Tapahtumatiedot

Kirjallisen vahinkoilmoituksen (31.8.2012) mukaan kuljettaja ajoi taksiautolla kaupunkialueella olevaa tietä 27.8.2012 noin kello 4.30. Edellä meni auto. Yhtäkkiä tielle ilmestyi vettä, jota kuljettaja ei pystynyt väistämään. Kuljettaja hiljensi vauhtia ja samalla auto sammui. Tiellä oli vettä ehkä noin 20 cm. Muutama auto ajoi vielä normaalisti ohitse. Vahinkoilmoituksen mukaan vettä oli koko tien leveydeltä ja sen pinta nousi nopeaa vauhtia. Auto oli viemärikaivon kohdalla, josta pulppusi vettä kovalla paineella auton moottoritilaan. Kuljettaja soitti hätäkeskukseen ja pyysi apua, jota ei sillä hetkellä ollut saatavissa. Tämän jälkeen kuljettaja soitti autoilija A:lle, jonka saapuessa tapahtumapaikalle vettä oli noin 45 cm ja vesi jatkoi nousuaan. Auto työnnettiin kuivalle maalle ja autoilija soitti hinausauton viemään auton autoliikkeeseen. Tie suljettiin auton poishinauksen jälkeen.

Autoliikkeen hinta-arvion merkintöjen mukaan auton moottori oli jumissa ja sen imuputkistot olivat täynnä vettä. Vettä oli myös ajovaloumpioissa. Hinta-arvion perusteella auton sähköjärjestelmän kuntoa ei ollut voitu selvittää. Lisäksi auton sisätiloihin oli joutunut vettä.

Autoilija A haki korvausta autolle otetusta laajasta, vaunuvahinko-osan sisältävästä kaskovakuutuksesta. Korvausmenettelyn aikana (13.9.2012) annettujen selvitysten mukaan vahinkoalueella oli ollut poikkeuksellisen runsas sade, joka oli täyttänyt viemäriverkoston. Kuljettajan kertoman mukaan tie oli veden peittämä, ei kuitenkaan siten, että etuspoileri olisi kyntänyt vedessä. Vettä oli tien pinnassa karkeasti arvioiden 5–10 cm. Auton nopeus oli noin 20 km/h. Yhtäkkiä edessä näkyi ryöppyävä vesipatsas, jota kuljettaja ei ehtinyt väistää. Auton moottori sammui ja auto pysähtyi hyvin äkkinäisesti vesipatsaan kohdalle. Kuljettaja yritti käynnistää autoa, mutta auto ei käynnistynyt. Auton pysähdyttyä viereistä kaistaa ajaen oli paikan ohittanut vielä muutama auto. A:n auton kuljettaja huomasi vedenpinnan nousevan hyvin nopeasti.

A:n kirjelmän (16.10.2012) mukaan autoa kuljettaneen henkilön mukaan vahinkotilanteessa tien pinnasta kohosi vesiryöppy. Vaikka kuljettaja käytti hiljaista nopeutta, kysymyksessä oli äkillinen ja ennalta arvaamaton tilanne. Auton ohjekirjan mukaan autolla voi varovaisuutta noudattaen ajaa enintään 250 mm:n syvyisessä vedessä. Auton etuspoileri kyntää vettä, kun vettä on noin 200 mm. Tiellä ollut vesi ei ulottunut reunakorokkeeseen, joten vettä on ollut alle 100 mm. Maahantuojan kertoman mukaan pelkästään pyöristä roiskuva vesi ei aiheuta nyt tulleita vaurioita.

Vahinkohetkellä ei ollut vesisadetta. On mahdollista, että vesi tunkeutui paineella viemäristä kohti tienpintaa. Tässä tapauksessa on todennäköistä, että auton etupyörä on kulkeutunut avonaisen viemärikannen yli aiheuttaen auton nytkähtämisen kohti tienpintaa samalla edistäen vaurion syntymistä.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö viittasi päätöksissään ja kirjelmissään sopimusehtoon, jonka mukaan vaunuvahinko-osasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle tieltä suistumisesta tai kaatumisesta, tien sortumisesta, törmäyksestä tai muusta äkillisestä ja vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä. Se viittasi myös rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuskohteen, sen osan tai lisälaitteen särkymistä tai vahingoittumista, joka ei ole sattunut edellä mainitun korvattavan vahingon tai kuormausvahingon yhteydessä. Lisäksi vakuutusyhtiö viittasi rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella.

Vakuutusyhtiön mukaan auton vahinko on syntynyt vedestä ajettaessa veden peittämällä tiellä. Jos vahinko on syntynyt vedestä kuljetettaessa autoa veden peittämällä tiellä, vahinkoa ei korvata, vaikka kuljettaja olisi toiminut huolellisesti ja tilanne olisi tullut hänelle äkillisenä ja ennalta arvaamattomana. Vahinko rajautuu korvauspiirin ulkopuolelle.

Valitus

A:n valituksen mukaan rajoitusehto, joka koskee auton kuljettamista veden peittämällä tiellä, ei merkitse sitä, että se rajaisi kaikki autolle aiheutuvat vahingot korvauspiirin ulkopuolelle. Rajoitusta (22.1.3), jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuskohteen, sen osan tai lisälaitteen särkymistä tai vahingoittumista, joka ei ole tapahtunut korvattavan vakuutustapahtuman yhteydessä (22.1.1 tai 22.1.2), voidaan tulkita siten, että nämä rajoitukset eivät kategorisesti sulje pois kohdan 22.1.1 tai 22.1.2 mukaisen vahingon yhteydessä sattunutta vahinkoa.

Rajoitusehdon, joka koskee auton kuljettamista veden peittämällä tiellä, ilmeisin tarkoitus on rajata korvattavuuden ulkopuolelle sellainen vahinko, jossa kuljettajan tulisi kohtuudella ymmärtää, että ajon jatkamisen seurauksena tiellä oleva vesi saattaa vaurioittaa ajoneuvoa. Kohtuullisuutta punnittaessa tulee huomioida muun muassa veden syvyys, sillä rajoituksen tarkoituksena ei voi olla estää ajaminen tiellä, jolla on todettavisssavain niin vähän vettä, että se ei aiheuta riskiä auton vaurioitumiselle. Lisäksi tulee huomioida kuljettajan mahdollisuus arvioida veden syvyys. Arviointivirheen ei kuitenkaan tule johtaa siihen, että vahinko tulisi korvattavuuden piiriin esimerkiksi silloin, kun alue on kauttaaltaan veden peitossa, jolloin kuljettajan tulee ymmärtää, että veden syvyyden arviointi on kyseisissä olosuhteissa erittäin vaikeaa. Huomioon tulee ottaa myös oman ajoneuvon nopeus, koska oman ajoneuvon liian suuri nopeus nostattaa vesipatsaan auton eteen aiheuttaen riskin siitä, että vettä ohjautuu moottorin imuaukkoihin. Huomioon tulee lisäksi ottaa muun liikenteen aiheuttama veden liike tai aallon muodostus. Kuljettajan tulee kohtuudella ymmärtää, että muu liikenne saattaa aiheuttaa aallonmuodostusta, vaikka itse sitä ei aiheuttaisikaan. Vaikka tieliikennelain mukaan kuljettajan tulisi ehtiä pysäyttää auto tien näkyvällä osalla, esimerkiksi peräänajossa tätä koskeva virhe ei voi poistaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta autovakuutuksen perusteella, mikäli liikenteen vaarantaminen ei ole törkeä.

Tässä tapauksessa vahinko aiheutui kiistatta siitä, että kuljettaja menetti auton hallinnan ja törmäsi viemäristä ylös pursuavaan vesiryöppyyn. Ammattikuljettajana hän tiesi, että törmääminen vesiryöppyyn saattaa vaurioittaa autoa ja yritti välttää törmäystä kuitenkaan siinä onnistumatta. Tien pinnalla olleella alle 100 mm vahvuisella vesikerroksella ei ollut välitöntä vaikutusta vahingon syntymiselle. Tie ei ollut veden peittämä siten, että ajon jatkaminen tiellä olleesta vedestä johtuen olisi aiheuttanut riskin auton vaurioitumiselle. Tie ei ollut myöskään siten veden peittämä, ettei ammattikuljettaja pystynyt arvioimaan veden syvyyttä. Kuljettajan mukaan tien reunakoroke oli näkyvissä vielä juuri ennen törmäämistä vesiryöppyyn. Mittauksen perusteella reunakoroke on noin 100 mm korkeudella tien pinnasta. Auton keulan kyntäminen vedessä edellyttää vähintään noin 200 mm syvyistä vettä. On mahdollista, että vahingon syntymistä edesauttoi myös auton oikean etupyörän kulkeutuminen avonaisen viemärikaivon yli, jolloin auto olisi myös nyökähtänyt alaspäin edistäen veden pääsyä moottorin imuaukkoihin ja auton äkillistä pysähtymistä avonaisen viemärikaivon päälle. Veden purkautumisvoimaa ja sen arvioitua voimistumista kuvaa myös se, että autoa työnnettäessä sen takapyöräkin on mahdollisesti kulkenut avonaisen viemärikaivon yli auton juuttumatta kaivoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan päätöksiinsä ja kirjelmiinsä. Yhtiön mukaan asiassa on riidatonta se, että vahingon sattumishetkellä tie on ollut kauttaaltaan veden peittämä. Autovakuutusehtojen kohdassa 22.7.3 on korvauspiirin ulkopuolelle suljettu kategori­sesti kaikki vahingot, jotka aiheutuvat vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peit­tämällä tiellä tai alueella. Asiassa on riidatonta myös se, että A:n autolle on tapahtunut veden aiheuttama moottorivaurio, joka on aiheutunut veden päästyä moottorin käy­dessä ilmanottoaukosta imusarjaan ja moottoriin. Kyseisessä autossa moottorin ilmanottoaukko sijaitsee konepellin sekä oikean ajovalolyhdyn kulmassa noin 70–80 cm:n korkeudella maasta. Kun tiellä on runsaasti vettä, auto työntää edellään vesipatsaan puskurin eteen, ja moottorin käydessä vettä joutuu imusarjaan ja moottoriin aiheuttaen moottorivaurion.

Vakuutetun huolimattomuudella tai vahingon ennalta arvaa­mattomuudella ei ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Mikäli syntynyt vahinko on aiheutunut vedestä kuljetettaessa ajoneuvoa veden peittämällä tiellä, va­hinkoa ei vakuutuksesta korvata, vaikka kuljettaja olisi toiminut huolellisesti ja tilanne olisi tullut hänelle äkillisenä ja ennalta arvaamattomana. A:n auton moottorivaurio on aiheutunut autova­kuutuksen rajoitusehtokohdan 22.7.3 tarkoittamalla tavalla veden peittämällä tiellä, jonka vuoksi moottorivauriota ei korvata autovakuutuksesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

22.1 Vaunuvahinkovakuutus

22.1.1 Korvattavat vahingot

Vakuutuksesta korvataan vahinko, joka välit­tömästi aiheutuu vakuutuskohteelle

• tieltä suistumisesta tai kaatumisesta,
• tien sortu­misesta,
• törmäyksestä tai
• muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.

Ehtokohdan 22.1.2 mukainen korvausperuste koskee kuormaus- ja kuorman purkausvahinkoja.

22.1.3 Rajoitukset

Vakuutuksesta ei korvata vakuutuskohteen, sen osan tai lisälaitteen särkymistä tai vahingoittumista, joka ei ole tapahtunut kohdan 22.1.1 tai 22.1.2 mukaisen vahingon yhteydessä (ks. myös kohta 22.7.5).

22.7 Vahingot, joita esinevakuutuksesta ei korvata

Kohtien 22.1–22.6 ja 54 mukaisista vakuutuksista ei korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat

3. vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella.

Ratkaisu

Tapauksessa on kysymys siitä, rajautuvatko autolle aiheutuneet vauriot korvaus­piirin ulkopuolelle ajoneuvon kuljettamista veden peittämällä tiellä tai alueella koskevan rajoitus­ehdon perusteella. Riidatonta on, että auton vauriot ovat selvityksen perusteella aiheutuneet vedestä.

Vapaaehtoisesta autovakuutuksesta ei vakuutusehtojen mukaan korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella. Tällaisiin olosuhteisiin liittyy normaalia suurempi riski auton moottorille tai sähkölaitteille aiheutuvista vahingoista, joita ei ole haluttu ottaa vakuutuksesta korvattaviksi. Tyypillisiä ehtokohdan tarkoittamia paikkoja ovat esimerkiksi tulvaveden peittämät tiet ja sadeveden keräytyminen tien notkelmiin tai vastaaviin alaviin paikkoihin.

Rajoitusehtoja tulkitaan vakuutuskäytännössä suppeasti. Tarkasteltavan ehdon sanamuoto edellyttää tien tai alueen, jolla ajoneuvoa kuljetetaan, olevan veden peittämä. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut tämän tarkoittavan, että tie tai alue on kauttaaltaan veden peitossa, jolloin esimerkiksi veden syvyyttä ei voi arvioida. Rajoitusehtoa sovellettaessa merkitystä ei ole annettu sille, onko auton kuljettaja toiminut huolimattomasti tai onko hän voinut olla tietoinen veden syvyydestä. Rajoitusta voidaan soveltaa, kun tie tai alue on veden peitossa.

Tässä tapauksessa vahinkoilmoituksen ja A:n myöhempien selvitysten perusteella tie oli ollut kokonaisuudessaan veden peitossa. Vahinkoilmoituksen mukaan vettä oli ehkä noin 20 cm. A:n myöhempien kirjelmien mukaan vettä on ollut enintään 10 cm. Vahinkotapahtumasta saatujen kuvausten perusteella vettä oli noussut viemärikaivosta. Auton pysähtymisen jälkeen vesi oli edelleen jatkanut nousuaan ja vettä oli joutunut auton sisälle.

Vahinkotilanteesta saadun selvityksen perusteella tie vahinkopaikalle on ollut kauttaaltaan veden peitossa eikä esimerkiksi veden syvyyttä ole voinut arvioida. Kysymyksessä on tilanne, jossa autoa on kuljetettu veden peittämällä tiellä vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla. Vakuutusyhtiö voi tehokkaasti vedota rajoitukseen, joka koskee ajoneuvon kuljettamista ve­den peittämällä tiellä, vaikka veden peittämällä tiellä ajettua autoa vahingoittava vesimassa olisikin peräisin sadevesiviemäristä. Auton moottorille vedestä aiheutunut vahinko rajautuu korvauspiirin ulkopuolelle. Vakuutuslautakunta katsoo, että auton vahingot ovat tapauksessa aiheutuneet rajoitusehdon mukaisesti vedestä ajettaessa veden peittämällä tiellä myös siltä osin kuin ne ovat vahinkopaikalla aiheutuneet auton pysähtymisen jälkeen edelleen nousseesta vedestä. Vahinko rajautuu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, eikä lautakunta suosita asiassa korvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Uimonen ja Vaitomaa sekä varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA