Tapahtumatiedot

Vesikaton korjaustyömaalla pääurakoitsija A Oy:n aliurakoitsijan kaksi työntekijää oli pudonnut 9.9.2010 A Oy:n käyttämän kirvesmiehen rakentamilta puisilta rakennustelineiltä niiden pettäessä työntekijöiden alta. Tutkinnassa selvisi, ettei telineille ollut laadittu rakennussuunnitelmia eikä suoritettu käyttöönottotarkastusta. Työmaalla pidettiin työsuojelutarkastus 14.9.2010. Tarkastukseen osallistui A Oy:n edustaja C sekä puhelimen välityksellä A Oy:n työnjohtajan ominaisuudessa tuolloin myös toimitusjohtajana toiminut B. Näiden selvitysten jälkeen B:n epäiltiin syyllistyneen työturvallisuusrikokseen ja B:tä kuultiin esitutkinnassa 29.1.2011 rikoksesta epäiltynä. Sittemmin syyttäjä vaati B:n tuomitsemista rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta.

Onnettomuudessa loukkaantunut D vaati 17.8.2012 päivätyllä kirjeellä A Oy:ltä korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä viasta ja haitasta sekä ansionmenetyksestä. Kun A Oy ja D eivät päässeet asiasta sovintoon, D vaati edellä mainittuja korvauksia 11.10.2012 käräjäoikeudessa vireille tulleella kanteella. A Oy teki asiasta vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyh­tiöönsä 28.8.2012.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö on 1.11.2012 ja 18.12.2012 päivätyissä päätöksissään todennut, että A Oy:n toimitusjohtaja B:tä oli kuultu poliisin esitutkinnassa työmaan vastuuhenkilönä työturvallisuusrikoksesta epäiltynä 29.1.2011 ja että hän oli kuulusteluissa todennut suostuvansa sovintomenettelyyn, jos vahingonkärsijät vaativat korvauksia. Vakuutusyhtiön mukaan D:n vammojen vakavuus sekä B:n asema esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä huomioon ottaen B:lle oli ollut selvää, että häneltä tultiin vaatimaan korvauksia. Vakuutusyhtiön mukaan se, mitä osakeyhtiön toimitusjohtaja tietää, on tullut myös yhtiön tietoon.

Vakuutusyhtiö on lausunut, että vahinkoilmoitus olisi pitänyt toimittaa sille viimeistään vuoden kuluessa kuulustelupäivästä 29.1.2011. Kun se oli tullut vakuutusyhtiöön vasta 28.8.2012, vahingosta oli ilmoitettu liian myöhään eikä asiaa voitu käsitellä A Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Valitus

A Oy:n mukaan se oli esittänyt vakuutusyhtiölle korvausvaatimuksen heti, kun oli saanut tiedon siitä, että siltä vaadittiin vahingonkorvausta kyseessä olleen vakuutustapahtuman perusteella. A Oy:llä ei ollut korvaushakemuksen tekemistä varten tarvittavia tietoja ennen kuin vahinkoa kärsinyt D oli 17.8.2012 päivätyllä kirjeellä esittänyt A Oy:lle korvausvaatimuksen. Valituksen mukaan vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen vanhenemisaika alkoi kulua vasta, kun vakuutuksenottajalle esitettiin korvausvaatimus. B:llä ei ollut kuulusteluhetkellä mitään määräävää asemaa A Oy:ssä, vaan hän oli pelkkä palkattu työntekijä. B:n poliisitutkinnassa saamat tiedot eivät olleet A Oy:n tietoon tulleita tietoja. Aiheutuneista vahingoista tuli tieto A Oy:lle vasta, kun D esitti korvausvaatimuksensa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on todennut, ettei vakuutusehdoissa ollut asetettu vahingon toteamiselle erityisiä edellytyksiä. Vakuutusyhtiön mukaan vahingon toteamishetkenä olikin pidettävä ensimmäistä mahdollista toteamisajankohtaa. Käsiteltävässä tapauksessa vahinko todettiin viimeistään, kun valittaja A Oy:n toimitusjohtaja B:tä kuultiin esitutkinnassa työturvallisuusrikoksesta epäiltynä 29.1.2011. Vahinkoa kärsinyttä D:tä kuultiin aiemmin samana päivänä ja hän vaati korvausta kivusta ja särystä, muttei yksilöinyt korvausvaateitaan tarkemmin. B:tä kuultiin myöhemmin samana päivänä ja hän suostui korvausten osalta sovintomenettelyyn. Näillä perusteilla vakuutusyhtiö on katsonut, että myös korvausvaatimus oli esitetty vakuutuksenottajalle 29.1.2011.

B:n asemasta A Oy:n hallinnossa vakuutusyhtiö on todennut B:n ilmoittaneen poliisitutkinnassa olleensa A Oy:n toimitusjohtaja. Lisäksi kaupparekisterin mukaan B:llä oli A Oy:n prokura ja kaupparekisteriotteen mukaan prokuristit edustivat yksin yhtiötä.

Vakuutusyhtiön mielestä se, milloin vakuutuksenottaja oli saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta, oli aivan eri asia kuin se, milloin vakuutuksenottajalle oli syntynyt mahdollisuus saada tosiasiallisesti korvausta vakuutuksen perusteella. Korvausvastuun peruste ja vahingon määrä olivat kaksi eri asiaa, jotka voitiin selvittää myös toisistaan erillisinä. Vakuutuksenottajaan nähden ei ollut kohtuutonta vaatia, että vahinkoilmoitus tehtiin mahdollisimman pian sen jälkeen, kun vahingon oli todettu tapahtuneen. Vakuutusyhtiö on katsonut, että tieto vakuutustapahtuman sattumisesta riittää vaatimuksena sille, että vahinko­ilmoitus vakuutusyhtiöön tulee tehdä. Vakuutusyhtiön mukaan A Oy tuli viimeistään 29.1.2011 tietämään tapahtuneesta vahinkotapahtumasta ja esitetyistä korvausvaatimuksista. Vahinkoilmoitus tehtiin vakuutusyhtiölle 28.8.2012. Vahinkoilmoitusta ei toimitettu vakuutusyhtiölle vuoden kuluessa siitä, kun vakuutuksenottaja sai tiedon vakuutustapahtumasta. Vahinkoilmoitus saapui vakuutusyhtiöön liian myöhään, eikä vahinkoa tämän vuoksi voitu käsitellä vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 73 §:n (sellaisena kuin se oli vahinkohetkellä ja vakuutusyhtiön vastuun alkaessa) 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja joka tapauksessa 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Kor­vausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää 2 momentin mukaan oikeutensa korvaukseen.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 11.2 mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta ja viimeistään 10 vuoden kuluttua vakuutustapahtuman sattumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Ratkaisu

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on riitaisuutta siitä, milloin vakuutuksenottaja A Oy sai tietää mahdollisuudestaan saada korvausta vastuuvakuutuksensa perusteella.

Työtapaturma sattui 9.9.2010 vesikaton korjaustyömaalla, kun A Oy:n aliurakoitsijan työntekijä D sekä eräs toinen henkilö putosivat puisilta rakennustelineiltä, joille ei ollut laadittu rakennussuunnitelmaa eikä niitä ollut käyttöönottotarkastettu. A Oy:n toimitusjohtajaa ja työnjohtajaa B:tä on kuultu rikoksesta epäiltynä 29.1.2011. Aiemmin samana päivänä on kuultu tapaturmassa loukkaantunutta D:tä. A Oy:tä ei ole kuultu asiassa eikä siltä ole vaadittu yhteisösakkoa työturvallisuusrikoksen perusteella. B:tä on syytetty asiassa työturvallisuusrikoksesta, koska hän on ollut vahinkoajankohtana työmaan vastuuhenkilö. D on vaatinut korvauksia A Oy:ltä 17.8.2012 päivätyllä kirjeellä. Korvauksia on vaadittu henkilövahingoista siltä osin, kun niitä ei ole maksettu työtapaturmavakuutuksesta. Kun sopimukseen ei ole päästy, on D hakenut korvauksia A Oy:ltä 11.10.2012 käräjäoikeudessa vireille tulleella kanteella. A Oy on tehnyt vahinkoilmoituksen vastuuvakuutusyhtiöönsä 28.8.2012.

Lakisääteinen tapaturmavakuutus on ensisijainen korvausjärjestelmä työtapaturmissa. Myös nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa D:n on selvitetty saaneen korvausta työnantajansa ottaman lakisääteisen tapaturmavakuutuksen nojalla. Ei voida lähteä siitä, että A Oy:n olisi tällaisessa tilanteessa tullut ymmärtää, että siltä tultaisiin vaatimaan korvausta vahingosta siltä osin kuin tapaturmavakuutus ei sitä kata.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen tieto mahdollisuudesta saada vastuuvakuutuksen perusteella korvausta on tässä ta­pauksessa edellyttänyt paitsi tietoisuutta vakuutustapahtuman tunnusmerkistön täyttymisestä myös tietoa siitä, että vakuutuksenottajalta tullaan vaatimaan vahingonkorvausta kyseisen vakuutustapahtuman perusteella. Vakuutuslautakunta katsoo siten, että vakuutussopimuslain 73 §:ää on tulkittava niin, että vanhentumisaika on alkanut kulua vasta siitä ajankohdasta, kun vakuutuksenottaja A Oy:lle on esitetty korvausvaatimus. Korvausvaade on esitetty A Oy:lle 17.8.2012 päivätyllä kirjeellä. Kun vahinkoilmoitus vastuuvakuutusyhtiöön on tehty 28.8.2013, ei korvausvaade ole vanhentunut. Sen vuoksi vahinkoasia tulee käsitellä A Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula, Nyyssölä, Sarpakunnas ja Sjögren sekä varajäsen Vainio. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA