Tapahtumatiedot

A (syntynyt vuonna 1957) kaatui jäällä 22.3.2012 ulkoiluttaessaan koiraa ja loukkasi oikean jalkansa. Jalka muuttui seuraavana päivänä mustaksi ja sääreen ilmestyi rakkuloita. A sai ihorikon kautta ruusuinfektion, joka vaatii viisi sairaalajaksoa tapaturman jälkeisinä kolmena vuonna. Ruusuinfektion lisäksi hoidon tarvetta aiheuttivat varvasvälisilsa ja alaraajaturvotus. Ruusuinfektio pahensi alaraajaturvotusta, jota oli tarkoitus hoitaa tukisukilla. A:n tila paheni tukisukkatilauksen viivästyttyä ja A:n liikuntakyky aleni. Alaraajaturvotuksen vuoksi A:n kotona kävi päivittäin sairaanhoitaja, joka puki vakuutuksenottajalle tukisukat. A sai käyttönsä myös rollaattorin. 25.4.2013 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A:n tuli tehdä päivittäin ventipress- eli ns. pumppusaapashoitoa yhden tunnin ajan. Ventipress-laite- ja tukisukkahoito jatkui vuonna 2015. A:lla on perussairauksina skitsofrenia, verenpainetauti ja vaikea ylipaino.

21.10.2015 päivätyn tilankuvauksen perusteella alaraajoihin jäi turvotustaipumus, jonka vuoksi A pystyy kävelemään vain yhden kilometrin kerrallaan. Hoitavan lääkärin mukaan pysyvä haitta vastasi haittaluokkaa yhdeksän. Korvausta hoitokuluista ja tilapäisestä ja pysyvästä haitasta oli haettu tien kunnossapidosta vastaavan kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö oli suorittanut korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta yhteensä 1400 euroa. Vakuutusyhtiön mukaan A:lle aiheutunut oikean polven ja säären ruhjevamman aiheuttama tilapäinen haitta kuuluu Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan kaksi. Vakuutusyhtiön mukaan hoitokulut eivät ole syy-yhteydessä kaatumisvahinkoon kesäkuun 2012 jälkeisenä aikana, eikä vakuutuksenottajalle ole jäänyt kaatumisvahingosta pysyvää haittaa, vaan haitan aiheuttava alaraajaturvotus johtuu vaikeasta ylipainoisuudesta, kroonisesta ihottumasta ja imunestekierron häiriöstä. Vakuutusyhtiö on todennut, ettei myöskään varvasvälisilsa ole syy-yhteydessä kaatumisvahinkoon.

Asiakkaan valitus

Vahingonkärsinyt A on tyytymätön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisuositusta. A kertoo, ettei hänellä ollut aiemmin ruusuinfektiota ja hänen ylipainonsa oli lisääntynyt kaatumistapaturman seurauksena. Vahingonkärsinyt on hakenut korvausta potilasvakuutuksesta tukisukkien toimittamisen viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta. A on lausunut lisäkirjelmissään, että tukisukkien ja erikoisjalkineiden odottamisen takia liikkuminen estyi ja hänen tilansa paheni. A oli pystynyt liikkumaan ja mm. ulkoiluttamaan koiraa ennen vahinkoa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että huomattava ylipaino voi johtaa imunestekierron häiriöihin, jotka aiheuttavat turvotusta ja haavaumia alaraajoihin. Pysyvä haitta ei ole syy-yhteydessä kaatumisvahingon aiheuttamaan ruusuinfektioon.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajalle mahdollisuuden lausua asiassa. Vakuutuksenottajalla ei ollut lisättävää asiaan.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt lääketieteellistä asiantuntijalausuntoa professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtoselta. Valtonen on todennut lausunnossaan mm., että turvotusta pahensi vaikea ylipaino. A:lle kehittyi kahdessa vuodessa elefantiasistasoinen turvotus vasempaan alaraajaan ja lievempi turvotus oikeaan alaraajaan sekä vaikea-asteinen staassiekseema pahempana vasempaan sääreen.

Kaatumisvamma aiheutti ihorikon, joka myötävaikutti merkittävästi ensimmäisen ruusuinfektion ilmaantumiseen. A:lla ei ollut ruusuinfektiota ennen kaatumista. Ensimmäinen ruusuinfektion on hyvin todennäköisesti ollut jo kliinisesti manifesti 23.3.2012, jolloin A joutui ensimmäisen kerran sairaalahoitoon. Sairaalaan saavuttaessa CRP eli tulehdusarvo oli jo yli 100. Ruhjevamma ei nosta yksinään tulehdusarvoa näin korkealle ja nopeasti. Antibioottihoitovaste seuraavina päivinä sekä kliininen kulku 23.3.2012 jälkeisenä aikana viittaa vahvasti siihen, että infektio oli tärkein tulehdusarvoa nostava tekijä. Ottaen huomioon, että tulehdusarvo laski nopeasti antibiooteilla ja ajoittain normalisoitui viittaa siihen, että tulehdusarvot olivat aikaisemmin todennäköisesti normaalit.

A:n alaraajainfektioita oli pidetty kliinisen kuvan perusteella ruusuinfektioina, mutta bakteriologista verifikaatiota klassisesta A-ryhmän streptokokin aiheuttamasta erysipelaksesta ei ollut saatu. Myös muut beetahemolyyttiset streptokokit ja Staphylococcus aureus voivat aiheuttaa kliinisesti täysin samanlaisen alaraajan selluliitin kuin klassinen A-streptokokin aiheuttama ruusuinfektio. Edellä mainitut mikrobit voivat aiheuttaa kroonisen infektion, jolle on tyypillistä aika ajoin tapahtuva akuutti taudin paheneminen. Jo kolmen uusiutumisen jälkeen yleensä otetaan käyttöön elinikäinen estohoito kuten tässä tapauksessa tehtiin bentsatiinipenisilliinillä. Senkin läpi voi tulla pahenemisia, joiden syynä useimmiten on penisilliiniresistentti Staphylococcus aureus ja joskus myös beetahemolyyttinen streptokokki, joka on aina penisilliiniherkkä, mutta bentsatiinipenisilliini ei pysty kovin hyvin tunkeutumaan turvonneeseen vaurioituneeseen kudokseen riittävinä pitoisuuksina.

Valtosen mukaan todennäköisin vaihtoehto on krooninen infektio alusta lähtien jommassakummassa alaraajassa, mutta todennäköisimmin vasemmassa sääressä, ehkä Staphylococcus aureuksen aiheuttamana, minkä puolesta puhuu se, että tilanne paheni melko pian bentsatiinipenisilliinipistoksen jälkeen, jolloin pitoisuudet olivat vielä kohtalaisia.

Infektion huonoon paranemiseen ja kroonistumiseen on ilman muuta vaikuttanut A:n massiivinen ylipaino. On kuitenkin syytä korostaa, että infektio voi pahentaa voimakkaasti molempien alaraajojen turvotusta ns. kapillaaripermeabiliteettivaurion takia. Lisäksi tällainen selluliitti vaurioittaa etenkin lymfasuonistoa pitkäaikaisesti. A:n 23.3.1202 todettu CRP yli 100 voi akuutisti aiheuttaa usean kilon ylimääräisen nestekertymän kumpaankin alaraajaan. Lymfavaurio on myöhemmin tärkein tekijä yhdessä ylipainon kanssa A:n alaraajaturvotuksiin.

Toistuvat turvotukset ja toistuvat bakteerilääkekuurit ovat lisänneet varvasvälihautumien riskiä, mutta niiden merkitys hoidon tarpeessa on todennäköisesti ollut tässä tapauksessa vähäinen, koska ruusuinfektio oli todettu jo vuorokauden kuluttua kaatumisonnettomuudesta ja varvasvälihautumia ja niihin tulleista sieni-infektioita hoidettiin asianmukaisesti. Ylipaino on selvä riskitekijä ruusuille ja monille muillekin infektioille. Toisaalta A:lla ei ole ollut aikaisemmin minkäänlaisia erysipelas- tai muitakaan infektio-ongelmia. Se, että massiivinen selluliitti on ehtinyt kehittyä jo vuorokaudessa onnettomuudesta, puhuu voimakkaasti kaatumisvamman merkityksen puolesta sairausketjun aloittajana.

Runsas ylipaino on epäilemättä ollut tärkeä tekijä siinä, että infektio parani huonosti ja uusi helposti jatkossa. Tällaisen kroonisen, helposti uusiutuvan infektion pitkäaikaisennuste on huono. A:n ruusuinfektioiden estohoidossa oli osin pakon sanelemana käytetty bentsatiinipenisilliini, joka on voinut tai voi jatkossa aiheuttaa ongelmia selekoimalla iholle resistenttejä bakteereja ja lisäksi sillä on melko usein ristiallergia kefalosporiinien kanssa. Valtosen mukaan on vaikea sanoa tarkkaa prosentuaalista etiologista osuutta vammalle, toistuville infektioille ja ylipainolle nykyiseen huonoon tilanteeseen, koska ne liittyvät oleellisesti toisiinsa. Lisäksi on mahdollista, että jotkut A:n saamista skitsofrenialääkkeistä lisäävät ylipainoriskiä. Kaikenlainen turvottelu ja ylipaino ovat riskitekijöitä myös varvasvälisilsalle.

On paljon todennäköisempää, että infektioportti on ollut säärten ihorikkoumat kuin varvasvälihautumat. Turvotus ja bakteeriantibioottien selektio lisää varvasvälisilsan syntyriskiä, mutta varvasvälisilsa ei ole tässä ainakaan ensimmäisen erysipelaksen syynä. Teoriassa varvasvälisilsalla voisi olla merkitystä erysipelasresidiiveissä, jos ne olisivat uusia infektioita, mutta todennäköisin vaihtoehto on ensimmäisen erysipelasselluliitin kroonistuminen alusta lähtien. Ensimmäinen ruusuinfektio pahensi turvotusta ja sen jonka hoidossa käytetyt bakteerilääkkeet aiheuttivat sienten lisääntymisen varpaiden välissä.

A ei todennäköisesti olisi joutunut hoitoon kesäkuussa 2012 ilman kaatumis-vamman aloittamaa sairausketjua, mutta hyvin mahdollinen vaihtoehto on se, että A olisi joskus myöhemmin elämänsä aikana joutunut hoitoon ylipainon aiheuttamien infektioiden tai muiden siihen liittyvien sairauksien takia.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon fysiatrian erikoislääkäri, dosentti Timo Pohjolaiselta. Dosentti Pohjolainen on todennut lausunnossaan, että lääketieteellisen tiedon perusteella oikean alaraajan ruhjeisiin liittyvien kudosvaurioiden normaali paranemisaika enimmillään kahdeksan viikkoa. Tapaturmasta johtuneiden ruhje- ja ihovaurioiden hoidon sekä siten hoitokulujen voidaan katsoa jatkuneen toukokuun loppuun 2012 asti. Ilman sairaalloista lihavuutta ja alaraajojen aikaisempaa turvotusta oikean alaraajan kudosvauriot olisivat todennäköisesti parantuneet alle kahdeksassa viikossa.

A:lla oli ylipainon lisäksi molempien säärten turvotusta jo sairaalaan tullessa 23.3.2012. Sairauskertomuksen 23.3.2012 mukaan oikean polven, säären ylä- ja reiden alaosan alueella oli ollut ruhjevammasta aiheutunut verenpurkauma. Oikean alaraajan iho oli mennyt rikki turvotuksen ja rakkuloinnin takia. Vasemmassa ja kaatumisen yhteydessä vahingoittumassa sääressä oli katteisia ihomuutoksia jo ensikäynnillä tapaturman jälkeen. Ensimmäinen diagnostisoitu ruusuinfektio oli todettu 29.5.2012 vasemmassa, mutta ei ruhjevamman saaneessa oikeassa alaraajassa. Tämän jälkeen ruusuinfektiot olivat olleet vain vasemmassa alaraajassa. Turvotus on ollut vasemmassa alaraajassa oikeaa voimakkaampaa.

On todennäköistä, että ylipaino ja alaraajojen turvotus olisivat aiheuttaneet ruusuinfektion vasempaan, vahingoittumattomaan alaraajaan ilman kaatumistakin. Tosin oikean alaraajan ihorikkoutumien takia 23.3.2012 aloitettu antibioottihoito on ollut riskitekijä varvasvälisilsalle, varvasvälien rikkoumille sekä sitä kautta infektioportille, mutta sitä ei voida pitää vahingoittumattoman vasemman alaraajan ruusuinfektioiden keskeisenä syynä. Lihavuus ja alaraajojen turvotukset ovat todennäköisesti merkittävin ruusuinfektioiden ja varvasvälisilsan syy.

Tilapäinen haitta kuukuu Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan kaksi. 22.3.2012 sattuneesta kaatumistapaturmasta ei voida katsoa aiheutuneen pysyvää haittaa. Sairaalloiseen lihavuuteen liittyy yleensä liikkumisen väheneminen, joka heikentää alaraajojen lihaspumppuvaikutusta ja sitä kautta imuneste- ja laskimoverenkiertoa, mistä seuraa alaraajojen turvotusta. Lihavuus ja alaraajojen turvotus altistavat varvasvälisilsalle ja infektioille ja heikentävät vammojen, haavojen ja infektioiden hoitovastetta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, ovatko hoitokulut kesäkuun 2012 jälkeiseltä ajalta syy-yhteydessä kaatumisvahinkoon ja kuinka suuren tilapäisen haitan kaatumisvahinko aiheutti. Asiassa on lisäksi kysymys sen arvioimisesta, oliko kaatumisvahingosta jäänyt pysyvää haittaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tila-päisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

A (syntynyt vuonna 1957) kaatui jäällä 22.3.2012 ulkoiluttaessaan koiraa ja loukkasi oikean jalkansa. Jalka muuttui seuraavana päivänä mustaksi ja sääreen ilmestyi rakkuloita. A sai ihorikon kautta ruusuinfektion, joka vaatii viisi sairaala-jaksoa tapaturman jälkeisinä kolmena vuonna. Ruusuinfektion lisäksi hoidettiin varvasvälisilsaa ja alaraajaturvotusta. Ruusuinfektio pahensi alaraajaturvotusta, jota oli tarkoitus hoitaa tukisukilla. A:n tila paheni tukisukkatilauksen viivästyttyä ja A:n liikuntakyky aleni. A sai käyttönsä myös rollaattorin. 25.4.2013 päivätyn sairauskertomuksen mukaan A:n tuli tehdä päivittäin ventipress- eli ns. pumppusaapashoitoa yhden tunnin ajan. Alaraajaturvotuksen vuoksi A:n kotona kävi päivittäin sairaanhoitaja, joka puki vakuutuksenottajalle tukisukat. A:lla on perussairauksina skitsofrenia, verenpainetauti ja ylipaino.

21.10.2015 päivätyn tilankuvauksen perusteella alaraajoihin jäi turvotustaipumus, jonka vuoksi A pystyy kävelemään vain yhden kilometrin kerrallaan. Hoitavan lääkärin mukaan pysyvä haitta vastasi haittaluokkaa yhdeksän. Korvausta hoitokuluista ja tilapäisestä ja pysyvästä haitasta oli haettu tien kunnossapidosta vastaavan kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on suorittanut korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta yhteensä 1400 euroa. Vakuutusyhtiön mukaan A:lle aiheutunut oikean polven ja säären ruhjevamman aiheuttama tilapäinen haitta kuuluu Liikenne-vahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan kaksi. Vakuutusyhtiön mukaan hoitokulut eivät ole syy-yhteydessä kaatumisvahinkoon kesäkuun jälkeisenä aikana, eikä vakuutuksenottajalle ole jäänyt kaatumisvahingosta pysyvää haittaa, vaan alaraajojen turvotus johtuu vaikeasta ylipainoisuudesta, kroonisesta ihottumasta ja imunestekierron häiriöstä.

Perinteisen vahingonkorvausoikeudellisen ajattelun mukaan henkilön vahinkoseurauksille altistavia ominaisuuksia ei lähtökohtaisesti oteta huomioon vahingonkorvausvastuun ulottuvuutta supistavina seikkoina. Henkilövahingon seurausten katsotaan olevan vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisessä syy-yhteydessä korvausvastuun perusteena olevaan tapahtumaan, elleivät ne ole vahinkotapahtumaan nähden poikkeuksellisen vaikeasti ennakoitavia.

Ratkaistaessa sitä, onko vamma tai sairaus vastuuvahinkotapahtuman aiheuttama, syy-yhteyden harkinta perustuu ensisijaisesti lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista sekä tältä pohjalta tehtävään todennäköisyysarvioon. Syy-yhteyden hyväksyminen edellyttää normaaliajattelun mukaisesti, että syy-seuraussuhde korvausvastuun perusteena olevan tapahtuman sekä vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden toden-näköinen. Syy-yhteyden arvioinnissa avainasemassa on lääketieteellinen näyttö: lääkärien tekemät havainnot ja heidän soveltamansa kokemussäännöt. Viime kädessä syy-yhteyskysymys on kuitenkin luonteeltaan oikeudellinen. Harkinnassa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta.

Oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että vahingonkorvausvastuun laajuuden ja ulottuvuuden ratkaisee ensi sijassa tapahtuman arvioinnin kannalta relevantti luonnontieteellinen eli tässä tapauksessa lääketieteellinen syy-yhteys tapaturman ja todettujen oireiden välillä.

Dosentti, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen on katsonut lausunnossaan, että lääketieteellisen tiedon perusteella oikean alaraajan ruhjeisiin liittyvien kudosvaurioiden normaali paranemisaika on enimmillään kahdeksan viikkoa. Ilman sairaalloista lihavuutta ja alaraajojen aikaisempaa turvotusta oikean alaraajan kudosvauriot olisivat todennäköisesti parantuneet alle kahdeksassa viikossa. Ylipaino ja alaraajojen turvotukset ovat todennäköisesti merkittävin ruusuinfektioiden ja varvasvälisilsan syy. Pohjolaisen mukaan on todennäköistä, että ylipaino ja alaraajojen turvotus olisi aiheuttanut ruusuinfektion vasempaan vahingoittumattomaan alaraajaan ilman kaatumistakin.

Professori, sisätautien ja infektiosairauksien erkoislääkäri Ville Valtosen asiantuntijalausunnon mukaan vahingonkärsineen henkilövahinko oli aiheutunut merkittäviltä osin kaatumisen aiheuttamasta ruhjevammasta, joka oli infektioportti määrittelemättömäksi jääneelle bakteerille, joka aiheutti Valtosen krooniseksi kuvaileman erysipelas- eli ruusuinfektion. Vaikka merkittävin syy oireilun alkuun oli ihorikon aiheuttama ruusuinfektio, vaivojen jatkuminen johtui Valtosen mukaan ainakin osittain huomattavasta ylipainosta. Valtonen on ehdottanut suoritettujen korvaussummien kaksinkertaistamista.

Työtapaturmakorvausta koskeneessa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2008:56 oli kysymys mahdollisen ihorikon kautta elimistöön päässeen bakteerin aiheuttamasta lihaspeitinkalvotulehduksesta. Tuossa asiassa vakuutusyhtiö oli viitannut siihen, että vahingon kärsineellä A:lla oli diabeetikkona ollut tavanomaista suurempi riski saada bakteeri-infektio. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan A:n sairastama diabetes oli mahdollisesti myötävaikuttanut lihaspeitinkalvotulehduksen kehittymiseen ja etenemiseen mutta ei ollut sen aiheuttaja. Korkein oikeus katsoi, etteivät nämä seikat antaneet aihetta päätyä syy-yhteyden osalta muuhun kuin siihen, että vahinko oli kokonaisuudessaan syy-yhteydessä työtapaturmaan.

Nyt kyseessä olevassa asiassa vahingonkärsineelle aiheutunut alaraajan turvottelu ja ruusuinfektiot eivät ole poikkeuksellisen vaikeasti ennakoitavia seurauksia liukastumisen aiheuttamasta ihorikosta. Vahingonkärsineen ylipainolle ei ole muutenkaan annettava vahingonkorvausvastuuta supistavaa merkitystä syy-yhteyden arvioinnissa. Ylipainon ei ole osoitettu voineen aiheuttaa vahingonkärsineelle alaraajan turvotusta ja ruusuinfektioita vuodesta 2012 alkaen täysin vastuuvahinkotapahtumasta riippumattomasti.

Edellä esitetyin perustein on nimenomaan oikeudellisena arviona päädyttävä siihen, että vahingonkärsineen henkilövahinko on kokonaisuudessaan syy-yhteydessä vastuuvahinkotapahtumaan 22.3.2012. Ruusuinfektio, joka riidattomasti sai alkunsa kaatumisesta, oli Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkärin mukaan pahentanut alaraajaturvotusta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on korvausvelvollisuus hoitokuluista kesäkuun 2012 jälkeiseltä ajalta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisesti objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena Liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan vammat on luokiteltu niiden aiheuttaman haitan mukaisesti luokkiin 16. Vakuutusyhtiö on katsonut tilapäisen haitan sijoittuvan Liikennevahinkolautakunnan ohjeiden ja normien mukaiseen luokkaan 2 (Lievät vammat). Vakuutusyhtiö oli suorittanut korvausta yhteensä 1400 euroa.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan vaikeita vammoja (luokka 4) ovat muiden ohella hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- tai verisuonivamma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula- rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää, vaikeata hermorakenteiden vammaa, kylkiluiden monimurtuma, johon liittyy veri-ilmarinta tai keuhkon ruhjevamma, lisätautien komplisoima rintakehän ja vatsaontelon leikkaus, toistuva suolitukkeuma, virtsaputken kurouma, joka tarvitsee jatkuvaa hoitoa, pallean repeämä, keskivaikea aivovamma, vaikeat kasvoluiden monimurtumat, raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät, silmän tai sen näön menetys, useiden sormien menetys, laaja palovamma.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan vaikeille vammoille on ominaista, että ne vaativat sairaalahoitoa kolmesta kahdeksaan viikkoa ja toiminnallinen toipuminen vie yli kahdeksan kuukautta. Vaikeiden vammojen jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.

A:lle oli jäänyt ruusuinfektion jälkitilana alaraajojen turvotustaipumus, joka yhdessä kaatumisen jälkeen lisääntyneen ylipainon kanssa vaikutti liikuntakykyyn, aiheuttaen haittaluokan yhdeksän mukaisen pysyvän haitan. A pystyy uusimman 21.10.2015 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan liikkumaan korkeintaan yhden kilometrin kerrallaan ja käyttää apuvälineenä rollaattoria. A:lla oli esitetyn selvityksen perusteella ollut kaatumistapahtuman jälkeen viisi ruusuinfektiota, joiden vuoksi hän oli joutunut sairaalahoitoon yhteensä viisi kertaa. Ottaen huomioon merkittävän pysyvän haitan, hoidon yli kolme vuotta jatkuneen keston, sairaalajaksojen lukumäärän sekä kotisairaanhoidon ja tukisukka- sekä ventipresshoidon tiheyden ja keston, katsoo Vakuutuslautakunta tilapäisen haitan sijoittuvan Liikennevahinkolautakunnan ohjeiden ja normien luokkaan vaikeat vammat. Vaikeissa vammoissa korvauksen määrä on 3 8009 000 euroa.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohdan ”yleinen korvaustaso”, mukaan korvaussumma on 20007500 euroa, kun vammasta aiheutuu vakavaa haittaa kolmesta kuuteen kuukautta ja vammasta voi jäädä myös pysyvää haittaa. Esimerkkejä vammoista, joissa korvaussumma on 20007500 euroa mainittu kasvojen luiden sijoiltaan menneet murtumat, lievää vaikeammat kallonmurtumat, kallonsisäiset verenvuodot, lievät aivovammat, pitkien luiden murtumat, vaikeat jännevammat, vaikeat sijoiltaanmenot, keuhkovammat, sisäelinvammat, hermovammat, vaikeat psyykkiset vammat sekä vammojen yhdistelmät.

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan tilapäisen haitan korvauksena 3800 euroa, ottaen huomioon, ettei ruusuinfektio ja alaraajaturvotus ole täysin verrattavissa edellä mainituissa korvausluokissa lueteltuihin kaikkein vaikeimpiin vammoihin.

A:ta hoitanut lääkäri oli arvioinut 21.10.2015, että A:lle jäänyt haitta vastasi haittaluokkaa yhdeksän. Haitta-asteen arvioitiin olevan pysyvä, koska alaraajaturvotukset olivat pysyviä ja A:n skitsofrenia ja sairaalloinen ylipaino huomioiden liikkumiskykyä oli vaikea parantaa. Vamman aiheuttamaa pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessaan lautakunta on käyttänyt apunaan Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta. Luokitusta tulee haitan arvioinnissa soveltaa liikennevahinkolautakunnan ohjeiden mukaan. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.

Haittaluokituksen kohdan 2.2 (Alaraajat kokonaisuutena) mukaan keskivaikea toiminnanvajaus on kyseessä, kun vamma aiheuttaa ontumista ja merkittävää liikerajoitusta, jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta ja apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla. Keskivaikean toiminnanvajauksen aiheuttama haitta sijoittuu haittaluokkien 6 ja 10 välille. Kohdan 15 (Yleinen toiminnanvajaus) mukaan yleinen haitta, joka aiheuttaa mm. apuneuvon tarpeen pidemmillä kävelymatkoilla, vastaa haitta, joka sijoittuu haittaluokkien 8 ja 10 välille. Samaa haittaluokkaan kuuluu sairaus, jonka hoidon laiminlyönti aiheuttaa vakavaa vaaraa terveydentilalle. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A oli joutunut kroonisen ruusuinfektion vuoksi sairaalahoitoon kohonneiden tulehdusarvojen vuoksi yhteensä viisi kertaa. Vakuutuslautakunta katsoo, että Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkärin kroonistuneeksi arvioima ruusuinfektio aiheuttaa A:n terveydentilalle hoitamattomana vakavaa vaaraa.

Vakuutuslautakunta katsoo esitetyn selvityksen perusteella, että haitan aiheuttavat kroonistunut ruusuinfektio, joka lääketieteellisen selvityksen mukaan on todennäköisesti saanut alkunsa säärihaavasta, sekä alaraajaturvotus, joka on Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkärilausunnon perusteella pahentunut ruusuinfektion myötä. Haitan arvioinnissa on otettava huomioon uusin haitta-asteesta annettu arvio, jonka mukaan A pystyy massiivisten alaraajaturvotuksien vuoksi kävelemään kerrallaan vain yhden kilometrin matkan. Vakuutuslautakunta katsoo, kroonistuneen ruusuninfektion hoitohistoria huomioiden, että ruusuninfektio vaatii todennäköisesti tulevaisuudessakin toistuvaa sairaalahoitoa. Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n haitta-aste vastaa haittaluokkaa yhdeksän.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen A:n hoitokuluista kesäkuun 2012 jälkeiseltä ajalta. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan kivusta ja särystä 3 800 euron korvauksen. Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa pysyvästä haitasta korvauksen haittaluokan yhdeksän mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi