Lausunnonpyytäjä on esittänyt kiinteistön virheestä johtuen 22.5.2009 hinnanalennusvaatimuksen, jonka kiinteistön myyjä on kiistänyt 25.6.2009.

 

Oikeusturvaetua haetaan lausunnonpyytäjän kotivakuutukseen liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen mukaan oikeusturvavakuutus ei ole ollut voimassa yhtäjaksoisesti kahta vuotta riidan syntymishetkellä ja riitojen perusteena oleva asuntokauppa on tehty ennen vakuutusturvan alkamista. Näin ollen oikeusturvaedun ehdot eivät tapauksessa täyty.

 

Lausuntopyynnössä katsotaan, että oikeusturvavakuutuksen tulee kattaa vahinkotapahtumasta johtuvat oikeudenkäyntikulut. Lausuntopyynnön mukaan pankki on aktiivisesti tarjonnut oikeusturvavakuutusta, kun lausunnonpyytäjä on hakenut asuntolainaa. Vakuutusyhtiön velvollisuus on myydä tarjottu palvelu siten, että se kattaa myös oikeustoimet, joihin vakuutuksen ottaminen perustuu.

 

Lausuntopyynnön mukaan vakuutusyhtiön toiminta on ollut edesvastuutonta ja harhaanjohtavaa, jos ostettu palvelu ei sovellu siihen tarkoitukseen, johon sitä on markkinoitu, eli korvaamaan kuluttajan oikeudenkäyntikulut vahingon tapahduttua. Vakuutusyhtiön tulee ymmärtää, että asiakas hankkii oikeusturvavakuutuksen lainanoton yhteydessä asuntokaupassa mahdollisesti syntyvien oikeudellisten ongelmien vuoksi.

 

Tällä perusteella lausuntopyynnössä katsotaan, että vakuutuksen tulee kattaa myös asuntolainan perusteella tehtyjä varallisuusoikeudellisia toimenpiteitä etenkin kun kiinteistön hallintaoikeus on siirtynyt vasta 18.7.2007, eli vakuutuksen alkamisajankohtana.

Lausuntopyynnössä todetaan edelleen, että vakuutus on ollut vahinkohetkellä voimassa kuukauden alle kaksi vuotta. Lausunnonpyytäjä on joutunut oikeusprosessiin ilman omaa syytään asunnossa olleen laatuvirheen vuoksi. Tapauksessa ei ole kyse vakuutuspetoksesta tai sen yrityksestä. Näillä perusteilla lausuntopyynnössä katsotaan, että vakuutusehto on kohtuuton ja sen soveltaminen johtaisi tapauksessa kohtuuttomuuteen.

 

Vakuutusyhtiön mukaan tapauksessa on riidatonta, että vakuutuksenottajan vakuutus ei ole ollut voimassa riittävän pitkään, joten riidan perusteen täytyisi olla sattunut vakuutuksen voimassaoloaikana. Lausunnonpyytäjällä ei myöskään ole ollut aikaisempaa oikeusturvavakuutusta.

 

Vakuutusyhtiön mukaan lausuntopyynnössä ei ole osoitettu, miten vakuutusta olisi markkinoitu harhaanjohtavasti. Pelkästään yleisluonteiset viittaukset siihen, että samoihin aikoihin kiinteistökaupan kanssa otetun oikeusturvavakuutuksen tulisi kattaa kiinteistökauppaan myöhemmin liittyvät riita-asiat, ei vakuutusyhtiön mukaan ole riittävä näyttö siitä, että vakuutussopimus olisi syntynyt ilman kahden vuoden sääntöä.

 

Vakuutusyhtiön mukaan asiassa ei ole esitetty, että lausunnonpyytäjä ei olisi voinut ottaa oikeusturvavakuutusta viimeistään kaupantekopäivänä. Vakuutetuilla olisi ollut mahdollisuus lisätä kotivakuutukseensa oikeusturvavakuutus jo ennen kiinteistökauppaa. Vakuutusyhtiö katsoo, että kaupanteon ja vakuutuksen ottamisen välistä lyhyttä aikaa, eikä vakuutuksen lähes kaksivuotista voimassaoloa ei voida pitää sellaisina seikkoina, jotka aiheuttaisivat ehdon kohtuuttomuuden.

 

Koska kauppa on tehty ennen vakuutuksen voimaantuloa, eikä käytettävissä olevasta selvityksestä ilmene, että lausunnonpyytäjällä olisi ollut oikeusturvavakuutus jossain muussa vakuutusyhtiössä, ei oikeusturvaetua voida myöntää.

 

 

 

Vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutussopimus muodostuu vakuutuskirjasta, oikeusturvan vakuutusehdoista ja yleisistä sopimusehdoista.

 

Vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun yksityiselämään liittyvät välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet asianajaja- tai lakimiespalveluiden käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa.

 

Kohdan 5.1 mukaan riita- ja hakemusasiassa vakuutustapahtuma on riidan syntyminen. Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on nimenomaisesti kiistetty perusteen tai määrän osalta.

 

Oikeusturvasta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneet vakuutustapahtumat.

 

Jos vakuutus kuitenkin vakuutustapahtuman sattuessa on ollut voimassa vähemmän kuin kaksi (2) vuotta, tulee myös niiden seikkojen, joihin riita, vaatimus tai syyte perustuu, olla syntynyt vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutuksen voimassaoloaikaan luetaan tällöin se aika, jonka vakuutus vakuutetun osalta on yhtäjaksoisesti ollut voimassa vastaavansisältöisenä yhdessä tai useammassa vakuutusyhtiössä.

 

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

 

 

Tapauksessa riidatonta on se, että riidan perusteena oleva kiinteistökauppa on tapahtunut ennen vakuutuksen alkamista ja se, että vakuutus ei ole ollut vaadittua kahta vuotta voimassa riidan syntyhetkellä. Kiista on siitä, onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen solmimista ja toisaalta siitä, johtaako rajoitusehdon soveltaminen tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen.

 

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksen hakijalle on annettava vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot sillä uhalla, että vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on ollut syytä olettaa. Tietoja annettaessa on kiinnitettävä huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin, jollaisia ovat rajoitusehtojen lisäksi myös muut ehtomääräykset, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Vakuutussopimuslaissa ei tarkemmin säännellä sitä, millä tavalla lain edellyttämät tiedot tulee vakuutuksen hakijalle antaa. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että ennen vakuutussopimuksen solmimista vakuutuksen hakijalle annetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille laissa edellytetyt tiedot. Vakuutusyhtiölle ei ole laissa asetettu velvollisuutta henkilökohtaiseen suulliseen tiedottamiseen vakuutuksen hakijalle. Yksittäistapauksissa olosuhteet voivat kuitenkin olla sellaiset, että ne edellyttävät kirjallisen materiaalin luovuttamisen lisäksi myös suullista tiedottamista.

 

Näyttövelvollisuus vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä on vakuutusyhtiöllä. Tässä tapauksessa lautakunnalle ei ole toimitettu selvitystä siitä, onko lausunnonpyytäjälle annettu tietoa vakuutusturvan olennaisista rajoituksista ja jos on, niin millaista tämä tieto on ollut.

 

Vakuutuslautakunta katsoo näytetyksi, että myös kotivakuutuksia markkinoinut pankki on kiinteistökauppaa koskevien lainaneuvottelujen yhteydessä myynyt lausunnonpyytäjälle kotivakuutuksen, johon on liittynyt oikeusturvavakuutus. Näin ollen vakuutusyhtiön asiamiehenä toimineen pankkitoimihenkilön on täytynyt olla tietoinen siitä, että vakuutus otetaan kyseessä olevalla lainalla ostettavalle kiinteistölle.

 

Yleensä vakuutus on voimassa vakuutuksen voimaantulosta alkaen, mutta tässä tapauksessa vakuutuksen voimaantulo vasta kaupanteon jälkeen on merkinnyt sitä, ettei vakuutuksenottaja ole voinut käyttää oikeusturvavakuutusta kahden vuoden aikana vakuutuksen alkamisesta kaupanteosta mahdollisesti syntyviin riitoihin. Käytännössä tällaiset riidat ovat yleinen syy oikeusturvan tarpeelle. Vakuutuksenottajan voidaan siten olettaa pitävän tärkeänä oikeusturvan saamista tällaisiin riitoihin.

 

Kuluttaja-asemassa oleva vakuutuksen hakija voi näin ollen perustellusti olettaa, että oikeusturvavakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimaantulon jälkeen sattuneet vahinkotapahtumat. Lautakunnan käsityksen mukaan ehtokohdan 5.1 mukainen niin kutsuttu kahden vuoden sääntö on oikeusturvavakuutuksessa sellainen vakuutusturvan olennainen rajoitus, josta vakuutuksen hakijalle tulisi ennen vakuutussopimuksen solmimista antaa tietoa.

 

Oikeusturvavakuutuksen niin kutsutusta kahden vuoden säännöstä asunto- ja kiinteistökauppojen yhteydessä aiheutuvat ongelmat ovat vakuutusalalla yleisesti tiedossa. Vakuutusyhtiö ja sen edustajana toimiva pankkivirkailija on vakuutussopimusta tehtäessä se osapuoli, joka on parhaiten selvillä vakuutuksista ja niiden ehdoista. Tämän vuoksi tilanteessa, jossa neuvotellaan sekä asuntolainasta että ostettavalle asunnolle otettavasta kotivakuutuksesta, vakuutusyhtiön edustajan tulisi tuoda esille se, että kotivakuutus on syytä ottaa jo kaupantekohetkellä. Tämä on tärkeää jo sen vuoksi, että kiinteistökaupassa vaaranvastuu siirtyy jo kaupantekohetkellä ostajalle riippumatta siitä, koska hallinnanluovutus tapahtuu. Vakuutuksen hakija päättää sen, milloin vakuutus tulee voimaan, mutta vakuutusyhtiön tulee antaa hänelle sellaiset tiedot tarjottavasta vakuutustuotteesta, että hän pystyy itse arvioimaan vakuutustarpeensa.

 

Ottaen huomioon sen, että oikeusturvan sisältävää kotivakuutusta on markkinoitu asuntolainaneuvottelujen yhteydessä, vakuutusyhtiön asiamiehenä toimineen pankkivirkailijan olisi tullut mahdollisen kirjallisen materiaalin antamisen lisäksi myös suullisesti informoida vakuutuksen hakijaa kyseisestä vakuutusturvan korvauspiiriä rajoittavasta ehdosta ja siitä, kuinka tärkeää on se, että oikeusturvavakuutuksen sisältävä kotivakuutus on voimassa jo kaupantekopäivänä. Jos vakuutusyhtiö olisi täyttänyt tämän tiedonantovelvollisuutensa, olisi lausunnonpyytäjä ymmärtänyt ottaa vakuutuksen jo kaupantekopäivänä, jolloin vakuutus olisi kattanut kyseessä olevasta kiinteistökaupasta johtuvat riidat.

 

Koska vakuutusyhtiö ei ole osoittanut täyttäneensä tiedonantovelvoitettaan olosuhteiden edellyttämällä tavalla, vakuutussopimus on voimassa sen sisältöisenä kun lausunnonpyytäjällä on saamiensa tietojen perusteella ollut syytä olettaa.

 

Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei yhtiö voi kahden vuoden säännön perusteella evätä vakuutuksenottajalta oikeusturvaetua, vaan se tulee hänelle myöntää. Näin ollen ehdon kohtuuttomuus ei tule tapauksessa arviotavaksi.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Mäenpää.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA