Tapahtumatiedot

Lausunnonpyytäjä (syntynyt 22.6.1948) kuului työnantajansa eläkesäätiön toimintapiiriin ajalla 13.1.1975 - 9.4.1996 kestäneen työsuhteensa perusteella. Työsuhteen päätyttyä hän sai lisäeläkkeestä eläkesäätiöltä vapaakirjan 4.4.1997.

Vapaakirjan mukaan eläkettä myönnettäisiin vanhuus-, työkyvyttömyys- ja yksilöllisenä varhaiseläkkeenä sekä perhe-eläkkeenä. Eläkesäätiön sääntöjen 13 §:n mukaan laskettu ja 8 §:n mukaisesti vähennetty ja yhteen sovitettu säätiön vanhuuseläkkeen vapaakirjamäärä 62 vuoden iästä lukien oli 640,92 mk/kk.

Vapaakirjan perusteella myönnettävän työkyvyttömyys- ja yksilöllisen varhaiseläkkeen määrä oli 0,00 mk/kk. Vapaakirjan määrä laskettaisiin uudelleen, jos työeläkelakien mukainen eläke myönnetään työttömyyseläkkeenä.

Perhe-eläke määräytyy säätiön sääntöjen 10 §:n mukaisesti. Vapaakirjamäärä tarkistetaan kalenterivuosittain sosiaali- ja terveysministeriön työntekijäin eläkelain (TEL) 9 §:n nojalla vahvistaman palkka-indeksiluvun muutoksen edellyttämällä tavalla. Ilmoitettu määrä vastaa vuoden 1996 TEL-indeksilukua 1760.

Vapaakirjan vanhuuseläkkeen määrä on vähintään takuueläkkeen suuruinen. Takuueläke ei ole sidottu TEL-indeksiin.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta totesi 3.2.2009 antamallaan päätöksellä lausunnonpyytäjän työkyvyttömäksi 1.5.2008 alkaen. Sen johdosta hän haki 16.4.2009 myös eläkesäätiöltä työkyvyttömyyseläkettä lisäeläkevapaakirjan perusteella. Eläkesäätiö vahvisti 21.4.2009 antamallaan päätöksellä lausunnonpyytäjän olevan oikeutettu sääntöjen mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, mutta eläkesäätiö ilmoitti vapaakirjan perusteella myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen määräksi 0,00 euroa kuukaudessa.

Täytettyään eläkesäätiön 62 vuoden vanhuuseläkeiän lausunnonpyytäjä haki 12.7.2010 eläkesäätiöltä vapaakirjaan perustuvaan vanhuuseläkettä.

Eläkesäätiön päätös ja myöhempi kirjeenvaihto

Työeläkevakuutusyhtiö viittasi 4.8.2010 päivätyssä kirjeessään eläkesäätiön aiempaan päätökseen lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyseläkkeestä. Yhtiö totesi, että eläkesäätiön sääntöjen mukaan vapaakirjan perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavan eläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi maksussa olevan eläkkeen määrä säilyy ennallaan. Näin ollen eläkesäätiön vapaakirjan työkyvyttömyyseläke muuttuu samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi 1.7.2010 alkaen eli eläkkeen määrä oli 0,00 euroa kuukaudessa.

Lausunnonpyytäjän oikaisuvaatimus

Lausunnonpyytäjä vaati kirjeellä 10.8.2010 eläkepäätöksen oikaisemista. Hänelle annetussa vapaakirjassa ja siihen liittyvässä laskelmassa vanhuuseläkkeen määräksi on eläkesäätiötä sitovasti ja ilman rajoitusehtoja vahvistettu 640,40 mk/kk ja takuueläkkeen määräksi 1.277,08 mk/kk. Hänen hakiessaan erehdyksessä työkyvyttömyyseläkettä hänelle ei eläkesäätiön taholta tiedotettu, että päätös tulisi tosiasiallisesti poistamaan mahdollisuuden saada vanhuuseläkettä. Missään vaiheessa hänelle ei annettu eläkesäätiön sääntöjä eikä muullakaan tavoin tiedotettu vanhuuseläkkeen määrän määräytymisestä siinä tapauksessa, että hän hakee työkyvyttömyyseläkettä.

Hänelle oli annettu hänen päättäessään pankin aloitteesta vapaaehtoisesti työsuhteensa ja ottaessaan pankin esittämän tukipaketin vakuutus siitä, että oikeus eläkesäätiön eläkkeeseen säilyy ennallaan. Ratkaisu on kohtuuton, kun se poistaa kokonaan oikeuden saada työsopimuksen mukaista lisäeläkettä yli 20 vuotta kestäneen työsuhteen perusteella.

Lausunnonpyytäjän mielestä eläkesäätiö oli laiminlyönyt noudattaa hyvää vakuutustapaa, kun se ei ollut informoinut työeläkehakemuksen käsittelyn yhteydessä sen vaikutuksesta tulevan vanhuuseläkkeen määrään. Häntä olisi pitänyt varoittaa tällaisesta maallikolle ennalta arvaamattomasta ja merkittävästä edunmenetyksestä. Nollaeläkkeen myöntämistä koskevaa päätöstä ei myöskään voida tulkita minkäänlaisen eläke-edun myöntämiseksi. Tosiasiallisesti hänen hakemuksensa työkyvyttömyyseläkkeestä on hylätty.

Eläkesäätiön vastaus

Vastauksessa 20.8.2010 eläkesäätiö totesi, että työsuhteen 9.4.1996 päättyessä lausunnonpyytäjälle oli laskettu eläkesäätiön sääntöjen mukainen vapaakirja. Vapaakirja sisältää oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen ja vanhuuseläkkeeseen. Vapaakirjassa on eriteltynä vanhuuseläkkeen vapaakirjan määrä 62 -vuotiaana ja työkyvyttömyyseläkkeen vapaakirjan määrä.

Lausunnonpyytäjä oli hakenut eläkesäätiöltä vapaakirjaan perustuvaa eläkesäätiön sääntöjen mukaista eläkettä 16.4.2009. Oikeus eläkesäätiön työkyvyttömyyseläkkeen saamisen on sääntöjen 7 §:n mukaan henkilöllä, jolla on oikeus saada työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Jos henkilölle myönnetään työeläkelakien mukainen työkyvyttömyyseläke, eläkesäätiön vapaakirja myönnetään sen mukaisesti työkyvyttömyyseläkkeen vapaakirjana.

Lausunnonpyytäjälle oli myönnetty eläkevakuutusyhtiöstä työeläkelakien mukainen täysi työkyvyttömyyseläke 1.5.2008 alkaen. Samasta ajankohdasta eläkesäätiö on tehnyt eläkepäätöksen säätiön vapaakirjaan perustuvasta työkyvyttömyyseläkkeestä. Vapaakirjan perusteella myönnettävän työkyvyttömyyseläkkeen määrä on 0 euroa. Eläkesäätiön sääntöjen 13 §:n mukaan vapaakirjan perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavan eläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi maksussa olevan eläkkeen määrä säilyy ennallaan.

Eläkesäätiö katsoikin, ettei lausunnonpyytäjällä ole oikeutta vapaakirjaan perustuvaan vanhuuseläkkeeseen, koska työkyvyttömyyseläkkeeseen perustuva vapaakirjaeläke oli myönnetty sääntöjen mukaisesti ja se oli muuttunut samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi 1.7.2010 alkaen.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä vaatii hakemansa eläkesäätiön antamaan vapaakirjaan perustuvan vanhuuseläkkeen myöntämistä. Vapaakirjan mukaan eläkkeen määrä on vähintään 640,92 markkaa/kk.

Eläkkeen määrää koskevan säännön tulkinta ja soveltaminen

Lausunnonpyytäjä on saanut työsuhteensa päättymisen jälkeen vapaakirjan, jossa hänen on todettu olevan oikeutettu 62 vuotta täytettyään 640,92 mk/kk määräiseen vanhuuseläkkeeseen ja 0,00 mk/kk määräiseen työkyvyttömyys- ja yksilölliseen varhaiseläkkeeseen. Vapaakirjassa ei ole mainintaa tai viittausta eläkesäätiön sääntöihin siitä, että vanhuuseläkkeen määrä olisi millään tavoin sidoksissa työkyvyttömyyseläkkeen määrään.

Lausunnonpyytäjää ei missään vaiheessa työnantajan taholta informoitu työsuhteen päättyessä vielä vahvistamattomien eläkesäätiön sääntöjen 13 §:n säännöksestä. Hänen käsityksensä mukaan vastaavaa säännöstä ei ollut edes olemassa silloin, kun työsuhde vuonna 1975 alkoi. Säännöt eivät myöskään olleet hänen työssäoloaikanaan nähtävillä työpaikalla.

Koska nyt kysymyksessä olevaa sääntömääräys on tässä tapauksessa johtanut hakijalle työsuhteeseen liittyvänä lisäetuna myönnetyn vanhuuseläkkeen menettämiseen kokonaan, on sitä pidettävä poikkeuksellisena ja yllättävänä, mikä on velvoittanut työnantajaa tai eläkesäätiötä informoimaan sen sisällöstä vapaakirjaa annettaessa tai viimeistään silloin, kun hakija ko. säännöstä tietämättömänä jätti työkyvyttömyyseläkehakemuksensa 16.4.2009. Työnantajalla ja eläkesäätiöllä on ollut velvollisuus informoida työeläkehakemuksen jättämisen aiheuttamasta vanhuuseläkkeen menettämisestä.

Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen / hylkääminen

Lausunnonpyytäjä katsoo, että työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä 21.4.2009 annettua päätöstä on tosiasiallisesti pidettävä eläkehakemuksen hylkäämisenä. Hän ei saanut sen perusteella työkyvyttömyyseläkettä ollenkaan.

Päätös ei siten voi olla esteenä vanhuuseläkkeen myöntämiselle. Tätä tulkintaa tukee myös eläkesäätiön vastineen viimeisen kappaleen toteamus, ettei hakijalla ole oikeutta vapaakirjan mukaiseen vanhuuseläkkeeseen. Tämän kanssa yhdenmukaisesti voidaan todeta, ettei hakijalla ole ollut oikeutta myöskään työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Eläkesäätiön sääntöjen 13 §:n kohtuullistaminen

Säännös on johtanut siihen, että lausunnonpyytäjä on sen johdosta, että hän on hakenut/saanut työkyvyttömyyseläkeasiassa päätöksen, jolla hänelle on myönnetty 0 euron suuruinen eläke, menettänyt kokonaan oikeuden yli 20 työ-vuodelta maksamaansa ja ansaitsemaansa vanhuuseläkkeeseen. Tulos on kaikkinensa kohtuuton. Työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen on johtunut tietämättömyydestä ja siitä, että työnantajan edustajat ja työtoverit olivat korostaneet eläkehakemuksen tekemistä heti eläketapahtuman jälkeen. Hän ei ole myöskään käsittänyt, että vapaakirjassa todetun työeläkkeen määrä olisi pysynyt samana vielä 12 vuotta sen antamisen jälkeenkin ja sen vuoksi päättänyt hakea eläkettä.

Oikeuskäytännössä tällaiset epäkohdat on korjattu soveltamalla niihin sovittelusäännöksiä. Muun muassa oikeustoimilain 36 §:ssä on todettu, että jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaa kohtuuttomuuteen on sitä soviteltava tai jätettävä se huomiotta. Samaa periaatetta on sovellettava myös eläkesäätiöiden sääntöihin.

Yhteenveto

Lausunnonpyytäjä katsoo esittämillään perusteilla, että päätöstä tulisi muuttaa ja myöntää hänelle vanhuuseläke annetusta työkyvyttömyyseläkeratkaisusta huolimatta. Vanhuuseläkkeen maksaminen ei voi heikentää eläkesäätiön varallisuusasemaa ja kykyä vastata sitoumuksistaan, koska kysymys on eläkkeestä, jonka hakija on työssä ollessaan maksanut ja ansainnut ja eläkesäätiö on näin voinut varautua sen maksamiseen.

Eläkesäätiön vastine

Lausunnonpyytäjän oikeus säätiön sääntöjen mukaiseen vanhuuseläkkeeseen

Eläkesäätiö viittaa lausunnonpyytäjälle työsuhteen päättyessä laskettuun sääntöjen mukaiseen vapaakirjaan ja toistaa lausunnonpyytäjälle antamassaan vastauksessa esittämänsä seikat. Eläkesäätiön sääntöjen 13 § sisältää säännökset siitä, kuinka vapaakirjan eläkemäärät lasketaan. Sääntöjen 15 §:ssä on säädetty siitä, miten eläkkeiden suorittaminen määräytyy. 15 §:n 1 momentissa todetaan, että "eläkkeiden suorittaminen määräytyy TEL:n ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti, mikäli jäljempänä tässä pykälässä ei toisin määrätä".

Sekä 31.12.2006 saakka voimassa olleessa työntekijäin eläkelaissa (TEL) että 1.1.2007 alkaen voimassa olleessa työntekijän eläkelaissa (TyEL) on molemmissa säännökset siitä, että työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi työntekijän täyttäessä vanhuuseläkeiän (TEL 4 § 6 mom. ja TyEL 52 § 1 mom).

TEL:n 4 §:n 6 momentissa (sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.1996 alkaen) todetaan, että: " Työkyvyttömyyseläkettä suoritetaan, jollei 4 d §:n säännöksistä muuta johdu, sitä kuukautta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana oikeus eläkkeen saamiseen on syntynyt, ei kuitenkaan takautuvasti pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemista seuraavaa kuukautta edeltäneen vuoden ajalta. Työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi tai 7 momentissa tarkoitettuna kuntoutustukena määräajaksi. Työkyvyttömyyseläke lakkautetaan, kun eläkkeensaajan työkyky on siinä määrin palautunut, ettei hän enää täytä eläkkeen saamisen edellytyksiä. Kuntoutustuki voidaan lakkauttaa, jos kuntoutustuen saaja on ilman pätevää syytä kieltäytynyt kuntoutuksesta. Työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessä vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän muuttuu työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi".

Edellä mainitun säännöksen viimeinen virke, jossa todetaan työkyvyttömyyseläkkeen muuttumisesta vanhuseläkkeeksi, on ollut TEL:ssa samansisältöisenä jo lain voimaantulosta 1.7.1962 lähtien. Nykyisin asiasta säädetään TyEL:n 52 §:n 1 momentissa seuraavasti: "Täysi työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi ja osatyökyvyttömyyseläke täyttä työkyvyttömyyseläkettä vastaavaksi vanhuuseläkkeeksi sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana eläkkeensaaja täyttää 63 vuotta. "

TEL:n ja nyttemmin TyEL:n nojalla täysi työkyvyttömyyseläke muuttuu automaattisesti samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi ilman hakemista. Eläkkeen perusteita ei siten vanhuuseläkeiässä enää lasketa uudelleen, vaan eläkkeeseen lisätään ainoastaan mahdollinen eläkeaikaisesta työskentelystä karttunut eläke. Viimeksi mainittua eläkkeen osaa tulee erikseen hakea.

Edellä todettu huomioon ottaen myöskään säätiön sääntöjen mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi eläkettä ei lasketa uudelleen, vaan eläkkeen määrä säilyy samansuuruisena kuin työkyvyttömyyseläkkeen. Lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyseläkkeen määrä on eläkkeen yhteensovituksesta johtuen ollut 0 euroa, joten hänen eläkkeensä on myös vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen määrältään sama. Hänellä ei siten ole oikeutta vapaakirjassa ilmoitettuun vanhuuseläkevapaakirjan määrään. Lausunnonpyytäjälle myönnetty eläkesäätiön sääntöjen mukainen vapaakirjaan perustuva työkyvyttömyyseläke on määräytynyt eläkesäätiön 1.4.1996 voimaan tulleiden sääntöjen perusteella, jotka säätiön hallitus on hyväksynyt ja sosiaali- ja terveysministeriö vahvistanut 23.9.1996.

Eläkesäätiön sääntöjä koskeva tiedonantovelvollisuus

Eläkesäätiölain 49 a §:ssä ja 49 b §:ssä on 1.6.2006 alkaen ollut säännökset mm. eläkesäätiöiden velvollisuudesta tiedottaa eläkesäätiön voimassa olevista säännöistä. Tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset ovat sisältyneet myös eläkesäätiön sääntöihin 1.1.2007 alkaen. Tiedonantovelvollisuudesta seuraa, että eläkesäätiön tulisi antaa säätiön toimintapiiriin kuuluville sekä vapaakirjan saaneille tiedoksi eläkesäätiön säännöt sekä niiden keskeiset, eläke-etuuksiin vaikuttavat muutokset. Tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi on eläkesäätiölain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 156/2005 vp) mukaan katsottu riittävän, että säännöt ovat toimintapiiriin kuuluneiden ja vapaakirjan saaneiden henkilöiden saatavilla esim. säätiöstä pyytämällä. Säännöt ovat olleet saatavilla säätiössä ja nykyisin ne ovat nähtävissä myös työnantajan intranet-sivuilta.

Vaikka lausunnonpyytäjän työsuhde onkin päättynyt jo ennen tiedonantovelvoitetta koskevien säännösten voimaantuloa, olisi hänellä vapaakirjan saaneena silti halutessaan ollut mahdollisuus tutustua säätiön sääntöihin niitä säätiöstä tiedustelemalla.

Lausunnonpyytäjän lisäkirjelmä

Lautakunnalle toimittamassaan lisäkirjelmässä lausunnonpyytäjä huomauttaa, että eläkesäätiön viittaama pyynnöstä tapahtuva tiedottaminen koskee vain eläkesäätiölain 49 b §:ssä mainittuja seikkoja. Koska kysymys nyt on eläkejärjestelmän osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista, sovelletaan tiedoksiantovelvollisuuteen eläkesäätiölain 49 a §:n säännöstä, jossa todetaan, että kunkin eläkkeensaajan on saatava eläkkeelle jäädessään yksityiskohtaiset tiedot niistä eläke- ja muista etuuksista, joihin hän on oikeutettu.

Nyt lausunnonpyytäjä ei ole saanut työsuhteen aikana tai sen päättyessä eläkesäätiöltä tai työnantajaltaan minkäänlaista informaatiota oikeuksistaan tai etuisuuksistaan. Sääntöjä ei ollut hänen työpaikallaan eikä niitä ole myöskään lähetetty hänelle. Ainoa asiakirja, minkä hän sai säätiöltä, oli 4.4.1997 päivätty vapaakirja. Edes siinä vaiheessa, kun hän haki 16.4.2009 työkyvyttömyyseläkettä, hänelle ei tiedotettu eläkesäätiön sääntöjen määräyksestä, joka koski sen myöntämisen vaikutusta myöhemmän vanhuuseläkkeen määrään. Vapaakirjastakaan ei ilmene, että siinä mainittu vanhuuseläkkeen määrä ei toteudu, jos työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuossa vaiheessa eläkesäätiölain tiedottamisvelvollisuutta koskevien säännösten muutokset olivat jo voimassa. Suomea sitovana EU direktiivinä velvollisuus oli olemassa jo aikaisemmin.

Lausunnonpyytäjällä ei ollut tietoa edes eläkesäätiön mainitseman TEL 4 §:n 6 momentin lauseen "työkyvyttömyyseläkkeen saajan täyttäessään vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän muuttuu työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeeksi" merkityksestä vanhuuseläkkeen määrälle. Hänellä oli perusteltu aihe uskoa, että hän saisi vapaakirjassa nimenomaisesti mainitun suuruisen vanhuuseläkkeen, kun em. säännöksessä ei ole mitään mainintaa eläkkeen määrästä.

Kokonaisuutena arvostellen lausunnonpyytäjän menettely on myös vahva näyttö siitä, että hän on ollut tietämätön eläkesäätiön sääntöjen määräyksistä. Hänen kannaltaan on ollut alun perinkin järjetöntä hakea 0 markan suuruiseksi vahvistettua työkyvyttömyyseläkettä varsinkin, kun hän tämän eläkkeen hakemisella menettäisi lopullisesti oikeuden 640,92 mk/kk suuruiseen vanhuuseläkkeeseen.

Esittämillään perusteilla lausunnonpyytäjä katsoo eläkesäätiön kannan eläkesäätiönlain ja TEL:n edellä mainittujen säännösten soveltamisesta virheelliseksi.

Eläkesäätiön lisävastine

Eläkesäätiön tiedonantovelvollisuus laajeni EU:n lisäeläkerahastodirektiivin (2003/41/EY) ja sen johdosta eläkesäätiölakiin tehtyjen muutosten myötä. Lainmuutosten myötä myös vapaakirjan saaneiden oikeudet saada tietoja kasvoivat. Kuten lausunnonpyytäjä on todennut, säännökset jakautuvat siten, että 49 a §:ssä säädetään tiedoista, joista säätiö on velvollinen tiedottamaan, ja 49 b §:ssä tiedoista, jotka säätiön tulee vakuutetun pyynnöstä toimittaa.

Eläkesäätiölain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE156/2005 vp) on puolestaan 49 a §:n osalta todettu mm., että:

..."Vakuutettujen tiedonsaantioikeuksien turvaamiseksi pykälässä ehdotetut tiedonantovelvoitteet tulisi toteuttaa lähtökohtaisesti henkilökohtaisesti. Ehdotuksen mukaan eläkesäätiön olisi huolehdittava siitä, että 1 momentin mukaiset säännöt ja niiden olennaiset muutokset sekä 2 momentissa mainitut tiedot annettaisiin tiedoksi toimintapiiriin kuuluville ja vapaakirjan saaneille henkilöille henkilökohtaisesti. Vastaavasti 3 momentissa mainitut tiedot eläke-etuuksista ja sääntömuutoksista olisi toimitettava henkilökohtaisesti eläkkeensaajille.

Pykälässä tarkoitettujen tiedonantovelvoitteiden täyttäminen edellyttäisi sitä, että toimintapiiriin kuuluvista ja vapaakirjan saaneista henkilöistä sekä eläkkeensaajista olisi pidettävä ajantasaista yhteystietoluetteloa. Yhteystietojen päivittämisvelvollisuus olisi toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden osalta eläkesäätiöllä, mutta vapaakirjan saaneiden ja eläkkeensaajien osalta yhteystietojen päivittämisvelvollisuus olisi heillä itsellään.

Pykälässä tarkoitettu henkilökohtainen tiedonantovelvoite voidaan toteuttaa olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla. Harkittaessa, mikä on olosuhteisiin nähden sopiva tapa antaa tietoja, tulee ottaa huomioon toisaalta vakuutettujen mahdollisuudet tavoittaa tiedot ja toisaalta eläkesäätiön käytännön mahdollisuudet tietojen antamiseen ilman, että siitä seuraa kohtuuttomia kuluja."

Säännöksen tarkoituksena on siten suojata paitsi vakuutettujen, myös vapaa-kirjan saaneiden ja eläkkeensaajien tiedonsaantioikeutta eläkesäätiön säännöistä ja niihin tehtävistä olennaisista muutoksista. Säännös ei kuitenkaan eläkesäätiön käsityksen mukaan aseta sille ehdotonta velvollisuutta toimittaa tiedot, kuten säätiön säännöt, henkilökohtaisesti jokaiselle vapaakirjan saaneelle. Käytännössä jo ajantasaisten tietojen ylläpitäminen säätiön vapaakirjan saaneista olisi osin mahdotontakin vapaakirjan saaneiden suuren lukumäärän vuoksi.

Lisäksi, vaikka tiedonantovelvoitetta koskevat säännökset ovat tulleet lakiin vasta myöhemmin, on työntekijöillä jo tätä aiemminkin vielä työsuhteessa ollessaan ollut mahdollisuus tutustua heitä koskeviin eläke-etuuksiin. Muun muassa alan työehtosopimuksessa on ollut maininta eläke-etuuksista. Lisäksi työnantajan henkilöstötoiminnoista vastaavalla osastolla on ollut eläkeasioita hoitava henkilö myös jo sinä aikana, kun lausunnonpyytäjä on ollut työantajan palveluksessa, joten tietoa eri eläke-etuuksista on ollut saatavissa jo työsuhteenkin aikana.

Lausunnonpyytäjän viittaama eläkesäätiölain 49 a §:n 3 momentin säännös ei eläkesäätiön käsityksen mukaan aseta säätiölle velvollisuutta tehdä jokaiselle eläkkeelle jäävälle erikseen etuusvertailua sen suhteen, mikä etuus olisi eläkkeensaajan kannalta edullisempi, vaan säännöksen tarkoituksena on turvata vapaakirjan saaneen oikeus saada tietoja hänelle myönnetyn eläketurvan sisällöstä. Eläkkeelle jäävän kohdalla etuusvertailu ei edes yleensä ole mahdollista jo siitä syystä, että eläketapahtuma määrittelee sen, mihin etuuteen henkilö on oikeutettu.

Lausunnonpyytäjän kohdalla työkyvyttömäksi tulo on määritellyt sen, että hänellä on ollut oikeus lakisääteiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttyään myös säätiön työkyvyttömyyseläkkeeseen. Hänen kohdallaan eläkesäätiölain 49 a §:n 3 momentissa tarkoitettu tiedonantovelvollisuus on toteutunut sillä, että hän on eläkkeelle siirtyessään saanut asiaa koskevan eläkepäätöksen ja -laskelman säätiön sääntöjen mukaisesta eläkkeestä. Todettakoon myös, että tulevasta vanhuseläkkeestä ei tuolloin voi antaa ennakkotietoa, sillä työkyvyttömyyshän voi päättyä ennen vanhuuseläkeiän täyttymistä.

Näin ollen eläkesäätiö katsoo täyttäneensä eläkesäätiölain mukaisen tiedonantovelvoitteensa lausunnonpyytäjän osalta ottaen huomioon myös hänen omat mahdollisuutensa olla yhteydessä säätiöön eläkeasiassaan. Muilta osin eläkesäätiö viittaa aiemmassa vastineessa esittämäänsä.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Ratkaistava kysymys

Asia koskee lausunnonpyytäjän oikeutta lisäeläkkeeseen entisen työnantajansa eläkesäätiöstä. Lisäeläkkeen maksaminen työsuhteen perusteella perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen työsopimukseen.  Eläkesäätiön vastuu toimintapiiriinsä kuuluvan työntekijän tai eläkesäätiöstä vapaakirjan saaneen henkilön eläkeoikeudesta puolestaan perustuu eläkesäätiön voimassa oleviin sääntöihin.

Vakuutuslautakunta ei ole ohjesääntönsä mukaan toimivaltainen käsittelemään asiaa siltä osin, kuin se mahdollisesti koskee sitä, mitä vakuutetun ja hänen työnantajansa välillä oli eläkeoikeudesta sovittu. Lautakunta voi antaa lausunnon vain eläkesäätiöllä olevasta suoritusvelvollisuudesta

Eläkesäätiö on antanut 4.4.1997 lausunnonpyytäjälle lisäeläkkeestä niin sanotun vapaakirjan hänen ajalla 13.1.1975 - 9.4.1996 kestäneen työsuhteensa perusteella. Lisäeläkettä koskeva vapaakirja merkitsee yksinkertaisesti sitä, että eläkesäätiön toimintapiiriin kuulunut työntekijä säilyttää oikeutensa saada lisäeläkettä eläkesäätiöstä eläkesäätiön säännöissä tarkemmin määritellyissä rajoissa, vaikka hänen työsuhteensa työnantajaan on päättynyt muusta syystä kuin eläketapahtuman vuoksi. Tällöinkin vapaakirjan saajan eläkeoikeus määräytyy eläkesäätiön sääntöjen mukaan.

Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjän vanhuuseläkkeen vapaakirjamääräksi on ilmoitettu 62 vuoden iästä lukien vuoden 1996 indeksitasossa 640,92 mk/kk ja työkyvyttömyys- ja yksilöllisen varhaiseläkkeen määräksi 0,00 mk/kk. Vapaakirja on ilmoitettu lasketuksi eläkesäätiön sääntöjen 13 §:n mukaan ja vähennetyksi ja yhteen sovitetuksi eläkesäätiön sääntöjen 8 §:n mukaisesti. Asian osapuolet eivät ole toimittaneet lautakunnalle vapaakirjan laskennan perusteena olleita palkka- ja työsuhdetietoja, mutta lausunnonpyytäjä ei toisaalta ole väittänytkään, että vapaakirja olisi laskettu väärin.

Sen sijaan osapuolet ovat erimielisiä siitä, estääkö lausunnonpyytäjälle 1.5.2008 alkaen myönnetty eläkesäätiön sääntöjen mukainen työkyvyttömyyseläke vanhuuseläkkeen saamisen eläkesäätiön vanhuuseläkeiässä siitäkin huolimatta, että työkyvyttömyyseläkettä ei ole jäänyt lausunnonpyytäjälle lisäeläkkeenä maksettavaksi. Lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyseläke vapaakirjaeläkkeenä on ollut 0,00 mk/kk eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti laskettuna, yhteen sovitettuna ja rajoitettuna. Eläkesäätiön mukaan vapaakirjan perusteella työkyvyttömyyseläkettä saavan henkilön eläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi maksussa olevan eläkkeen määrä säilyy ennallaan, mikä perustuu siihen, että myöskään lakisääteisen työeläkkeen määrä ei tällöin muutu.

Asian arviointi

Eläkesäätiön sääntöjen tai eläkesäätiölain mukaan työntekijällä ei ole velvollisuutta ottaa eläkettä vastaan, joten lähtökohtaisesti työntekijä voi päättää eläkkeen hakemisesta itse.

Eläkesäätiön säännöissä tai eläkesäätiölaissa ei ole määräyksiä työntekijän valintaoikeudesta eli siitä, voiko työntekijä useiden eläkeperusteiden täyttyessä itse valita sen eläkkeen, jota hän haluaa eläkesäätiöltä hakea. Eläkesäätiön säännöissä tai laissa ei toisaalta myöskään ole määrätty siitä, että työntekijä voisi hakea ainoastaan sitä eläkettä, jonka osalta eläketapahtuma ensimmäisenä sattuu. Sen sijaan kysymyksessä olevien eläkesäätiön sääntöjen vanhuuseläkettä, työkyvyttömyyseläkettä sekä 13 §:n mukaista vapaakirjaa koskevien määräysten mukaan sekä vanhuuseläkkeen että työkyvyttömyyseläkkeen saamisen eläkesäätiöstä on todettu olevan työntekijän oikeus.

Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjän vapaakirjan mukaisten eläke-etujen määrä on laskettu vapaakirjaa myönnettäessä. Eläkesäätiö ei ole varannut säännöissä itselleen oikeutta maksaa vapaakirjan saaneille vain sitä eläkettä, joka kulloinkin on säätiölle edullisin. Työeläkelakien mukaisen työttömyyseläkkeen myöntämistä lukuun ottamatta eläkesäätiön säännöistä ja vapaakirjasta ei myöskään ilmene, että vapaakirjaeläke laskettaisiin eläketapahtuman hetkellä uudelleen.

Siten eläkesäätiön on tullut jo vapaakirjan 4.4.1997 antaessaan varautua siihen mahdollisuuteen, että se joutuu kattamaan lausunnonpyytäjän vanhuuseläkkeestä aiheutuvan eläkevastuunsa.

Lausunnonpyytäjälle 4.4.1997 annetussa vapaakirjassa eläkkeet on eritelty eläkelajeittain. Vapaakirjassa ei ole mainintaa siitä, että vanhuuseläkkeen saaminen olisi millään tavoin sidoksissa mahdolliseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, sen paremmin kuin siitäkään, että työkyvyttömyyseläkkeenä myönnetty eläke muuttuisi myöhemmin vanhuuseläkeiässä eläkesäätiön esittämin tavoin nimenomaan samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi.

Eläkesäätiön viittaamaa työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeen samansuuruisuutta koskevaa määräystä ei sisälly eläkesäätiön viittaamaan sääntöjen 13 §:ään. Sääntöjen 13 §:n 4 momentissa oleva maininta työkyvyttömyyseläkkeen jälkeisestä vanhuuseläkkeestä koskee ainoastaan saman momentin mukaisia 31.3.1996 laskettuja vanhuuseläkevapaakirjojen vähimmäismääriä.

Kuten eläkesäätiö vastineessaan toteaa, TyEL:n mukainen täysi työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi työntekijän täyttäessä vanhuuseläkeiän. Vanhuuseläke on samansuuruinen kuin työkyvyttömyyseläke, ellei työntekijä ole ansainnut eläkkeen aikana uutta eläkettä. Myös lisäturvan mukainen täysi työkyvyttömyyseläke muuttuu eläkeiässä samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Eläkkeiden samansuuruisuutta koskevaa selväsanaista määräystä ei kuitenkaan ole säännöissä tai laissa.

Asiakirjoista ei ilmene, että eläkesäätiö olisi muutoinkaan informoinut lausunnonpyytäjää 0 euron suuruisen työkyvyttömyyseläkkeen merkityksestä tulevan vanhuuseläkkeen kannalta hänen hakiessaan työkyvyttömyyseläkettä 16.4.2009, vaikka eläkesäätiöllä ei sinänsä ole ollut velvollisuutta tehdä lausunnonpyytäjälle edullisuusvertailuja eri eläkevaihtoehtojen kesken.

Lausunnonpyytäjän kohdalla on kyse ennen muuta siitä, että hän on saanut 4.4.1997 vapaakirjan, jossa hänelle on kerrottu eri eläkkeiden määrät. Vapaakirjassa ei ole ollut mainintaa työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen merkityksestä tulevan vanhuuseläkkeen määrään eikä lausunnonpyytäjä ole sitä seikkaa voinut muutoinkaan tietää.

Näin ollen eläkesäätiön lautakunnalle antamasta vastineesta ei tässä tapauksessa ilmene, että eläkesäätiöllä olisi ollut perustetta olla myöntämättä lausunnonpyytäjälle antamansa vapaakirjan mukaista vanhuuseläkettä.

Lopputulos

Edellä selostamansa seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, että eläkesäätiö ei ole esittänyt sellaista oikeudellista perustetta, jonka nojalla sillä olisi oikeus kieltäytyä myöntämästä lausunnonpyytäjälle vanhuuseläkettä 4.4.1997 antamassaan vapaakirjassa ilmoitetun vanhuuseläkkeen suuruisena, vaan tämä eläke tulee hänelle maksaa.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Rissanen sekä jäsenet Hänninen, Kauppila, Korpiola ja Lehti. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA