Haku

VKL 584/13

Tulosta

Asianumero: VKL 584/13 (2014)

Vakuutuslaji: Kuljetusvakuutus

Ratkaisu annettu: 16.06.2014

Regressi. Rahdinkuljettajan vastuu. Tiekuljetussopimuslaki. Vanhentuminen. Vahingon määrä.

Tapahtumatiedot

Muuttoyritys V Oy muutti T:n irtaimiston siten, että ensin koti-irtaimisto siirrettiin 24.4.2012 T:n entisestä asunnosta V Oy:n varastoon, jonka jälkeen irtaimisto kuljetettiin uuteen asuntoon 15.5.2012. T kuittaisi V Oy:n työkortin moitteetta laskutettavaksi 11.7.2012. T ilmoitti pöytälampun, taulun ja karahvin vahingoittumisesta 5.8.2012.

Vahingosta on syntynyt kuluja yhteensä 4234 euroa, josta on suoritettu korvaus vahingonkärsineen kotivakuutuksesta vakuutusyhtiö A:ssa. Vakuutusyhtiö A esitti muuttoyritys V Oy:lle takautumisvaatimuksen. Muuttoyritys V Oy haki korvausta huolintavastuuvakuutusyhtiö B:ltä.

Vakuutusyhtiö B:n päätös

Vakuutusyhtiö B on katsonut 13.2.2013 päivätyssä korvauspäätöksessään, että kotimuuttojen yleisten sopimusehtojen kohdan 10 mukaan tilaajan tulee tarkastaa muuttotavarat ja todentaa mahdolliset kuljetusvahingot kohtuullisessa ajassa toimeksiannon suorittamisen jälkeen. Näkyvistä virheistä tai vahingoittumisesta tulee ilmoittaa luovutuksen yhteydessä, muista virheistä tai vahingoista pääsääntöisesti kahden viikon kuluessa. Reklamaatio ja ilmoitus vaatimuksista tulee antaa kirjallisena tai muuten todistettavasti. Ilmoitus vauriosta on tässä tapauksessa tehty liian myöhään. Lisäksi yhtiö katsoo, että korvaus rajoittuu kotimuuttojen yleisten sopimusehtojen kohdan 4 mukaan 20 euroon kilogrammalta ja näin ollen maksimikorvaus on tässä tapauksessa 140 euroa lisättynä rahtikuluilla. Koska omavastuu oli 1000 euroa, ei korvattavaa näin ollen ole jäänyt.

Valitus

Vakuutusyhtiö A on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. Vakuutusyhtiö A katsoo, että vakuutusyhtiö B:n korvauspäätös on virheellinen. Vakuutusyhtiö A:lla on vakuutussopimuslain 75 §:n ja kotivakuutuksen sopimusehtojen perusteella takautumisoikeus V Oy:tä kohtaan suorittamaansa korvausmäärään saakka.

V Oy ja vakuutusyhtiö B eivät ole voineet osoittaa milloin vahingoittuneet tavarat on vastaanotettu V Oy:ltä. Vakuutusyhtiö B:n päätöksessä on todettu ainoastaan siihen, että T on vastaanottanut tavaroita 11.7.2012 alkaen. Näyttöä siitä, millä aikavälillä tavarat on toimitettu T:lle, ei ole esitetty.

Kun kysymyksessä on perheen koko koti-irtaimisto, ei kaikkien tavaroiden poistamista pakkauksista ja tarkistamista heti niitä vastaanotettaessa voida kohtuudella edellyttää. Kohtuullista aikaa on arvioitava ottaen huomioon kuljetettavan tavaran laatu ja yksittäisten esineiden lukumäärä sekä esineiden pakkaustapa. 5.8.2012 tehty reklamaatio on tehty tiekuljetussopimuslain 40 a §:n toisen momentin mukaisesti kohtuullisessa ajassa.

Vakuutusyhtiön B:n vastine

Vakuutusyhtiö kertoo 22.11.2013 päivätyssä vastineessaan Vakuutuslautakunnan katsoneen lausunnossaan VKL 640/1994, että kun kuljetuksen kohteena on perheen koko irtaimisto, ei voida edellyttää, että vastaanottaja välittömästi purkaisi ja tarkistaisi kaikki esineet. Lautakunta katsoi edellä mainitussa tapauksessa, että kuluttajalla on noin kaksi viikkoa aikaa tehdä reklamaatio rahdinkuljettajalle, kun kohteena on koti-irtaimisto. Tässä tapauksessa reklamaatio oli tehty 25 päivän kuluttua tavaroiden vastaanottamisesta eli edellä mainitun ratkaisun perusteella liian myöhään.

Tiekuljetussopimuslain 41 §:n mukaan tiekuljetussopimuslain mukaista kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa ja kun tavara on vähentynyt tai vahingoittunut, on tämä määräaika laskettava tavaran luovutuspäivästä. Koska luovutus on tapahtunut 11.7.2012, olisi kanne tullut panna vireille 11.7.2013 ja näin ollen tiekuljetussopimuslain mukainen vanhentumisaika olisi umpeutunut 11.7.2013. Vanhentumisaikaa voidaan pidentää vapaamuotoisella sopimuksella ja vakuutusyhtiö A on saanut vakuutusyhtiö B:ltä määräajan pidennyksen 10.10.2013 saakka. Ratkaisusuosituspyynnön jättäminen Vakuutuslautakuntaa ei kuitenkaan katkaise tiekuljetussopimuslain mukaisen yhden vuoden vanhentumisajan kulumista. Näin ollen kanneoikeus on menetetty.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Tiekuljetussopimuslaki

32 § Tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritettava korvaus

Tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritettava korvaus on laskettava tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jossa se otettiin kuljetettavaksi. Arvo lasketaan tavaran käyvän arvon mukaan. Jos tavaralla on pörssihinta tai markkinahinta, lasketaan tavaran arvo kuitenkin tämän mukaan.

Kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Vastuun enimmäismäärää voidaan tarkistaa valtioneuvoston asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti.

Kansainvälisessä kuljetuksessa korvaus ei saa ylittää 8,33 Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemää erityisnosto-oikeutta tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Jos korvaus vahvistetaan suoritettavaksi muussa valuutassa, muunto täksi valuutaksi määräytyy korvauksen vahvistamispäivän virallisen kurssin mukaan. (15.12.2000/1120)

Lisäksi on rahti, tullimaksut ja muut tavaran kuljetukseen liittyvät kulut korvattava. Ne on korvattava kokonaan, jos tavara on kadonnut. Muussa tapauksessa niistä on korvattava tavaran vähentymistä vastaava osa.

40 a § Muistutus vähentymisestä, vahingoittumisesta ja viivästymisestä kotimaisessa kuljetuksessa

Kotimaisessa kuljetuksessa tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta on tehtävä muistutus rahdinkuljettajalle tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen oli ulkoisesti havaittavissa, ja muussa tapauksessa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa vastaanottamisesta tai sellaisesta tavaran tilaa koskevasta tarkastuksesta, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja ovat yhdessä suorittaneet. Sunnuntai- ja pyhäpäiviä ei määräaikaa laskettaessa oteta huomioon. Tavaran luovutuksen viivästymisestä on tehtävä kirjallinen muistutus kahdenkymmenenyhden päivän kuluessa siitä päivästä, jona tavara asetettiin vastaanottajan käytettäväksi.

Jos vastaanottajana on kuluttajansuojalain (38/78) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettu kuluttaja, muistutus on tehtävä kohtuullisessa ajassa tavaran vastaanottamisesta.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu muistutus laiminlyödään, on kannevalta menetetty, jollei rahdinkuljettajan tai sen, jonka menettelystä hän 10 §:n mukaan vastaa, syyksi jää tahallisuus tai törkeä huolimattomuus.

Määräaikojen laskemisen ja tarpeellisten tutkimusten toimittamisen osalta on soveltuvin osin voimassa, mitä 40 §:n 4 ja 5 momentissa on säädetty.

41 § Vanhentuminen

Tässä laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa tai, jos kanteen perusteena on tahallisuus tai törkeä huolimattomuus, kolmen vuoden kuluessa. Tämä määräaika alkaa:

1) kun tavara on vähentynyt tai vahingoittunut tai sen luovutus on viivästynyt, tavaran luovutuspäivänä;

2) kun tavara on kadonnut, kolmenkymmenen päivän kuluttua sovitusta luovutuspäivästä tai, milloin erityistä luovutuspäivää ei ole sovittu, kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun rahdinkuljettaja otti tavaran kuljetettavakseen; sekä

3) muussa tapauksessa kolmen kuukauden kuluttua kuljetussopimuksen tekemisestä

Kansainvälisessä kuljetuksessa kirjallinen vaatimus keskeyttää vanhentumisen siihen päivään asti, jolloin rahdinkuljettaja kirjallisesti torjuu vaatimuksen ja palauttaa siihen liitetyt asiakirjat. Jos vaatimus osaksi myönnetään, jatkuu vanhentumisajan kuluminen vaatimuksen vielä riitaiselta osalta.

Näyttövelvollisuus vaatimuksen tai siihen annetun vastauksen vastaanottamisesta tai asiakirjan palauttamisesta on sillä, joka siihen vetoaa. Samaa asiaa koskevan vaatimuksen uudelleen esittäminen ei keskeytä vanhentumista.

Jos kanne nostetaan suomalaisessa tuomioistuimessa, on muutoin sovellettava Suomen oikeuden vanhentumisajan katkaisemista ja pidentämistä koskevia säännöksiä. Muussa tapauksessa sovelletaan sen maan lakia, jossa kanne on pantu vireille.

Vanhentunutta saatavaa ei voida saattaa voimaan vastakantein tai kuittausvaatimuksin.

Laki velan vanhentumisesta

2 § Suhde erityissäännöksiin

Jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta, noudatetaan niitä tämän lain sijasta. Jos velkoja voi esittää vaatimuksia eri vastuuperusteiden nojalla, erityissäännöksen mukainen vanhentumisaika koskee vain kyseisessä laissa tarkoitetusta perusteesta johtuvaa velkaa.

Vaikka velan vanhentumiseen muutoin sovelletaan erityissäännöstä, velka vanhentuu tämän lain mukaan, kun velasta on annettu lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu ulosottoperuste, joka voidaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, koskee soveltuvin osin erityissäännöstä, jonka mukaan velkaa koskeva kanne on pantava vireille määräajassa. Kanneaika voidaan kuitenkin katkaista vain 11 §:ssä tarkoitetulla katkaisutoimella. Jos velkoja on menettänyt kanneoikeutensa, velka katsotaan vanhentuneeksi niin kuin tässä laissa säädetään.

11 § Oikeudelliset katkaisutoimet

Velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos:

1) velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus, taikka toimielimessä, joka on merkitty Euroopan komission pitämään tietokantaan kuluttajariitoja ratkaisevista elimistä;

2) velkoja ilmoittaa saatavan velallista koskevan julkisen haasteen johdosta taikka velallisen konkurssissa tai muussa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai kun velka muutoin otetaan huomioon menettelyn yhteydessä;

3) velkoja panee vireille ulosottoasian tai jos velka muutoin otetaan huomioon ulosottomenettelyssä; tai

4) saatava otetaan käsiteltäväksi tuomioistuinsovittelussa tai sellaisessa sovittelumenettelyssä, jossa tehty sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siten kuin riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (394/2011) säädetään.

Kun 1 momentin 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu asia tulee vireille, kun tehdään päätös 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta tai kyseistä velkaa koskevasta väliaikaisesta kiellosta taikka kun tehdään päätös tai sopimus 4 kohdassa tarkoitetun sovittelun aloittamisesta, vanhentuminen keskeytyy menettelyn ajaksi. Vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, jona lainvoimaiseksi tullut tuomio on annettu tai asian käsittely on muutoin päättynyt.

Ratkaisu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiö A menettänyt kanneoikeutensa vanhentumisen vuoksi. Lisäksi kyse on sen arvioimisesta, onko reklamaatio tehty muuttoyritys V:lle tiekuljetussopimuslain mukaisessa kohtuullisessa ajassa. Kolmanneksi kyse on korvauksen määrän arvioimisesta.

Vakuutusyhtiö on asian saavuttua Vakuutuslautakuntaan esittänyt väitteen siitä, että vakuutusyhtiö A on menettänyt asiassa tiekuljetussopimislain mukaisen kanneoikeutensa vakuutusyhtiö B:tä vastaan.

Tiekuljetussopimuslain 41 §:n mukaan laissa tarkoitettua kuljetusta koskeva kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tavara on vahingoittunut. Mikäli kannetta ei tänä aikana nosteta, vahinko kärsinyt menettää oikeutensa vaatia korvausta rahdinkuljettajalta tiekuljetussopimuslain nojalla.

Asiassa on epäselvää, milloin koti-irtaimiston vahingoittuminen on tapahtunut. V Oy:n kuljetettavaksi annettu koti-irtaimisto vahingoittui viimeistään 5.8.2012, kun ilmoitus vahingoista oli tehty. Kanne olisi siten tullut nostaa viimeistään 5.8.2013, mutta vakuutusyhtiö A ja vakuutusyhtiö B ovat sopineet kanneajan pidentämisestä 10.10.2013 saakka. Laissa velan vanhentumisesta säädetään kanneajan katkaisemisesta. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus, taikka toimielimessä, joka on merkitty Euroopan komission pitämään tietokantaan kuluttajariitoja ratkaisevista elimistä. Asia on tullut vireille Vakuutuslautakunnassa 10.10.2013, jolloin kanneaika on näin ollen keskeytynyt.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, milloin vahingoittuneet tavarat, pöytälamppu, taulu ja karahvi on vastaanotettu. Asiakirjojen perusteella tavarat toimitettiin heinäkuun lopulla. Ensimmäinen osa tavaroista on kuitenkin saatu jo 11.7.2012. Reklamaatio muuttoyritykselle on tehty 5.8.2012. Koska muuta selvitystä tavaroiden toimitusajankohdista ei ole esitetty, katsoo Vakuutuslautakunta, että reklamaatio on tehty kohtuullisessa ajassa.

Tiekuljetussopimuslain mukaan kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Vakuutuslautakunta katsoo, että tiekuljetussopimuslain mukainen enimmäiskorvaus on tässä tapauksessa 7 kg * 20 e/kg eli 140 euroa lisättynä rahtikuluilla. Koska tämä summa alittaa huolintavastuuvakuutuksen omavastuun, ei Vakuutuslautakunta suosita muutosta vakuutusyhtiö B:n korvauspäätöksen lopputulokseen.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia