Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjien osamaksulla ostama Kawasaki Ninja –moottoripyörä on rahoitusyhtiön asiakkailleen tarjoaman liikennekaskovakuutuksen kohteena. Rahoitusyhtiö on rekisteröity moottoripyörän omistajaksi ja lausunnonpyytäjät sen haltijoiksi. Osamaksusopimuksen ehtojen mukaan rahoitusyhtiö pysyy rahoittamansa ajoneuvon omistajana kunnes ostaja on maksanut ajoneuvon kokonaan. Rahoitusyhtiö vaatii, että sen rahoittamat ajoneuvot vakuutetaan. Rahoitusyhtiö laskuttaa liikennekaskovakuutuksen maksun lausunnonpyytäjiltä osamaksuerien yhteydessä.

Vakuutusyhtiö muutti liikennekaskovakuutukseen sisältyvän autovakuutuksen ehtoja 1.4.2005 lukien mm. siten, että vakuutuksesta ei ehtojen mukaan enää korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajettaessa moottoriradalla.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjät ovat tyytymättömiä siihen, että vakuutusyhtiö on yksipuolisesti ilman irtisanomismenettelyä muuttanut autovakuutuksen ehtoja siten, että moottoriradalla sattuneita vahinkoja ei enää korvata.

Ehtomuutokset jaetaan kahteen ryhmään: ilmoitusmenettelyyn perustuviin ja irtisanomismenettelyä vaativiin muutoksiin. Vakuutussopimuslain 19 §:n mukaisissa muutoksissa ilmoitusmenettely on riittävä. Muut muutokset sekä voimakkaasti markkinoidun edun poistaminen vakuutuksesta edellyttävät aina irtisanomismenettelyä. Vakuutuksenantajan on tällöin suoritettava irtisanominen kirjallisesti viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä.

Vakuutussopimuslain 19 §:n mukaan jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksuja ja muita sopimusehtoja. Tämän vakuutusyhtiön autovakuutusehtojen kohdassa 15.3. on lain 19 §:n tarkoittamalla tavalla lueteltu yksilöidyiksi perusteiksi vakuutusehtojen, -maksujen ja muiden sopimusehtojen muuttamiseksi seuraavat tilanteet: uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomaisen määräys sekä ennalta arvaamaton olosuhteiden muutos (esim. kansainvälinen kriisi, poikkeuksellinen luonnontapahtuma, suuronnettomuus). Nyt puheena oleva moottorirata-ajoa koskeva ehtomuutos ei kuitenkaan johdu mistään näistä ehdoissa luetelluista tilanteista, joten tällä perusteella vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta muuttaa vakuutusehtoja yksipuolisesti vakuutuskauden vaihtuessa.

Vakuutussopimuslain 19 §:n mukaan vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Vakuutuslautakunnan lausunnon VKL 699/97 mukaan autovakuutukseen sisältyvän varkausvakuutuksen voimassaoloalueen rajoittamista siten, että vakuutus ei ollut enää voimassa entisen Neuvostoliiton alueella, Puolassa tai Albaniassa, ei voitu pitää vakuutussopimuslain 19 §:n tarkoittamana vähäisenä ehtomuutoksena, jolla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Lausunnonpyytäjien mukaan moottoripyörillä käydään yleisesti harjoittelemassa ajotaitoja moottoriradoilla. Tällainen ajoharjoittelu kuuluu jokaisen vastuullisen motoristin jokavuotiseen ohjelmaan, sillä väistö- ja jarrutusharjoituksia on välttämätöntä tehdä ajotaidon ylläpitämiseksi ja vahingon välttämiseksi tositilanteessa. Lisäksi nyt kyseessä olevan kaltaisilla urheilullisilla pyörillä käydään ajamassa radalla muutenkin. Kyseessä ei ole kilpa-ajo tms. vaan ajo pienissä ryhmissä harrastuspohjalta kukin omien taitojensa mukaan. Lausunnonpyytäjät ovat osittain tätä harrastustaan silmällä pitäen valinneet pyöräkseen urheilullisen pyörän ja hankkineet erikseen rata-ajoon sopivat turvalliset ajovarusteet. He ovat myös vakuutusta ottaessaan tarkistaneet erikseen sen voimassaolon ajettaessa radalla.

Tällaista ehtomuutosta, joka käytännössä estää moottoripyörän käytön radal­la, ei voi katsoa 19 §:n mukaiseksi vähäiseksi muutokseksi. Tällainen muutos edellyttäisi irtisanomismenettelyn käyttämistä. Vakuutuksenottajina lausunnonpyytäjät ovat lisäksi kuluttaja-ase­massa, jolloin vakuutussopimuslain säännökset ovat pakottavia.

Vakuutusyhtiön vastine

1.4.2005 alkaen voimassa olevien autovakuutusehtojen kohdan 24.7.11 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajettaessa moot­toriradalla tai yleiseltä liikenteeltä suljetulla alueella tai tieosuudella. Tämä ei kuitenkaan koske liikenneopettajan antamaa ajokortin saamisen edellyttämää ajokoulutusta.

Rahoitusyhtiön ja vakuutusyhtiön välisen vakuutussopimuksen (liikennekaskovakuutus) mukaan rahoitusyhtiö voi vakuuttaa omistamansa ajoneuvot, esim. yksityiskäyttöiset moottoripyörät, ko. sopimuksessa mainituin ehdoin tässä vakuutusyhtiössä. Sopimusta sovelletaan ajoneuvoon kun se on rekisteröity siten, että rahoitusyhtiö on merkitty ajoneuvon omistajaksi, muu henkilö ajoneuvon haltijaksi ja tämä vakuutusyhtiö liikennevakuutusyhtiöksi.

Tässä tapauksessa rahoitusyhtiö omistaa moottoripyörän, tämä vakuutusyhtiö on merkitty liikennevakuutusyhtiöksi ja lausunnonpyytäjä on merkitty haltijaksi. Tämän tapauksen moottoripyörä sisältyy siten yllä mainittuun sopimukseen ja on rahoitusyhtiön vakuuttama tässä vakuutusyhtiössä. Ostaja, tässä tapauksessa lausunnonpyytäjä, on ainoastaan ajoneuvon haltija.

Ko. vakuutus, johon muutokset on tehty, on siten solmittu rahoitusyhtiön ja vakuutusyhtiön välillä; rahoitusyhtiö on vakuutussopimuslain 2 § 1 mom. 4 kohdan mukainen vakuutuksenottaja. Lausunnonpyytäjät eivät ole solmineet vakuutussopimusta vakuutusyhtiön kanssa eivätkä muutoinkaan täytä vakuu­tussopimuslaissa säädettyä määritelmää siitä kenet on katsottava vakuutuksen­­ottajaksi. Lausunnonpyytäjät eivät siten ole vakuutuksenottajia.

Vakuutussopimuslain 19 § 2 mom. mukaan vakuutuksenottajalle on maksulipun yhteydessä lähetettävä ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on lisäksi mainittava että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Se, että vakuutuksenantajan ilmoi­tusvelvollisuus koskee ainoastaan vakuutuksenottajaa, ilmenee myös hallituksen esityksestä HE 114/1993.

Edellä mainitun rahoitusyhtiön ja vakuutusyhtiön välisen liikennekaskosopi­muksen mukaan autovakuutukseen sovelletaan kulloinkin voimassa olevia autovakuutuksen ehtoja. Tässä tapauksessa ehtomuutoksista on asianmukaisesti ilmoitettu vakuutuksenottajalle eli rahoitusyhtiölle. Koska vakuutuksen­ottajaan kohdistuva ilmoitusmenettely ei kuitenkaan ole lautakunnan käsitel­tävänä, ja koska lausunnonpyytäjillä ei ole puhevaltaa koskien sopimusta jonka osapuolia he eivät ole, vakuutusyhtiö ei pidä tarpeellisena lausua enem­pää vakuutussopimuslain 19 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan Vakuutuslautakunnassa käsiteltävänä oleva asia ei itse asiassa edes koske vakuutussopimuslain 19 § 2 momentin mukaista vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välistä ilmoitusvelvollisuutta, vaan vakuutussopimussuhteen ulkopuolisen tahon käsitystä siitä, että vakuutuksenantajalla olisi vakuutussopimuslaissa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta laajempi ilmoitusvelvollisuus (tätä ulkopuolista tahoa kohtaan).

Lausunnonpyytäjät katsovat, ettei vakuutusyhtiö ole täyttänyt vakuutussopimuslain 19 §:ssä säädettyä velvollisuutta koska se ei ole ilmoittanut lausunnonpyytäjille mm. irtisanomismahdollisuudesta. Mainitun lainkohdan mukaan vakuutuksenantajalla ei kuitenkaan edes ole velvollisuutta ilmoittaa muutoksista muille kuin vakuutuksenottajalle, ja koska lausunnonpyytäjät eivät ole vakuutuksenottajia, vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta ilmoittaa muutoksista heille. Tällöin lausunnonpyytäjien esittämä väite velvollisuuden täyttämisen puutteellisuudesta heitä kohtaan on irrelevantti.

Asiassa on lisäksi huomioitava että vakuutussopimuslain 19 § 2 momentissa säädetty ilmoitusvelvollisuus on täytettävä maksulipun lähettämisen yhteydessä. Koska lausunnonpyytäjät eivät ole vakuutuksenottajia, heille ei ole edes lähetetty maksulippua jonka yhteydessä muutoksista olisi voitu ilmoittaa. Lausunnonpyytäjille on lähetetty vakuutuskirja, mutta se ei ole maksulippu eikä täytä vakuutussopimuslaissa (11 § 3 mom.) säädettyä määritelmää siitä mikä on maksulippu. Vakuutuskirjasta ilmenee mm. tehdyt muutokset ja se, että kyseessä on rahoitusyhtiön liikennekaskon kaskovakuutus ja että rahoitusyhtiö laskuttaa vakuutusmaksun osamaksuerän tai leasingmaksun yhteydessä. Vakuutusyhtiö on lähettänyt vakuutuskirjan lausunnonpyytäjille jotta he olisivat tietoisia vakuutuskaudesta, vakuutusnumerosta, omavastuista ja ehtomuutoksista. Toimenpide ei kuitenkaan muuta heidän asemaansa vakuutuksenottajiksi. Vakuutuskirjan lähettäminen lausunnonpyytäjille ei siten synnytä heille mitään uusia oikeuksia tai aiheuta vakuutusyhtiölle vakuutussopimuslaista poikkeavia velvoitteita tai vastuita.

Lausunnonpyytäjät eivät edes voi irtisanoa ko. vakuutusta, vaan halutessaan vaihtaa vakuutusyhtiötä heidän on ilmoitettava siitä rahoitusyhtiölle, joka ilmoittaa tälle vakuutusyhtiölle, ettei ko. ajoneuvon enää tule sisältyä yhtiöiden väliseen vakuutussopimukseen. Lausunnonpyytäjien mahdollisuus vaihtaa vakuutusyhtiötä riippuu kuitenkin rahoitusyhtiöstä.

Lausunnonpyytäjien lisäkirje

Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että lausunnonpyytäjät eivät ole vakuu­tuksenottajia eikä heillä siten ole puhevaltaa ehtomuutosta koskevassa asiassa. Vakuutusyhtiö ei ole lainkaan ymmärtänyt, mistä valituksessa oli kyse. Lausunnonpyytäjät eivät ole valittaneet siitä, että vakuutusyhtiö ei olisi täyttänyt ilmoitusvelvollisuuttaan, vaan siitä, että tämänkaltaista muutosta ei voi tehdä vain ilmoittamalla muutoksesta. Vakuutuksenantajan on irtisanot­tava vakuutus päättymään vakuutuskauden vaihtuessa ja tarjottava samalla uutta vakuutusta uusilla ehdoilla, jotta muutos olisi sitova.

Vakuutusyhtiön vakuutuskirjoissa ei ole mainintaa siitä, kuka on varsinainen vakuutuksenottaja. Päinvastoin vakuutuskirja antaa sellaisen kuvan, että se on osoitettu nimenomaisesti vakuutuksenottajalle, koska siinä on erikseen ilmoitettu maksun laskuttamisesta osamaksuerän tai leasingmaksun yhteydessä, ja rahoitusyhtiö on mainittu ainoastaan alareunassa ajoneuvon omistajana. Vakuutuskirjassa asiakasnumerona on lausunnonpyytäjän asiakasnumero. Vakuutuskirjassa tai sen saatteessa ei ole mainintaa siitä, että kyseessä on pelkkä "tiedonanto".

Lausunnonpyytäjille ei myöskään vakuutusta ottaessa kerrottu, että kyseessä onkin yksin rahoitusyhtiön ottama vakuutus, jossa lausunnonpyytäjillä ei olisi mitään puhevaltaa. Moottoripyörä olisi voitu vakuuttaa missä tahansa muussakin vakuutusyhtiössä tavanomaiseen tapaan, jolloin lausunnonpyytäjät olisivat itse olleet vakuutuksenottajia. Myyjä kuitenkin suositteli rahoitusyhtiön kautta otettavaa edullista vakuutusta. Ainoaksi eroksi muihin vakuutustapoihin hän kertoi laskutuksen, joka ei tapahdu vakuutusyhtiöstä suoraan vaan rahoitusyhtiön kautta osamaksuerien yhteydessä, sekä vakuutuksen jatkuvan voimassaolon.

Saatuaan ehtomuutoksesta tiedon lausunnonpyytäjät soittivat vakuutusyhtiöön ja kysyivät, kuka vakuutuksessa on vakuutuksenottaja ja koskeeko vakuutusehtojen kohdan 15.3 B poikkeus myös rahoitusyhtiön liikennekaskovakuutuksia. Puheluun vastannut asiakaspalvelija yhdisti puhelun autovakuutuskysymyksistä vastaavalle lakimiehelle, joka kertoi, että lausunnonpyytäjät ovat vakuutuksenottajia, vaikka kyseessä onkin tällainen rahoitus­yhtiön kautta otettava liikennekaskovakuutus. Hänen mukaansa myöskään vakuutusehtojen kohdan 15.3 B poikkeus ei voi tulla sovellettavaksi rahoitusyhtiön liikennekaskovakuutukseen, koska lausunnonpyytäjät ovat kuluttajia. Lausunnonpyytäjät soittivat vielä lautakuntakäsittelyvaiheessa vakuutusyhtiön asiakaspalveluun, jossa puheluun vastannut L.P. kertoi, että tämän vakuutuksen vakuutuksenottajana on lausunnonpyytäjä eikä rahoitusyhtiö.

Vakuutusyhtiö ei siis ilmeisesti itsekään tiedä kuka sen vakuutuksissa on vakuutuksenottajana. Jos tilanne on vakuutusyhtiössä todellakin näin epäselvä, se ei voi kuitenkaan koitua asiakkaan vahingoksi.

Lausunnonpyytäjät ovat ostaneet pyörän yhdessä, ja heidät on molemmat merkitty ajoneuvorekisteriin pyörän haltijoiksi. Vakuutusyhtiö on kuitenkin merkinnyt vain toisen lausunnonpyytäjän vakuutuksenottajaksi. Kuitenkin molemmilla lausunnonpyytäjillä on samanlainen intressi pyörän vakuutusasioissa, sillä esimerkiksi lunastustapauksessa rahoitusyhtiön osuuden ylittävä määrä tulisi suorittaa puoliksi heille molemmille. Joka tapauksessa ainakin toisella lausunnonpyytäjällä vakuutuksenottajana on valitusoikeus tätä vakuutusta koskevissa asioissa.

Lausunnonpyytäjät ottivat vakuutuksen ostaessaan ajoneuvon osamaksulla. Rahoitusyhtiö toimi kaupassa rahoittajana. Sen omistusoikeus ajoneuvoon perustuu yksin rahoitussopimukseen liittyvään omistuksenpidätykseen. Ajoneuvon omistaja- tai haltijasuhteilla ei liene merkitystä sen suhteen, kenet on katsottava vakuutuksenottajaksi. Liikennevakuutuslain vakuuttamis­velvol­li­suus koskee sekä ajoneuvon omistajaa että haltijaa, ja pääsääntöisesti vakuu­tukset tehdään haltijan, ei omistajan, nimiin. Myös kaskovakuutukset tehdään samojen periaatteiden mukaisesti. Rahoitusyhtiöiden omistuksenpidätysehdoin rahoittamat ja omistamat ajoneuvot vakuutetaan pääasiassa kuten muutkin ajoneuvot eli haltijan nimiin. Tämä on myös vakuutus­yhtiöiden kannalta paras tapa, koska ne voivat silloin toteuttaa asiakasvalintaa ja riskienhallintaansa mm. vakuutusrikollisuuden välttämiseksi.

Vakuutusyhtiö perustelee vastineessaan kantaansa myös sillä, että lausunnonpyytäjät eivät voi irtisanoa vakuutusta halutessaan, vaan he tarvitsevat siihen rahoitusyhtiön suostumuksen. Tilanne on kuitenkin sama kaikkien rahoitusyhtiöiden omistamien ja "normaalisti" vakuutettujen ajoneuvovakuutusten kohdalla: liikennevakuutuksen siirtäminen edellyttää muutoksen rekis­teröimistä, johon haltija tarvitsee omistajan hallussa olevan ilmoitusosan. Koska liikennekaskovakuutus sisältää myös lakisääteisen liikennevakuutuksen, on luonnollista, etteivät lausunnonpyytäjät voi irtisanoa ja siirtää vakuutusta ilman rahoitusyhtiön myötävaikutusta.

Liikennekaskovakuutustuote perustuu ilmeisesti kustannustehokkuuteen: ajo­neuvon ostaja voi maksaa osamaksu- ja vakuutusmaksun samalla laskulla, vakuutuksenantaja kerää keskitetysti maksut rahoitusyhtiöltä (mikä vähentää huomattavasti vakuutuksen käsittelykuluja), ja rahoitusyhtiö voi olla varma vakuutusturvansa voimassaolosta. Jos kyseessä olisi puhdas rahoitusyhtiön ja vakuutusyhtiön välinen sopimus, jossa ostajalla ei olisi lainkaan puhevaltaa, asia tulisi tehdä myyntitilanteessa erittäin selväksi.

Lainsäädännössä täytyy kai olla aukko, jos vakuutusyhtiöt voivat kiertää vakuutussopimuslain kuluttajia suojaamaan tarkoitettuja pykäliä tarjoamalla kuluttajille vakuutuksia toisen yrityksen kautta?

Vakuutusyhtiön lisävastine

Vakuutussopimuslain 2 § 1 mom. 4. kohdan mukaan vakuutuksenottajalla tarkoitetaan sitä, joka on tehnyt vakuutuksenantajan kanssa vakuutussopimuksen. Vakuutusyhtiö ja rahoitusyhtiö ovat 7.4.2003 sopineet rahoitusyhtiön omistamien osamaksusopimuksella rahoitettujen autojen vakuuttamisesta. Sopimuksen 1. kohdan mukaan rahoitusyhtiö voi vakuuttaa omistamansa ajo­neuvot sopimuksessa mainituin ehdoin. Sopimusta sovelletaan ajoneuvoon, kun se on rekisteröity siten, että rahoitusyhtiö on merkitty ajoneuvon omistajaksi, muu henkilö haltijaksi ja tämä vakuutusyhtiö liikennevakuutusyhtiöksi. Kysymyksessä on yksi vakuutussopimus, jolla rahoitusyhtiö on vakuuttanut useita tuhansia omistamiaan ajoneuvoja. Näiden ajoneuvojen haltijat ovat mainitun momentin 5. kohdan tarkoittamia vakuutettuja.

Kysymyksessä on ns. liikennekaskovakuutus, jota leasing- ja autorahoitus­alalla käytetään varsin yleisesti. Ehdottomana edellytyksenä liikennekaskovakuutuksen toimimiselle (mm. liikennevakuutuksen bonuksettomuus) on se, että leasing-/rahoitusyhtiö yksin solmii vakuutussopimuksen vakuutusyhti­ön kanssa. Mikäli ajoneuvon haltija olisi vakuutuksenottajana, olisi tähän sopi­mussuhteeseen sovellettava sosiaali- ja terveysministeriön antamaa ns. bonus­asetusta (11.6.2002/512). Tämä tekisi mm. mahdottomaksi sen, että ajoneuvon vakuutusmaksu säilyy samana osamaksuajan loppuun asti.

Lausunnonpyytäjän ja vakuutusyhtiön välillä ei siis ole minkäänlaista sopimussuhdetta. Vakuutusyhtiö ei ole koskaan saanut lausunnonpyytäjältä vakuutushakemusta, ei suoraan eikä yhtiön asiamiehen välityksellä.

Vakuutusyhtiö ei ole osapuolena rahoitusyhtiön ja ajoneuvon haltijan välisessä rahoitussopimuksessa. Tavalla, jolla rahoitusyhtiö ja haltija rahoitusneuvotteluiden yhteydessä keskenään sopivat ajoneuvon vakuuttamisesta, ei voi olla mitään merkitystä asiassa. Rahoitusyhtiö ei toimi vakuutusyhtiön asiamiehenä, eikä se näin ollen voi solmia vakuutussopimuksia vakuutusyhtiön puolesta. Vakuutusyhtiöllä ei muutenkaan ole mitään vastuuta rahoitusyhtiön tavasta kommunikoida asiakkaidensa kanssa.

Väitettä siitä, että vakuutusyhtiön asiakaspalvelu tai lakimies olisi ilmoittanut lausunnonpyytäjän olevan vakuutuksenottaja, ei ole näytetty toteen. Vakuutusyhtiö pitää sitä varsinkin lakimiehen osalta hyvin epätodennäköisenä. Vaikka asiakaspalvelija olisikin vahingossa antanut virheellisen vastauksen puhelimitse esitettyyn johdattelevaan kysymykseen, ei tämä ole voinut synnyttää lausunnonpyytäjälle uusia oikeuksia.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutussopimuslain 2 §:n mukaan tässä laissa tarkoitetaan:

1) henkilövakuutuksella vakuutusta, jonka kohteena on luonnollinen henkilö;

2) vahinkovakuutuksella vakuutusta, joka otetaan esinevahingon, vahingonkorvausvelvollisuuden tai muun varallisuusvahingon aiheuttaman menetyksen korvaamiseksi;

3) vakuutuksenantajalla sitä, joka myöntää vakuutuksia;

4) vakuutuksenottajalla sitä, joka on tehnyt vakuutuksenantajan kanssa vakuutussopimuksen; jos vakuutukseen perustuva oikeus luovutetaan, luovutuksensaajaan sovelletaan, mitä vakuutuksenottajasta säädetään;

5) vakuutetulla sitä, joka on henkilövakuutuksen kohteena tai jonka hyväksi vahinkovakuutus on voimassa; sekä

6) ryhmävakuutuksella vakuutusta, jossa vakuutettuina ovat tai voivat olla vakuutuksen ottamista koskevassa sopimuksessa (ryhmävakuutussopimus) mainitun ryhmän jäsenet.

Eläkevakuutusta pidetään tätä lakia sovellettaessa henkivakuutuksena.

Sellaista ryhmälle tarjottavaa vakuutusta, jossa vakuutetun on osittain tai kokonaan suoritettava vakuutusmaksu, ei tätä lakia sovellettaessa pidetä ryhmävakuutuksena.

Lain 62 §:n mukaan jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Vakuutussopimuslain 3 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske luottovakuutusta, elinkeinonharjoittajan ottamaa meri- tai muuta kuljetusvakuutusta eikä elinkeinonharjoittajan ottamaa vakuutusta, jonka kohteena on ilma-alus.

Lain 19 §:n mukaan jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Vakuutuksenantajan on lähetettävä maksulipun yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutuskauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

Tapaukseen sovellettavien autovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdassa 15.3 on määräyksiä sopimusehtojen muuttamisesta vakuutuskauden vaihtuessa:

A. Ilmoitusmenettely

Vakuutusyhtiöllä on jatkuvissa vakuutuksissa oikeus vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja, -maksua sekä muita sopimusehtoja.

Ehdot ja maksut

Vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa vakuutusehtoja, -maksua ja muita sopimusehtoja, kun perusteena on

- uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomaisen määräys

- ennalta arvaamaton olosuhteiden muutos (esim. kansainvälinen kriisi, poikkeuksellinen luonnontapahtuma, suuronnettomuus).

Vakuutusmaksu ja omavastuu

Vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa vakuutusmaksua ja/tai omavastuun euromäärää vakuutuksen korvausmenon muutosta vastaavasti. Vakuutusmaksun korotus voi kuitenkin olla enintään 15 % vuotuisesta vakuutusmaksusta.

Bonusoikeuksin myönnetyn autovakuutuksen maksusta annetaan maksualennusta vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Bonus pienenee vaunuvahinkovakuutuksesta suoritetun korvauksen johdosta sen mukaan kuin mainituissa perusteissa on erikseen määrätty.

Vakuutusturvan sisältö

Vakuutusyhtiöllä on lisäksi oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Jos vakuutusyhtiö tekee vakuutussopimukseen edellä kuvattuja muutoksia, vakuutusyhtiö lähettää maksuvaatimuksen yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoituksen siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa mainitaan, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutuskauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

B. Vakuutuksen irtisanomista edellyttävät muutokset

Jos vakuutusyhtiö muuttaa vakuutusehtoja, -maksuja tai muita sopimusehtoja muissa kuin edellä kohdassa A luetelluissa tapauksissa tai poistaa vakuutuksesta voimakkaasti markkinoidun edun, vakuutusyhtiön on irtisanottava vakuutus päättymään vakuutuskauden lopussa. Irtisanominen suoritetaan kirjallisesti viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä.

Poiketen siitä mitä A ja B kohdissa sanotaan, vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja, -maksua ja muita sopimusehtoja muilla kuin yllämainituilla perusteilla, mikäli vakuutuksenottaja ei ole kuluttaja tai sellainen elinkeinonharjoittaja, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutusyhtiön sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Jos vakuutusyhtiö tekee sellaisia muutoksia vakuutussopimukseen, menettely on sama kuin yllä A kohdassa.

Autovakuutuksen esinevakuutusosan ehtojen kohdan 24.7.11 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut ajettaessa moottoriradalla tai yleiseltä liikenteeltä suljetulla alueella tai tieosuudella. Tämä ei kuitenkaan koske liikenneopettajan antamaa ajokortin saamisen edellyttämää ajokoulutusta.

Selvityksen perusteella lausunnonpyytäjien moottoripyörällä olevaan liikennekaskovakuutukseen sisältyy yhtenä osana vakuutusyhtiön normaaliehtojen mukainen kaskovakuutus. Autovakuutusehtojen kohdan 24.7.11 mukainen rata-ajoa koskeva rajoitusehto on otettu vakuutukseen uutena rajoituksena 1.4.2005 alkaen. Selvityksen mukaan liikennekaskovakuutuksen perussopimus on solmittu vakuutusyhtiön ja rahoitusyhtiön välillä niin, että rahoitusyhtiö voi vakuutuksenottajana vakuuttaa ne omistuksessaan olevat ajoneuvot, joiden haltijana on ulkopuolinen henkilö ja joiden liikennevakuutusyhtiönä on nyt kyseessä oleva vakuutusyhtiö.

Vakuutusyhtiö ja rahoitusyhtiö voivat keskinäisessä suhteessaan pätevästi poiketa vakuutussopimuslain määräyksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, koska lain 3 §:n perusteella vakuutussopimuslaki ei ole pakottavaa oikeutta mm. suhteessa rahoitusyhtiön kaltaiseen vakuutuksen­ottajaan. Riitakysymyksenä tapauksessa on kuluttaja-osamaksuostajien asema: onko heitä pidettävä liikennekaskovakuutuksen vakuutuksenottajina, vai ovatko he vakuu­tusyhtiön näkemyksen mukaisesti pelkästään sopimussuhteen ulkopuolisia vakuutettuja rahoitusyhtiön ja vakuutusyhtiön välisessä vakuutussopimuksessa? Lausuntoa on pyydetty myös siitä, onko rata-ajoa koskevan rajoitusehdon lisääminen ns. ilmoitusmenettelyllä pätevä ehtomuutos.

Selvityksen mukaan rahoitusyhtiö tarjoaa asiakkailleen mahdollisuutta ottaa rahoituksella hankittuun ajoneuvoon nyt kyseessä oleva liikennekaskovakuutus. Asiakas voi valita, haluaako hän ostamaansa ajoneuvoon tällaisen liikennekaskovakuutuksen vai järjestääkö hän ajoneuvolle liikenne- ja kaskovakuutusturvan muualta. Asiakkaan kannalta liikennekaskovakuutuksen etuna on mm. se, että vakuutusmaksun maksaminen tapahtuu yksinkertaisesti osamaksulyhennyksen yhteydessä rahoitusyhtiön kautta.

Vakuutussopimuslain 2 §:n esitöissä (HE 114/1993 vp.) ryhmävakuutuksesta on todettu mm., että sillä tarkoitetaan vakuutusta, jossa vakuutettuna ovat tai voivat olla vakuutuksen ottamista koskevassa sopimuksessa mainitun henkilöryhmän jäsenet. Ryhmävakuutuksen ottamista koskevaa sopimusta kutsutaan säännöksessä ryhmävakuutussopimukseksi. Sen osapuolina ovat vakuutuksenantaja ja ryhmän puolesta toimiva taho, tavallisesti työnantaja, am­mattiliitto tai jonkin tilaisuuden järjestäjä. Ryhmävakuutus voi olla henkilö- tai vahinkovakuutus.

2 §:n 3 momentin mukaan ryhmävakuutuksena ei kuitenkaan pidetä ryhmälle tarjottavaa vakuutusta, jossa vakuutetun on mak­settava vakuutusmaksu tai sen osa. Esitöiden mukaan tällaista vakuutus­ta kutsutaan yleensä ryhmäetuvakuutukseksi, joka rinnastetaan yksilölliseen vakuutukseen, ja ryhmäetuvakuutuksen vakuutettu rinnastetaan yksilöllisen vakuutuksen vakuutuksenottajaan. Säännöksen soveltamisen kannalta on vaikutuksetonta, maksaako vakuutettu vakuutusmaksun vakuutuksenantajalle suoraan vai yhteisön välityksellä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kyseessä oleva liikennekaskovakuutus on asiallisesti ryhmälle (rahoitusyhtiön asiakkaille) tarjottu vakuutus, jossa vakuutetut eli osamaksuostajat maksavat saamastaan vakuutusturvasta. Vaikka liikennekaskovakuutuksen perussopimus on solmittu rahoitusyhtiön ja vakuutusyhtiön välillä, sopimukseen liittyy rahoitusyhtiön oma voimakas vakuuttamisintressi ja rahoitusyhtiö on merkitty sopimukseen vakuutuksenottajaksi, käytännössä kuitenkin jonkin tietyn ajoneuvon tuleminen tämän vakuutuksen kohteeksi edellyttää sitä, että osamaksuostaja valitsee ostamalleen ajoneuvolle tämän vakuutus­tuotteen ja maksaa siitä vakuutusmaksua. Käytännössä ostaja tällöin ottaa vakuutuksen.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että liikenne­kaskovakuutus on vakuutussopimuslain esitöissä tarkoitettu ryhmäetuvakuutus, jota esitöiden mukaan tulee käsitellä yksilöllisenä vakuutuksena. Vakuutetut, tässä tapauksessa ajoneuvon osamaksulla ostaneet lausunnonpyytäjät, rinnastetaan esitöiden mukaan yksilöllisen vakuutuksen vakuutuksenottajiin, jolloin vakuutussopimus­laki on heidän hyväkseen pakottavaa oikeutta.

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että vakuutussopimuslain 3 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimuslain säännökset ovat pakottavia muun vakuutetun kuin vakuutuksenottajan hyväksi. Vaikka siis lausunnonpyytäjiä pidettäisiinkin tässä tapauksessa vakuutusyhtiön näkemyksen mukaisesti pelkästään vakuu­tussopimussuhteen ulkopuolisina vakuutettuina, vakuutussopimuslaki on sil­loinkin heidän hyväkseen pakottavaa oikeutta.

Vakuutuslautakunta katsoo, että osa vakuutussopimuslain mukaista vakuutetun ja kuluttaja-vakuutuksenottajan suojaa on se, että jatkuvan vahinkovakuutuksen ehtoja voi vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vain lain 19 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti eikä tätä väljemmillä perusteilla. Vaikka siis vakuutusyhtiö ja rahoitusyhtiö keskinäisessä suhteessaan voivatkin poiketa vakuutussopimuslain vakuutusehtojen muuttamista koskevista määräyksistä, tämä ei lain 3 §:n mukaan saa koitua muun vakuutetun tai kuluttajan asemassa olevan vakuutuksen­ottajan vahingoksi. Tältä pohjalta käsillä olevassa tapauksessa arvioitavaksi tulee siis se, onko vakuutussopimuslain 19 §:n mukaan sallittua ottaa autovakuutukseen vakuutuskauden vaihtuessa ehtojen kohdan 24.7.11 mukainen moottorirata-ajoa koskeva uusi rajoitusehto ehtojen mukaista ilmoitusmenettelyä käyttäen.

Vakuutusehtojen kohdassa 15.3 on yksilöity ne perusteet, jotka oikeuttavat ehtojen muuttamiseen vakuutusta irtisanomatta. Nyt käsillä olevassa rata-ajoa koskevassa rajoitusehdossa ei ole kyse suuronnettomuuden, luonnonmullistuksen tms. taikka uuden lainsäädännön tai viranomaismääräyksen aiheuttamasta muutostarpeesta. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo myös, ettei kyseistä rajoitusehtoa voi pitää vain vähäisenä muutoksena, jolla ei olisi vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutussopimuslain 19 §:n mukaan moottorirata-ajoa koskevaa rajoitusehtoa ei voi ottaa osaksi liikennekaskovakuutusta ilmoitusmenettelyä käyttäen. Vakuutussopimuslain 3 §:n perusteella lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön autovakuutusehtoihinsa 1.4.2005 alkaen tekemä moottorirata-ajoa koskeva ehtomuutos on mitätön.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA