Tapahtumatiedot

A Oy laati vuonna 1989 kunnan toimeksiannosta usean tontin kattavan pohjatutkimuksen ja tämän perusteella laaditun perustamistapasuosituksen. B ja C pyysivät vuonna 2002 A Oy:tä päivittämään kyseisen lausunnon tonttinsa osalta omakotitalon rakentamista varten. Lausunnossa 15.7.2002 A Oy esitti alapohjat rakennettaviksi maanvaraisesti tasaussorakerroksen välityksellä.

B:n ja C:n omakotitalo valmistui elokuussa 2003. Vuoden 2003 lopussa he huomaisivat talon seinässä halkeamia. Vuonna 2004 talon ikkunoiden aukaisemisessa ja kiinnipanemisessa oli ongelmia. B ja C olettivat vaurioiden johtuvan puutalon elämisestä ja korjasivat taloon ilmestyneitä vaurioita vuoteen 2007 saakka, jolloin talon painumat olivat selvästi havaittavissa.

Vuonna 2008 B ja C ottivat talotehtaaseen yhteyttä tiedustellakseen, miten talon korjauksissa tulisi edetä. Talotehdas suositteli heitä ottamaan yhteyttä painuneiden lattioiden ja kallistuneiden rakennusten oikaisuun erikoistuneeseen yritykseen, jonka edustaja kävi paikan päällä 29.2.2008 ja katsoi, että talo olisi korjattavissa paaluttamalla. 3.3.2008 B ja C ottivat puhelimitse yhteyttä A Oy:öön, kertoivat talonsa painuneen ja ihmettelivät syytä. Tämän jälkeen A Oy teki painumien syyn selvittämiseksi kairauksia, joiden tulokset A Oy esitti 18.4.2008 päivätyissä piirustuksissa.

B ja C vaativat A Oy:tä korvaamaan talon painumisesta aiheutuneen vahingon, joka heidän mukaansa oli aiheutunut talon väärästä perustamistavasta. A Oy katsoi, että ei ollut aiheuttanut vahinkoa. B ja C teettivät tämän jälkeen tavarantarkastuksen Helsingin kauppakamarilla. 17.10.2008 valmistuneessa tavarantarkastuskertomuksessa katsottiin, että talon perustamistapa oli ollut virheellinen. Maaliskuussa 2009 B ja C nostivat käräjäoikeudessa vahingonkorvauskanteen A Oy:tä kohtaan.

A Oy haki asiassa korvausta konsultin vastuuvakuutuksestaan. Vahinkoilmoitus oli päivätty 29.4.2009 ja saapui vakuutusyhtiöön 4.5.2009.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 15.5.2009. Yhtiö totesi, että vakuutuskorvausta on vakuutuksen yleisten sopimusehtojen mukaan haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja viimeistään 10 vuoden kuluttua vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. Yhtiön saamien selvitysten mukaan B ja C olivat ilmoittaneet talon painumisesta A Oy:lle 3.3.2008 ja painumien syyn selvittämiseksi tehtyjä kairauksia koskeva raportti oli valmistunut 18.4.2008. Tieto mahdollisuudesta saada korvausta merkitsee yleensä tietoa vakuutustapahtuman sattumisesta ja vakuutuksen voimassaolosta. A Oy oli saanut vahingon tietoonsa 3.3.2008 ja vahinkoilmoitus oli saapunut yhtiöön 4.5.2009. Yhtiö katsoi, että vahinkoilmoitus oli tehty myöhässä, joten vahinkoa ei voitu käsitellä vastuuvakuutuksen perusteella. Lisäksi yhtiö katsoi, että konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 1995 mukainen vastuuaika oli päättynyt.

B:n ja C:n kanne hylättiin käräjäoikeudessa mutta hyväksyttiin hovioikeudessa, minkä jälkeen A Oy otti uudelleen yhteyttä vakuutusyhtiöön. Asiassa tehtiin myös valituslupahakemus korkeimmalle oikeudelle. Sähköpostiviestissä 11.11.2011 vakuutusyhtiön korvausratkaisija ilmoitti A Oy:lle, että asiaa tullaan arvioimaan uudelleen ja antamaan uusi päätös, kun A Oy on selvittänyt, millä perusteella katsoo, ettei oikeus vakuutuskorvaukseen ole ollut vanhentunut vielä vahinkoilmoituksen saapuessa vakuutusyhtiöön. 18.11.2011 päivätyssä, vakuutusyhtiöön toimitetussa kirjeessään A Oy:n asiamies katsoi, ettei A Oy:n voida katsoa tienneen mahdollisuudestaan vakuutuskorvaukseen vielä 3.3.2008 vaan aikaisintaan vasta silloin, kun B ja C ovat ensimmäisen kerran esittäneet korvausvaatimuksia A Oy:lle eli tavarantarkastuskertomuksen 17.10.2008 saamisen jälkeen. Asiassa ei myöskään voinut vedota konsulttitoiminnan yleisten sopimusehtojen KSE 1995 vastuunrajoituksiin, koska kyseessä oli kuluttajasopimus. Vakuutusyhtiö pyysi ja sai tämän jälkeen A Oy:ltä asiassa lisäselvityksiä. Sähköpostissaan A Oy:n asiamiehelle 29.12.2011 vakuutusyhtiön korvausasiantuntija ilmoitti, että yhtiö jää odottamaan korkeimman oikeuden päätöstä valituslupa-asiassa ja jatkaa asian käsittelyä, mikäli valituslupaa ei anneta.

Korkein oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen 29.6.2012, minkä jälkeen A Oy otti jälleen yhteyttä vakuutusyhtiöön ja pyysi käsittelemään asian uudelleen.

Vakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö

Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan ratkaisusuosituspyynnössä vakuutusyhtiö pyytää, että lautakunta katsoisi A Oy:n menettäneen asiassa kanneoikeutensa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutuksen yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Yhtiö on antanut asiassa muutoksenhakuohjeellisen korvauspäätöksen 15.5.2009.  A Oy:n uudelleenkäsittelypyynnön johdosta yhtiö on 22.12.2011 pyytänyt A Oy:n asiamieheltä lisäselvityksiä asiaan ja ilmoittanut 29.12.2011 sähköpostitse, että se jää odottamaan korkeimman oikeuden päätöstä muutoksenhakulupa-asiassa. A Oy:n asiamiehelle on 14.11.2011 toimitettu vakuutusyhtiön yleiset sopimusehdot, joiden kohdassa 13 on lausuttu vanhentumisesta.

Korkeimman oikeuden päätös on annettu 29.6.2012 ja se on toimitettu vakuutusyhtiöön 24.7.2012. Se, että asian käsittely on kesken ja asiassa on pyydetty lisäselvityksiä, ei katkaise kanneaikaa. Korkeimman oikeuden päätös olisi voitu antaa myös ennen kanneajan umpeutumista ja asia käsitellä uudelleen ennen sen vanhentumista. Korvauspäätöksestä alkavan kanneajan katkaisee vain haasteen tiedoksianto. Yhtiö katsoo, että koska A Oy ei ole kolmen vuoden kuluessa 15.5.2009 annetun päätöksen tiedoksisaamisesta nostanut kannetta yhtiötä kohtaan, kanneoikeus on menetetty.

Vakuutuksenottajan vastine

A Oy toteaa vastineessaan, että vakuutusyhtiö on sähköpostiviestissään 11.11.2011 sitoutunut antamaan asiassa uuden päätöksen pyytämänsä lisäselvitykset saatuaan. A Oy:llä on ollut oikeus luottaa tähän ilmoitukseen eikä sillä ole ollut syytä eikä perusteita nostaa kannetta. Samoin yhtiön sähköpostissa 29.12.2011 antama ilmoitus, että se jää odottamaan korkeimman oikeuden ratkaisua ja jatkaa asian käsittelyä, mikäli valituslupaa ei myönnetä, on ollut syy olla nostamatta kannetta. A Oy:n käsitys on, että kanne olisi tullut hylättäväksi ennenaikaisena, koska yhtiö oli antanut ilmoituksen uuden päätöksen antamisesta. A Oy katsoo, että kanneoikeutta ei voi pitää menetettynä ja että asiassa tulee antaa uusi päätös. A Oy toteaa vielä pitävänsä vakuutusyhtiön menettelyä kunnianvastaisena ja arvottomana.

Vakuutusyhtiön lisäkirjelmä

A Oy:n vastineen johdosta toimittamassaan lisäkirjelmässä vakuutusyhtiö toistaa käsityksensä, että uudelleenkäsittelypyynnön vireillä olo vakuutusyhtiössä ei katkaise vakuutussopimuslain 74 §:ssä tarkoitettua kanneaikaa. Muutenkin uusi kanneaika alkaa uudelleenkäsittelyn jälkeen vain niissä tapauksissa, joissa ratkaisun asiasisältö muuttuu. Yhtiön näkemys on, että näin ei tässä tapauksessa olisi käynyt.

Vuonna 2008 voimassa olleen vakuutussopimuslain 73 §:n ja vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 11.2 mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. Yhtiö viittaa vakuutussopimuslain esitöihin (HE 114/1993), joiden mukaan tieto mahdollisuudesta saada korvausta tarkoittaa tietoa korvauksen hakijan hyväksi voimassa olevasta vakuutuksesta ja vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvauksen hakijan oletetaan tuntevan lain säännökset ja kyseisen vakuutuksen ehdot.

B ja C ovat kanteen mukaan ottaneet vuoden 2008 alussa yhteyttä talotehtaaseen talonsa painumisen vuoksi. Talotehtaan suosituksesta B ja C ottivat yhteyttä painuneiden lattioiden ja kallistuneiden rakennusten oikaisuun erikoistuneeseen yritykseen, jonka edustaja piti vahingon syynä rakennuksen virheellistä perustamistapaa. B ja C ottivat A Oy:öön yhteyttä 3.3.2008 ja A Oy:n edustaja kävi vahingoittuneessa kohteessa samana päivänä. Tämän jälkeen A Oy teki painumien syiden selvittämiseksi kairauksia, joiden tulokset esitti 18.4.2008 päivätyissä piirustuksissa. A Oy:n vakuutusyhtiölle toimittamassa uudelleenkäsittelypyynnössä todetaan, etteivät B ja C vielä 3.3.2008 ole esittäneet minkäänlaista korvausvaatimusta A Oy:tä kohtaan eikä myöskään A Oy:n suorittamien kairausten ja niiden pohjalta laaditun raportin kohdalla ole ollut mitään viitteitä siitä, että A Oy olisi vastuussa talon painumisesta. Yhtiö katsoo, että tämä väite on ristiriidassa haastehakemuksessa esitettyjen tietojen kanssa, joiden mukaan B ja C ovat jo 29.2.2008 eli ennen 3.3.2008 tapahtunutta yhteydenottoaan A Oy:öön saaneet puolueettoman asiantuntijan näkemyksen vahingon syystä. Hovioikeuden tuomion mukaan asiassa on riidatonta, että A Oy:n laatima 26.7.2002 päivätty lausunto on laadittu puutteellisten taustatietojen nojalla, koska se perustuu vain yhteen tontilla tehtyyn kairaukseen. Tämä on täytynyt A Oy:nkin alan asiantuntijana ymmärtää. A Oy:n tiedossa on myös ollut, että rakennusaikana kaivantoon oli kertynyt vettä ja maaperän savikerroksen paksuus oli vaihdellut kaivannon eri kohtien välillä. A Oy:n edustaja oli tällöin paikalle kutsuttuna ohjeistanut laittamaan kaivannon pohjalle kankaan, pitämään sen kuivana ja täyttämään ja tiivistämään sen kerroksittain ja antanut luvan suorittaa täyttötyöt. A Oy on uudelleenkäsittelypyynnössään vedonnut myös siihen, että asiassa on 1.10.2008 suoritettu tavarantarkastus, josta on laadittu 17.10.2008 ja että B ja C ovat vasta tämän jälkeen esittäneet korvausvaatimuksen A Oy:tä kohtaan. Tämäkin on ristiriidassa haastehakemuksessa esitetyn kanssa. Haastehakemuksen kronologisesti etenevän tapahtumaselostuksen mukaan B ja C ovat vaatineet A Oy:tä korvaamaan vahingon ja tämän kiellettyä korvausvastuunsa teettäneet tavarantarkastuksen. Se, että A Oy on kiistänyt korvausvastuunsa, ei poista sitä, etteikö se olisi ollut tietoinen mahdollisuudestaan saada korvausta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että korvausvastuun peruste ja vahingon määrä ovat kaksi eri asiaa, jotka voidaan selvittää erillisinä kysymyksinä. Kun vakuutuksenottajan tietoon tulee vahinko, josta tämä mahdollisesti on vastuussa mutta josta korvausvaatimusta ei ole vielä esitetty, voi vakuutuksenottaja saattaa korvausvastuukysymyksen vakuutusyhtiön käsittelyyn. Yhtiö ottaa tällöin kantaa siihen, onko vakuutuksenottajalla mahdollisuus saada korvausta vastuuvakuutuksesta. Määrällisesti vahinkoon otetaan kantaa viimeistään silloin, kun korvausvaatimus esitetään. Vakuutusyhtiö katsoo, että tieto mahdollisuudesta saada korvausta vastuuvakuutuksesta tarkoittaa tietoisuutta vahingon sattumisesta. Vahingonkärsineen rahamääräistä vaatimusta ei tässä vaiheessa ole vielä tarvinnut esittää. Yhtiön kanta on, että A Oy on saanut tiedon vakuutustapahtumasta 3.3.2008, mistä on alkanut kulua vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen vuoden määräaika korvauksen hakemiselle.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössään seuraavat selvitykset:

• vakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö 16.11.2012
• vakuutuksenottajan vastine 7.1.2013
• vakuutusyhtiön lisävastine 28.3.2013
• A Oy:n laatima pohjatutkimus ja perustamistapasuositus 30.5.1989
• A Oy:n lausunto kaivu- ja täyttötöiden suorittamiseksi B:n ja C:n rakennustyömaalla 26.7.2002
• tavarantarkastuskertomus 17.10.2008
• B:n ja C:n haastehakemus käräjäoikeudelle 13.3.2009
• vakuutusyhtiön korvauspäätös 15.5.2009
• hovioikeuden tuomio 22.9.2011
• vakuutusyhtiön sähköposti-ilmoitus A Oy:lle 11.11.2011
• vakuutusyhtiön sähköposti A Oy:n asiamiehelle 14.11.2011 (yleisten sopimusehtojen lähettäminen)
• A Oy:n uudelleenkäsittelypyyntö vakuutusyhtiölle 18.11.2011
• vakuutusyhtiön sähköposti A Oy:n asiamiehelle 22.12.2011 (lisäselvityspyyntö uudelleenkäsittelypyynnön johdosta)
• A Oy:n asiamiehen lisäselvitys vakuutusyhtiölle 23.12.2011
• vakuutusyhtiön sähköposti A Oy:n asiamiehelle 29.12.2011 (ilmoitus KKO:n päätöksen odottamisesta)
• KKO:n päätös valituslupa-asiassa 29.6.2012
• A Oy:n kirje vakuutusyhtiölle 17.10.2012
• vakuutuksen yleiset sopimusehdot 1.8.2005 alkaen

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 13 ja vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Kanne voidaan nostaa myös kantajan kotipaikan tuomioistuimessa.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, onko A Oy:n kanneoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan menetetty B:n ja C:n omakotitalolle aiheutuneiden vahinkojen osalta. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutussopimuslain 74 §:ään ja sitä vastaavaan yleisten sopimusehtojensa kohtaan 13 ja katsonut, että kanneoikeus yhtiötä kohtaan on menetetty, kun päätös on annettu 15.5.2009 eikä sitä koskevaa kannetta ole nostettu yhtiötä kohtaan kolmen vuoden määräajassa.

Vakuutuslautakunnan saaman selvityksen mukaan vakuutusyhtiön edustaja on ilmoittanut vakuutuksenottajalle, että yhtiö tulee käsittelemään asian uudelleen ja antamaan uuden päätöksen, kun vakuutuksenottaja on toimittanut yhtiölle uudelleenkäsittelypyynnön (vakuutusyhtiön korvausratkaisijan viesti vakuutuksenottajalle 11.11.2011). Saatuaan uudelleenkäsittelypyynnön johdosta pyytämänsä lisäselvitykset yhtiö on vielä ilmoittanut vakuutuksenottajalle jatkavansa asian käsittelyä, mikäli korkein oikeus ei anna asiassa valituslupaa (yhtiön korvausasiantuntijan viesti vakuutuksenottajan asiamiehelle 29.12.2011).

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen kolmen vuoden määräaika on materiaalinen kannemääräaika, josta osapuolet voivat tahdonilmaisuillaan poiketa. Lautakunta katsoo, että yhtiö on sähköpostissaan 29.12.2011 selkeästi ilmoittanut käsittelevänsä asian uudelleen, mikäli Korkein oikeus hylkää A Oy:n valituslupahakemuksen, ja siten luopunut vetoamasta 15.5.2009 annetun päätöksen osalta vakuutussopimuslain 74 §:n mukaiseen kanneaikaan. Lautakunta katsoo, että annettuaan tämän sisältöisen tahdonilmaisun vakuutusyhtiö ei enää voi vedota kanneajan umpeutumiseen. Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee asian vakuutuksenottajan uudelleenkäsittelypyynnön pohjalta ja antaa asiassa uuden korvauspäätöksen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Laine.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA