Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneista henkilövahingoista haettiin vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että sen saaman selvityksen mukaan kyseinen ramppi on metallia. Huvipuiston kaikissa rampeissa on keskellä ramppia karhennukset ja kaiteiden alla, reunasta noin 15 – 20 cm:n alueelta ramppi on kuvioitu eli ramppi ei ole mistään kohdin sileä. Vahinkotapahtuman jälkeen kyseessä oleva ramppi on käyty tarkastamassa ja sen on todettu olevan asianmukaisessa kunnossa.

 

Vahinko ei tässä tapauksessa ole aiheutunut rampissa olevasta viasta tai puutteellisuudesta, vaan siitä, että vahinkoa kärsinyt on tapaturmaisesti kaatunut kävellessään märkää ramppia pitkin.

 

Tässä tapauksessa vahingon ei voida todeta aiheutuneen vakuutuksenottajan tai sen henkilökuntaan kuuluvan henkilön tuottamuksesta. Näin ollen vakuutuksenottajalle ei voida katsoa syntyneen lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta asiassa. Koska peruste vakuutusehtojen mukaiselta korvausvelvollisuudelta puuttuu, ei yhtiö voi suorittaa korvausta vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Lausunnonpyytäjä pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään vahinkoasian uudelleen. Hän vetosi siihen, että metalliramppi on vain osittain karhennettu. Karhennettujen alueiden välissä on aina tasaista metallia oleva sileä alue. Mikäli jalka osuu tälle sileälle alueelle, on se erityisesti sateella hyvin liukas ja aiheuttaa helposti kaatumisen. Lausunnonpyytäjän kaatumisen jälkeen kyseessä olevaan ramppiin on lisätty myös poikittaiskarhennuksia.

Vakuutusyhtiö ei katsonut olevan aiheellista muuttaa aikaisempaa päätöstään asiassa. Ramppi on ollut normaalikunnossa, siinä ei ole ollut mitään puutteita tai vikoja. Sillä on voinut liikkua turvallisesti noudattamalla asianmukaista huolellisuutta. Rampissa on kaide, josta saa tukea. Kaatuminen ei ole aiheutunut rampin kunnosta tai muustakaan vakuutuksenottajan tuottamuksesta, vaan kysymys on tapaturmasta, josta ei vahingonkorvauslain mukaan synny vahingonkorvausvelvollisuutta.

 

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että metallisen rampin karhennettujen alueiden välissä on pystysuoria sileitä alueita, toisin kuin vakuutusyhtiön päätöksessä väitetään. Kun hänen vasen kenkänsä osui sileään ja märkään pystysuunnassa alaspäin viettävään rampin kohtaan hän liukastui, jonka seurauksena lensi ilmaan ja putosi oikean säären päälle. Liukastuminen tapahtui niin nopeasti, ettei ollut mitään mahdollisuutta reagoida tilanteeseen ottamalla kaiteesta tukea. Kyseessä ei ollut huolimaton kompastelu ja sellaisella tuskin olisin saanut aikaan näin vakavia vammoja.

 

Vakuutusyhtiö väittää, että kaikki rampit ovat samanlaisia. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Tapaturma olisi voitu välttää, jos kyseisessä laitteessa olisi käytetty samanlaisia, koko pinta-alaltaan karhennettuja ramppeja kuin muissa lähellä olevissa laitteissa.

 

Vakuutusyhtiö väittää myös, että kyseessä oleva ramppi on ollut asianmukaisessa kunnossa. Tämäkään väite ei pidä paikkansa. Vahingon jälkeen rampin pintaan lisättiin karhennustarranauhat. Jos ramppi olisi ollut asianmukaisessa kunnossa tapaturmahetkellä, miksi sitä olisi pitänyt parannella lisäkarhennuksilla jälkikäteen.

 

Huvipuisto olisi voinut estää tapaturman useilla eri tavoilla, esimerkiksi käyttämällä laitteessa koko pinta-alaltaan karhennettua ramppia tai ramppia, jonka raidoituskuvio olisi ollut vaakasuuntainen, jolloin mahdollinen kengän liukuminen sileällä pinnalla olisi pysähtynyt vaakasuuntaiseen karhennukseen. Lisäksi olisi voitu varoittaa märkien ramppien liukkaudesta tai vaatia pitämään kaiteesta kiinni alaspäin vievillä rampeilla.

 

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että rampissa ei ole ollut puutteita eikä vakuutuksenottaja tai sen henkilökunta ole muutenkaan tuottamuksellaan aiheuttanut vahinkoa. Ramppi oli ollut sellaisessa kunnossa koko ajan, eikä siitä ollut tullut valituksia. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan siinä on voinut liikkua turvallisesti noudattamalla normaalia huolellisuutta. Siinä on myös kaide, josta voi ottaa tukea. Vahingonkärsinyt vetoaa lausuntopyynnössään siihen, että ramppiin on myöhemmin liimattu tarranauhat, joka osoittaa sen, että ramppi oli sitä ennen puutteellinen. Tämä on kuitenkin aivan väärä johtopäätös ja virheellinen ajatustapa. Se osoittaa päinvastoin sitä, että vakuutuksenottaja on vastuullinen ja huolellinen palvelujentarjoaja. Kun sen tietoon on tullut, että tässä rampissa on sattunut tapaturma, on tämä otettu huomioon ja varmistettu, ettei näin pääse käymään uudestaan.

 

Yhtiö katsoo, että korvausvelvollisuutta tässä tapauksessa ei ole, vaan kysymyksessä on valitettava tapaturma.

 

 

Vakuutuksenottajan puolesta lautakunnalle on puhelimitse ilmoitettu, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

 

 

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 201.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan sitä, että vahinko on aiheutettu moitittavalla menettelyllä eli virheellä, huolimattomuudella tai laiminlyönnillä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että palvelujen tarjoajalla on korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että asiakkaat voivat turvallisesti käyttää sen palveluja. Arvioitaessa kussakin yksittäistapauksessa palvelun tarjoajalta edellytettävää huolellisuuden tasoa otetaan huomioon palvelun laatu, siihen sisältyvät mahdolliset riskitekijät sekä ne henkilöryhmät, jotka todennäköisesti käyttävät kyseistä palvelua. Palvelujen tarjoaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että ennakoitavissa olevat vahinkotapahtumat pyritään mahdollisimman tehokkaasti torjumaan.

 

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vahinko on sattunut huvipuiston alueella erään laitteen alaspäin viettävällä metallirampilla. Lautakunnalle toimitetuista valokuvista ilmenee, että metallirampissa on rampin suuntaisia karhennusraitoja, jotka muodostuvat metalliin tehdyistä rei’istä. Karhennusraitojen välissä on kuitenkin hieman kapeampia sileää metallia olevia raitoja. Lausunnonpyytäjä on sateisena päivänä kiiruhtanut alas märkää ramppia ja tällöin hän liukastui saaden säärimurtuman.

 

Ottaen huomioon huvipuistojen pääasiallisen asiakaskunnan sekä sen, miten asiakkaat yleensä kiiruhtavat laitteesta toiseen, on vakuutuksenottajan ennakoitavissa ollut se, että myös laitteiden poistumisrampeilla kuljetaan tavanomaista vauhdikkaammin. Myös se, että alaspäin viettävä metalliramppi on märkänä liukas, on vakuutuksenottajan ennakoitavissa. Mikäli karhennusten välissä on sellaisia pitkittäisiä, sileitä alueita, joihin rampilla liikkujan jalka mahtuu, on sateen sattuessa olemassa suuri vaara siitä, että rampilla liukastuu.

 

Lautakunta katsoo, että nyt sattuneen kaltainen vahinko on ollut toiminnanharjoittajan ennakoitavissa ja myös vähäisillä muutoksilla estettävissä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutuksenottaja on vastuussa lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta ja se tulee korvata vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA