Vakuutuksenottajan Mercedes-Benz 200 Cdi:n (vm. 1998) pakoputki murtui ajon aikana 1.8.2005 eräällä soratiellä. Äänenvaimennin putosi tielle ja kääntyi auton perän alla pystyyn, mikä vaurioitti auton takaosaa. Pakoputki oli alkuperäinen. Vakuutusyhdistys katsoi, ettei kyseessä ole korvattava törmäysvahinko.

 

Lausunnonpyytäjän päivittäisen työmatkareitin varrella oli tietyöalue heinäkuun puolivälistä lähtien. Auto sai moneen kertaan pohjakosketuksia vakuutuksenottajan joutuessa väistämään työkoneita tai muuta liikennettä ko. alueella. Tämä tietyöaikainen rytinä ei ole voinut olla vaikuttamatta vahinkoon, vaikka tapahtuma ei varsinaisesti sattunutkaan tietyöalueella.

 

Auton pohjasta ja äänenvaimentimesta otetuista valokuvista ilmeni, että pohjakosketuksia on ollut. Suoja pakoputken ympärillä oli taittunut ja liitoskohdan kiinnitysklemmari oli vääntynyt. Vahinkotarkastajankin mielestä tietyö saattoi olla osasyynä tapahtumaan. Vakuutusyhdistyksen pitäisi korvata auton vauriot.

 

 

Yhdistys viittaa korvattavia törmäysvahinkoja koskeviin ehtoihin ja vakuutuksen kohteen tai sen osan tai lisälaitteen särkymistä tai vahingoittumista koskevaan rajoitusehtoon. Tapauksessa ei ole tuotu esiin mitään vakuutuksen kohteelle aiheutunutta yksittäistä törmäysvahinkona korvattavaksi tulevaa tapahtumaa. Pakoputki on rikkoutunut murruttuaan ajossa, mutta mitään yksittäistä iskua, törmäystä tai muuta vakuutuksen kohdetta äkillisesti vahingoittanutta syytä, joka olisi johtanut pakoputken rikkoutumiseen, ei ole voitu esittää.

 

Vakuutuksenottajan mukaan pohjakosketuksia on ollut useita pitkän ajan kuluessa. Yhdistys katsoo, että auton vauriot ovat aiheutuneet pidemmän ajan kuluessa ja useiden pohjakosketusten seurauksena rikkoutuneesta pakoputkesta, eikä kyseessä näin ole korvattava vakuutustapahtuma.

 

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 6.3.1.1 mukaan törmäysvahinkona korvataan vahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle

-         tieltä suistumisesta, kaatumisesta tai tien sortumisesta

-         iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä

-         kuljetettaessa vakuutuksen kohdetta toisella kulkuneuvolla.

 

Vakuutus ei ehtojen kohdan 6.3.1.3 mukaan korvaa vahinkoa, joka aiheutuu mm. vakuutuksen kohteen tai sen osan tai lisälaitteen särkymisestä tai vahingoittumisesta, joka ei ole tapahtunut kohdan 6.3.1.1 tai kuormausta koskevan kohdan 6.3.1.2 mukaisen vahingon yhteydessä.

 

Esitetyn selvityksen mukaan vakuutuksenottajan auton pakoputki murtui ajon aikana, ja tielle pudonnut äänenvaimennin vaurioitti autoa. Tapauksessa on siten käsillä rajoitusehtojen kohdassa 6.3.1.3 tarkoitettu vakuutuksen kohteen tai sen osan särkyminen tai vahingoittuminen. Tällaiset vahingot ovat ehtojen mukaan korvattavia ainoastaan silloin, kun vahingon välittömäksi syyksi voidaan todeta esim. isku, törmäys tai muu vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittanut syy.

 

Vakuutuslautakunta tulkitsee ehtojen kohdan 6.3.1.1 vaatimusta vahinkoseuraamuksen välittömyydestä yleisen kielenkäytön mukaisesti siten, että auton vaurioitumisen tulee olla ajallisesti lähellä iskua, törmäystä tai muuta yksilöityä vahingon syytä, jotta vahinko olisi korvattava. Selvityksestä ei ilmene, että tässä tapauksessa juuri ennen vahinkoa olisi sattunut mitään tiettyä yksittäistä törmäystä tai muuta äkillistä ulkoista tapahtumaa, joka olisi voinut rikkoa vakuutuksenottajan auton pakoputken. Pakoputken vaurioituminen ei siten ole minkään korvaukseen oikeuttavan tapahtuman välitön seuraus. Vahinko ei ehtojen mukaan ole korvattava, vaikka auto olikin joskus aiemmin saanut useita pohjakosketuksia tms. iskuja, jotka ovat saattaneet vaikuttaa sittemmin sattuneen vahingon syntyyn.

 

Näillä perusteilla lautakunta ei suosita korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo sekä jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.