Haku

VKL 564/14

Tulosta

Asianumero: VKL 564/14 (2015)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 04.09.2015

Takautumisoikeus. Putkisaneeraus. Tulityöt. Ankara vastuu. Korostunut huolellisuusvelvoite. Esinevahingon määrä.

Tapahtumatiedot

Aliurakoitsijana toiminut vakuutuksenottaja A Oy suoritti putkistosaneerausta asunto-osakeyhtiön kiinteistössä 2.4.2013. A Oy:n työntekijät olivat hitsanneet vanhoja käyttövesiputkia umpeen. Onnettomuusselosteen mukaan putkiroilon alapään mineraalivillan tiivistys oli ilmeisesti jäänyt aukinaiseksi jostakin kohdasta, josta kaasupillin liekki imaisi itsensä paperisiin putkieristeisiin. Putkieristeet paloivat roilossa, roilon palavarakenteinen seinä paloi keittokomeron kohdalta ja palo levisi erääseen huoneistoon. Huoneiston asukkaan kotivakuutusyhtiö suoritti korvauksena palovahingosta 23 335 euroa.

Kotivakuutusyhtiö vaati korvausta tulityön suorittaneelta A Oy:ltä. A Oy on hakenut korvausta vastuuvakuutusyhtiöltään, joka on evännyt korvauksen 6.2.2014, koska työntekijät eivät olleet aiheuttaneet vahinkoa tuottamuksellaan.

Asiakkaan valitus

Kotivakuutusyhtiön mukaan tulitöihin liittyvä tuottamusarviointi oli lähellä ankaraa vastuuta ja siihen tuli soveltaa käännettyä todistustaakka. Työntekijät olivat toimineet tiivistämisessä huolimattomasti. Suojaus olisi tullut tehdä erityisellä huolellisuudella ottaen huomioon, että kyse oli tulitöitä varten tehdystä suojauksesta. Oli ilmeistä, ettei mineraalivillaa ollut aseteltu tiivisteeksi tulipalon riskiin nähden riittävällä huolellisuudella. Työntekijät olivat suhtautuneet piittaamattomasti sammutustoimenpiteisiin. Työntekijöiden olisi ollut mahdollista varata ensisammutusvälineitä myös hormin yläpäähän, josta vesi tai jauhe olisi valunut alkavan palon päälle. Vahinko oli seurausta työntekijöiden huolimattomuudesta ja laiminlyönneistä.

Kotivakuutusyhtiö on lausunut 7.5.2015 päivätyssä lisäkirjelmässä, että asukkaalta saatujen tietojen mukaan koko irtaimisto ei ollut tuhoutunut palossa, mutta suurin osa kärsi savuvahinkoja. Sammutustyön aikana keittiön ja olohuoneen irtaimistoa oli heitetty ikkunasta ulos, jolloin muun muassa astiasto oli rikkoutunut. Vaatteet olivat kellertäviä savusta, eikä niitä pystytty yrityksistä huolimatta puhdistamaan. Myös muuta irtaimistoa oli yritetty tuloksetta puhdistaa. Asukas oli kertonut huonekalujen ja astiaston olleen korkeintaan kaksi vuotta vanhoja. Palovahingon jälkeen vaatteiden puhdistaminen oli harvoin mahdollista tai kannattavaa, koska puhdistuskustannukset olivat korkeat. Kotivakuutusyhtiön mukaan elintarvikkeiden pelastaminen ei ollut mahdollista, koska keittiö oli tuhoutunut täysin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastuuvakuutusyhtiö on lausunut 8.12.2014 päivätyssä vastineessaan, ettei A Oy ollut korvausvastuussa syntyneestä vahingosta. Tavanomaisen putkistosaneerauksen suorittamista ei voitu rinnastaa sellaisiin erittäin vahinkoherkkiin ja riskialttiisiin toimialoihin, joissa korostunut huolellisuusvelvoite tai ankara vastuu tuli kysymykseen. Hormiaukkoon oli asetettu palovillaa ja kasteltu kangas, joilla oli tarkoitus estää kipinöiden tai lämmön siirtyminen ylemmäs putkihormiin. Työskentelyalueelle oli varattu vesiämpäreitä ja kolme vaahtosammutinta. Työhön oli hankittu tulityölupa, jossa oli osoitettu tarvittavat turvallisuustoimenpiteet, mikä todettiin myös pelastuslaitoksen raportissa. Vakuutusyhtiön mukaan vahinko ei ollut seurausta vakuutuksenottajan huolimattomasta toiminnasta.

