Korvausta aiheutuneesta vahingosta haettiin kaupungin vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Lausunnonpyytäjä oli polkupyörällä ajaessaan kaatunut jäätyneen, hiekoittamattoman rapakon kohdalla. Vakuutusyhtiö katsoi, että tällaisissa olosuhteissa pyöräilevän henkilön tulisi ottaa huomioon kelistä johtuva lisääntynyt kaatumisvaara. Pyöräilijä ottaa itse tietoisen riskin pyöräillessään talviolosuhteissa.

 

Koska lausunnonpyytäjä oli omalla menettelyllään myötävaikuttanut vahingon syntymiseen, vakuutusyhtiö korvasi 2/3 aiheutuneesta vahingosta vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Lausunnonpyytäjä teki vakuutusyhtiön asiakasasiamiehelle oikaisupyynnön katsoen, että korvaus tulisi maksaa alentamattomana. Lausunnonpyytäjä totesi, että vahingon sattuessa hänellä oli pyörässä nastarenkaat ja kypärä päässä. Lausunnonpyytäjä ajoi hiljalleen ja torialue näytti hiekoitetulta. Silminnäkijöiden mukaan tapahtuma ei johtunut lausunnonpyytäjästä, vaan hiekoittamattomasta, erittäin liukkaasta alueesta kulkureitillä. Lausunnonpyytäjä katsoo, että pyöräilykypärä, nastarenkaat, sääntöjen noudattaminen ja varovainen ajaminen ovat riittävä osoitus omasta vastuullisuudesta. Lisäksi lausunnonpyytäjä katsoi, että kipu ja särky tulisi korvata luokan C1 mukaisesti.

 

Vakuutusyhtiö alensi myötävaikutusvähennystä 1/5:aan, koska polkupyörässä oli ollut nastarenkaat. Kivusta ja särystä maksettua korvausta (1.200 euroa, B2) vakuutusyhtiö ei korottanut.

 

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön päätöksiin ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa. Lausunnonpyytäjä toteaa saaneensa oikean sääriluun pirstaleisen, nivelpintaan rajoittuvan murtuman. Ensimmäisessä leikkauksessa 18.12.2004 asennettiin väliaikainen ulkoinen kiinnityslaite ja toisessa leikkauksessa 22.12.2004 vaihdettiin toinen ulkoinen kiinnityslaite sekä tehtiin osigraft-siirre. Kovien kipujen vuoksi lausunnonpyytäjälle annettiin kestoepiduraalipuudutus. Lausunnonpyytäjä oli Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettavana 16.12.2004 – 7.1.2005 ja jatkohoidossa sairaalassa 17.1. –11.2.2005. Huhtikuussa 2005 kiinnityspiikkien juurille syntyi märkäinen infektio ja tällöin päädyttiin suonensisäiseen antibioottihoitoon ja fiksaation purkuun. Nilkan sisäsivulle jäi kivulias alue.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa olevansa tyytymätön yhtiön kivusta ja särystä antamaan päätökseen. Hän katsoo, että kipu ja särky tulisi korvata luokan C 1 mukaisesti. Lausunnonpyytäjä toteaa, että kyseessä on vaikea C-tyypin intra-artikulaarinen pirstalemurtuma, joka lasketaan hidastuneesti luutuvien murtumien joukkoon. Vamman hoito vaati sairaalahoitoa pidentävän toimenpiteen eli murtumien ulkoiset kiinnityslaitteet. Kiinnityslaitteiden poistamiseksi tarvittiin muita leikkauksia ja sairaalahoito kesti yhteensä kahdeksan viikkoa. Vammaan liittyi haavainfektio ja murtuman jälkeinen kiputila.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että valituksessa ei ole tuotu esiin sellaisia uusia seikkoja, joiden perusteella kivun ja säryn luokkaa tulisi muuttaa. Uuden selvityksen perusteella vammasta suoritettavan korvauksen määrää kuitenkin korotetaan. Liikennevahinkolautakunnan normiston mukaan luokan B 2 korvaus on vuonna 2004 ollut 1.000 – 2.800 euroa. Lausunnonpyytäjälle suoritetaan lisäkorvauksena normiston enimmäiskorvaus 2.800 euroa, josta vähennetään oman myötävaikutuksen johdosta 1/5 eli 560 euroa sekä aikaisemmin maksettu 960 euroa. Lisäkorvaus kivusta ja särystä on näin ollen 1.280 euroa.

 

 

Vakuutuksenottajana oleva kaupunki on puhelimitse ilmoittanut lautakunnalle, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

 

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Pauli Morrilta.

 

Morri toteaa, että kyseessä on ollut oikean säären alaosan nilkkaniveleen ulottua murtuma. Pilon –tyyppiseen murtumaan liittyy aina huomattava pehmytkudosvamma. Murtuma on hoidettu tyydyttävään hyvään asentoon. Ulkoista kehikkoa on jouduttu pitämään suhteelliseen pitkään, yli kolme kuukautta. Tällöin väistämättä syntyy tulehdusta piikkien juurialueelle, mikä seikka on varsin tavanomaista. Infektio paranee poikkeuksetta asianmukaisella hoidolla. Murtuma on ollut luutumassa tyypilleen otaksutussa normaalissa aikataulussa. Murtuma on vaatinut tyypilleen ominaisen, pitkähkön hoitoajan ja kahden eri kiinnityslaitteen asettamisen.

 

Morri pitää vakuutusyhtiön maksamaa vammaluokan B 2 ylimmän kolmanneksen mukaista kivun ja säryn korvausta asianmukaisena.

 

 

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja voimassa olevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

 

Kivun ja säryn korvausta arvioidessaan lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä, ja joita lautakunnan käsityksen mukaan yleensä voidaan pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta seuraa.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä sai polkupyörällä kaatuessaan nilkkaniveleen ulottuvan säären alaosan murtuman. Murtuman tueksi asetettiin ulkoinen kiinnityslaite, jota lausunnonpyytäjä joutui pitämään noin kolme kuukautta. Hoidon aikana lausunnonpyytäjälle kehittyi piikinjuuri-infektio.

 

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen vammaluokkaan B2 (lievää vaikeammat vammat) kuuluvat mm. pitkien luiden murtumat tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa sekä vaikea sijoiltaanmeno, jossa on siderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa. Vammojen vaatiman hoidon mukaan luokiteltuna vammaluokkaan B2 kuuluviin vammoihin tai niiden hoitoon ei liity komplikaatioita, vammojen jatkohoidossa ei tarvita rekonstruktiivisia toimenpiteitä, vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 1-3 viikkoa, aiheuttavat 3-7 kuukauden työkyvyttömyyden ja niiden aiheuttamasta invaliditeetista on vähäistä haittaa.

 

Vammaluokkaan C1 (vaikeat vammat) kuuluvat mm. hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan liittyvä hermo- tai verisuonivamma, sijoiltaanmenomurtuma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko sekä vaikea kaula-rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää hermovammaa. Hoidon mukaan luokiteltuna ko. vammaluokkaan kuuluvat vammat vaativat hengityksen tai verenkierron elvytystä, vaativat tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa tai henkitorven avanteen, vammojen hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esim. murtumien ulkoiset kiinnityslaiteet), raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (esim. useiden murtumien operatiivinen kiinnitys, nivelen rekonstruktioleikkaus), jälkihoidossa tarvitaan osteosynteesimateriaalin poiston lisäksi muita leikkauksia (esim. luunsiirto, raajojen rekonstruktiiviset toimenpiteet), vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3-8 viikkoa, aiheuttavat yli 8 kuukauden työkyvyttömyyden tai niiden jättämästä invaliditeetista on olennaista haittaa.

Korvausmäärät vahinkovuoden tasossa olivat vammaluokassa B2 1.000 – 2.800 euroa ja vammaluokassa C1 2.800 – 7.200 euroa. Vuoden 2005 tasossa vastaavat summat ovat olleet 1.000 – 2.900 euroa ja 2.900 – 7.300 euroa.

 

Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella lautakunta katsoo lausunnonpyytäjälle vammasta aiheutuneen kivun ja säryn kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen vammaluokkaan C1. Lausunnonpyytäjä on joutunut käyttämään ulkoista tukikehikkoa yli kolme kuukautta. Koska kyseessä on ollut alaraajamurtuma, pitkittyneestä tukikehikkohoidosta on aiheutunut tavanomaista suurempi toiminnallinen haitta. Lautakunta pitää asianmukaisena korvauksena kivusta ja särystä 3.400 euroa.

 

Vakuutusyhtiö on alentanut korvauksia 1/5:lla lausunnonpyytäjän myötävaikutuksen perusteella. Lausunnonpyytäjä on kaatunut ajaessaan polkupyörällä joulukuun puolessavälissä. Lausunnonpyytäjän oman selvityksen mukaan kaatuminen tapahtui laajahkolla jäätyneellä rapakolla, joka oli täysin hiekoittamaton. Jään pinta oli peilikirkas. Vakuutusyhtiölle lähettämässään oikaisupyynnössä lausunnonpyytäjä kertoi, että alue, jolla hän ajoi näytti hiekoitetulta. Lausunnonpyytäjän polkupyörässä oli nastarenkaat ja hänellä oli kypärä päässään.

 

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella. Myötävaikuttaminen voi ilmetä esimerkiksi siten, että vahingonkärsinyt on antautunut vaaraan, vaikka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että vahingon sattumisen todennäköisyys on huomattavasti normaalia suurempi.

 

Yleisesti on tiedossa, että kulkuväylät ovat talvella lumen ja jään vuoksi normaalia liukkaampia ja liukastumisen vaara erityisesti polkupyörällä liikuttaessa on huomattavan suuri. Vahinkotapahtuman ajankohta huomioon ottaen lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän olisi pitänyt ymmärtää, että kulkuväylillä voi olla myös liukkaita kohtia. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että lausunnonpyytäjä on antautunut vaaraan lähtiessään pyöräilemään tällaisissa olosuhteissa ja hänen voidaan näin ollen katsoa omalla toiminnallaan myötävaikuttaneen vahingon syntyyn. Lautakunta pitää asianmukaisena vakuutusyhtiön tekemään 1/5:n vähennystä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA