Tapahtumatiedot

Vakuutettu asianajotoimisto edusti A:ta kahdessa saman kiinteistön kauppaan liittyvässä riidassa. A oli ostanut kiinteistön vuonna 6.3.2007 ja myynyt sen eteenpäin 20.7.2009. Riidoista ensimmäisessä oli kyse talon ostajan A:han kohdistamasta hinnanalennusvaatimuksesta ja jälkimmäisessä A:n hinnanalennusvaatimuksesta alkuperäistä myyjää kohtaan.

A velvoitettiin käräjäoikeuden 1.3.2012 antamalla tuomiolla maksamaan ostajille hinnanalennusta 38 000 euroa. Tuomion jälkeen A nosti hinnanalennuskanteen myyjää vastaan. Tässä asiassa myyjä velvoitettiin 6.6.2013 annetulla tuomiolla maksamaan A:lle hinnanalennusta 12 000 euroa. Hovioikeus pysytti ratkaisun 28.8.2014 antamallaan tuomiolla.

9.4.2015 tehdyn vahinkoilmoituksen mukaan A:ta avustanut asianajaja on katsonut aiheuttaneensa huolimattomuudellaan A:lle vahinkoa, koska hän ei ajanut asioita samassa oikeudenkäynnissä. Jos asioita olisi ajettu samassa oikeudenkäynnissä, A:lla ei olisi ollut riskiä siitä, että korvaussummat olisivat olleet hänen vahingokseen erisuuruiset.

Vakuutusyhtiön mukaan korvausvaatimusta ei ole tehty vakuutusehtojen ja lain edellyttämässä vuoden määräajassa. Vakuutuksenottaja on tehnyt vahinkoilmoituksen samasta vahingosta toiseen vakuutusyhtiöön 3.7.2013. Vakuutusyhtiö katsoo, että tämä osoittaa vakuutuksenottajan olleen tietoinen vakuutustapahtumasta ja siitä seuranneesta vahinkoseuraamuksesta riittävällä tavalla jo tuolloin. Asianajaja on pystynyt vahinkoilmoituksessaan toiseen vakuutusyhtiöön esittämään korvausvaatimuksen perusteen ja määrän yksilöidyllä ja lopullisella tasolla. Näin ollen vaatimuksen voidaan katsoa jo tuolloin olleen tarpeeksi yksilöity vahingon toteamisen edellyttämällä tavalla. Toisen vakuutusyhtiön voidaan tulkita katsoneen asiaa samoin, koska se on vahingon käsitellyt ja antanut asiassa korvauspäätöksen. Vakuutusyhtiö ei myöskään pidä asianajajaa korvausvelvollisena asiassa.

Asiakkaan valitus

Tuomioista ilmenee, että ei ole ollut mitään sellaisia perusteita, joiden nojalla A:n maksettavaksi olisi tullut tuomita suurempi hinnanalennus kuin mitä myyjä hänelle tuomittiin maksamaan. Ero tuomituissa hinnanalennuksissa johtuu siitä, että asioissa on ollut eri tuomarit, jotka ovat päätyneet harkinnassaan eri lopputuloksiin. Talokauppariidoissa ratkaisun ennustettavuus on tunnetusti melko huono.

Prosessin alkuvaiheessa A tiedusteli asianajajalta, voisiko asiat käsitellä yhtäaikaisesti. Asianajaja vastasi hänelle kieltävästi, vaikka asiat olisi voitu käsitellä samassa oikeudenkäynnissä. A olisi siten voinut haastaa myyjän vastaajaksi samaan oikeudenkäyntiin, jossa hän on itse vastaajana. Tällöin A:lla ei olisi ollut riskiä siitä, että korvaussummat ovat hänen vahingokseen erisuuruiset. A:lle on siten aiheutunut tuomittujen hinnanalennusten erotuksen suuruinen vahinko, määrältään 26 000 euroa.

Valituksen mukaan asianajajan on hoidettava tehtävänsä huolellisesti. Huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiin liittyy asianajajan vahingonkorvausvastuu. Asianajaja katsoo, että hän on aiheuttanut päämiehelleen huolimattomuudellaan vahinkoa.

Vahinko ja sen määrä selvisi vasta kun A:n ja myyjän välisessä oikeudenkäynnissä annettu ratkaisu sai lainvoiman hovioikeuden tuomion jälkeen. Mikäli hovioikeus olisi hyväksynyt valituksen kokonaisuudessaan, ei vahinkoa olisi tullut lainkaan.

Mikäli hovioikeus olisi hyväksynyt valituksen osittain, vahinko olisi ollut määrältään pienempi. Vaikka vahinkoilmoitus olisi tehty vakuutuksenantajalle jo ennen hovioikeuden antamaa ratkaisua, ei korvauspäätöksen tekemiselle olisi tuolloin vielä ollut perusteita. Vahingon määrä oli suoraan riippuvainen siitä, minkä sisältöinen ratkaisu A:n ja myyjän välisessä riita-asiassa lopulta tulisi. Tämän vuoksi on perusteltua katsoa, että tietoa vahinkoseuraamuksesta ei ollut olemassa ennen hovioikeuden antamaa ratkaisua, tarkemmin sanottuna ennen sen lainvoimaiseksi tulemista.

Edellä olevan perusteella vahinkoilmoitus on tehty vuoden kuluessa siitä kun vakuutettu sai tietää vahinkoseuraamuksesta. Näin ollen oikeus korvaukseen ei ole vanhentunut.

Vakuutusyhtiön vastine

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa valitusta hovioikeuteen voidaan pitää yrityksenä rajoittaa vahinkoa. Varsinainen ehtojen tarkoittama vahinkoseuraamus on kuitenkin syntynyt jo silloin, kun käräjäoikeuden päätös 6.6.2013 on annettu. Vakuutuksenottajan omalla vastuulla on tietää, missä vakuutusyhtiössä vakuutukset ovat kulloinkin olleet.

Mikäli Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön käsitystä kuitenkin katsoisi, että lausunnonpyytäjän korvausoikeus ei ole ollut ilmoituksen tekohetkellä vanhentunut, vakuutusyhtiö toteaa lisäksi seuraavaa.

Vakuutusyhtiön mukaan kyseessä on kaksi eri kiinteistönkauppaa, joiden yksityiskohdat ovat olleet erilaiset. Molemmissa tuomioissa on arvioitu oikeudenkäynnin kohteena olevan kaupan faktoja ja ratkaisu on perustettu tähän arviointiin ja harkintaan. Ensimmäisen oikeudenkäynnin tuomio on myös ollut esillä toisessa oikeudenkäynnissä ja sen lopputulos on otettu tuomarin harkinnan mukaan huomioon. Myöskään hovioikeus ei ole katsonut, että hinnanalennusten kahdessa kiinteistönkaupassa tulisi olla määrältään sama.

A on myös itse katsonut, etteivät hinnanalennukset kahdessa eri sopimussuhteessa vastaa määrältään toisiaan. A on vaatinut omalta myyjältään hinnanalennuksena 50 000 euroa sen jälkeen, kun hän on maksanut omille ostajilleen 36 000 euroa. Vakuutusyhtiölle toimitetussa aineistossa ei ole esitetty perusteluita tälle eroavaisuudelle. On kuitenkin pidettävä tällä perusteella selvänä, että myös A on itse ymmärtänyt kahden kiinteistönkauppasopimuksen erillisyydet eikä hän ole arvottanut niitä samalla tavalla. Tällä perusteella vakuutusyhtiö pitää erikoisena väitettä siitä, että mikäli vaatimukset olisi käsitelty samassa oikeudenkäynnissä, olisivat tuomitut tai edes vaaditut määrät olleet samat. Tuomarit ovat kauppoja koskevissa oikeudenkäynneissä käyttäneet heille suotua harkintavaltaa ja tuominneet oikeaksi katsomansa hinnanalennuksen kunkin tapauksen ominaispiirteet ja yksityiskohdat huomioiden. Tässä harkinnassa ei ole vahinkokäsittelyn missään vaiheessa näytetty tapahtuneen minkäänlaista virhettä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjä ei ole osoittanut, että asiaa olisi harkittu tuomioistuimissa väärin. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että kanteet olisi kumuloitu tai että tuomittavien hinnanalennusten määrä olisi ollut sama, mikäli ne olisi käsitelty samassa oikeudenkäynnissä. Kanteiden kumulointi olisi jäänyt tuomioistuimen harkintaan, eikä asiassa ole mitään takeita siitä, että asiat olisi käsitelty samassa oikeudenkäynnissä. Lausunnonpyytäjän väite siitä, että mikäli asiat olisi käsitelty samassa oikeudenkäynnissä, ei A:lla olisi ollut riskiä siitä, että korvaussummat olisivat olleet hänen vahingokseen erisuuruiset, on perusteeton. Väitteen tueksi ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä. Tuomioistuin olisi edelleen harkinnassaan voinut päätyä hinnanalennusten suhteen erilaisiin lopputuloksiin. Lausunnonpyytäjä ei näin ollen ole näyttänyt asiassa aiheutuneen A:lle korvauskelpoista vahinkoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko korvausvaatimus tehty sopimuksen ja vakuutussopimuslain asettamassa määräajassa. Mikäli korvausvaatimus on tehty määräajassa, tulee asiassa arvioitavaksi se, onko asianajaja vastuussa päämiehelleen aiheutuneesta vahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 60.2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu varallisuusvahinko, kun

- vahinko on seuraus vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä

- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingosta korvausvastuussa.

Ehtokohdan 10.2 mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Asian arviointi

Vakuutusehtojen mukaan korvattava vakuutustapahtuma on vakuutuskauden aikana tapahtunut teko tai laiminlyönti. Vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä kun korvauksen hakija on saanut tiedon muun muassa aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Nyt käsillä olevassa asiassa vahinkoseuraamus, johon korvausta on haettu, on syntynyt erisuuruisten hinnanalennusten erotuksesta. Mikäli hovioikeus olisi ratkaissut asian A:n eduksi, ei myöskään väitettyä vahinkoa olisi syntynyt. Vahinkoseuraamus ei ole aktualisoitunut ennen hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tuloa riippumatta siitä, että asianajaja on tehnyt vahinkoilmoituksen toiseen vakuutusyhtiöön ennen asian käsittelyä hovioikeudessa. Yksilöidystä vahinkoseuraamuksesta ei myöskään ole voinut olla tietoa ennen kuin päämies on tehnyt korvausvaatimuksen asianajajaa kohtaan. Tämän vuoksi vakuutetulla ei ole voinut olla ollut tietoa lopullisesta vahinkoseuraamuksesta ennen 28.8.2014 annetun hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tuloa. 9.4.2015 tehty korvausvaatimus on siten tehty vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain asettamassa määräajassa.

Lautakunta toteaa, että vahingonkorvausta vaativa on velvollinen näyttämään vahingonkorvauksen perusteen sekä perusteen ja vahingon välisen syy-yhteyden. Valittajan mukaan hänen päämiehelleen on syntynyt vahinkoa siitä, että asuntokauppoihin liittyneet riita-asiat on käsitelty erillisissä oikeudenkäynneissä ja oikeudenkäyntien lopputuloksena päämies on joutunut maksamaan asunnon ostajalle enemmän hinnanalennusta kuin mitä hän on saanut asunnon alkuperäiseltä myyjältä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa kysymys on asianajajan vastuusta päämiestään kohtaan. Kysymys on sopimusperusteisesta vastuusta, josta vapautuakseen vahingonaiheuttajan on osoitettava toimineensa huolellisesti. Vakuutetun mukaan hän ei ole toiminut huolellisesti, koska ei ole vaatinut kanteiden käsittelemistä samassa oikeudenkäynnissä. Nyt käsillä olevassa asiassa on kysymys oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 5 §:n tarkoittamasta tilanteesta, jossa jälkimmäinen kanne olisi nostettu ensimmäisen jutun häviämisestä seuraavan vahingonkorvausvelvollisuuden varalta. Toisin kuin vakuutusyhtiö on esittänyt, oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 5 §:n mukainen kanteiden yhdistäminen ei ole tuomioistuimen harkinnassa, vaan kanteiden yhdistämisen edellytysten täyttyessä kumulaatio on pakollinen. Asianajaja ei ole toiminut huolellisesti antaessaan päämiehelleen väärää tietoa lain sisällöstä.

Eri oikeudenkäynnissä tuomittujen hinnanalennusten erotus on asiassa 26 000 euroa. Käräjäoikeuden ratkaisuista ei käy yksiselitteisesti ilmi, mihin hinnanalennusten erotus perustuu. Lautakunta pitää uskottavana asianajajan väitettä siitä, että tuomittu hinnanalennus olisi ollut molemmissa oikeussuhteissa sama, jos asiat olisi käsitelty samassa oikeudenkäynnissä. Asiassa ei myöskään ole esitetty muuta näyttöä vahingosta. Tämän vuoksi A:lle on syntynyt hinnanalennusten erotuksen suuruinen määrä vahinkoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Mäenpää

Jäsenet:

Korpiola

Rusanen

Toimi

Vaitomaa