14.4.2015 päivätyssä lisävastineessaan vastuuvakuutusyhtiö on lausunut, ettei koko irtaimisto ollut voinut vaurioitua käyttökelvottomaksi. Ruoanlaitto- ja ruokailuastiat, matot, korut, lavuaarit ja suurin osa kankaisista laukuista, kengistä ja vaatteista olisivat olleet pestävissä. Kuivaruoka-aineista ja jääkaapin ja pakastimen sisällöstä ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä. Omaisuusluettelo oli laadittu jälleenhankintahintojen mukaisesti. Laskelmassa esitetty korvausvaatimussumma 57 334,5 euroa ei perustunut omaisuuden käypään arvoon. Vakuutusyhtiön mukaan käytetyn tavaran käypä arvo oli se rahamäärä, joka tavarasta olisi voitu saada käytetyn tavaran markkinoilla.

Vakuutusyhtiön mukaan käyttökelvottomaksi tuhoutunut omaisuus, jota ei voitu pestä tai muuten puhdistaa, oli arvoltaan enintään 10 722 euroa. Jos koko irtaimiston katsottaisiin tuhoutuneen käyttökelvottomaksi, oli 57 334,50 euron vaatimus joka tapauksessa ylimitoitettu. Asukkaan omasta työstä suoritettu korvaus 20 euroa/tunti ylitti Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksissa käytetyn tuntitaksan 8 euroa. Myös oman työn korvauksen perusteena ollut tuntimäärä oli ylimitoitettu.

Vastuuvakuutusyhtiö on lausunut 19.5.2015 päivätyssä lisävastineessaan, että kotivakuutuksesta suoritettu korvaus oli maksettu ilman ikävähennyksiä, joten korvattu summa ei vastannut noin kahden vuoden ikäisen irtaimiston käypää arvoa. Pelkästään se seikka, että vahingonaiheuttaja oli suorittanut vakuutuksenottajalle 17 000 euron korvauksen vakuutusyhtiön suorittaman 23 335 euron korvauksen lisäksi, ei osoittanut, että irtaimiston käypä arvo olisi todellisuudessa ollut yli 40 000 euroa.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle A Oy:lle tilaisuuden lausua asiassa. A Oy ei ole antanut lausumaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse ensiksikin sen arvioimisesta, oliko putkistosaneeraustyössä tulitöitä suorittaneen yrityksen vastuu niin sanottua ankaraa vastuuta. Jos ankara vastuu ei sovellu tapaukseen, on arvioitava, oliko vakuutuksenottaja näyttänyt, että sen toiminta tulitöitä suoritettaessa oli riittävän huolellista. Lisäksi asiassa on kyse aiheutuneen esinevahingon määrän arvioimisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Kotivakuutusyhtiön vakuutuksiin sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 12.1 mukaan vakuutetun oikeus vahingonkorvaukseen vahingosta korvausvastuussa olevalta kolmannelta henkilöltä siirtyy vakuutusyhtiölle sen suorittamaan korvausmäärään saakka.

Asian arviointi

Vastuuperuste

Kotivakuutusyhtiö on käyttänyt takautumisoikeuttaan vastuuvakuutuksen vakuutuksenottajaa kohtaan. Vakuutuksenottaja on hakenut korvausta vastuuvakuutusyhtiöltä, joka on evännyt korvauksen, koska vahinko ei johtunut vakuutuksenottajan tuottamuksesta. Kotivakuutusyhtiön mukaan tulityön harjoittajan vastuu on tuottamuksesta riippumatonta.

Ankara vastuu on perinteisesti koskenut niitä erityisvaarallisen toiminnan vahinkoja, jotka ovat kyseiselle toiminnalle tyypillisiä. Erityisvaarallisuuden sisältöä on täsmennetty muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1997:48. Ratkaisussa korkein oikeus katsoi, ettei toiminnan tarvitse olla sinänsä vaarallista, vaan ankaran vastuun asettamiseen riittää, että toimintaan liittyy sellainen vaaramomentti, joka yleisen kokemuksen mukaan ei ole täysin hallittavissa, vaan joka tietyissä olosuhteissa saa aikaan vahinkoa.

Lakiin kirjoittamaton ankara vastuu voi tulla kyseeseen vain rajoitetuissa tilanteissa. Arvioitaessa sitä, onko kyseessä ankaran vastuun soveltamisalaan kuuluva vahinko, on merkitystä annettu sille, liittyykö vahinko vastuuvelvollisen elinkeinotoimintaan, liittyykö toimintaan taloudellisen edun tavoittelu, kuinka tyypillistä vahinkojen aiheutuminen kyseisessä toiminnassa on, mitkä mahdollisuudet vastuuvelvollisella ja vahingonkärsineellä on estää vahinkoja ja kanavoida niiden seurauksia ja kuinka samankaltaista harjoitettu toiminta on sellaisten toimintamuotojen kanssa, jotka säädetyn lain perusteella ovat ankaran vastuun piirissä.

Oikeuskäytännössä tulipalovaarallisen toiminnan harjoittajan on tietyin edellytyksin katsottu vastaavan tuottamuksesta riippumatta vahingosta, joka on aiheutunut kyseisen toiminnan yhteydessä. Oikeuskäytännössä muun muassa selluloidin varastointi-, turpeennosto- ja huoltoasematoimintaa harjoittavan on katsottu olleen tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa toiminnassa syntyneestä palovahingosta. Ankaran vastuun alan laajentamiseen oikeuskäytännössä on lähtökohtaisesti suhtauduttu varauksellisesti.

Tulen leviäminen putkisaneeraustöiden suorittamisen yhteydessä on estettävissä asianmukaista huolellisuutta käyttäen ja mahdollinen tulipalo on sammutettavissa riittävällä sammutuskalustolla ilman, että työstä aiheutuu poikkeuksellista vaaraa. Tulen käytöstä aiheutuva vaara ei ole näin ollen rinnastettavissa esimerkiksi räjäytystyöhön tai vaarallisten aineiden varastointiin liittyviin vaaratilanteisiin. Lisäksi sekä vahingonkärsijä että vahingon aiheuttaja voivat kanavoida tulitöistä aiheutuvien vahinkojen seurauksia vakuutuksilla. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei tulitöiden suorittaminen putkisaneerauksen yhteydessä ole ainakaan tässä tapauksessa sisältänyt sellaista vaaramomenttia, että elinkeinonharjoittaja vastaisi tuottamuksesta riippumatta tulitöiden suorittamisen yhteydessä aiheutuneista vahingoista.

Vakuutuslautakunta toteaa, että elinkeinonharjoittajan tuottamusvastuuta arvioidaan korostuneen huolellisuusvelvoitteen perusteella. Elinkeinonharjoittajan on korvausvastuusta vapautuakseen kyettävä näyttämään oman toimintansa asianmukaisuus ja huolellisuus. Oikeuskäytännössä, kuten KKO 1991:176 ja KKO 1994:5 on katsottu, että tulitöiden suorittajalla on todistustaakka siitä, että vahinko ei ole aiheutunut hänen huolimattomuudestaan. Myös lievä huolimattomuus riittää perustamaan vahingonkorvausvastuun.

Asiassa on riidatonta, että palo pääsi syttymään eristeiden puutteellisuuden vuoksi. Onnettomuusselosteeseen kirjatun mukaisesti putkiroilon alapään tiivistys oli jäänyt vajaaksi, ja tästä kohdasta kaasupillin liekki pääsi tarttumaan paperisiin putkieristeisiin. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottajan taholta ei ollut esitetty mitään näyttöä siitä, ettei tulipalo olisi syttynyt sen huolimattomuudesta eristeiden asentamisessa paikassa, jossa tulipalon vaara on ilmeinen palavarakenteisten putkieristeiden vuoksi. Selvitystä siitä, että palo olisi aiheutunut jostain vakuutuksenottajan toimintamahdollisuuksien ulkopuolisesta seikasta, ei ole esitetty.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottajayritys ole osoittanut toimineensa huolellisesti, koska palo oli päässyt syttymään sen asentamien tiivisteiden väliin jääneestä raosta, josta tuli oli levinnyt hormiin ja aiheuttanut palovahingon. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan palovahinko on saanut alkunsa vakuutuksenottajayrityksen työntekijöiden eristeiden asentamisessa tehdyn virheen seurauksena.

Vahingon määrä

Vahingon määrän osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan esinevahingoissa vahingon aiheuttajan on korvattava joko esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka korjauskelvottomaksi vaurioituneen esineen arvo. Tässä yhteydessä esineen arvolla tarkoitetaan sitä arvoa, mikä esineellä oli välittömästi ennen vahinkoa. Kun kyseessä on tavanomainen koti-irtaimisto, sen arvoon vaikuttavat muun muassa omaisuuden laatu, ikä ja kunto vahinkohetkellä. Näin ollen vahingon aiheuttajan korvausvastuu ei määräydy suoraan esimerkiksi kotivakuutukseen omaisuudelle merkityn vakuutusmäärän perusteella.

Korvausvaatimus kysymyksessä olleen asuinhuoneiston ja siellä olleen tuhoutuneen irtaimiston osalta on tässä tapauksessa ollut yhteensä 57 334,50 euroa. Vaatimus on sisältänyt korvauksen vaatteista, muusta irtaimistosta, sijaisasunnon vuokrasta ja asukkaan omasta työstä. Kotivakuutusyhtiö on suorittanut korvausta 23 335 euroa ja A Oy 17 000 euroa, joten asukas on saanut yhteensä 40 335 euron korvauksen.

Huoneiston asukas on esittänyt selvitystä irtaimiston uushankintahinnoista. Asukkaan antaman tiedon mukaan astiastot ja huonekalut olivat olleet noin kahden vuoden ikäisiä eikä vanhaa irtaimistoa ollut. Astiat ja osa muusta irtaimistosta oli tuhoutunut, kun ne oli sammutustöiden aikana heitetty ulos asunnosta. Vaatteita ei ollut mahdollista riittävästi puhdistaa. Vaatteiden osuus korvausvaatimuksesta oli 25 700,90 euroa ja irtaimiston osuus 16 907,60 euroa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauksen määrittelyn lähtökohtana pidetään niin sanottua täyden korvauksen periaatetta. Sen mukaan vahingonkärsijän on korvauksen avulla päästävä mahdollisimman lähelle sitä tilannetta, joka todennäköisesti olisi valinnut ilman vahinkotapahtumaa. Ratkaisevia ovat juuri vahingonkärsijän omiin olosuhteisiin liittyvät eivätkä yleiset seikat.

Määriteltäessä esinevahingon korvausmäärää koti-irtaimiston osalta on edellä lausutuista syistä huomioitava, ettei kyse ole ollut myytäväksi tarkoitetusta vaan vahingonkärsijän omaa käyttöään varten hankkimasta omaisuudesta. Vaikka tällaisen käytetyn omaisuuden edelleen myyntihinta olisikin käytännössä jo lähes uutena alhainen tai jopa olematon, voi omaisuuden käyttökelpoisuus ja käyttöarvo omistajalleen edelleen pääosin vastata uuden esineen arvoa. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vahingon määrää voida nyt ratkaistavan kaltaisissa korvaustilanteissa lähtökohtaisesti arvioida vastuuvakuutusyhtiön esittämällä tavalla vain irtaimiston käyvän arvon perusteella. Tässä tapauksessa omaisuuden iästä ja laadusta saatujen tietojen perusteella lautakunta katsoo, että arvioinnin perusteena on pidettävä irtaimiston jälleenhankinta-arvoa.

Asukkaan vaatimus sijaisasumisesta, omasta työstä ja irtaimiston vahingoista on ollut yhteensä 57 334,50 euroa, josta hänelle on korvattu 40 335 euroa. Kotivakuutusyhtiön suorittama 23 335 euron korvausosuus on sisältänyt suoranaisten esinevahinkojen lisäksi korvauksen sijaisasumisen yhteensä 2 800 euron kustannuksista ja asukkaan oman työn osuudesta. Edellä selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vastuuvakuutusyhtiön tulee korvata A Oy:n vastuuvakuutuksesta kotivakuutusyhtiölle sen esinevahingosta asukkaalle suorittamaa 23 335 euron korvaussummaa vastaava määrä.

Lopputulos

Edellä selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan korvauksen vastuuvakuutuksesta. Vakuutuslautakunta pitää kotivakuutusyhtiön vastuuvakuutusyhtiölle esittämää korvausvaatimusta myös määrältään asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

 

Jäsenet:

Makkula

Paloranta

Pesonen

Sarpakunnas

Vainio

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia