Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan henkilöauto (kov. 2008) vaurioitui Ruotsissa liikenneonnettomuudessa 18.12.2010. Auto jäi Ruotsiin korjattavaksi. Korjaustyö alkoi 28.3.2011 ja valmistui 11.5.2011; vakuutuksenottaja haki auton Suomeen kesäkuussa 2011. Korjauskustannusarvio oli ollut noin 5.500 euroa ja lopulliset korjauskustannukset noin 6.400 euroa. Auto oli hankittaessa maksanut 23.000–24.000 euroa, ja sen käyväksi arvoksi vahinkohetkellä arvioitiin 18.000–19.000 euroa.

Tietojärjestelmätulosteen mukaan vakuutuksenottaja oli ilmoittanut vahingosta vakuutusyhtiölleen 21.12.2010. Hänen kanssaan on tämän jälkeen eri päivinä keskusteltu tarvittavista selvityksistä ja mm. auton arvosta. Vakuutusyhtiö oli 10.1.2011 ilmoittanut asiakkaalle tekevänsä korvausratkaisun, kun poliisiraportti ja cabas-laskelma on saatu. 19.1.2011 vakuutusyhtiö oli päättänyt korvata vahingon ja ilmoittanut tämän asiakkaalle puhelimitse. Vakuutuksenottajalle oli hänen henkilökohtaisen pankkineuvojansa kautta ilmoitettu korjaamon yhteystiedot ja kerrottu, että hän on työn tilaaja, vakuutusyhtiö vain maksaja. Lisäksi korvattaisiin matkakuluja Ruotsiin. Vakuutuksenottajan edustaja oli soittanut vakuutusyhtiöön 24.1.2011, ja hänelle oli kerrottu, että auto korjataan ja että matkakuluja korvataan enintään 200 euroa.

5.4.2011 vakuutuksenottajalle oli lähetetty päätös matkakulujen korvaamisesta. 28.4.2011 vakuutuksenottaja oli kertonut ongelmana olevan se, että hän ei ole kuullut mitään korjaamolta Ruotsista. Hänen asianajajansa oli tuloksetta koettanut selvittää asiaa. Vakuutusvirkailija neuvoi asiakasta soittamaan korjaamolle itse ja selvittämään, mikä korjauksen tilanne on.

Korvauksen riitauduttua loppuvuonna 2011 vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksen tulleen tehdyksi jo tammikuussa, mutta tapaus on edelleen avoinna, koska vakuutuksenottaja ei ollut toimittanut kuittia korjauksesta. 31.10.2011 vakuutuksenottaja oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle, ettei hän ole maksanut korjauksesta itse, vaan hän oli maksanut korjaamolle vain omavastuuosuuden.

Vakuutusyhtiön päätös

10.11.2011 päivätyn kirjallisen korvauspäätöksen mukaan asiakas oli vaatinut autonsa lunastamista. Vakuutusyhtiö toteaa, että ajoneuvon käypä arvo vahinkohetkellä on ollut noin 18.000–19.000 euroa, ja lunastaminen edellyttäisi sitä, että korjauskustannukset olisivat vähintään 60 % käyvästä arvosta. Auton korjauskustannukset (noin 6.400 euroa) ovat jääneet alle lunastusrajan, joten päätös ajoneuvon korjaamisesta on ollut ehtojen mukainen.

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, ettei se ole missään vaiheessa ilmoittanut, että auto tultaisiin lunastamaan.

Valitus

Asiamiehen laatimassa kirjelmässä asiakas vaatii ensisijaisesti, että autosta maksetaan lunastuskorvaus, ja toissijaisesti, että vakuutusyhtiö maksaa korvausta korvausajan pitkittymisestä.

Auton korjaus kesti noin puoli vuotta, millä välin asiakas joutui hankkimaan toisen auton. Tällöin hän oli tiedustellut vakuutusyhtiöstä, lunastetaanko kolarissa vaurioitunut auto. Yhtiöstä ilmoitettiin, että auto lunastettaisiin, mihin luottaen asiakas hankki uuden auton. Vakuutusyhtiön työntekijä oli ilmoittanut lunastamisesta myös asiakkaalle uuden auton myyneelle automyyjälle.

Asiakas sai vanhan autonsa itselleen kesäkuussa 2011, jolloin hänellä oli maksettavanaan kahden auton lainanlyhennykset, verot ja vakuutusmaksut. Hän joutui lopulta myymään vanhan autonsa 13.000 eurolla. Asiakkaan käsityksen mukaan vakuutusyhtiöstä oli ilmoitettu, että heillä on korvaussumma odottamassa asiakkaan tilinumeroa. Korvauspäätöksen yhtiö oli antanut vasta 10.11.2011.

Asiakas katsoo, että yhtiön tulisi lupauksensa mukaisesti lunastaa auto. Joka tapauksessa yhtiön tulisi korvata asiakkaalle aiheutunutta taloudellista vahinkoa, koska auton korjaus kesti noin kuusi kuukautta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusehtojen mukainen lunastusraja ei tässä tapauksessa ylity, eikä vakuutusyhtiöstä ole missään vaiheessa ilmoitettu, että auto lunastettaisiin. Asiakkaalle oli puhelimitse ilmoitettu, että ajoneuvo tullaan korjaamaan ja korvausratkaisu voidaan tehdä poliisin lausunnon tultua. 19.1.2011 asiakkaalle on ilmoitettu myönteinen korvausratkaisu.

Korjaustapauksissa sopimus syntyy auton haltijana olevan vakuutetun ja korjaamon välille. Vakuutuksenantaja ei ole työn teettäjänä, vaan se vain suorittaa korjauslaskun omavastuulla vähennettynä suoraan korjaamolle. Vakuutuksenantaja ei ole työn tilaajana eikä korjaustoimeksiannon sopijapuolena, vaikka sillä on vakuutusehtojen mukainen tarkastusoikeus vahingossa. Autovakuutuksesta ei korvata korjauksen kestosta aiheutuneita kustannuksia.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat vakuutusehdot

Esitetyn selvityksen perusteella asiakkaan autoon sovelletaan vakuutusehtojen kohdan 6.2.5.2 mukaista ”käypä arvo +30 prosenttia” -lunastusehtoa. Sen mukainen lunastus edellyttää sitä, että auton korjauskustannusten arvioitu määrä on yli 60 prosenttia ajoneuvon käyvästä arvosta.

Ehtojen kohdan 6.3 mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa vahingon määrästä ja korjausmahdollisuudesta riippuen joko

1. maksamalla vakuutustapahtumasta johtuvat välittömät korjauskustannukset tositteiden mukaan tai maksamalla niistä etukäteen sovitun määrän rahana
2. maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa olleen käyvän arvon ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen rahana
3. lunastamalla vakuutuksen kohteen käyvästä arvosta tai 6.2.5.2 mukaisesti tai
4. hankkimalla tilalle samanlaisen tai samanarvoisen ajoneuvon tai sen osan.

Ratkaisu

Esitetyn selvityksen perusteella vaurioituneen ajoneuvon arvioidut ja sittemmin toteutuneetkin korjauskulut ovat selvästi alittaneet vakuutusehtojen mukaisen ns. lunastusrajan, joka on 60 % ajoneuvon käyvästä arvosta. Tällöin päätös korvata auton korjauskulut on ollut vakuutusehtojen mukainen.

Asiakkaan mukaan vakuutusyhtiö oli erikseen sitoutunut lunastamaan kyseisen ajoneuvon. Tämän vakuutusyhtiö on kiistänyt. Yhtiön kiistämistä tukee se, että arvioidut korjauskustannukset ja auton käypä arvo ovat olleet selvillä jo pian vahingon jälkeen, ja näistä on selvästi ilmennyt, ettei ehtojen mukainen lunastusraja tapauksessa ylity. Asiakas ei ole esittänyt väitteensä tueksi mitään näyttöä. Asiassa jää selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi erikseen sitoutunut lunastamaan auton.

Näillä perusteilla lautakunta pitää korjauskustannusten korvaamista asianmukaisena ratkaisuna eikä suosita auton lunastamista.

Korjaus- ja korvausprosessin keston osalta lautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti vaurioituneen auton omistaja tai haltija tilaa autonsa korjaustyön korjaamolta, ja vakuutusyhtiö toimii vain laskun maksajan roolissa. Pelkästään tässä roolissa toimivalle vakuutusyhtiölle ei synny vastuuta korjaamon työn laadusta tai riittävästä joutuisuudesta.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on jo tammikuussa 2011 ilmoittanut asiakkaalle korvaavansa korjauskulut. Asiassa jää epäselväksi, minkä vuoksi autoa on alettu korjata vasta maaliskuussa 2011, vaikka se erittelyn mukaan oli tuotu korjaamolle jo joulukuussa 2010. Lautakunta ei ole voinut todeta, että korjaustyön aloittamisen viivästyminen ja työn pitkä kesto johtuisivat vakuutusyhtiön menettelystä. Lisäksi lautakunta toteaa, että asiakkaan vaatimus taloudellisen vahingon korvaamisesta on yksilöimätön. Lautakunta ei suosita korvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA