Tapahtumatiedot

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan U.J. (syntynyt 20.8.1952) oli kuulunut 11.8.1971 alkaneen työsuhteensa perusteella alun perin työnantajansa (L Oy) eläkesäätiön toimintapiiriin. Sen perusteella hän oli oikeutettu lakisääteisen työeläkkeen ohella työnantajan lisäeläkkeeseen. Yrityskauppaan liittyneen työnantajan eläkesäätiön osittaisen purkamisen yhteydessä U.J:lle eläkesäätiössä kertynyt eläketurva oli vakuutettu 1.1.1989 vapaakirjana työeläkeyhtiössä (vakuutus A). Eläkeikä oli 60 vuotta ja 29.3.1989 päivätyn ilmoituksen mukaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen vapaakirjamäärä oli 488,91 mk/kk.

Työnantaja (nyt T Oyj) oli myös jatkanut U.J:n lisäeläketurvaa erillisellä ryhmäeläkevakuutuksella (vakuutus B). Vakuutussopimuksen mukaan täyden kokonaiseläkkeen määrä 60 vuoden eläkeiässä oli yhdessä muun muassa TEL:n mukaisen peruseläkkeen ja edellä kuvatun vapaakirjaeläkkeen kanssa 50 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Tähän lisäeläkkeeseen ei vakuutussopimuksen ehtojen mukaan sisältynyt vapaakirjaoikeutta eli työntekijä menetti lisäeläkeoikeutensa, jos hänen työsuhteensa päättyi ennen eläkeikää. Asiakirjojen mukaan U.J:n työsuhde olikin merkitty Eläketurvakeskuksen rekisteriin päättyneeksi 28.3.1990. Tämä oli myöhemmän selvityksen mukaan johtunut siitä, että U.J. oli tuolloin jäänyt äitiyslomalle ja palannut työhön vasta 1.5.1993 eli sen jälkeen, kun hänen lapsensa oli täyttänyt kolme vuotta.

U.J:n palattua työhön 1.5.1993 hänet oli liitetty työnantajan silloiseen TEL-lisäeläkevakuutukseen (vakuutus C). Tämän vakuutuksen eläkeikä oli 65 vuotta ja täyden 360 kuukauden palveluajan perusteella ansaitun kokonaiseläkkeen tavoitetaso 60 % eläkepalkasta.

Kaikki edellä mainitut vakuutukset oli myöhemmin siirretty henkivakuutusyhtiön vastuulle. U.J. oli pyytänyt alkuvuodesta 2012 henkivakuutusyhtiöltä selvitystä eläkeoikeudestaan, koska hän oli täyttämässä 60 vuotta ja halusi jäädä tuolloin eläkkeelle. Asian selvittelyn yhteydessä todettiin, että U.J:n työsuhde oli virheellisesti katkaistu 28.3.1990 ja vakuutus B oikaistiin katkeamatta voimassa olleeksi.

Henkivakuutusyhtiö on antanut U.J:n tulevasta eläkkeestä 28.5.2012 päivätyn arviolaskelman. Sen mukaan laskettaessa U.J:n lisäeläkettä vakuutusten A ja B perusteella olisi 50 %:n eläketason mukainen kokonaiseläke 2 070,25 euron eläkepalkasta ollut 1 035,13 euroa kuukaudessa vuoden 2012 indeksitasossa. Lisäeläkkeen määräksi vakuutusyhtiö ilmoitti arviolta 149,76 euroa kuukaudessa.

U.J. on hakenut vanhuuseläkettä 60 vuoden iässä 1.9.2012 alkaen. Henkivakuutusyhtiön 12.9.2012 antaman lisäeläkepäätöksen mukaan vakuutuksen A mukaisen lisäeläkkeen määrä oli 122,77 euroa kuukaudessa vuoden 2012 indeksitasossa. Päätöksellä 13.9.2012 henkivakuutusyhtiö ilmoitti vakuutukseen B perustuvan lisäeläkkeen määräksi 29,59 euroa kuukaudessa vuoden 2012 indeksitasossa.

Asiakkaan valitus

U.J. vaatii, että hänen täyden kokonaiseläkkeensä tulee olla 60 prosenttia eläkepalkasta. Eläke on vakuutusyhtiön 13.9.2012 päivätyssä eläkelaskelmassa ilmoitettu vain 50 prosentiksi eläkepalkasta eikä 60 prosentiksi, kuten hänen työtovereillaan, jotka ovat työskennellet samassa työtehtävässä samalla työnkuvalla ja yhtä pitkään kuin hän. U.J. vaatii myös saada tietää, millä perusteella hänet on sijoitettu vapaakirjan (vakuutus A) osalta toimihenkilöiden vakuutusryhmään, vaikka hän oli työskennellyt varastotyöntekijänä. Jos hänet on sijoitettu väärään lisäeläkeryhmään, on asia korjattava.

Perusteluinaan U.J. on todennut kuuluneensa työnantajan toimihenkilöiden eläkesäätiön piiriin ja saaneensa vapaakirjan. Vuoden 1989 fuusion jälkeen hänet oli jatkovakuutettu lisäeläkeryhmässä, jossa täysi kokonaiseläke eli lakisääteinen ja lisäeläke yhdessä ovat 50 prosenttia eläkepalkasta. Hänelle ei ole annettu tietoa siitä, miksi hän oli kuulunut toimihenkilöiden eläkesäätiön piiriin, vaikka hän oli toiminut varastontyöntekijänä eikä toimihenkilönä. Eläkesäätiölain 49 a §:n mukaan hänelle olisi kuulunut antaa tiedoksi eläkesäätiön säännöt.

U.J. on kertonut joutuneensa selvittämään eläkeasiaa kauan, koska hän oli vahingossa jäänyt pois lisäeläkevakuutuksesta hoitovapaansa aikana. Väärinkäsityksen vuoksi hänelle oli tiedotettu, ettei hän voisi jäädä eläkkeelle 60-vuotiaana. Hänelle ei ollut tiedotettu muun muassa työnantajan fuusioitumisesta eikä siitä, miten se oli vaikuttanut hänen lisäeläkkeeseensä, joten eläkesäätiölain 49 a §:ä on laiminlyöty.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut maksavansa eläkettä U.J:lle sopimusehtojen mukaisesti.

U.J:lle on 1.1.1989 vakuutettu silloisen työnantajan toimihenkilöiden eläkesäätiön varoilla eläkevapaakirja. Eläkesäätiöstä on sen osittaisen purun yhteydessä vakuutettu työnantajan purkuhetkellä ollut eläkevastuu. Tästä vakuutuksesta U.J. on saanut vapaakirjatulosteen (vakuutus A).

Toisella vakuutuksella (vakuutus B) vakuutettuna henkilöryhmänä ovat olleet työnantajan palveluksessa olleet toimihenkilöiden eläkesäätiön piiristä 1.1.1989 siirtyneet henkilöt. Vakuutuksen henkilöpiiri on suljettu, eikä siihen ole otettu uusia vakuutettuja. Vakuutuksen turva on jatkanut työnantajan toimihenkilöiden eläkesäätiön turvaa. Naisten eläkeikä on 60 vuotta ja täyden kokonaiseläkkeen tavoitetaso on 50 % eläkepalkasta. Vakuutuksessa vakuutettiin täyden tavoitelisäeläkkeen ja eläkesäätiön varoilla kustannetun osuuden erotus.

Vakuutussopimuksen mukaisesti vakuutetulla ei ollut oikeutta vapaakirjaeläkkeeseen, mikäli hänen työsuhteensa päättyi muutoin kuin vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen. U.J:n työsuhde oli merkitty päättyneeksi 28.3.1990 Eläketurvakeskuksen työsuhderekisteriin. Tuolloin tämä lisäeläkevakuutus oli hänen osaltaan päättynyt, eikä hänellä ollut oikeutta eläkevapaakirjaan.

Kun U.J. oli palannut työnantajan palvelukseen 1.5.1993, hänet oli liitetty TEL-lisäeläkevakuutukseen, jossa eläkeikä on ollut 65 vuotta ja täyden kokonaiseläkkeen tavoitetaso on 60 % eläkepalkasta. Myös tämän vakuutuksen turva oli 1.1.2000 alkaen vakuutettu henkivakuutusyhtiössä (vakuutus C). Vakuutuksessa U.J:n eläkeikä oli ollut 65 v ja täyden kokonaiseläkkeen tavoitetaso 60 % eläkepalkasta, jos eläkkeeseen oikeuttavaa palveluaikaa olisi vähintään 360 kuukautta ja työsuhde jatkuisi tämän sopimuksen mukaiseen eläkeikään asti. Vakuutuksessa C eläkkeeseen oikeuttava palveluaika oli laskettu 1.5.1993 lukien, joten U.J:lle eläkkeeseen oikeuttavaa palveluaikaa työsuhteen alusta 65 vuoden ikään olisi tullut 291 kuukautta. Vakuutuksen hoidossa oli arvioitu, että mikäli U.J:n työsuhde olisi jatkunut 65-vuotiaaksi, hänen lakisääteinen eläkkeensä ja jo ansaitut lisäeläkkeet olisivat olleet 60 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta, joten tässä vakuutuksessa vakuutettavan vanhuuseläkkeen määrä on ollut 0 euroa/kk.

Kun 60 vuoden ikä oli lähestynyt, U.J:n eläkeikää ja lisäeläkevakuuttamista oli alettu hänen pyynnöstään selvittää. Työnantaja on ilmoittanut, että koska U.J:n työoikeudellinen työsuhde oli jatkunut katkeamatta, vakuuttaminen tuli oikaista niin, että vakuutus B jatkui katkeamatta. Korjaus tehtiin ja U.J:lle on myönnetty vakuutuksen B mukainen eläke.

Vakuutusyhtiön mukaan kyseiset lisäeläkevakuutukset ovat olleet suljettuja, eli niihin ovat kuuluneet vain entisen eläkesäätiön piiriin kuuluneet työntekijät. Vakuutusyhtiö on todennut, että se (silloinen työeläkeyhtiö) ei ollut tutkinut, miksi kukin työntekijä oli vakuutukseen kuulunut, vaan tiedot henkilöistä ja heille kohdistettavista eläkesäätiöstä siirtyvistä varoista oli saatu eläkesäätiöltä. Eläkesäätiön lisäeläketurvan jatkovakuutus oli tehty niille henkilöille, jotka kuuluivat eläkesäätiöön ja joiden työsuhde jatkui 1.1.1989. Vakuutuksessa ei seurattu vakuutettujen toimenkuvia eli vakuutuksesta ei poistettu, vaikka vakuutettu ei enää olisi toiminut toimihenkilönä. Vakuutukseen ei liitetty uusia vakuutettuja.

Tietojen antamisen osalta vakuutusyhtiö on kertonut, että U.J. oli aikoinaan vakuutettu työnantajan toimihenkilöiden eläkesäätiössä. Osittaisen eläkesäätiön purun yhteydessä hän oli saanut eläkevapaakirjan, jossa on todettu, että hän on ollut toimihenkilöiden eläkesäätiössä vakuutettu. Henkivakuutusyhtiön tiedossa ei ole, minkälaista tietoa U.J. on eläkesäätiön aikana saanut. Eläkesäätiölakiin tiedonantomääräykset ovat tulleet vasta vuoden 1989 jälkeen. Toimihenkilöiden eläkesäätiön turvaa jatkavassa vakuutuksessa ei ole ollut vapaakirjaoikeutta. Koska U.J:n lisävakuutus oli katkennut 1990, ei hän ollut saanut vakuutusyhtiöltä tietoa tästä lisäeläkevakuutuksesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensisijaisesti kyse siitä, onko 60-vuotiaana vanhuuseläkkeelle jääneellä U.J:lla oikeus saada vakuutusyhtiön hänelle myöntämän 50 prosentin tasoisen vanhuuseläkkeen sijasta 60 prosentin tason mukainen kokonaiseläke eläkepalkasta laskettuna. Lisäksi U.J. on katsonut, että asiassa on hänen osaltaan laiminlyöty eläkesäätiölain 49 a §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta, ja pyytänyt tarkistamaan, onko hän ollut sijoitettuna oikeaan eläkeryhmään.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Eläkesäätiölain 1.7.2003 voimaan tulleen 49 a §:n (421/2003) mukaan A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston on kohtuullisin väliajoin saatettava tiedoksi toimintapiiriinsä kuuluville muille kuin eläkkeen tai muun etuuden saajille eläkesäätiön säännöt, joista käy ilmi heidän eläkeoikeuksiensa laajuus ja järjestelmään liittyvät valintamahdollisuudet. Samalla mainituille toimintapiiriin kuuluville on toimitettava tiedot heidän käytettävissään olevista oikeusturvakeinoista.

Eläkesäätiölain 1.6.2006 voimaan tulleen 49 a §:n (156/2005) 1 momentin mukaan A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston on annettava toimintapiiriinsä kuuluville ja vapaakirjan saaneille henkilöille sekä tarvittaessa heidän edustajilleen tiedoksi eläkesäätiön säännöt, joista käy ilmi heidän eläkeoikeuksiensa laajuus, etuuksien saamiseen liittyvät edellytykset ja valintamahdollisuudet sekä kohtuullisen ajan kuluessa olennaiset tiedot eläkejärjestelmän sääntöihin tehdyistä muutoksista.

49 a §:n 2 momentin mukaan A-eläkesäätiön ja AB-eläkesäätiön A-osaston on annettava toimintapiiriinsä kuuluville ja vapaakirjan saaneille henkilöille vuosittain selvitys taloudellisesta tilanteestaan.

49 a §:n 3 momentin mukaan kunkin eläkkeensaajan on saatava eläkkeelle jäädessään tai muiden etuuksien erääntyessä yksityiskohtaiset tiedot niistä eläke- ja muista etuuksista, joihin hän on oikeutettu. Lisäksi kunkin eläkkeensaajan ja tarvittaessa hänen edustajansa on saatava kohtuullisen ajan kuluessa tieto eläkejärjestelmän sääntöihin tehdyistä olennaisista muutoksista.

Vakuutussopimuslain ryhmävakuutusta koskevan 76 §:n 1 momentin mukaan, jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla.

Vakuutussopimuslain 76 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

U.J:n vapaakirjaeläkettä koskeva sopimus

U.J:n työnantajan ja silloisen eläkevakuutusyhtiön välisen 30.3.1989 päivätyn ja 1.1.1989 alkaen voimaan tulleen vakuutussopimuksen kohdan 4 mukaan vakuutuksella on vakuutettu työnantajan toimihenkilöiden eläkesäätiön piiriin 31.12.1988 kuuluneet työnantajan toimihenkilöt sekä säätiön eläkettä 31.12.1988 saaneet henkilöt, jotka on mainittu sopimuksen liitteessä.

Sopimuksen kohdan 5 mukaan vakuutetut eläkkeet ovat vastaisia vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä alkaneita vanhuuseläkkeitä. Eläkkeiden määrät ovat tämän vakuutussopimuksen liitteessä. Sopimuksen kohdan 6 mukaan eläkeikä on 60 vuotta naisilla ja 65 vuotta miehillä.

U.J:n eläkettä 1.1.1989 alkaen koskeva sopimus

U.J:n työnantajan ja silloisen eläkevakuutusyhtiön välisen 27.10.1989 päivätyn ja 1.1.1989 alkaen voimaan tulleen vakuutussopimuksen kohdan 2 mukaan vakuutettuun ryhmään kuuluvat vakuutuksenottajan palveluksessa olevat toimihenkilöiden eläkesäätiön piiristä 1.1.1989 siirtyneet henkilöt. Vakuutetut henkilöt on jaettu seuraaviin eläkeryhmiin:

Eläkeryhmä 01: Miehet, paitsi autonkuljettajat

Eläkeryhmä 02: Naiset ja autonkuljettajat.

Vakuutussopimuksen kohdan 4 mukaan vapaamuotoisessa työeläkevakuutuksessa eläkeikä on 65 vuotta eläkeryhmässä 01 ja 60 vuotta eläkeryhmässä 02.

Vakuutussopimuksen kohdan 8 vanhuuseläkettä koskevan määräyksen mukaan täysi lisäeläke lasketaan eläkeryhmässä 02 niin, että lisäeläkkeen ja samaan työsuhteeseen perustuvan 60 vuoden ikään mennessä ansaitun, TEL:n mukaisen peruseläkkeen sekä sopimuksen liitteessä mainitun työnantajan toimihenkilöiden eläkesäätiön vastuunsiirrossa 1.1.1989 syntyneen vapaamuotoisen vapaakirjaeläkkeen sekä yllä mainitun vapaamuotoisen vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen yhdessä muodostama täysi kokonaiseläke on 50 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta.

Asian arviointi

U.J:n oikeus nyt kysymyksessä oleviin lisäeläkkeisiin perustuu hänen työnantajansa ja henkivakuutusyhtiön välillä vuonna 1989 tehtyihin ja sittemmin eräiltä osin muutettuihin ryhmäeläkevakuutussopimuksiin. Vakuutuslautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan U.J:n oikeus jo 60 vuoden iästä maksettavaan vanhuuseläkkeen lisäeläkkeeseen oli alun perin perustunut hänen kuulumiseensa työnantajansa 31.12.1988 puretun toimihenkilöiden eläkesäätiön toimintapiiriin. Eläkesäätiön purkamisen yhteydessä U.J:n lisäeläketurvaa on jatkettu edellä mainituilla kahdella eri ryhmäeläkevakuutussopimuksella.

Ensimmäisellä kertamaksuisella vakuutuksella on vakuutettu vapaakirjaeläkkeenä se lisäeläketurvan määrä, joka U.J:lle oli ehtinyt 31.12.1988 mennessä karttua työnantajan eläkesäätiön toimintapiirissä hänen 11.8.1971 alkaneen työsuhteensa perusteella. Tämän vakuutuksen osalta vakuutusyhtiö on antanut U.J:lle 12.9.2012 päivätyn eläkepäätöksen. Toisella ryhmäeläkevakuutuksella on jatkettu eläkesäätiön sääntöjen mukaisen lisäeläketurvan kartuttamista eläkesäätiön purkamisen jälkeisellä ajalla eli 1.1.1989 lukien. Tämän vakuutuksen osalta vakuutusyhtiö on antanut U.J:lle 13.9.2012 päivätyn eläkepäätöksen.

Viimeksi mainitun vakuutussopimuksen sopimusehtojen kohdan 8 vanhuuseläkettä koskevasta määräyksestä ilmenee, että molempien edellä mainittujen vakuutussopimusten mukaan U.J:n eläkeikä on ollut 60 vuotta ja vakuutuksenottajana olevan työnantajan työsuhteeseen perustuvien TEL-eläkkeenä ja lisäeläkkeinä maksettavan täyden vanhuuseläkkeen määrä 50 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Näin ollen vakuutusyhtiön päätös maksaa U.J:lle vanhuuseläkettä 50 prosentin kokonaiseläketason perusteella laskettuna on ollut U.J:n, joka asiakirjojen perusteella koko työuransa ajan on ollut saman eläkejärjestelyn piirissä, hyväksi voimassa olleisiin vakuutussopimuksiin sovellettavien ehtojen mukainen.

U.J:n vaatimaa 60 prosentin mukaista kokonaiseläketasoa on sovellettu siinä ryhmäeläkevakuutussopimuksessa, jonka piiriin U.J. oli virheellisesti liitetty 1.5.1993 hänen palattuaan hoitovapaalta. Tämän vakuutussopimuksen mukainen eläkeikä on vakuutusyhtiön selvityksen mukaan 65 vuotta, joten sen perusteella U.J:lle ei muutoinkaan olisi voitu myöntää lisäeläkettä jo 60 vuoden iästä alkavana.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että U.J:n virheellinen liittäminen viimeksi mainittuun vakuutukseen oli johtunut siitä, että U.J. oli ollut 28.3.1990 alkaen äitiyslomalla ja hoitovapaalla yli kolmen vuoden ajan. Tämän vuoksi U.J:n työsuhde oli merkitty päättyneeksi Eläketurvakeskuksen rekisteriin ja myös 1.1.1989 alkanut ryhmäeläkevakuutus oli merkitty vakuutusyhtiössä U.J:n osalta päättyneeksi 28.3.1990. Työnantajan suostumuksella mainittu virhe on kuitenkin oikaistu ja lisäeläke myönnetty U.J:lle 1.1.1989 alkaneen vakuutuksen perusteella jo 60 vuoden iässä. U.J. ei ole virheen johdosta siten menettänyt työnantajan hänelle ryhmävakuutuksella kustantamia lisäeläke-etuja.

Vakuutuslautakunta on ohjesääntönsä mukaan toimivaltainen käsittelemään vain vakuutussuhteeseen liittyviä lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevia erimielisyyksiä. Näin ollen lautakunta voi käsitellä asiaa vain siltä osin, kuin se koskee henkivakuutusyhtiöllä edellä mainittujen ryhmäeläkevakuutussopimusten perusteella olevaa suoritusvelvollisuutta. Lautakunta ei sen sijaan anna ratkaisusuositusta siltä osin kuin asiassa mahdollisesti olisi kyse siitä, millaisen muun lisäeläkejärjestelyn piiriin U.J. olisi tullut työsuhteensa perusteella liittää, ja mitä U.J:n työsuhteeseen kuuluvista eläke-eduista oli sovittu tai olisi tullut sopia hänen ja hänen työnantajansa välillä.

Muilta osin lautakunta toteaa vielä U.J:n valituksen johdosta, että nyt kysymyksessä oleviin 1.1.1989 alkaen voimassa olleisiin ryhmäeläkevakuutuksiin ei sovelleta eläkesäätiölakia. Lisäksi U.J:n viittaama eläkesäätiölain 49 a § on tullut voimaan vasta 1.7.2003 ja muutettuna 1.6.2006 lukien. Sen sijaan asiaan on sovellettava vakuutussopimuslain ryhmävakuutusta koskevaa 76 §:ä.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen perusteella on ilmeistä, että U.J:n tiedot lisäeläketurvan laajuudesta ja eläkkeen saamisen edellytyksistä ovat olleet puutteelliset. Vakuutusyhtiö on myöntänyt, ettei U.J:lle ollut annettu tietoja 1.1.1989 alkaen voimassa olleesta ryhmäeläkevakuutuksesta. Tietojen antamatta jäämisen on kuitenkin lautakunnan edellä selostaman mukaisesti selvitetty johtuneen tässä tapauksessa siitä, että vakuutus oli merkitty U.J:n osalta kokonaan päättyneeksi. Tämä virhe oli johtunut vakuutusyhtiöstä riippumattomasta syystä. Määräysvalta ja velvollisuus huolehtia vakuutuksen voimassa pitämisestä sekä siitä, ketkä työntekijät ovat vakuutettuina, kuuluu ensisijaisesti vakuutuksenottajana olevalle työnantajalle.

Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole tällä perusteella velvollinen maksamaan U.J:lle enempää eläkettä kuin hänen hyväkseen voimassa olleista ryhmäeläkevakuutussopimuksista johtuu. Lautakunnan edellä selvittämistä syistä asiassa ei myöskään ole ilmennyt syytä epäillä, että U.J. olisi miltään osin jäänyt ilman niitä eläke-etuja, joihin hän on työnantajansa tekemien ryhmäeläkevakuutussopimusten ehtojen mukaan ollut oikeutettu.

Lopputulos

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön antamia eläkepäätöksiä asiaan sovellettavien ryhmäeläkevakuutussopimusten mukaisina.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rissanen

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Sibakov