.

 

Lopuksi vakuutusyhtiö toteaa, että mikäli Vakuutuslautakunta, vastoin vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön näkemystä, toteaa lausunnonpyytäjän reklamoineen havaitsemistaan vaurioista tiekuljetussopimuslain edellyttämällä tavalla, niin lausunnonpyytäjän korvattavaksi vaatimat nosturikulut ovat seurannaiskustannuksia, joista vakuutuksenottaja ei 34 §:n mukaisesti ole korvausvastuussa.

 

 

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle kuljetusliikkeelle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

 

 

Tiekuljetussopimuslain 40 a §:n mukaan kotimaisessa kuljetuksessa tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta on tehtävä muistutus rahdinkuljettajalle tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen oli ulkoisesti havaittavissa ja muussa tapauksessa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta tai sellaisesta tavaran tilaa koskevasta tarkastuksesta, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat yhdessä suorittaneet. Sunnuntai- ja pyhäpäiviä ei määräaikaa laskettaessa oteta huomioon.

 

Jos tässä pykälässä tarkoitettu muistutus laiminlyödään, on kannevalta menetetty, jollei rahdinkuljettajan tai sen, jonka menettelystä hän 10 §:n mukaan vastaa, syyksi jää tahallisuus tai törkeä huolimattomuus.

 

Vakuutuksenottajana olevan kuljetusliikkeen kuljettaja toimitti 14.4.2005 lausunnonpyytäjän kaide-erän rahtikirjassa mainittuun toimitusosoitteeseen, jossa tavaran otti vastaan kyseisellä rakennustyömaalla työskentelevä rakennustyömies ilman huomautuksia. Kuljettajan lähdettyä vastaava rakennusmestari sekä kolme rakennusmiestä tarkistivat kaideläjää tarkemmin, jolloin he huomasivat, että pinnoja oli vääntynyt ja että niistä oli sinkitys vaurioitunut. Vastaava rakennusmestari soitti asiasta lausunnonpyytäjälle, joka kävi toteamassa vauriot 18.4.2005. Lausunnonpyytäjä soitti samana päivänä vakuutuksenottajalle tehden vaurioista ilmoituksen. Kirjallinen lasku on toimitettu vakuutuksenottajalle 3.5.2005.

 

Rahtikirjasta ilmenee, että kyseinen tavaratoimitus sisälsi kaksi kollia sinkittyjä kaideosia, jotka oli pakattu nippuun. Sinkityksen suorittaneen yrityksen laskun mukaan lähetys sisälsi 4 kpl pinnakaiteita 1,3 x 6 metriä sekä 8 kpl asennusosia 0,8 x 1,2 metriä. Lähetyspaino oli yhteensä 738 kiloa. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan kaiteet oli kuljetusta varten lastattu kuormalavalle, johon ne oli kiinnitetty kolmella pannalla. Kaiteita ei ollut suojattu pahvilla, muovilla tai muullakaan vastaavalla tavalla.

 

Lausunnonpyytäjän mukaan kaide-elementeissä sinkitys oli irronnut monista kohdista ja kaidepinnoissa oli teräviä mutkia. Lisäksi yksi elementti oli painunut pois ristimitastaan, joka huomattiin vasta, kun kaidetta yritettiin asentaa paikkaan, johon se kuului.

 

Kotimaisessa kuljetuksessa muistutus tavaran vahingoittumisesta on tehtävä joko heti tavaraa vastaanotettaessa, jos vahingoittuminen on ulkoisesti havaittavissa ja muussa tapauksessa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta. Lautakunta katsoo, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa ainakin osa vaurioista olisi ollut ulkoisesti havaittavissa tavaraa vastaanotettaessa. Vaikka kyseessä onkin ollut monimuotoinen lähetys, olisivat ainakin pinnojen vääntyminen sekä sinkityksen vaurioituminen ollut todettavissa, mikäli tavaran ulkoinen tarkastus olisi vastaanotettaessa tehty riittävän laajasti.

 

Koska kirjallistakaan reklamaatiota ei ole tehty tiekuljetussopimuslain 40 a §:n edellyttämässä seitsemässä päivässä tavaran vastaanottamisesta, lausunnonpyytäjä on menettänyt kannevaltansa myös niiden vaurioiden osalta, jotka eivät ole tavaraa vastaanotettaessa olleet ulkoisesti havaittavissa.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen sekä varajäsen

Kivikoski. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA