Tapahtumatiedot

A (s. 1949) on kuulunut eläkesäätiön toimintapiiriin. Eläkesäätiö maksoi hänelle 1.10.1996 alkaen osatyökyvyttömyyslisäeläkettä.

Eläkesäätiön vakuutustoiminta luovutettiin vakuutusyhtiö B:lle siten, että sitä koskevat vastuut tulivat vakuutetuksi 31.12.1998 voimaan tulleella ryhmäeläkevakuutussopimuksella numero 5. Kyseisellä vakuutussopimuksella vakuutettiin ne lisäetuudet, joita eläkesäätiö jo maksoi, sekä eläkesäätiön toiminnan aikana muille vakuutetuille jo kertyneet eläke-edut. Vakuutusyhtiö B solmi työnantajan kanssa lisäksi 31.12.1998 voimaan tulleen ryhmäeläkevakuutussopimuksen numero 6. Sillä vakuutettiin eläkesäätiön sääntöjen mukainen jatkovakuutusturva työnantajan palveluksessa oleville henkilöille, jotka kuuluivat eläkesäätiön toimintapiiriin 30.12.1998. Eräiden vakuutusliiketoiminnan järjestämiseen liittyvien syiden johdosta ryhmäeläkevakuutuksia numero 5 ja 6 koskevat vastuut siirtyivät ensin vakuutusyhtiö C1:lle ja sitten vuonna 2003 vakuutusyhtiö C:lle.

Vakuutusyhtiöt B, C1 ja C jatkoivat A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen maksamista, kunnes vakuutusyhtiö C myönsi A:lle hänen hakemuksestaan 21.6.2011 annetulla päätöksellä vanhuuslisäeläkkeen 1.8.2011 alkaen hänen jäätyään pois töistä täyttäessään 62 vuotta. A:n lisäeläkkeen määrä oli 1 619 euroa vuoden 2011 tasossa. Vakuutusyhtiö antoi 14.7.2014 päätöksen vanhuuslisäeläkkeen määrästä A:n täyttäessä 65 vuotta, kun A jäi työeläkelakien mukaiselle vanhuuseläkkeelle. A:n vanhuuslisäeläkkeen määrä oli 1.8.2014 alkaen 158,52 euroa vuoden 2014 tasossa.

A reklamoi vakuutusyhtiö C:lle vanhuuslisäeläkkeen määrästä elokuussa 2014. Vakuutusyhtiö C antoi A:lle 26.8.2014 muutoksenhakuohjeen sisältävän vastauksen. Vakuutusyhtiö C:n mukaan A:n lisäeläkkeiden määrät ovat vastanneet eläkesäätiön aikanaan tekemää päätöstä sekä vakuutussopimusta. Ryhmäeläkevakuutukset numero 5 ja 6 siirtyivät 31.12.2014 vakuutusyhtiö D:lle.

Asiakkaan valitus

A:n valituksen mukaan henkivakuutusyhtiö on tehnyt lisäeläkepäätöksen vastoin eläkesäätiön sääntöjä ja maksanut 1.8.2011 alkaen lisäeläkettä liian vähän. Hän vaatii, että vajeet maksetaan hänelle viivästyskorkoineen. A:n mukaan hänellä ei ollut käytettävissä 1.8.2011 yhteiseläkesäätiön sääntöjä, mistä johtuen hän ei osannut hakea muutosta 21.6.2011 henkivakuutusyhtiön tekemään eläkepäätökseen.

A:n valituksen mukaan työeläkevakuutusyhtiö on maksanut hänelle 3 443,17 euroa lakisääteistä työeläkettä 1.8.2014 alkaen. Se on 60 prosenttia 5 745,28 euron ansiosta. Tästä summasta henkivakuutusyhtiön olisi tullut maksaa kuusi prosenttia lisäeläkettä eli 344,72 euroa kuukaudessa 1.8.2014 alkaen. Puuttuvan eläkkeen osuus on 186,30 euroa kuukaudessa.

Lisäksi valituksen mukaan työeläkevakuutusyhtiö on maksanut A:lle lakisääteistä työeläkettä 1.8.2011 alkaen [ja 31.7.2014 saakka] noin 1 500 euroa kuukaudessa ja henkivakuutusyhtiö lisäeläkettä 1 619,00 euroa kuukaudessa. Eläkkeet olivat yhteensä 3 110 euroa kuukaudessa. Kyseisenä ajankohtana eläkkeen olisi pitänyt olla 66 prosenttia A:n ansioista eli noin 3 600 euroa kuukaudessa. Eläkkeen määrä on ollut noin 480 euroa liian pieni kuukautta kohti. Tältä ajalta puuttuva eläke on yhteensä 17 280 euroa.

Vakuutusyhtiön C:n vastine

Vakuutusyhtiö C kiistää A:n vaatimukset seuraavin perustein.

Kanneoikeudesta 21.6.2011 tehdyn eläkepäätöksen osalta

Vakuutusyhtiö katsoo ensisijaisesti, että A on 21.6.2011 tehdyn eläkepäätöksen osalta menettänyt vakuutussopimuslain 74 §:n perusteella oikeutensa moittia vakuutusyhtiön päätöstä, eikä asiaa tule tämän vuoksi käsitellä tältä osin myöskään Vakuutuslautakunnassa. Päätöksen 21.6.2011 liitteenä on ollut muutoksenhakuohje, jossa vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen määräaika on kerrottu. A on vasta syyskuussa 2014 saattanut asian Vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi. Vakuutusyhtiöön hän ei ole ollut yhteydessä kuin vasta elokuussa 2014 puhelimitse. A ei ole velan vanhentumisesta annetun lain mukaisessa määräajassa katkaissut velan vanhentumista 21.6.2011 annetun eläkepäätöksen osalta myöskään muutoin.

Vakuutussopimus ja osatyökyvyttömyyseläkettä koskeva päätös 1996

Päätöksen 14.7.2014 ja toissijaisesti päätöksen 21.6.2011 osalta vakuutusyhtiö katsoo seuraavaa. Vakuutusyhtiön vastuu lisäeläke-etuuksista määräytyy sellaisina kuin ne vakuutusyhtiö B:ssä vakuutettiin eli ryhmäeläkevakuutussopimuksiin, eikä vakuutusyhtiön vastuu perustu eläkesäätiön sääntöihin. A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen lisäeläkkeen ja sen vastaisen vanhuuseläkkeen maksaminen perustuu vakuutusyhtiö B:n ja eläkesäätiön väliseen vakuutustoiminnan luovuttamista koskevaan sopimukseen sekä ryhmäeläkevakuutussopimukseen numero 5 ja sen liitteisiin.

Vakuutustoiminnan luovuttamisen yhteydessä eläkesäätiössä maksussa olleet lisäeläkkeet ja niiden vastaiset etuudet vakuutettiin vakuutustoiminnan luovuttamishetken mukaisina siten, että etuuksien määrät säilyivät eläkesäätiön aikaisella tasolla. Maksussa olleiden lisäeläkkeiden ja niiden vastaisten etuuksien määrät kirjattiin etuuslajeittain ryhmäeläkevakuutussopimuksen liitteelle jokaisen vakuutetun osalta erikseen. Sittemmin maksuvaluutta on vaihtunut ja muun muassa vuosittaiset ryhmäeläkevakuutussopimuksen kohdan 8 mukaiset indeksikorotukset ovat vaikuttaneet lisäeläkkeiden määrään.

A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen vastaisen vanhuuseläkkeen määrä on riippuvainen hänelle jo vakuutustoiminnan luovuttamisen hetkellä maksetun osatyökyvyttömyyseläkkeen määrästä. A:n lisäeläkkeen laskentaperustetta on pyritty avaamaan eläkesäätiön tekemän eläkepäätöksen liitteenä olleella eläkelaskelmalla. Eläkkeen maksuuntulon jälkeen eläkettä ja sen vastaisia etuja on vuosittain korotettu vuoteen 2004 saakka ns. TEL:n puoliväli-indeksillä (alle 65-vuotias eläkkeensaaja) ja vuodesta 2004 lukien TyEL:n mukaisella eläkeindeksillä.

Eläkesäätiön sääntöjen 8 §:n mukaan kokonaiseläkkeen (vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke) täysi tavoite on lähtökohtaisesti ollut 66 prosenttia lisäeläkkeen perusteena olevasta palkasta, edellyttäen että vakuutetulle kertyy lisäeläkkeeseen oikeuttavaa palvelusaikaa eläkeikään mennessä vähintään 360 kuukautta. Työkyvyttömyyseläkettä ja sen vastaista vanhuuseläkettä laskettaessa sääntöjen 8 §:n 3 momentin mukaan lasketusta kokonaiskarttumaprosentista kuitenkin vähennetään sääntöjen 10 §:n 3 momentissa mainitut ns. TEL:n tulevaan aikaan liittyvät karttumaprosentin vähennykset (heikennykset tulivat TEL:iin 1995 eläkeuudistuksessa). Nämä kokonaiskarttumaprosentin vähennykset olivat A:n kohdalla yhteensä 6,5 prosenttia. Tämän seurauksena A:n täyden työkyvyttömyyseläkkeen ja sen vastaisen vanhuuseläkkeen kokonaiskarttumaprosentti on ollut 59,5 prosenttia. Eläkesäätiön päätöksestä ilmenee myös se, että osatyökyvyttömyyseläkkeen määrä on sääntöjen 10 §:n 5 momentin mukaisesti puolet täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrästä.

Lisäksi tulevaan aikaan liittyvät kokonaiskarttumaprosentin vähennykset (6,5 prosenttia) otetaan huomioon työkyvyttömyyseläkkeen ja sen vastaisen vanhuuseläkkeen rajoituksessa sääntöjen 11 § 2 momentin perusteella. Edelleen tämän lisäksi vakuutetun oman eläkkeen rajoituksessa on otettu huomioon myös kansaneläkkeen pohjaosan puolikasta vastaava laskennallinen vähennys, joka oli vuoden 1996 indeksitasoa vastaavana 222 markkaa kuukaudessa. Näiden seikkojen vuoksi vakuutetun oman kokonaiseläkkeen määrä ei ole eikä ole voinut olla täyttä 66 prosenttia lisäeläkkeen perusteena olevasta palkasta.

A:n kokonaiseläkkeen tasoa on kuitenkin parantanut se, että vuonna 2005 voimaan tulleen eläkeuudistuksen yhteydessä A:lle on kertynyt lisää lakisääteistä eläkettä osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä. Tämän lakisääteisen eläkkeen "lisäkertymän" A on saanut kokonaan hyväkseen lakisääteisen osatyökyvyttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iästä alkaen. Kyseessä olevaa lakisääteisen eläkkeen lisäystä ei ole otettu huomioon lisäeläkkeen rajoituksessa, vaan eläke on tältäkin osin pysynyt alkuperäisen vuonna 1996 tehdyn eläkepäätöksen mukaisena.

Osatyökyvyttömyyseläkkeen vastaisen vanhuuseläkkeen suuruus ja ryhmäeläkevakuutussopimuksen numero 5 sisältö

Ryhmäeläkevakuutussopimus numero 5 sisältää vakuutussopimuksen liitteellä luetellut heti alkavat vanhuuseläkkeet, yksilölliset varhaiseläkkeet, työkyvyttömyyseläkkeet, osatyökyvyttömyyseläkkeet ja perhe-eläkkeet sekä niiden vastaiset vanhuus- ja perhe-eläkkeet sekä hautausavustukset. Lisäksi vakuutus sisältää liitteellä luetellut vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeen sekä hautausavustuksen vapaakirjaeläkkeet. Vakuutettavien eläkkeiden määrät vakuutuksen voimaantulohetkellä vastaavat sitä osuutta lisäeläkkeen määrästä, joka on kustannettu säätiön A-osastosta siirtyneillä varoilla.

Ryhmäeläkevakuutussopimuksen 5 kohdassa 6 ”Oikeus eläkkeeseen todetaan”, että alkanutta vanhuus-, työkyvyttömyys-, osatyökyvyttömyys- ja yksilöllistä varhaiseläkettä sekä perhe-eläkettä maksetaan vakuutetuille 31.12.1998 alkaen. Vastaista vanhuuseläkettä maksetaan vakuutetuille 62 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta lukien. Oikeus työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeeseen määräytyy TEL 4 §:n mukaan. Ryhmäeläkevakuutussopimuksen kohdassa 10 ”Vakuutusmaksut” todetaan, että vakuutuksen voimaantulohetken mukaiset edut kustannetaan eläkesäätiön ja vakuutusyhtiö B:n välisen vakuutustoiminnan luovuttamista koskevan sopimuksen perusteella vakuutusyhtiö B:lle siirtyvillä varoilla. Vakuutusyhtiö C on näin ollen vastuussa A:lle vain siitä määrästä jo maksussa olevaa osatyökyvyttömyyseläkettä ja sen vastaista vanhuuseläkettä kuin mitä eläkesäätiön vakuutusteknisten laskelmien mukaisesti on vakuutettu ryhmäeläkevakuutussopimuksella ja miltä osin näitä etuuksia vastaavia varoja on aikanaan siirtynyt eläkesäätiöstä vakuutusyhtiö B:lle.

Vakuutussopimuksen liitteen kohdassa [yksikön nimi] / alkaneet osatyökyvyttömyyseläkkeet on kerrottu A:n osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruus 31.12.1998 alkaen (323,12 mk), määräaikainen vanhuuseläke ikävälillä 62–65 v (7.133,97 mk) ja vanhuuseläke 65 vuoden iästä alkaen (646,26 mk). A:n lisäeläke-etuudet siis määräytyvät ja on vakuutettu vakuutusyhtiö C:ssä tämän sopimuksen ja sopimusliitteen mukaisesti.

A:lle on ryhmäeläkevakuutussopimuksen voimaantulon jälkeen maksettu lisäeläkettä ensin osatyökyvyttömyyseläkkeenä. Hänen täytettyään lisäeläketurvan mukaisen 62 vuoden vanhuuseläkeiän lisäeläke on muuttunut vanhuuseläkkeeksi. Koska A:n lakisääteinen osatyökyvyttömyyseläke on vaihtunut vanhuuseläkkeeksi vasta 65 vuoden iässä, lisäeläkkeellä on kompensoitu myös 65 vuoden iästä alkavaa vuonna 1996 voimassa olleen TEL:n mukaiseen osatyökyvyttömyyseläkkeeseen perustuvaa lakisääteisen eläkkeen lisäystä vastaava määrä mainittuun ikään saakka. A:lle maksetaan 65 vuoden iästä alkaen elinikäisenä lisäeläkkeenä määrä, joka vastaa alun perin maksuun tulleen osatyökyvyttömyyslisäeläkkeen kaksinkertaista määrää.

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan lisäeläkkeen maksaminen A:lle määräytyisi samoin myös eläkesäätiön sääntöjen ja säätiössä noudatettujen käytäntöjen perusteella.

A:n esittämä näkemys siitä, että hänelle osatyökyvyttömyyseläkkeen jälkeen maksettavan työkyvyttömyyseläkkeen vastaisen vanhuuseläkkeen määrän, lakisääteinen vanhuus-eläke ja vapaaehtoinen vanhuuseläkkeen lisäeläke yhteenlaskettuna, tulisi olla 66 prosenttia ansioista, ei ole voimassa olevan vakuutussopimuksen eikä myöskään eläkesäätiön sääntöjen mukainen.

Vakuutusyhtiön D:n vastine

Vakuutusyhtiö D kiistää A:n vaatimukset ja uudistaa vakuutusyhtiö C:n asiassa esittämän. Eläkesäätiön lisäeläketurva on eläkejärjestely, jossa työntekijälle on järjestetty lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa parempi eläketurva. Kun lakisääteistä perusturvaa on lain muutoksilla heikennetty, on ko. lakien voimaantulosäännöksissä todettu, ettei lisäeläketurva korotu sen johdosta, että lakisääteinen eläketurva alenee. Eläkesäätiön sääntöjen mukaan säätiö ei ole kompensoinut vuoden 1996 alusta tulleita heikennyksiä (säännöt 8 §:n 3 momentti ja 10 §:n 3 momentti). Tämän vuoksi A:n kokonaiseläkeprosentti ei enää ole 66 prosenttia. A:n kokonaiseläketurvaa on korottanut se, että osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla on karttunut uutta lakisääteistä eläkettä, joka perustuu samaan työsuhteeseen. Eläkesäätiön sääntöjen mukaan kaikki palveluaikaa vastaavat eläkkeet otetaan huomioon A-osaston eläkettä rajoitettaessa (säännöt 11 §). Eläkesäätiön A-osaston eläkelaskelman mukaan palveluaikana on otettu huomioon 15.5.1973–28.7.2011. A:lle maksetaan vakuutussopimusta vastaavaa eläkettä. Tämä määrä on aivan sama kuin se olisi ollut myös eläkesäätiön sääntöjen mukaan laskettaessa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään henkivakuutusyhtiön päätösten lisäksi eläkesäätiön eläkelaskelma, sosiaali- ja terveysministeriön päätös eläkesäätiön sääntöjen muuttamisesta 9.1.1998, sosiaali- ja terveysministeriön päätös eläkesäätiön sääntöjen muuttamisesta 14.12.1998, eläkesäätiön säännöt, vakuutustoiminnan luovuttamissopimus 2.11.1998, luovuttamissopimuksen täydennys 16.4.1999, ryhmäeläkesopimus numero [5], ryhmäeläkesopimus numero [6], liite 1 ryhmäeläkevakuutussopimukseen numero [5], ryhmäeläkevakuutuksen ehdot, lisäeläkeoikeutta koskevia dioja, A:n eläkehakemus 25.2.2011, työeläkeyhtiön eläkelaskelma 10.7.2014 ja työeläkeyhtiön ilmoitus maksetusta suorituksesta 29.7.2014.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on riitaa A:n 2011 ja 2014 alkaneiden vanhuuslisäeläkkeiden määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 74 §:n (Kanneaika) mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

A:n valituksen saapuessa Vakuutuslautakuntaan 25.9.2014 voimassa olleen velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa niin kuin 2 momentissa säädetään, jos velkoja panee vireille saatavaa koskevan kanteen velallista vastaan tai esittää saatavaa koskevan vaatimuksen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai laissa säädetyssä muussa toimielimessä tai menettelyssä, jossa voidaan antaa ratkaisu tai ratkaisusuositus, taikka toimielimessä, joka on merkitty Euroopan komission pitämään tietokantaan kuluttajariitoja ratkaisevista elimistä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, kun 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu asia tulee vireille, vanhentuminen keskeytyy menettelyn ajaksi. Vanhentuminen katsotaan katkenneeksi sinä päivänä, jona lainvoimaiseksi tullut tuomio on annettu tai asian käsittely on muutoin päättynyt.

Vakuutussopimuksen numero 5 kohdan 5 ”Vakuutuksen eläke-etuudet” mukaan vakuutus sisältää tämän vakuutussopimuksen liitteellä luetellut heti alkavat vanhuuseläkkeet, yksilölliset varhaiseläkkeet, työkyvyttömyyseläkkeet, osatyökyvyttömyyseläkkeet ja perhe-eläkkeet sekä niiden vastaiset vanhuus- ja perhe-eläkkeet sekä hautausavustukset.

Lisäksi vakuutus sisältää liitteellä luetellut vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeen sekä hautausavustuksen vapaakirjaeläkkeet.

Vakuutettavien eläkkeiden määrät vakuutuksen voimaantulohetkellä vastaavat sitä osuutta lisäeläkkeen määrästä, joka on kustannettu [eläkesäätiön] A-osastosta siirtyneillä varoilla.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun vakuutussopimuksen numero 5 liitteen mukaan A:n osatyökyvyttömyyseläke 31.12.1998 alkaen on 323,13 markkaa kuukaudessa. Saman liitteen mukaan hänen määräaikainen vanhuuseläkkeensä ikävälillä 62–65 vuotta on 7 133,97 markkaa kuukaudessa ja vanhuuseläke 65 vuoden iästä alkaen 646,26 markkaa kuukaudessa.

Asian arviointi

Vakuutuksenantajan kanneaikaa koskeva väite

Vakuutusyhtiö on katsonut A:n menettäneen kanneoikeutensa asiassa 21.6.2011 annetun eläkepäätöksen osalta, koska vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan kanneajan on laskettava alkaneen kulua siitä lukien, kun A oli saanut tiedon yhtiön sanotusta lisäeläkepäätöksestä. Kyseisellä eläkepäätöksellä vakuutusyhtiö oli maksanut A:lle vanhuuseläkettä 1.8.2011 alkaen.

Vakuutussopimuslaissa ei ole määritelty, mitä korvausta koskevalla päätöksellä tarkoitetaan. Lautakunta katsoo, että kysymystä ei voida ratkaista yksin sen perusteella, mitä nimitystä vakuutusyhtiö on kulloisestakin toimenpiteestään käyttänyt tai onko vastaus annettu kirjallisesti tai suullisesti. Merkitystä ei ole myöskään sillä, onko aikaisempaa päätöstä muutettu. Hyvän vakuutustavan mukaan vakuutusyhtiön on annettava asiasta uusi päätös aina silloin, kun se saa korvauksen hakijalta uuden selvityksen tai vaatimuksen, joka ei ole ilmeisen aiheeton. Lautakunta katsoo, että näin ollen myös korvauksen hakijan vakuutusyhtiölle esittämän uuden selvityksen laatu vaikuttaa siihen, onko vakuutuksenantajan vastausta pidettävä uutena korvausta koskevana päätöksenä.

Tässä asiassa vakuutusyhtiö on antanut A:lle 26.8.2014 päivätyn vastauksen, jossa vakuusyhtiö on käsitellyt A:n vanhuuslisäeläkkeiden määrää hänen yhteydenottonsa johdosta. Yhtiön mukaan se on tarkastanut A:lle maksettujen lisäeläkkeiden määrät. Vastaukseen on liitetty muutoksenhakuohje.

Koska vakuutusyhtiö on vastauksensa 26.8.2014 perusteella tutkinut asiaa ja esittänyt siitä kantansa A:lle, vakuutusyhtiö on antanut asiasta tuolloin A:lle uuden päätöksen muutoksenhakuohjeineen. A:n valitus on saapunut Vakuutuslautakuntaan 25.9.2014, jolloin kanneaika ei edellä selostetuin perustein ollut umpeutunut. Tämän vuoksi asia voidaan käsitellä Vakuutuslautakunnassa.

Pääasia

Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta on toimivaltainen käsittelemään vain vakuutussuhteeseen liittyviä lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevia erimielisyyksiä. Tämän vuoksi lautakunta voi käsitellä asiaa vain siltä osin, kuin se koskee sitä suoritusvelvollisuutta, joka henkivakuutusyhtiöllä on ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella. Lautakunta ei voi ottaa asiaan kantaa sikäli kuin se mahdollisesti koskisi sitä, mitä A:n työsuhteeseen kuuluvista eläke-eduista oli sovittu tai olisi tullut sopia hänen ja hänen työnantajansa välillä.

Tässä tapauksessa ryhmäeläkevakuutuksessa on kyse sopimusjärjestelystä, jossa eläkesäätiö on ryhmäeläkevakuutuksella vakuuttanut sen vastuulla olleet lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamia eläke-etuja laajemmat eläke-edut. Henkivakuutusyhtiön vastuu ryhmäeläkevakuutuksessa vakuutettuna olevaa A:ta kohtaan perustuu vakuutussopimuksen sisältöön ja on sen sisällön mukainen. Tämä merkitsee sitä, että henkivakuutusyhtiön vastuu ei välttämättä vastaa sisällöltään sitä, minkä mukaisena lisäeläke-edut aikaisemmin olivat vakuutettuina eläkesäätiössä.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen perusteella A, jonka osatyökyvyttömyyslisäeläkettä eläkesäätiö oli maksanut 1.10.1996 lukien, on vakuutettu ryhmäeläkevakuutussopimuksella numero 5. Kyseisen vakuutussopimuksen mukaan vakuutussopimus sisältää muun muassa liitteellä luetellut heti alkavat työkyvyttömyyseläkkeet ja niiden vastaiset vanhuuseläkkeet. Vakuutussopimuksen mukaan vakuutettavien eläkkeiden määrät vakuutuksen voimaantulohetkellä vastaavat sitä osuutta lisäeläkkeen määrästä, joka on kustannettu [eläkesäätiön] A-osastosta siirtyneillä varoilla. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella osatyökyvyttömyyseläkkeelle ollutta A:ta ei ollut vakuutettu ryhmäeläkevakuutussopimuksella numero 6, jota koskeva vastuu on alkanut 30.12.1998.

Ryhmäeläkevakuutussopimuksen 5 mukaiset eläke-edut on määritelty valuuttamääräisesti vakuutussopimusta tehtäessä. Henkivakuutusyhtiön vastuu vakuutettua kohtaan rajoittuu vakuutussopimuksen sisältöön riippumatta siitä vastaako näin muodostuvan eläke-etuuden määrä sitä tasoa, jonka eläke-etuuksista aikaisemmin vastuussa olleen eläkesäätiön säännöt olisivat mahdollistaneet.

Vakuutuslautakunnalle toimitetusta ryhmäeläkevakuutussopimuksen 5 liitteestä ilmenee, että A:n vanhuuslisäeläkkeen määrät eli ikävälillä 62–65 vuotta likimäärin 1 199,85 euroa kuukaudessa ja 65 vuoden iästä alkaen likimäärin 108,69 euroa kuukaudessa. Edellä todetut summat vastaavat A:n vanhuuslisäeläkkeiden määriä 1.8.2011 ja 1.8.2014 sanottujen vuosien tasoon vakuutusyhtiön vastineessaan esittämällä tavalla indeksiin korotettuna.  Nämä seikat huomioiden A:lle vanhuuslisäeläke vastaa ja on vastannut ryhmäeläkevakuutussopimus 5:n sisältöä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta A:n vanhuuslisäeläkkeiden määriin.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth

Koskiniemi

Kummoinen

Sibakov