Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana oleva LVI-urakoitsija S oli asentanut erään yksityishenkilöpariskunnan taloon vedenpuhdistuslaitteiston vuonna 2008. Kyseisessä rakennuksessa havaittiin 25.3.2013 vesivahinko, joka oli aiheutunut Lassila & Tikanoja Oy:n selvitysten sekä insinööritoimisto W. Zenner Oy:n tutkimusselostuksen mukaan siitä, että vedenpuhdistuslaitteistoon liittyvän syöttöjohdon puserrusliitin oli irronnut.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö oli vedonnut korvausratkaisua tehdessään vakuutuskaudesta 1.11.2010 alkaen voimassa olleisiin vakuutusehtoihin, joiden kohdan 4 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutunut äkillinen ja ennalta arvaamaton henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vahinkoa pidetään äkillisenä, kun se on aiheutettu äkillisesti ja vahinko (vaurio) todetaan kuuden kuukauden sisällä vahingon aiheuttamisesta.

Yhtiö on tähän ehtokohtaan vedoten evännyt korvauksen katsoen, että vahinkoa ei ole tässä tapauksessa todettu kuuden kuukauden sisällä vahingon aiheuttamisesta, joka on yhtiön käsityksen mukaan tapahtunut vuonna 2008.

Valitus

S on tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisu­suositusta asiasta.

S vetoaa ensiksi siihen, että vahingon on katsottava saaneen alkunsa eli aiheutuneen vedenpuhdistuslaitteiston puristusliitoksen irtoamisesta vuonna 2013. Näin ollen kysymys ei ole sellaisesta tilanteesta, jossa vahinko olisi aiheutettu vuonna 2008, kun vedenpuhdistuslaitteisto on asennettu. S viittaa tältä osin mielestään tapauksen arviointiin soveltuvaan Vakuutuslautakunnan aikaisempaan ratkaisuun VKL 65/11.

Joka tapauksessa on katsottava, että tilanne, jossa vahinko korvataan vain, jos se tapahtuu ja todetaan kuuden kuukauden kuluessa asennuksesta, merkitsisi useassa rakennus­hankkeessa sitä, että vakuutus korvaisi käytännössä vain rakennusaikaisia vesivahinkoja. Vakuutussopimusehtoihin sisällytetty ehto nro 4 sen sisältöisenä kuin vakuutusyhtiö on sitä tulkinnut rajaisi vakuutusyhtiön vastuut yllättävällä ja ankaralla tavalla, minkä johdosta vakuutusyhtiö ei ole ehdot laatineena oikeutettu siihen edukseen vetoamaan. Kyseessä on putkiasennusalan toiminnan vastuuvakuutus, jossa vedestä aiheutuvat vahingot ovat tyypillisiä ja monesti merkittäviä. Rakennushankkeet kestävät monesti useita kuukausia, jopa vuosia.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö toteaa vastineessaan, että valituksessa viitattu Vakuutuslautakunnan aikaisempi ratkaisu VKL 65/11 ei ole perustunut sellaiseen vakuutusehtoon, joka on nyt käsillä olevassa tapauksessa sovellettavana. Aiemmassa Vakuutuslautakunnan ratkaisussa ei ollut kysymys sellaisesta ehdosta, jossa olisi vaadittu, että vahinko tulee todeta kuuden kuukauden sisällä vahingon aiheuttamisesta. Mainittu ratkaisusuositus oli perustunut ainoastaan sen arviointiin, oliko vahinko syntynyt äkillisesti vai hitaaseen vaikutukseen perustuen.

Yh­tiön käsityksen mukaan S on aiheuttanut vahingon vuonna 2008 sillä hetkellä, kun puutteellinen puserrusliitos on asennusvaiheessa tehty. Näin todetaan myös insinööritoimisto W. Zenner Oy:n tutkimusselostuksessa, jossa vahingon syyksi on todettu puutteellisesti tehty kiristys. Vaurio eli vahinko on syntynyt siinä vaiheessa, kun puutteellinen liitos on pettänyt eli viisi vuotta liitoksen asentamisen jälkeen. Kyseessä ei siten ole ehtokohdassa 4 tarkoitettu korvattavaksi tuleva vakuutustapahtuma.

Yhtiö toteaa, että vastuuvakuutuksen ehtoja oli uudistettu vuonna 2010, jolloin ehtokohtaan 4 oli lisätty vaatimus siitä, että vahinko tulee todeta kuuden kuukauden sisällä vahingon aiheuttamisesta. Tämä ehtomuutos on ilmoitettu S:lle 24.9.2010 toimitetussa vakuutuskirjassa.

Asianosaisten lisäkirjelmät

S on jättänyt lautakunnalle lisäkirjelmän 22.11.2013 ja vakuutusyhtiö 10.12.2013.

S on katsonut omassa kirjelmässään, että vakuutusyhtiö ei ollut ehtojen muutokseen liittyen ilmoittanut S:lle vakuutussopimuslain 14.5.2010/426 19 §:n edellyttämällä tavalla S:n oikeudesta irtisanoa vakuutus muutoksen johdosta. Tällä perusteella vakuutusyhtiön väitettä siitä, että vakuutusehtoja olisi asianmukaisesti muutettu, ei tule hyväksyä. Muutos ei siten ole tullut voimaan.

Toissijaisesti S vetoaa edelleen siihen, että vaikka vakuutusehdon 4 katsottaisiin olevan nykymuodossaan voimassa ja soveltuvan tähän tapaukseen taannehtivasti, ehto pitäisi jättää oikeustoimilain 36 §:n nojalla soveltamatta siltä osin kuin siihen on vuonna 2010 muutoksena lisätty kuuden kuukauden sääntö.

Vakuutusyhtiö on lisäkirjelmässään todennut, että 24.9.2010 (vakuutuskauden vaihtuessa 1.11.2010) on vakuutuksenottajalle lähetetty vakuutuskirja sekä ilmoitus, jossa kerrotaan ehtomuutoksista, ja päivitetyt vakuutusehdot. Vakuutuskirjassa, joka on toimitettu tiedotteen kanssa, on muistutettu vakuutuksenottajaa tarkistamaan vakuutusturvansa ja myös ilmoitettu tällä olevasta oikeudesta irtisanoa vakuutus. Näin ollen yhtiö katsoo, että se on menetellyt vakuutussopimuslain 19 §:n edellyttämällä tavalla ilmoittaessaan vakuutusehtojen muutoksesta.

Yhtiö viittaa lisäksi yleisten sopimusehtojen kohdan 15.3 viimeiseen kappaleeseen, jossa yhtiöllä on oikeus muuttaa sopimusehtoja muillakin kuin yleisten sopimusehtojen mukaisilla muilla perusteilla. Ehtokohdan 15.3 viimeinen kappale kuuluu seuraavasti: ”Poiketen siitä, mitä A ja B kohdissa sanotaan, vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutuskauden (vahinkovakuutus) tai vakuutusmaksukauden (henkilövakuutus) vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja, maksua ja muita sopimusehtoja myös muilla kuin yllä mainituilla perusteilla, mikäli vakuutuksenottaja ei ole kuluttaja tai sellainen elinkeinonharjoittaja, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutusyhtiön sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Jos vakuutusyhtiö tekee sellaisia muutoksia vakuutussopimukseen, menettely on sama kuin yllä A kohdassa.”

Yhtiö katsoo, että sillä on siis yleisten sopimusehtojen perusteella ollut oikeus muuttaa vastuuvakuutuksen ehtoja. Yhtiön käsityksen mukaan aikarajoituksen lisääminen (kuuden kuukauden sääntö) yhteen vakuutuslajiin on sellainen vähäinen muutos, jolla ei ole keskeistä vaikutusta koko vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön ja on näin ollen voitu tehdä ilmoittamalla kyseisestä muutoksesta vakuutuksen­ottajalle.

Yhtiö kiistää myös S:n esittämän väitteen oikeustoimilain 36 §:n sovellettavuudesta tapauksen arviointiin.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on ollut käytettävissä:

- vahinkoilmoitus 3.4.2013

- korvauspäätös 16.4.2013

- uudelleenkäsittelypyyntö 8.8.2013

- korvauspäätös 19.8.2013

- Lassila & Tikanojan tarkastusraportti kartoituksesta 26.3.2013

- Insinööritoimisto W. Zenner Oy:n tutkimusselostus tutkimusajankohdasta 30.4.–20.5.2013 (päiväämätön ja allekirjoittamaton)

- sähköpostiviestejä liittyen Zennerin raporttiin

- vakuutusyhtiön tiedote ehtomuutoksista

- vakuutuskirja 24.9.2010 ja lasku sekä vakuutuskirja 23.9.2013

- vakuutusehdot

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

1 Vakuutusehdot

Sopimusehdon 4 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutunut äkillinen ja ennalta arvaamaton henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ehtoon 4 vakuutusmaksukauden vaihtuessa 1.11.2010 alkaen liitetyn lisämääritelmän mukaan vahinkoa pidetään äkillisenä, kun se on aiheutettu äkillisesti ja vahinko (vaurio) todetaan kuuden kuukauden sisällä vahingon aiheuttamisesta.

Ehdon 15.3 viimeisen kappaleen mukaan ”poiketen siitä, mitä A ja B kohdissa sanotaan, vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutuskauden (vahinkovakuutus) tai vakuutusmaksukauden (henkilövakuutus) vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja, maksua ja muita sopimusehtoja myös muilla kuin yllä mainituilla perusteilla, mikäli vakuutuksenottaja ei ole kuluttaja tai sellainen elinkeinonharjoittaja, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutusyhtiön sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Jos vakuutusyhtiö tekee sellaisia muutoksia vakuutussopimukseen, menettely on sama kuin yllä A kohdassa.”

2 Kysymyksenasettelu

Esillä olevassa tapauksessa on kysymys ensiksi siitä, kuuluuko S:n tapaukseen liittyvä vahinko ylipäätään vakuutusehdon kohdassa 4 tarkoitetun kor­vausturvan piiriin sellaisena kuin ehto on ollut voimassa 1.11.2010 alkaen.

Mikäli vahingon katsotaan täyttävän tuon ehtokohdan mukaisen vakuutustapahtuman määritelmän, tulee sen jälkeen pohdittavaksi, onko yhtiöllä ollut oikeus tehdä mainittu kuuden kuukauden sääntöä koskeva ehtomuutos 1.11.2010 alkaen.

Erityisen juridisen ongelman tässä asiayhteydessä muodostaa se, että ehtomuutos on ainakin sanamuotonsa mukaisesti tulkittuna taannehtiva, eli se koskee myös ennen ehtomuutosta aiheutettuja sellaisia vahinkoja, jotka ilmenevät ehtomuutoksen voimaantulon jälkeen.

3 Tapauksen arviointi

3.1 Vahingon aiheuttamisen ajankohta

Kuten insinööritoimisto W. Zenner Oy:n raportista ilmenee, se vahinkoa aiheuttanut huolimattomuus, joka vastuuvakuutuksessa muodostaa korvausvastuun perusteen, on tapahtunut vuonna 2008, jolloin S on asentanut jätevedenpuhdistamon puristusliittimen huolimattomasti siten, että se on voinut myöhemmin aueta. Vahinko, joka puristusliittimen aukeamisesta on aiheutunut, on puolestaan käynyt ilmi eli todettu vuonna 2013 eli selvästi yli ehtokohdan 4 mukaisen kuuden kuukauden määräajan ulkopuolella.

3.2 Ehdon 4 sanamuodon mukainen tulkinta

S:n puolelta on viitattu Vakuutuslautakunnan aiempaan ratkaisuun VKL 65/11, mutta siinä ratkaisussa vakuutusehdot olivat erilaiset. Noiden tuossa tapauksessa sovellettavina olleiden vakuutusehtojen peruslogiikka ei edellyttänyt sen arviointia, milloin vahinko on aiheutettu, kun arvioitiin korvattavuuden edellytyksenä olevaa äkillisyyttä. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on selvää, että kysymys ei ole 1.11.2010 voimaan tulleen ehdon 4 mukaisesta vakuutustapahtumasta.

Edellä mainituilla perusteilla kysymys ei ole ehdon 4 perusteella korvattavaksi tulevasta, nimenomaan tuossa ehdossa äkilliseksi määritellystä vakuutustapahtumasta. Kysymys on tämän jälkeen ensiksi siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimuslakiin perustuva oikeus tehdä mainittu ehtomuutos.

3.3 Ehtomuutoksesta ilmoittaminen

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta ehtomuutostilanteissa on eräiltä osin kiristetty 1.11.2010 voimaan tulleessa uudessa vakuutussopimuslaissa. Lain 19 §:n 2. momentissa on edellytetty, että vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutusmaksua koskevan laskun yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on uudistetun lainkohdan mukaan myös mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Seurauksena irtisanomisoikeudesta ilmoittamatta jättämisestä on, että ei ehtomuutos tule lainkaan voimaan.

Uutta vakuutussopimuslakia sovelletaan vahinko­vakuutukseen, joka 16 §:n 1. momentissa säädetyllä tavalla jatkuu vakuutuskauden kerrallaan lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutuskauden alusta lukien. Käsillä olevassa tapauksessa vakuutuskausi on vaihtunut 1.11.2010, joka on ollut juuri se sama päivä, jolloin uusi vakuutussopimuslaki on tullut voimaan. Lautakunta tulkitsee, että uuden vakuutussopimuslain voimaantulosäännös huomioon ottaen uutta lakia on tullut soveltaa myös 1.11.2010 alkaneeseen uuteen vakuutuskauteen.

Se, että vakuutusyhtiö on sisällyttänyt irtisanomisoikeutta koskevan tiedon vakuutuskirjaan, on ollut lautakunnan käsityksen mukaan 19 §:n 2. momentissa säädetty huomioon ottaen riittävää. Yhtiö ei siten tällä perusteella ole menettänyt oikeuttaan vedota ehtomuutokseen.

3.4 Yhtiön oikeus tehdä ehtomuutos

Vakuutussopimuslain 19 §:n 1. momentissa on säädetty, että jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Esillä olevassa tapauksessa vakuutus­yhtiö on vedonnut ehtomuutoksen perusteena yleiseen sopimusehtoon 15.3. Kyseisessä sopimusehdossa tai muuallakaan vakuutusyhtiön käyttämissä yleisissä sopimusehdoissa ei ole yksilöity, millä perusteella yhtiö olisi oikeutettu tekemään nimenomaan nyt puheena olevan ehtomuutoksen. Kun kysymys on LVI-alalla sovellettavasta vastuuvakuutuksesta ja kun vahingon aiheuttamisen ja vahingon toteamisen välinen aika on rajattu kuuden kuukauden pituiseksi, kysymys ei lautakunnan käsityksen mukaan ole 19 §:n 1. momentissa tarkoitetusta vähäisestä ehtomuutoksesta, joka yhtiöllä olisi ollut oikeus tehdä ilman siihen valtuuttavaa vakuutussopimuksen ehtoa.

Käsillä olevassa tapauksessa vakuutusehto 15.3 ei ole yksilöity riittävästi ehtomuutoksiin oikeuttavien seikkojen osalta. Ehdon sanamuodon mukaan vakuutusyhtiöllä on käytännössä vapaa oikeus tehdä ehtomuutoksia. S ei kuitenkaan ole vakuutussopimuslain 3 §:n 2. momentissa tarkoitettu sellainen elinkeinonharjoittaja, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin olisi vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Näin ollen asian arviointia ei voida perustaa 3 §:n 1. momentissa säädettyyn pakottavuuteen eli siihen, että sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, olisi mitätön. Tästä puolestaan seuraa, että yhtiöllä on ollut ehdon 15.3. yksilöimättömyydestä huolimatta oikeus tehdä ehtomuutos vakuutussopimuslain 19 §:n 1. momentin säännöksen sitä estämättä.

3.5 Voidaanko ehtoa 4 (1.11.2010) soveltaa taannehtivasti vuonna 2008 aiheutettuun vahinkoon

Vaikka vakuutusyhtiöllä onkin edellä selostetuin perustein ollut muodollisesti vakuutussopimuslaissa sallittu oikeus tehdä tarkasteltava ehtomuutos, tuo ehtomuutos ei kuitenkaan ole yleisten vakuutusoikeudellisten periaatteiden mukaan sallittu taannehtivana. Vaikka ehdon sanamuoto sallii sen taannehtivan soveltamisen, tällainen taannehtiva soveltaminen ei kuitenkaan ole seuraavista syistä sallittua.

Vakuutusyhtiön riski, jota vastaavaa vakuutusmaksua yhtiö on kerännyt, on ehtomuutoksen voimaantuloon saakka (eli tässä tapauksessa 1.11.2010 saakka) määräytynyt ennen ehtomuutosta voimassa olleiden vakuutusehtojen perusteella. Yhtiö on ennen ehtomuutoksen voimaantuloa sisällyttänyt vakuuttamaansa riskiin myös sellaiset vahingot, jotka on aiheutettu ennen ehtomuutosta, mutta jotka ilmenevät vasta ehtomuutoksen jälkeen.

Sopimusoikeuden peruslähtökohtana on, että sopimukset on pidettävä, pacta sunt servanda. Myös vakuutusoikeudellisten yleisten periaatteiden peruslogiikka ehtomuutoksiin liittyen on, että muutokset vaikuttavat vain niihin riskeihin, jotka saavat alkunsa ehtomuutoksen jälkeen. Vastaavasti vakuutuksenottajalla on oikeus luottaa siihen, että ennen ehtomuutosta aiheutetut riskit – jotka sinänsä ehkä laukeavat vasta ehtomuutoksen jälkeen – kuuluvat sen ennen ehtomuutosta voimassa olleen vakuutusturvan piiriin, josta vakuutusmaksukin on maksettu.

Edellä mainituista syistä nyt sinänsä muodollisesti sallitulla tavalla ehtoon 4 tehtyä lisäystä kuuden kuukauden aikamääreestä vahingon aiheuttamisen ja vahinkoseurauksen ilmenemisen välillä ei tule soveltaa taannehtivasti.

Yhtiöllä ei siten ole ollut tässä yksittäisessä tapauksessa oikeutta evätä korvausta sillä esittämällään perusteella, että S:n vuonna 2008 aiheuttama vahinko on käynyt ilmi vasta myöhemmin kuin kuuden kuukauden kuluttua sen aiheuttamisesta.

3.6 Muut lausumat

Osapuolet ovat eritelleet lausumissaan myös kohtuuttomuusarviointiin liittyviä argumenttejaan, lähinnä pitäen silmällä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilain) 36 §:n soveltamista. Tämän vuoksi lautakunta pitää perusteltuna selostaa lyhyesti, mikä merkitys kohtuuttomuusarvioinnille on annettava nyt käsillä olevan tapauksen ratkaisemisen kannalta.

Kuten edellä kappaleessa 2.5 on todettu, ehtoa 4, sellaisena kuin se on ollut voimassa 1.11.2010 alkaen, ei ole ylipäätään sallittua soveltaa taannehtivasti, vaikka ehdon sanamuoto sinänsä tämän salliikin. Tämän peruslähtökohdan takia asiassa olisi sinänsä tarpeetonta pohtia tuohon jo muutenkin kiellettyyn taannehtivaan soveltamiseen liittyviä kohtuuttomuuskysymyksiä.

Niin kuin S:n puolelta on selvitetty, LVI-alalla on tyypillistä, että vahingot voivat aiheutua huomattavasti pidemmänkin ajan kuluttua kuin ainoastaan kuuden kuukauden sisällä asennustyön suorittamisesta. Kysymys siitä, ulottuuko vastuuvakuutusturva kattamaan myös pidemmältäkin ajalta aiheutuvia vahinkoja, on siten hyvin olennainen vakuutusturvan valinnan kannalta. Hyvin epätodennäköistä on, että mikään vakuutusyhtiö suostuisi ainakaan ilman huomattavia lisämaksuja vakuuttamaan sellaisia vahinkoriskejä, joissa vastuu perustuu ennen vakuutuksen voimaantuloa tehtyyn tekoon tai laiminlyöntiin. Vastuuvakuutuksen irtisanominen ehtomuutoksen johdosta olisi siten saattanut myös S:n kohdalla käytännössä merkitä sitä, että S olisi menettänyt oikeutensa saada korvausta kaikkien irtisanomista edeltäneiden asennustöidensä mahdollisesti myöhemmin aiheuttamista vahingoista, joille siis ennen irtisanomista oli kattava vakuutusturva.

Edellä mainituissa olosuhteissa olisi verraten helposti ollut mahdollista päätyä myös siihen, että ehdon 4 taannehtivaa soveltamista olisi tullut pitää myös oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetuin tavoin kohtuuttomana. Kuitenkin, kuten aiemmin on todettu, tällaiseen kohtuusharkintaan ei ole tarpeen syventyä enemmälti, sillä ehdon 4 soveltaminen taannehtivasti ei ylipäänsä muutoinkaan ole sallittua.

4 Johtopäätös

Lautakunta suosittaa yhtiötä maksamaan ehtojen mukaisen korvauksen S:n vuonna 2008 aiheuttaman vahingon johdosta, soveltamatta ehdossa 4 määriteltyä kuuden kuukauden aikakriteeriä vahinkotapahtuman äkillisyyden osalta.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA