Haku

VKL 59/05

Tulosta

Asianumero: VKL 59/05 (2006)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 02.03.2006

Palvelujen tarjoajan vastuu Laskettelukeskuksen vastuu Rinnesääntöjen vastaisesti laskeneiden henkilöiden yhteentörmäys

J.H. (synt. 1982) laski 31.3.1994 vakuutuksenottajana olevan laskettelukeskuksen pujottelurinteen hissilinjaa pitkin syöksylaskua, kun linjan yli hyppäämässä ollut lumilautailija törmäsi häneen. Lumilauta osui J.H:ta päähän ja hän sai mm. aivoruhjevamman. 

Korvausta henkilövahingosta haettiin lumilautailija O.H:n vanhempien vastuuvakuutuksesta. Vakuutuslautakunta katsoi lausunnossaan 23.3.1995, että J.H:n oman myötävaikutuksen vuoksi O.H:n vastuuvakuutusyhtiöllä on oikeus vähentää ¼:n korvauksen määrästä.
 
J.H.n puolesta on sittemmin 10.2.2004 päivätyllä korvausvaatimuksella haettu korvausta myös vakuutuksenottajana olevan laskettelukeskuksen vastuuvakuutuksesta. Korvausvaatimusta perusteltiin sillä, että todistaja R.G:n mukaan vahingon sattuessa hissin valvoja oli ollut poissa 6–10 minuuttia. Tällöin kaksi poikaa alkoi heti laskea laudalla hissilinjan poikki. R.G. havaitsi myös, että J.H. ja toinen poika laskivat ainakin pari kertaa hissilinjaa alas. Kolmannella kerralla J.H. oli menossa hissillä ylös ja ilmeisesti rinteen puolivälissä näki, että hänen toverinsa oli jälleen laskemassa, jolloin J.H. irrottautui hissin kapulasta ja lähti laskemaan. R.G. jatkoi itse ylös asti ja hänen tarkoituksenaan oli mennä ilmoittamaan valvojalle, jotta tämä voisi kieltää poikia, mutta alas mennessään hän havaitsi onnettomuuden tapahtuneen.
 
Lausunnonpyytäjän asiamies katsoi, että vakuutuksenottajana oleva laskettelukeskus oli laiminlyönyt valvontavastuunsa. Suuriakin riskejä sisältävään harrastukseen liittyvää elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön huolellisuusvelvoite on korostuneen korkea. Nyt rinne on ilmeisesti ollut onnettomuushetkellä tai ainakin välittömästi tätä ennen täysin valvomatta. Mikäli valvoja olisi ollut paikalla, ei sääntöjenvastaiseen laskemiseen todennäköisesti olisi lainkaan ryhdytty ja vaarallisesti laskeneilta henkilöiltä olisi joka tapauksessa voitu evätä pääsy hissiin heti ensimmäisen virheellisen laskukerran jälkeen.
 
Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi, että tuottamuksen puuttuessa laskettelukeskus ei ole vastuussa J.H:lle aiheutuneista vahingoista. Tällöin korvausta ei voida maksaa vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö totesi, että J.H. oli ollut laskettelemassa kavereidensa kanssa ilman vanhempiensa läsnäoloa. Hän oli laskenut syöksylaskuasennossa ankkurihissin hissilinjaa pitkin alaspäin. Samaan aikaan oli O.H. laskenut lumilaudalla laskettelurinteessä alhaaltapäin katsottuna oikealta viistosti hissilinjaa kohti. O.H. oli hypännyt lumilaudalla hissilinjan reunasta hissilinjan yli. Tällöin lumilaudan kärki oli osunut hissilinjalla laskenutta J.H:ta päähän.
 
Laskettelupalvelujen toimitusehtojen mukaan kuluttaja on velvollinen käyttäytymään Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n julkaisemien erillisten hissi- ja rinnekäyttöä koskevien ohjeiden mukaisesti ja ottamaan huomioon laskettelukeskuksen paikalliset turvallisuusmääräykset ja –ohjeet. Laskettelu rinteillä tapahtuu kuluttajan omalla vastuulla. Vastuu voi olla myös kuluttajan holhoojalla. Kuluttajan velvollisuutena on päättää itse kykynsä käyttää laskettelupalveluita vallitsevissa rinne- ja sääolosuhteissa. Kuluttajan on sovitettava vauhtinsa omien taitojensa ja terveydentilansa mukaisesti ottaen huomioon rinne- ja sääolosuhteet sekä rinteellä olevat muut laskettelijat. Kuluttajan tulee tuntea lasketteluun kuuluvat, väistämisvelvollisuutta koskevat säännöt.
 
Yleisten rinnekäyttäytymisohjeiden mukaan laskettelijan tulee huomioida mm. seuraavat seikat;
-         Ota muut huomioon. Jokaisen laskettelijan tulee aina käyttäytyä niin, ettei aiheuta muille vaaraa tai uhkaa.
-         Säätele nopeus taitojesi mukaan. Jokaisen tulee tuntea oma nopeutensa ja taitonsa sekä soveltaa niitä sään ja rinteen mukaan.
-         Valitse reitti. Takaa tulevan laskettelijan on valittava reitti niin, ettei aiheuta toiselle vahinkoa. Nyrkkisääntö: ylhäältä tuleva on aina väistämisvelvollinen.
-         Noudata opasteita. Jokaisen laskijan tulee noudattaa hiihtokeskuksessa olevia opasteita.
-         Syöksylasku. Useimmissa rinteissä on syöksylasku kielletty. Syöksylasku on sallittu ainoastaan sille osoitetussa paikassa.
Hiihtohissiohjeiden mukaan mm. hissistä poisjääminen on sallittua ainoastaan merkityillä paikoilla.
 
Onnettomuusraportissa silloinen rinnepäällikkö J.S. kertoo, että vahingon sattuessa ankkurihissi oli suljettu vähäisestä laskettelijoiden lukumäärästä johtuen. Onnettomuus tapahtui 1. hissitolpan kohdalla. J.H. laski suoraan nousuladun suuntaisesti ns. syöksyasennossa nousulatua alas ja O.H. laski lumilaudalla ala-asemalta katsottuna oikeanpuoleista jyrkkää rinnettä vinottain kohti hissilinjaa. O.H. hyppäsi lumilaudalla hissilinjan ja rinteen välisestä pen­kereestä hissin nousuladulle, samanaikaisesti J.H. laski nousulatua alas ja törmäsi O.H:n lumilautaan tämän ollessa sillä hetkellä vielä ilmassa.
Kyseinen onnettomuuskohta on .täysin ennalta arvaamaton, koska hissilinja on erittäin jyrkkä ja laskettelu sitä pitkin jo sinänsä on erittäin vaarallista mm. hissitolppien takia. Kumpikaan osapuoli ei noudattanut tilanteessa rinnesääntöjä.
 
Todistaja R.G:n kanssa käydyn puhelinkeskustelun aikana ilmeni, että valvojan poistuessa hetkeksi olivat pojat heti alkaneet laskea vastoin sääntöjä. J.H:ta oli jopa muutamaan kertaan huomautettu tai kielletty toimimasta sääntöjenvastaisesti R.G:n toimesta, mutta tästä huolimatta poika oli jatkanut sääntöjenvastaista laskettelua. J.H. ei reagoinut kieltoihin. Paikalla olleet pojat olivat olleet ”ylivilkkaita”. Paikalla on ollut vahinkohetkellä rinteessä yleiset kielto-, varoitus- ja opastustaulut. Paikalla on ollut mm. ”Syöksylasku
kielletty” –kyltti. Valvoja oli omalla paikallaan, kun onnettomuus sattui. Hän soitti paikalle ambulanssin.
 
J.H:n äiti on kirjeessään 4.8.1994 maininnut, että rinnevalvoja oli valvontakopista ja rinteestä poissa ainakin neljän nousun ja laskun ajan. Hän lisää, että tapaturmaa ei olisi sattunut, jos valvoja olisi ollut paikalla, koska laskeminen hissilinjalla ja hyppääminen hissilinjan yli ei ole mahdollista valvojan ollessa paikalla. Tällöin valvoja ottaa kausilipun pois, jos sääntöjä ei noudateta.
 
FIS-säännöissä (yleiset rinnekäyttäytymisohjeet turvalliseen lasketteluun) mm. mainitaan, että yhteentörmäykset sattuvat usein, koska laskettelija tai lumilautailija tulee liian lujaa, ei hallitse enää laskua tai ei huomaa toisia. Laskettelijan tulee pystyä mm. pysähtymään ja kääntymään melko nopeasti. Säännöissä otetaan kantaa siihen, miten tulee käyttäytyä rinteessä ja kuinka tulee ottaa myös toiset huomioon. Säännöt ovat olleet voimassa vahinkohetkellä.
 
Vakuutusyhtiö totesi, että vahingon sattuessa molemmat laskijat olivat toimineet rinnesääntöjen vastaisesti. O.H. oli suorittanut hissilinjan ylityksen. Yleisesti hyväksytyn käytännön mukaan kyseessä on väärä laskettelutapa. On selvää, että molemmat vahingon osapuolet ovat rikkoneet sääntöjä. J.H. käytti laskemiseen koko ajan väylää, jossa laskeminen on luvatonta. On todennäköistä, että J.H. lähestyi törmäyskohtaa myös korkeammasta ja taaemmasta asemasta, minkä vuoksi hänellä olisi ollut väistämisvelvollisuus. Syöksylasku on aina kielletty paitsi suljetulla ko. tarkoitukseen varatulla alueella. Myös laskettelu nousuladulla on aina kielletty.
 
J.H:ta oli ennen onnettomuutta huomautettu toisen laskettelijan toimesta, mutta tästä huolimatta hän oli jatkanut sääntöjenvastaista laskettelua. Vahinkohetkellä rinteessä on ollut yleiset kielto-, varoitus- ja opastustaulut. Näissä mm. mainitaan, että syöksylasku on kielletty.
 
J.H. on laskenut hissilinjalla, joka on kaikissa tapauksissa kiellettyä, oli valvontaa hissillä tai ei. Laskettelusääntöjen mukaan myös aina ylhäältä tuleva on väistämisvelvollinen. Molemmat laskettelijat ovat lasketelleet sääntöjen vastaisesti. Selvitysten mukaan sääntöjenvastainen laskettelu alkoi heti, kun valvoja poistui hetkeksi valvontapaikastaan. Tällöin valvoja ei ole voinut mitenkään estää kyseisen vahingon syntymistä. Hiihtokeskus ei voi myöskään koko ajan valvoa laskettelijoita. Laskettelua varten on myös laadittu ohjeita, joita laskettelijoiden tulee noudattaa toiminnassaan.
 
Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoi, että laskettelukeskus ei ole toiminut kyseisessä asiassa tuottamuksellisesti. Jos laskettelijat olisivat lasketelleet kaikkien sääntöjen mukaisesti myös valvojan poistuessa hetkeksi paikaltaan, kyseistä vahinkoa ei olisi tapahtunut.

Lausuntopyyntö

Vahinkoa kärsineen puolesta on pyydetty lautakunnan lausuntoa siitä, onko laskettelukeskus vastuussa J.H:lle lasketteluturmassa aiheutuneista vahingoista ja myönteisessä tapauksessa korvauksen määrästä.
 
Tapahtuma-aikaan ankkurihisseistä alhaalta katsottuna oikeanpuoleinen oli ollut pysähdyksissä ja vasemmanpuoleinen toiminnassa. Valvoja oli poistunut paikalta ollen poissa ainakin noin kuusi ja enintään noin 10 minuuttia. Kaksi poikaa oli alkanut laskea heti laudalla oikeanpuoleisen hissilinjan poikki kahden alimmaisen tolpan välistä mennen toisen hissin lähtöpaikalle. Syynä poikien reitinvalintaan on ilmeisesti ollut se, että rinteestä tullen hissilinjan ja rinteen väliin on jäänyt hyppyri. Todistaja R.G. on havainnut myös, että J.H. ja toinen poika ovat laskeneet ainakin pari kertaa hissilinjaa alas. Kolmannella kerralla J.H. oli ollut menossa hissillä ylös ja ilmeisesti rinteen puolivälissä nähnyt, että hänen toverinsa oli jälleen laskemassa, jolloin J.H. oli irrottautunut hissin kapulasta ja lähtenyt laskemaan. R.G. oli itse jatkanut ylös asti ja hänen tarkoituksensa oli ollut mennä ilmoittamaan valvojalle, jotta tämä voisi kieltää poikia, mutta alas mennessään hän oli havainnut onnettomuuden jo tapahtuneen.
 
Lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan laskettelukeskuksen muut työntekijät olivat turmapäivänä lähteneet kotiin kello 16.00 ja ainoana henkilökuntaan kuuluvana oli paikalle jäänyt silloisen rinnepäällikön veli, joka oli turman sattuessa tauolla.
 
Korvausvaatimus laskettelukeskusta kohtaan perustuu siihen, että laskettelukeskus on laiminlyönyt valvontavastuunsa. Rinne oli onnettomuushetkellä tai ainakin välittömästi tätä ennen täysin valvomatta. Mikäli valvoja olisi ollut paikalla, ei sääntöjenvastaiseen laskemiseen todennäköisesti olisi lainkaan ryhdytty ja vaarallisesti laskeneilta henkilöiltä olisi joka tapauksessa voitu evätä pääsy hissiin heti ensimmäisen virheellisen laskukerran jälkeen. Valvojan paikallaolo olisi siten estänyt turman. Laskettelukeskuksen tai sen edustajien tiedossa on täytynyt olla, että rinteessä on myös nuoria henkilöitä ja lapsia. On ollut täysin ennalta arvattavaa, että nämä ryhtyvät laskemaan kielletyllä ja vaarallisella tavalla, kun rinne jätetään valvomatta. Onnettomuuden tapahtuminen on siten ollut ennalta arvattavissa. Asiassa ei ole merkitystä sillä, onko onnettomuuden tarkka tapahtumapaikka ollut vakuutusyhtiön päätöksessä väitetyllä tavoin ennalta arvaamaton.
 
Suuriakin riskejä sisältävään harrastukseen liittyvää elinkeinotoimintaa harjoittava yhtiö on ollut velvollinen järjestämään rinteiden riittävän valvonnan, minkä velvollisuuden se on nyt laiminlyönyt. Yhtiön huolellisuusvelvoite on ollut korostuneen korkea toiminnan riskialttiuden johdosta ja koska riskialtista harrastusmahdollisuutta on tarjottu korvausta vastaan myös alaikäisille henkilöille. Rinteen valvomatta jättäminen on ollut laskettelukeskuksen laiminlyönti, jonka aiheuttamasta vahingosta sen on vastattava.
 
Lausunnonpyytäjä katsoo, että korvaus on suoritettava täysimääräisenä. Kysymys on elinkeinonharjoittajan ja vakavia ja elinikäisiä vammoja saaneen lapsen välisestä vastuunjaosta. 11-vuotiaan lapsen käytökselle ei voida asettaa kovin korkeaa vaatimustasoa ja tämän tulee heijastua myös vastuunjaossa.
 
Lausunnonpyytäjän kanta vastaa vallitsevaa oikeuskäytäntöä. Lausunnonpyytäjä viittaa erityisesti ennakkotapaukseen KKO 1981-II-105, jossa hiihtoseura valmentajineen on velvoitettu valvontavastuun laiminlyönnin perusteella korvaamaan kesken mäkihyppyharjoituksen hyppyrin editse kulkemaan lähteneelle valmennusryhmään kuuluneelle pojalle aiheutuneet vahingot. Korvausta ei soviteltu, vaikka hiihtoseuran järjestämissä tilaisuuksissa oli valmennusryhmän poikia kielletty kulkemasta hyppyharjoitusten aikana hyppyrin editse. Lausunnonpyytäjän kantaa tukevat myös urheilukilpailun tai huvitilaisuuden järjestäjän laiminlyöntivastuuta koskevat ennakkoratkaisut KKO 1975-II-64, KKO 1989:129 ja KKO 1992:141.
 
Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että tuottamuksen puuttuessa vakuutuksenottajana oleva laskettelukeskus ei ole vastuussa J.H:lle lasketteluturmassa aiheutuneista vahingoista. Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin, laskettelupalvelujen toimitusehtoihin, yleisiin rinnekäyttäytymisohjeisiin sekä hiihtohissiohjeisiin.
 
Vakuutusyhtiö viittaa rinnepäällikkö J.S:n laatimaan onnettomuusraporttiin, jonka mukaan onnettomuus tapahtui ankkurihissin hissilinjalla. Vähäisestä laskettelijoiden lukumäärästä johtuen toinen hissi oli silloin suljettu. Onnettomuus tapahtui 1. hissitolpan kohdalla. J.H. laski suoraan nousuladun suuntaisesti ns. syöksyasennossa nousulatua alas ja O.H. laski lumilaudalla ala-asemalta katsottuna oikeanpuoleista jyrkkää rinnettä vinottain kohti hissilinjaa. O.H. hyppäsi lumilaudalla hissilinjan ja rinteen välisestä penkereestä hissinousuladulle, samanaikaisesti J.H. laski nousulatua alas ja törmäsi O.H:n lumilautaan tämän ollessa sillä hetkellä vielä ilmassa. Kyseinen onnettomuuskohta on täysin ennalta arvaamaton, koska hissilinja on erittäin jyrkkä ja laskettelu sitä pitkin jo sinänsä on erittäin vaarallista mm. hissitolppien takia. Kumpikaan osapuoli ei noudattanut tilanteessa rinnesääntöjä.
 
Samaan aikaan laskettelemassa olleen R.G:n käsitys vahingosta on seuraava; Valvoja poistui hetkeksi aikaa ollen poissa ainakin noin kuusi ja enintään noin 10 minuuttia. Kaksi poikaa alkoi heti valvojan poistuttua laskea laudalla oikeanpuoleisen hissilinjan poikki kahden alimmaisen tolpan välistä mennen toisen hissin lähtöpaikalle. Syynä poikien reitinvalintaan oli ilmeisesti se, että rinteestä tullen hissilinjan ja rinteen väliin jää hyppyri. R.G. havaitsi myös, että J.H. ja toinen poika laskivat ainakin pari kertaa hissilinjaa alas. Kolmannella kerralla J.H. oli menossa hissillä ylös ja ilmeisesti rinteen puolivälissä näki, että hänen toverinsa oli jälleen laskemassa, jolloin J.H. irrottautui hissin kapulasta ja lähti laskemaan. R.G. jatkoi itse ylös asti ja hänen tarkoituksenaan oli mennä ilmoittamaan valvojalle poikien toiminnasta, jotta tämä voisi kieltää poikia, mutta alas mennessään hän havaitsi onnettomuuden tapahtuneen.
 
R.G:n kanssa käydyn puhelinkeskustelussa ilmeni, että valvojan poistuessa hetkeksi olivat pojat alkaneet heti laskea vastoin sääntöjä. R.G:n käsityksen mukaan valvoja olisi lähtenyt käymään vessassa. J.H:ta oli jopa muutamaan kertaan huomautettu ja kielletty toimimasta sääntöjen vastaisesti R.G:n toimesta, mutta tästä huolimatta poika oli jatkanut sääntöjenvastaista laskettelua ja käyttäytymistä. J.H. ei reagoinut hänelle ilmoitettuihin kieltoihin. Paikalla olleet pojat olivat olleet "ylivilkkaita". Paikalla on ollut vahinkohetkellä rinteessä yleiset kielto-, varoitus- ja opastustaulut. Paikalla on ollut mm. ”Syöksylasku kielletty” –kyltti. Valvoja oli omalla paikallaan, kun onnettomuus tapahtui. Hän soitti paikalle ambulanssin.
 
J.H:n äiti on kirjeessään 4.8.1994 maininnut, että rinnevalvoja oli valvontakopista ja rinteestä poissa ainakin neljän nousun ja laskun ajan. J.H:n äiti katsoo, että tapaturmaa ei olisi sattunut, jos valvoja olisi ollut paikalla, koska laskeminen hissilinjalla ja hyppääminen hissilinjan yli ei ole mahdollista valvojan ollessa paikalla. Tällöin valvoja ottaa kausilipun pois, jos sääntöjä ei noudateta.
 
Yleisten rinnekäyttäytymisohjeiden (ns. FIS-säännöt) mukaan yhteentörmäykset sattuvat usein, koska laskettelija tai lumilautailija tulee liian lujaa, ei hallitse enää laskua tai ei huomaa toisia laskettelijoita. Laskettelijan tulee pystyä mm. pysähtymään ja kääntymään melko nopeasti. Säännöissä otetaan kantaa siihen, miten tulee käyttäytyä rinteessä ja kuinka tulee ottaa myös toiset huomioon. Säännöt ovat olleet voimassa vahinkohetkellä.
 
Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n kanssa käytyjen keskustelujen mukaisesti ylhäältä tuleva on aina väistämisvelvollinen ja laskettelu hissilinjalla on kaikissa tapauksissa kiellettyä, on valvontaa hissillä tai ei sekä syöksylasku on aina kielletty, paitsi suljetulla ko. tarkoitukseen varatulla alueella. Tapauksessa tulee huomioida myös, että laskettelu nousuladulla on aina kielletty.
 
Vahingon sattuessa molemmat laskijat olivat toimineet rinnesääntöjen vastaisesti. O.H. oli suorittanut hissilinjan ylityksen. Yleisesti hyväksytyn käytännön mukaan kyseessä on väärä laskettelutapa. On selvää, että molemmat vahingon osapuolet olivat rikkoneet sääntöjä. J.H. käytti laskemiseen koko ajan väylää, jossa laskeminen on luvatonta. On todennäköistä, että J.H. lähestyi törmäyskohtaa myös korkeammasta ja taemmasta asemasta, minkä vuoksi hänellä olisi ollut väistämisvelvollisuus. Syöksylasku on myös aina kielletty, paitsi suljetulla ko. tarkoitukseen varatulla alueella. Myös laskettelu nousuladulla on aina kielletty.
 
J.H:ta on ennen onnettomuutta huomautettu toisen laskettelijan toimesta. Tästä huolimatta hän on jatkanut sääntöjenvastaista laskettelua. J.H. on laskenut hissilinjalla, joka on kaikissa tapauksissa kiellettyä, oli valvontaa hissillä tai ei. Laskettelusääntöjen mukaan myös aina ylhäältä tuleva on väistämisvelvollinen. Molemmat laskettelijat ovat lasketelleet sääntöjenvastaisesti. Sääntöjenvastainen laskette alkoi heti, kun valvoja poistui hetkeksi valvontapaikastaan. Tällöin valvoja ei ole voinut mitenkään estää kyseisen vahingon syntymistä. Hiihtokeskus ei voi myöskään koko ajan valvoa jokaista laskettelijaa. Laskettelua varten on myös laadittu ohjeita, joita laskettelijoiden tulee noudattaa toiminnassaan.
 
Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo, että laskettelukeskus ei ole toiminut kyseisessä asiassa tuottamuksellisesti. Jos laskettelijat olisivat lasketelleet kaikkien sääntöjen mukaisesti myös valvojan poistuessa hetkeksi paikaltaan, kyseistä vahinkoa ei olisi tapahtunut.
 
Vakuutuksenottajan vastine
 
Vakuutuksenottajana olevan hiihtokeskuksen puolesta todetaan, että vahinkoajankohta on sijoittunut maalis-huhtikuun vaihteeseen, joka on kyseisessä paikassa viimeisiä hetkiä laskea mäkeä. Laskijoiden määrä on ollut jo hyvin vähäistä eikä siten tarvettakaan usean valvojan pitämiseen rinteessä ole enää ollut. Valvojien määrä vahingon sattumishetkellä on ollut riittävä.
 
Vakuutuksenottaja viittaa vakuutusyhtiön esiintuomiin laskettelupalveluiden toimitusehtoihin ja erityisesti niiden kohtiin 2.6 ja 2.8, joiden mukaan kuluttaja on velvollinen noudattamaan Suomen Hiihtokeskus ry:n turvallisuusmääräyksiä ja ohjeita, ja että laskettelu rinteillä tapahtuu kuluttajan omalla vastuulla. Edelleen viitataan vakuutusyhtiön esiintuomiin FIS-sääntöihin. Näitä sääntöjä J.H. on rikkonut räikeästi.
 
Vakuutuksenottaja on toiminut sille asetettujen ehtojen ja määräysten mukaisesti ohjeistamalla laskettelijoita, sijoittamalla opastus- ja kieltomerkinnät rinteisiin sekä asettamalla laskettelijoiden määrään nähden riittävän määrän valvojia. Yhtiö ei ole aiheuttanut toiminnallaan mitään sellaista varaa tai vaaran mahdollisuutta, mikä olisi edesauttanut vahingon syntymistä.
 
Tapahtuma-aikana valvojana olleen J.S:n kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella voidaan todeta, että J.S:n muistaman mukaan vastoin sääntöjä laskeneita poikia oli varoitettu jo ennen tapaturmaa valvojankin toimesta ja osalta pojista oli otettu ennakkotapauksen luonteisesti kausikortit pois. Valvoja ei kuitenkaan voi ensimmäisenä toimenpiteenään kieltää laskemista kokonaan, vaan ensin on annettava varoitus. Edelleen vakuutusyhtiön lausumasta selviää, että myös R.G. oli varoittanut ja kieltänyt poikia laskemasta vastoin sääntöjä. Varoitukset olivat kuitenkin jälkikäteen ajatellen menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se, että J.H. tiedossaan olleista säännöistä piittaamatta on laskenut hissilinjaa pitkin, on osoittanut tahallisuutta ja selkeää piittaamattomuutta rinnesäännöistä. Vahinko on aiheutunut ainoastaan J.H:n omasta syystä ja toisaalta yhteisvaikutuksin O.H:n kieltojen vastaisesta laskusta. Tapahtunut vahinko on ollut ennalta aavistamaton valitettava yhteensattumien summa.
 
J.H:n puolesta on esitetty R.G:n kertomana, että valvoja on ollut poissa paikaltaan 6–10 minuuttia ja pojat olisivat tuona aikana ehtineet laskea useita kertoja vastoin rinnesääntöjä. Vaikka pojilla olisikin ollut palava halu laskea mahdollisimman kovaa ja mahdollisimman paljon sääntöjen vastaisesti, ei aika kuitenkaan ole voinut antaa mahdollisuutta laskea kuin korkeintaan kaksi tai kolme laskua, mikäli hissillä on menty ylös asti. J.S:n arvion mukaan yksi nousu ja lasku yhteensä kesti tuolloin keskimäärin 4–5 minuuttia. Tähän nähden kolme laskua ilman valvontaa on ehdoton maksimi ja tällöinkin ensimmäinen nousu ja viimeinen lasku on tullut tapahtua valvonnan alaisena. Tällöin riittää, että laskijoilla on tietoisuus vastoin sääntöjä laskemisen seurauksista ja tietoisuus siitä, että heitä tarkkaillaan, siitäkin huolimatta, että he itse eivät koko ajan valvojaa näkisikään. Poikien riiviömäistä toimintaa ja tahallisuutta asiassa kuvaa väite siitä, että vastoin sääntöjä laskeminen olisi alkanut heti, kun valvoja on hetkeksi poistunut istuimeltaan ja että sääntöjen vastainen laskeminen olisi ollut estettävissä sillä, että valvoja olisi ollut koko ajan poikien näköpiirissä. Vaikka valvonta onkin järjestetty, ei yksittäistä laskua voi kontrolloida muuten kuin jälkikäteen. Tässä tapauksessa jälkikäteinen kielto ei olisi auttanut, koska vahinko olisi ehtinyt jo tapahtua sääntöjenvastaisen toiminnan seurauksena ennen kuin valvoja hissin ala-asemalla olisi voinut asiaan puuttua.
 
Valvoja on ollut paikallaan R.G:n kertomankin mukaan tapaturman sattumishetkellä. Tästä huolimatta valvoja ei ole voinut estää sitä, että J.H. on jäänyt kesken nousun pois hissistä ja laskenut vastoin sääntöjä syöksyasennossa hissilinjaa pitkin alas ja päin O.H:ta. Asiassa ei ole edes väitetty, että rinneyhtiö olisi rikkonut joitakin Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n sääntöjä tai turvallisuusohjeita. Myös valvoja on noudattanut rinneyhtiön puolesta kaikkia alan sääntöjä ja turvallisuusohjeita sekä varoittanutkin laskijoita sääntöjen vastaisista laskuista, muttei ole voinut estää yksittäistä laskua, joka on lopulta päätynyt yhteentörmäykseen toisen laskijan kanssa. Siten rinneyhtiö ei voi olla vastuussa vahingosta millään lailla. Rinneyhtiö on noudattanut sille asetettuja velvollisuuksia eikä sen tuottamukseksi voida lukea minkäänlaista osallisuutta tapahtumien kulkuun. Mitään syy-seurausyhteyttä ei voida osoittaa olevan.
 
Lausuntopyynnössä viitataan korkeimman oikeuden tapaukseen KKO 1981‑II-105. Kyseisessä tapauksessa tuomio perustui siihen seikkaan, että varoituksista huolimatta poika oli kulkenut yleisesti oikotienä käytettyä polkua pitkin ja että hiihtoseuran olisi tullut varmistua siitä, ettei kyseistä polkua tultaisi käyttämään kilpailujen aikana. Asiassa oli korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan ennalta arvattavissa, että joku nuorista osallistujista saattaisi eksyä oikotienä käytetylle polulle.
 
Laskettelukeskuksessa ei hissiuria voida eristää siten, ettei niiden ohitse tai läpi pääsisi esteettömästi laskemaan, koska hisseissä kaatuminen on mahdollista ja jopa todennäköistä ja kaatuneen henkilön on pystyttävä poistumaan muiden alta esteettömästi ja nopeasti. Hissiurien turvallisuus taataan riittävällä tavalla sääntöjen ja kieltomerkkien avulla. Edelleen vaarallisissa paikoissa olevia hissitolppia on pehmustettu, mutta täysin hissejä ei voida laskijoilta eristää. Siten myöskään hissiyhtiölle ei voida asettaa velvollisuutta eristää hissiuria täysin muista laskettelurinteistä, vaan laskijoiden noudattamat säännöt ja asetetut kieltomerkit on katsottava riittäviksi turvatoimiksi nyt käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa. Näin ollen mainittu korkeimman oikeuden ratkaisu ei voi tulla sovellettavaksi tähän tapaukseen. Myöskään muut lausumapyynnössä esitetyt korkeimman oikeuden tapaukset eivät tue vahingonkärsineen kantaa asiassa millään tavalla.
 
Hissistä poistuminen kesken nousua on sääntöjen mukaan sallittua ainoastaan kaatumisen tai hiihtohissin pitkäaikaisen pysähtymisen vuoksi, ja tällöinkin erityistä varovaisuutta tulee noudattaa. Ottaen huomioon kaikkien kuluttajien velvollisuus noudattaa hiihtokeskusyhdistyksen sääntöjä, ei ole kuitenkaan ollut odotettavissa saati estettävissä se, että kaikista säännöistä piittaamatta henkilö laskee täysin tahallaan syöksylaskua hiihtohissiuraa alas.
 
Yllä mainituin perustein katsotaan, että rinneyhtiön puolesta ei ole toimittu tuottamuksellisesti ja siten myöskään vakuutusyhtiöllä ei ole mitään velvollisuutta korvata vastuuvakuutuksen perusteella J.H:lle mitään. Siinäkin tapauksessa, että yhtiön katsottaisiin toimineen tuottamuksellisesti, on mahdollisen korvauksen määrää soviteltava ja otettava huomioon J.H:n oma myötävaikutus tapahtumiin.
 
Poliisitutkintaa asiassa ei ole pyydetty, koska kukaan asiaan osallinen ei ole katsonut mitään laiminlyöntiä yhtiön osalta tapahtuneen. Eivät myöskään J.H:n vanhemmat.
 
Vakuutuslautakunnan lausunto
 
Yritysten yleisten vastuuvakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
 
Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että yrityksellä, joka maksua vastaan tarjoaa yleisölle palveluja, on korostettu velvollisuus huolehtia siitä, että palvelua voidaan turvallisesti käyttää. Laskettelukeskus on vastuussa siitä, että yleisön käyttämät laitteet täyttävät niitä koskevat turvallisuusvaatimukset ja rinteen kunnossapidosta huolehditaan riittävästi vahinkojen välttämiseksi.
 
Koska hiihtokeskuksen vastuu palvelujen käyttäjistä ei kuitenkaan ole ankaraa vastuuta, korvausvastuun syntyminen edellyttää hiihtokeskuksen tai sen edustajan moitittavaa menettelyä sekä sitä, että aiheutunut vahinko on syy-yhteydessä tähän moitittavaan menettelyyn. Hiihtokeskuksia ei voida rakentaa sellaisiksi, että kaikki ennakoitavissa olevat vahingot voitaisiin estää. Laskettelun luonteeseen kuuluu tietty vahinkoriski ja vahinkoriskiä voi lisätä vahinkoa kärsineen oma sekä muiden laskettelijoiden toiminta. Laskettelijoiden toiminnasta aiheutuvaa vahinkoriskiä voidaan vähentää ohjeistuksella ja valvonnalla. Kaikkia laskettelijoita ei kuitenkaan ole mahdollista kaiken aikaa valvoa ja laskettelijoiden sääntöjenvastaiseen toimintaan on mahdollista puuttua vain jälkikäteisesti.
 
Käsiteltävänä olevassa asiassa on kiistatonta, että vahinko on aiheutunut J.H:n ja O.H:n sääntöjenvastaisesta toiminnasta. Vahinko ei ole johtunut rinteiden puutteellisesta kunnossapidosta tai siitä, että rinteestä olisi puuttunut asianmukaiset kielto-, varoitus- tai opastustaulut. Kiistanalaista on se, onko laskettelukeskus laiminlyönyt valvontavastuunsa, koska rinnettä on vahinkohetkellä ollut valvomassa vain yksi henkilö, joka on välittömästi ennen vahinkoa ollut muutaman minuutin pois valvontapaikaltaan hissin ala-asemalla.
 
Vakuutuksenottajan selvityksen mukaan vahingon sattuessa oli kyseisessä laskettelukeskuksessa viimeisiä hetkiä laskea mäkeä ja laskijoiden määrä oli jo hyvin vähäistä. Toinen hissilinja oli jo tällöin suljettu. Rinteen valvojana ollut henkilö oli jo ennen vahinkoa varoittanut vastoin sääntöjä laskeneita poikia ja osalta oli otettu kausikortit pois. Myös laskettelemassa ollut R.G. oli kertomansa mukaan varoittanut ja kieltänyt poikia laskemasta vastoin sääntöjä. Valvoja oli poissa paikaltaan 6–10 minuuttia ja selvitysten mukaan pojat olivat heti alkaneet laskea sääntöjenvastaisesti. Valvojan poissa ollessa pojat ehtivät laskea kaksi tai kolme kertaa ja vahingon sattuessa valvoja oli jo paikalla.
 
Laskettelukeskuksia koskevissa säännöissä ei edellytetä sitä, että kaikki laskijat olisivat kaiken aikaa valvonnan alaisina. Näin ollen sääntöjenvastaiseen toimintaan puututaan yleensä pienellä viiveellä ja laskettelija voi ehtiä laskea sääntöjenvastaisesti useammankin kerran. Tätä ei kuitenkaan voida pitää laskettelukeskuksen laiminlyöntinä, koska katkeamattoman valvonnan järjestäminen olisi mahdotonta. Toiminnanharjoittajalla on myös lupa luottaa siihen, että palvelujen käyttäjät noudattavat yleisesti tiedossa olevia turvallisuusohjeita. Se, että laskettelijat tietoisesti toimivat vastoin turvallisuusohjeita on palvelujentarjoajan kannalta ennalta arvaamatonta.
 
Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että vahinko on tässä tapauksessa aiheutunut siitä, että J.H. ja O.H. ovat tietoisesti laiminlyöneet noudattaa rinneturvallisuuden takaamiseksi annettuja ohjeita. Vakuutuksenottajana olevan laskettelukeskuksen tai sen palveluksessa olleen henkilön ei voida todeta toimineen laskettelukeskuksia koskevien käytännesääntöjen vastaisesti eikä vahingon näin ollen voida katsoa aiheutuneen vakuutuksenottajan tuottamuksesta. Koska vakuutuksenottaja ei ole korvausvastuussa J.H:lle aiheutuneesta vahingosta, ei sitä myöskään korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen perusteella.
 
Edellä olevan vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä asianmukaisena.
 
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Hentunen ja Rusanen sekä varajäsen
Kivikoski. Sihteerinä toimi Haapasaari.
 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia