Tapahtumatiedot

Erään rakennuksen laajennustyömaalla oli rakennuksen sadevesiviemäri katkaistu elokuussa 2010 paikalle rakennetun tekniikkatunnelin vuoksi. Katkaistu sadevesiviemäri oli liitetty viereisellä kadulla olleeseen kaupungin sadevesikaivoon. Merivesi oli noussut kadun viereiseltä merenlahdelta 10.11.2010 kaupungin sadevesikaivosta sadevesiviemäriin ja viemäriä pitkin rakennuksen kaivantoon ja siitä edelleen keskeneräiseen tekniikkakanaaliin, johon oli juuri asennettu ilmastointikanavat. Merivesi oli turmellut kyseessä olevat ilmastointikanavat. Korvauksia vahingoista oli haettu rakennus- ja asennustyövakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 6.5.2011 sekä 13.6.2012 antamissaan korvauspäätöksissä todennut, että vakuutus korvasi äkilliset ja ennalta arvaamattomat vahingot. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vahinko ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton, jos merivesi nousi syksyllä ja vesi pääsi vapaasti putkea pitkin valumaan rakennuskohteeseen. Putkessa ei ollut takaiskuventtiiliä tai -läppää, joka olisi estänyt vedentulon rakenteisiin.

Myöhemmässä päätöksessään vakuutusyhtiö on lisäksi lausunut, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei ollut tehty suojauksia, joten merivesi oli päässyt vapaasti virtaamaan sadevesiviemärin kautta rakennustyömaalle. Vakuutusyhtiön tietojen mukaan vahinkohetkellä ei ollut minkäänlaisia poikkeuksellisia sääolosuhteita, vaan meriveden pinta oli noussut, kuten yleensä tapahtui syksyllä. Merenlahden vedenpinta ei ollut noussut mitenkään äkillisesti ja yllättävästi. Sadevesiviemäri oli katkaistu lähellä rakennuksen ulkoseinää ja sen pää oli jätetty avoimeksi. Rakennuksen tukimuurin aukkoja ja viemärin päätä ei ollut suojattu. Merenpinnan normaalin nousun johdosta vettä oli päässyt rakennukseen sisälle kuvatulla tavalla ja tästä syystä urakan kohteelle aiheutunut vahinko ei ollut vakuutusehtojen mukainen ennalta arvaamaton ja äkillinen vahinko. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vahinkotapahtuma ollut vakuutusehtojen mukaan korvattava.

Valitus

Rakennusyhtiö on kertonut, että sille oli vasta myöhemmin ilmennyt, että kaupungin sadevesikaivosta oli suora putkiyhteys merenlahteen. Lisäksi on lausuttu, että sadevesiviemäreiden liitoskorkeudet ja toimintaperiaate olivat normaalisti sellaiset, että sadevesi virtasi rakennuksesta poispäin. Vasta huomattava vedenpinnan nousu merenlahdella oli aiheuttanut vahinkoseuraamuksen. Asiassa oli kysymys siitä, olivatko meriveden tulviminen ja yleensä veden aiheuttamat vahingot vakuutussuojan piirissä ja jos olivat, minkälaisilla ehdoilla. Toiseksi kysymys oli siitä, oliko vakuutustapahtuma vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla äkillinen ja odottamaton. Vakuutuksessa oli luonnonilmiöille lisäsuoja eikä luonnonilmiökäsitettä ollut tarkemmin määritelty. Vakuutuksen yleisissä tai erityisessä rajoitusehdossa ei ollut erikseen poissuljettu minkäänlaisen luonnonilmiön, vedenvirtaaman tai tulvimisen aiheuttamaa vahinkoa. Vakuutusehdossa ei myöskään ollut rajoitusehtoa, joka koskisi viemärin rakennetta tai sen puutteen vaikutusta vahinkotapahtuman korvattavuuteen. Vakuutuksenottaja on viitannut vakuutusehtojen kohtaan Seventy Two Hours Clause, ehtojen sivulta 14.

Ehtojen sisällön perusteella vakuutusturva kattaa tulvan (flood) sekä yleisemminkin veden aiheuttamat vahingot (water damage). Rakennusyhtiö on katsonut, etteivät vakuutusehdot edellyttäneet tulvalta tai vesivahingolta poikkeuksellisia sääolosuhteita tai tiettyä ilmenemisaikaa. Lisäksi on todettu, että merivesi ei ollut kyseessä olevassa tapauksessa varsinaisesti tulvinut, vaan vedenpinnan äkillisen nousun vuoksi merivesi oli päässyt kaupungin sadevesiviemärin kautta rakennustyömaalle.

Vahinkopäivänä 10.11.2010 vedenpinnan maksimikorkeus oli ollut 64 cm eli edellisen päivän maksimikorkeuteen verrattuna 7 cm ja minimikorkeuteen verrattuna 104 cm ylemmällä tasolla. Lukemat olivat koko vuoden selvästi korkeimmat ja vuositilastonkin valossa poikkeukselliset. Objektiivisesti arvioiden vahinkotapahtuma oli vedenpinnan nousun osalta äkillinen ja odottamaton. Merenlahden vedenpinta ei noussut vuoroveden tai muun säännöllisen ilmiön seurauksena, vaan vakuutuksenottajan käsityksen mukaan tapahtuma-aikaan olivat vallinneet niin kovat tuulet, että vesi oli pakkautunut mannerta kohden ja aiheuttanut vedenpinnan huomattavan nousun. Kyseinen merenlahti ei säännöllisesti tulvinut vuosittain juuri marraskuussa. Koko alue oli kauttaaltaan rakennettu eikä tiedossa ollut, että tulviminen olisi säännöllisesti aiheuttanut alueella vahinkoja. Vakuutuksenottajan käsityksen mukaan vedenpinnan vaihtelut alueella olivat normaalisti muutamia senttejä.

Vakuutuksenottajalla ei ollut ollut mitään syytä olettaa, että sadevesiviemäristä voisi tulla vettä väärään suuntaan rakennusta kohti. Lisäksi sadevesiviemäri oli katkaistu elokuussa, mutta vahinko oli tapahtunut vasta marraskuussa. Tätä ennen merivesi ei ollut noussut sadevesiviemäriin. Vakuutuksenottaja ei myöskään tiennyt, että kyseisestä purkukaivosta oli avoin putkiyhteys suoraan merenlahteen ja että merivesi voisi käytännössä tulvia kaupungin sadevesi­kaivoihin. Tämä seikka oli yllättävä ja ennalta arvaamaton. Mikäli katsottaisiin, että menettely oli aiheutunut huolimattomuudesta kaivannon suojaamisen tai viemärin tulppaamisen suhteen, oli huomattava, että vakuutusehdoissa ei ollut tältä osin rajoitusehtoa. Valituksessa on katsottu, että vahinkotapahtuma oli ollut vakuutusehtojen mukaisesti äkillinen ja odottamaton ja vakuutusturvan piirissä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, että kyseessä oleva rakennus oli hyvin lähellä rantaa eikä korkeusero merenpinnasta ollut kovin suuri. Kun meriveden pinta oli vuonna 2005 noussut ennätyskorkeuteensa eli 151 cm:iin, vesi oli noussut lähelle talon rakenteita. Vakuutusyhtiö on lausunut, että Suomen rannikkokaupungeissa oli normaali käytäntö 1960–1970-luvuilla ja sitä aiemmin rakennetuissa rakennuksissa, että sadevedet johdettiin mereen. Vakuutuksenottajan, joka oli kokenut ja suuri toimija rakennusalalla, olisi pitänyt varmistaa, ettei vesi päässyt sadevesiviemäriputkien kautta kaivantoon ja siitä eteenpäin rakennukseen.

Kyseessä olevassa tapauksessa vesi ei ollut tulvinut maata pitkin, vaan rakennusvaiheessa oli tietoisesti katkaistu sadevesiviemäri, joka oli vain 5 cm ylempänä kuin normaali vedentaso. Vakuutusyhtiö on esittänyt Ilmatieteen laitokselta saamansa 2010-luvun tiedot meriveden maksimikorkeuksista. Ne ovat olleet +64 - +128 cm vuosina 2000–2011.
Tämän perusteella vakuutusyhtiö on todennut, että vahinkovuoden korkein meriveden lukema +64 cm oli selkeästi pienin enimmäiskorkeus koko 2000-luvulla. Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei vuoden 2010 vedenkorkeutta voitu mitenkään pitää äkillisenä ja odottamattomana.

Vakuutuksenottajan olisi pitänyt selvittää alun perin, mihin rakennuksen sadevedet oli johdettu. Rakennusyhtiö oli olettanut, että katkaistussa sadevesi­putkessa oli takaiskuventtiili, joka esti veden pääsyn merenlahteen. Tällaista venttiiliä ei ollut ollut. Vakuutuksenottaja oli vedonnut LVI-suunnittelijan piirustuksiin, joista ei ollut ilmennyt, mihin vesi oli johdettu sadevesikaivon jälkeen. Vakuutuksenottajan olisi tullut ymmärtää LVI-piirustuksen maapintalukemista, että etenkin kellaritilat olivat kyseessä olevassa rakennuksessa vaarassa, mikäli luonnonvesiä ei hallitusti johdettu pois työmaalta. Vakuutuksen­ottajan olisi pitänyt ottaa huomioon, että viime vuosien rankkasateet olivat usein saaneet Suomen kaupunkien sadevesiviemärit tulvimaan padotuksen takia. Rakennusyhtiö oli tehnyt arviointivirheitä, jotka johtivat tähän vahinkoon. Vakuutusyhtiön mukaan vahinkoa ei voitu tulkita äkilliseksi ja ennalta arvaamattomaksi.

Vakuutuksenottajan lisävastine 12.3.2013

Vahinko ei tietenkään olisi tapahtunut, jos jo rakennusvaiheessa olisi ymmärretty, että tällainen vahinko voi sattua ja kaikki yksityiskohdat olisi huomattu tutkia sekä riskit eliminoida. Katkaistu putki oli sadevesiviemäröintiin liittyvä poistoputki ja putken katkaisun jälkeen rakennuksen sadevedet oli ohjattu toisaalle. Myöhemmin aiheutunut vahinko ei millään tavalla liittynyt sadevesiin tai niiden tulvimiseen. Meriveden tulviminen rakennukseen oli ollut vakuutuksenottajalle yllättävä ja täysin odottamaton tapahtuma, eikä sitä olisi voitu ennakoida minkään tilastotiedon valossa. Vakuutuksenottajalla oli vakuutus vahinkojen varalta eikä sen arviointi, kenen huolimattomuudesta vahinko oli johtunut tai miten vahinko olisi voitu ennakoida tai estää, pitäisi vaikuttaa vahingon korvattavuuteen. Vakuutusyhtiö ei ollut edes väittänyt, että suojeluohjeita olisi laiminlyöty. Kyseessä oli korvattava vahinko.

Vakuutusyhtiön lisävastine 27.3.2013

Vakuutusyhtiö ei ollut vaatinut palloventtiiliä vaan pallotulppausta, millä estetään ja varmistetaan, että vettä tai muuta nestettä ei pääse äkillisesti ja ennalta arvaamatta valumaan työkohteeseen. Kun rakennusliike ryhtyy rakentamaan uutta tai korjaamaan vanhaa rakennetta kaavoitetulla alueella, sen pitää tarkkaan jo suunnitteluvaiheessa huomioida silloiset vanhat rakennelmat ja järjestelmät sekä tontilla että tontin vieressä, jotta työmaalla ei syntyisi tämänkaltaisia vahinkoja. Jos piirustuksesta ei jotain ilmennyt, olisi vakuutuksenottajan pitänyt asia selvittää. Jos takaiskuventtiiliä ei piirustuksissa näkynyt, olisi pitänyt selvittää, oliko sellainen olemassa.

Rakennusliike oli johtanut rakennuksen sadevedet poikkeavaa reittiä pitkin, kun rakennuksen kylkeen oli tehty kaivanto ja katkaistu sadevesiviemärin poistoputki. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei tämänkaltainen vahinko ollut ennalta arvaamaton eikä vahinko ollut korvattava vakuutuksesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Section I – CAR/EAR Material Damage

Insuring Clause: The Insurers hereby agree with the Insured that if at any time during the period of cover the items or any part thereof entered in the Schedule shall suffer any unforeseen and sudden physical loss or damage from any cause, other than those specifically excluded, in a manner necessitating repair or replacement, the Insurers will indemnify the Insured in respect of such loss or damage as hereinafter provided by payment in cash, replacement or repair (at their own option) up to an amount not exceeding in respect of each of the items specified in the Schedule the sum set opposite thereto and not exceeding in any one event the limit of indemnity where applicable and not exceeding in all the total sum expressed in the Schedule as insured hereby.

Seventy Two Hour Clause: For the purpose of the application of the Retained Liability (Deductible) it is agreed that any loss or damage to the Insured Property arising during any one period of seventy-two consecutive hours and caused by earthquake and / or other earth movement(s), volcanism, storm, tempest, flood or water damage, avalanche, tsunami or any other act of God, subsidence or collapse shall be deemed as a single event and therefor to constitute one occurrence. For the purpose of the foregoing the commencement of any such seventy-two hours period shall be decided at the discretion of the Insured it being understood and agreed however that there shall be no overlapping in any two or more such seventy-two hour periods in the event of damage occurring over an extended period of time.

Ratkaisu

Merivesi on noussut kysymyksessä olevan rakennuksen laajennustyömaalla sadevesiviemäriä pitkin rakennuksen rakenteisiin ja aiheuttanut vahinkoa. Mainittu rakennus oli rakennettu 1970-luvulla, jolloin sadevesiä ohjattiin yleisesti sadevesikaivon kautta mereen. Merivesi oli noussut normaalitasosta 64 cm ja vahinkoa edeltävän päivän tasosta 7 cm. Rakennuksen sadevesi­viemäri oli katkaistu rakennustöiden ajaksi ja viemäri oli tilapäisesti liitetty viereisellä kadulla olleeseen sadevesikaivoon, josta oli yhteys mereen.

Merivesi nousee ja laskee usein tuulensuunnan mukaan. Lounaistuuli, joka on nostanut meriveden korkeuden kyseessä olevassa vahinkopaikassa, on yleinen Suomen rannikolla. Kun laajennusrakennustyömaa on sijainnut merenlahden vieressä, meriveden pinnan nousemiseen olisi tullut varautua. Kun tällaiselle alueelle tehdään rakennustyötä, tulee tarpeen mukaan selvittää sadevesien poisjohtaminen sekä käytettävien väliaikaisten sadevesikaivojen laatu. Tällöin on selvitettävä esimerkiksi, mitä meriveden nousu voi aiheuttaa rakentamiselle, ja selvitettävä asiaan vaikuttavat riskit, jolloin vältytään tulvaveden nousun aiheuttamilta vahingoilta.

Kyseessä oleva vahinko oli tapahtunut, kun meriveden pinta oli noussut 64 cm normaalitasosta. Vaikka vedenpinta on noussut korkealle, ei korkeus kuitenkaan ollut epätavallinen, kun sitä verrataan paikkakunnalla 2000-luvulla vuosittain saavutettuihin enimmäiskorkeuksiin, jotka ovat vaihdelleet välillä +64 - +151 cm. Enimmäiskorkeus on useana vuonna ollut yli 100 cm normaalitasosta. Rakennus- ja asennustyövakuutuksessa korvattavuuden edellytyksenä on, että vahinko on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton. Ehtojen muut määräykset esimerkiksi luonnonilmiöiden korvaamisesta eivät vaikuta näihin korvausedellytyksiin.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei merenpinnan nousua ja tästä aiheutunutta vahinkoa ole pidettävä kyseessä olevassa vahinkotapauksessa ehtojen tarkoittamalla tavalla ennalta arvaamattomana. Tämän vuoksi vahinko ei ole korvattava vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön korvauspäätös on asianmukainen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Löppönen, Makkula, Pesonen, Sarpakunnas ja Sjögren sekä varajäsen Mitts. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA