Tapahtumatiedot
A Oy:n omistaman tehtaan varastorakennus tuhoutui tulipalossa 31.12.2011. Palon syyksi ilmeni sittemmin rakennukseen ammuttu ilotulite. Tapauksessa suoritetussa poliisitutkinnassa kävi ilmi, että ennen tulipalon syttymistä alaikäiset B (s. 1996), C (s. 1999), D (s. 1998), E (s. 2001) ja F (s. 1999) olivat olleet varastorakennuksen läheisyydessä ampumassa ilotulitteita. B:n kerrottiin ampuneen ns. roomalaisia kynttilöitä myös kohden muita paikalla olleita, minkä lisäksi C:n, D:n ja E:n kertomuksen mukaan B:n ampumista roomalaisista kynttilöistä oli lentänyt tulipalloja myös varastorakennuksen suuntaan ja mahdollisesti rakennuksen sisälle. Viimeinen ammuttu ilotulite, joka päätyi sisälle rakennukseen, oli C:n ampuma ja siitä oli katkaistu varsi. Raketti lensi ensin maata pitkin ja siitä oven alta sisään varastorakennukseen. D, E ja F kertoivat poliisikuulusteluissa poistuneensa paikalta ennen viimeisen ilotulitteen ampumista.
Asiaa käsiteltiin B:n osalta rikosasiana käräjäoikeudessa. Tuomiossa 4.4.2012 käräjäoikeus luki B:n syyksi varomattoman käsittelyn, mutta jätti B:n rangaistukseen tuomitsematta.
Vakuutusyhtiö X korvasi rakennuksen palovahingon kiinteistövakuutuksesta ja esitti sittemmin asiassa vakuutussopimuslain 75 §:n mukaisen takautumisvaatimuksen B:lle ja C:lle vaatien molemmilta 2/5 maksamastaan vakuutuskorvauksesta. C:n osalta korvausta haettiin vakuutusyhtiö Y:stä, jossa C:n huoltajalla oli vastuuvakuutus.
Asian käsittely vastuuvakuutusyhtiössä
Vakuutusyhtiö Y antoi asiassa korvauspäätöksen 4.1.2013 ja maksoi korvausta 1/5 vakuutusyhtiö X:n maksamasta korvauksesta. Yhtiö katsoi, että kaikki ilotulitteiden ampumisessa mukana olleet eli B, C, D, E ja F olivat yhteisvastuullisesti ja yhtä suurin osuuksin korvausvelvollisia asiassa.
Päätöksen jälkeen vakuutusyhtiö X pyysi vakuutusyhtiö Y:tä vielä käsittelemään asian uudelleen katsoen, että tulipalo oli syttynyt viimeisestä C:n ampumasta raketista, jonka C oli ampunut kohti varastorakennusta B:n yllytyksestä. D, E ja F olivat tässä vaiheessa jo poistuneet tapahtumapaikalta. B:n ja C:n oli aktiivisen roolinsa vuoksi katsottava olevan muita suuremmassa vastuussa tapahtuneesta, minkä vuoksi vakuutusyhtiö X vaati näiltä kummaltakin 2/5 maksamastaan korvauksesta.
Vakuutusyhtiö Y viittasi uudessa päätöksessään 6.4.2013 käräjäoikeuden tuomioon, jossa oli todettu, että ”…kaikki seurueen jäsenet ovat vastuussa yhteisymmärryksessä toteutetusta menettelystä…”. Tällä perusteella vakuutusyhtiö Y katsoi, ettei päätöstä ollut syytä muuttaa.
Kiinteistövakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö
Vakuutusyhtiö X pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. Vakuutusyhtiö X viittaa esitutkinnassa saatuihin osallisten kertomuksiin. C, D ja E ovat yhtenevästi kertoneet poliisikuulusteluissa, että B oli heitellyt maahan raketteja, joista osasta oli mahdollisesti lentänyt tulipalloja varastorakennuksen sisälle. Samoin on yhtenevästi kerrottu, että B on yllyttänyt C:tä ampumaan maasta viimeisen raketin, jossa oli katkaistu keppi. C:n ammuttua kyseisen raketin se lensi maata pitkin varastorakennuksen sisään, jossa se räjähti. C oli tämän jälkeen katsonut ovenraosta rakennuksen sisällä ja nähnyt melkein kattoon asti ulottuvat liekit. Vakuutusyhtiö X pitää selvitettynä, että palovahinko on aiheutunut B:n ja C:n toimenpiteistä.
D, E ja F ovat yhtenevästi kertoneet kehottaneensa C:tä jättämään viimeisen raketin ampumatta peläten sen aiheuttavan tulipalon. Samoin he ovat yhtenevästi kertoneet ilmoittaneensa tämän jälkeen B:lle ja C:lle, etteivät ole mukana tässä toiminnassa ja poistuneet tämän jälkeen paikalta ennen viimeisen raketin ampumista. D, E ja F eivät ole omalla toiminnallaan myötävaikuttaneet palovahinkoon eivätkä myöskään millään tavalla yllyttäneet tai edesauttaneet B:n ja C:n vahinkotapahtuman aiheuttaneita toimenpiteitä. He olivat päinvastoin kehottaneet B:tä ja C:tä pidättäytymään ilmeisen vaarallisesta toiminnasta, irtisanoutuneet siitä ja poistuneet paikalta. Vakuutusyhtiö X katsoo, ettei D:tä, E:tä ja F:ää voi osaksikaan pitää vahingosta korvausvelvollisina. Sillä, että B, C, D, E ja F olivat ennen vahinkoa aiheuttaneita tekoja yhteisymmärryksessä käyttäneet joitakin ilotulitteita, ei ole asiassa merkitystä, koska tästä yhteisymmärryksessä toteutetusta toiminnasta ei ole aiheutunut vahinkoa. Osoitusta ei ole siitä, että D, E ja F olisivat edes hyväksyneet B:n toteuttaman ilotulitteiden heittämisen maahan, josta tulipalloja mahdollisesti lensi varastorakennukseen.
Käräjäoikeuden tuomion merkityksestä asiassa vakuutusyhtiö X toteaa, ettei käräjäoikeus ole tuomiossaan ottanut kantaa siihen, kuinka monta henkilöä tekijäseurueen katsottiin käsittävän, eikä siihen, miten näiden määrittelemättömien henkilöiden väliset vastuuosuudet jakautuisivat keskenään. Nämä seikat eivät ole edes olleet prosessin kohteena. Rikosoikeudellinen arviointi ei muutenkaan edes lainvoimaisen tuomion muodossa sellaisenaan sido vastuuvakuutusyhtiötä tämän arvioidessa tapausta vahingonkorvausoikeudellisesti, vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen sekä muun käytettävissä olevan selvityksen perusteella. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tuomioistuin tarkasteli varomattoman käsittelyn tunnusmerkistön täyttymistä B:n kohdalla, ei siviilioikeudellisen vahingonkorvausvastuun syntymistä ja jakautumista paikalla olleiden kesken. Vakuutusyhtiö X kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tuomiossa esitetyt tapahtumatiedot koskevat ainoastaan B:n ja C:n tekoja, mikä tukee yhtiön käsitystä siitä, että vahinko on seurausta vain heidän menettelystään.
Vakuutusyhtiö X katsoo, että mikäli D:n, E:n ja F:n katsottaisiin myös olevan vahingosta korvausvastuussa, on heidän osuutensa joka tapauksessa alle 1/5 kokonaisvahingosta. Vakuutusyhtiö X pyytää Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että B on vahingosta korvausvastuussa vähintään 2/5 suuruisella osuudella, jolloin vastuuvakuutuksen perusteella olisi maksettava vähintään 1/5 suuruinen lisäkorvaus. Yhtiö toteaa jättäneensä 1/5 vahingon määrästä vaatimatta vahingonaiheuttajilta, vaikka katsookin, että vain B ja C ovat vahingosta vastuussa.
Vastuuvakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö Y viittaa vakuutusehtoihinsa, joiden mukaan, jos useampi henkilö yhdessä on velvollinen korvaamaan saman vahingon, korvataan vakuutuksesta se osa vahingosta, joka vastaa vakuutetun osuutta vahingon aiheuttajana. Vakuutuksesta korvataan enintään vahingon aiheuttaneiden henkilöiden lukumäärän mukaan määräytyvä osuus kokonaisvahingosta, ellei vakuutettu näytä muuta toteen.
Käräjäoikeus on katsonut tuomiossaan, että rakettien ampuminen on ollut B:n ja neljän muun alaikäisen yhteistoimintaa. Tällaisessa tilanteessa sillä, mitä kunkin yksittäisen seurueeseen osallistujan toiminta käsittää, ei ole merkitystä, vaan kaikki seurueen jäsenet ovat vastuussa yhteisymmärryksessä toteutetusta menettelystä. Se, etteivät vakuutusyhtiö X:n takaisinsaantioikeuden edellytykset mahdollisesti D:n, E:n ja F:n osalta täyty, ei tarkoita, etteivät myös D, E ja F olisi korvausvastuussa vahingosta. Kaikki ovat yhteisymmärryksessä toteutetusta menettelystä vastuussa eikä merkitystä ole sillä, kuka juoksi paikalta ensimmäisenä karkuun. Toiminta ei B:n ja C:nkään osalta ole ollut tahallista. Huolimattomuuden törkeysastetta vakuutusyhtiö Y ei ole erikseen arvioinut, vaan on maksanut B:n osuuden korvauksista vakuutusyhtiö X:lle, koska B:n hyväksi on ollut voimassa vastuuvakuutus. Vakuutusyhtiö Y katsoo jääneen toteen näyttämättä, että B:n vastuuvakuutuksesta tulisi korvata suurempi osuus vahingosta kuin mikä on toiminnassa mukana olleiden henkilöiden lukumäärän mukainen osuus.
Vakuutuksenottajan vastine
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle C:n huoltajalle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot ja lainsäädäntö
Vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 4 (Vakuutuksen kohde) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun toiselle aiheuttama, vakuutuksen voimassaoloaikana todettu äkillinen ja ennalta arvaamaton henkilö- tai esinevahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)
Ehtojen kohdan 5 (Vahingon korvaaminen) mukaan mikäli useampi henkilö on yhdessä korvausvastuussa samasta henkilö- tai esinevahingosta, vastuuturvasta korvataan vain se osa vahingosta, joka vastaa vakuutetun osuutta.
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 75.1 §:n mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudesta riippumatta. (…)
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Lain 6 luvun 2 §:n mukaan milloin vahinko on kahden tai useamman aiheuttama taikka he muuten ovat velvolliset korvaamaan saman vahingon, vastaavat he yhteisvastuullisesti. (…) 6 luvun 3.1 §:n mukaan korvausvelvollisten kesken korvausmäärä on jaettava sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävä syyllisyyden määrä, vahinkotapahtumasta ehkä saatu etu ja muut seikat.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse siitä, ketkä kaikki vahinkopaikalla ilotulitteita ampumassa olleet ovat korvausvastuussa A Oy:n varastorakennuksen palovahingosta ja miten osallisten syyllisyys ja osapuolten keskinäiset vastuut vahingosta jakautuvat. Vakuutusyhtiö X on katsonut, että vahingosta ovat vastuussa vain B ja C ja vaatinut näiltä molemmilta 2/5 maksamastaan vakuutuskorvauksesta. Yhtiö Y katsoo, että vahingosta ovat yhteisvastuussa kaikki paikalla olleet yhtä suurin osuuksin ja maksanut C:n hyväksi voimassa olleesta vastuuvakuutuksesta 1/5 yhtiö X:n maksaman korvauksen määrästä. Asiassa on ilmeisesti vakuutusyhtiöiden kesken riidatonta, että C on aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella.
B on kertonut poliisikuulustelussa 2.1.2012, että hänellä ja muilla paikalla olleilla oli jokaisella omia raketteja mukanaan. Kaikki ampuivat omia rakettejaan. Raketteja ammuttiin noin parin metrin päässä varastorakennuksen seinästä. B ampui omat rakettinsa niin, että ne lensivät suurimmaksi osaksi taivaalle. Muut ilotulitteet olivat sellaisia, että ne lensivät maata pitkin. B:n raketeista yksikään ei lentänyt varastorakennusta päin. Vasta C:n viimeinen raketti oli sellainen, joka meni varastorakennuksen sisään. Kyseessä oli keppiraketti, josta C oli katkaissut kepin poikki. Se lensi ensin maata pitkin ja siitä oven alta varastorakennuksen sisään. Mitään savua eikä tulipaloa ei näkynyt heti. B ja C lähtivät pois ja kävelivät tielle varastorakennuksen eteen, missä vielä juttelivat D:n kanssa. E ja F olivat lähteneet pois heti viimeisen raketin jälkeen. B kiistää yllyttäneensä C:tä ampumaan viimeisen raketin kohti varastorakennusta. Silloin kun oli enää yksi raketti jäljellä, B sanoi C:lle, että ”Ammu se raketti ja lähdetään meneen täältä”. B:n käsityksen mukaan myöskään C ei ollut pyrkinyt tarkoituksella ampumaan rakettia kohti varastorakennusta.
C on kertonut poliisin kuulemisessa 4.1.2012, että muut tapasivat B:n A Oy:n tehtaan etupihalla, jossa sitten räjäyteltiin raketteja. Tämän jälkeen mentiin varastorakennuksen lastauslaiturin luo ja räjäyteltiin siinä vähän aikaa. B heitteli roomankynttilöitä ja C olettaa, että tästä on mennyt varastohalliin valopallo, joka on alkanut kyteä hallissa. C:n käsityksen mukaan B ei kuitenkaan tarkoittanut heittää roomankynttilöitä hallin sisälle. E:llä ei ollut varastohallin luona enää rakettia ja D:lläkin vain joitakin pieniä. Myöskään F:n tarkoitus ei C:n käsityksen mukaan ole ollut ampua raketteja varastoon. C:n ampuma viimeinen raketti meni kivien ja lastauslaiturin välistä, meni maata pitkin ja kimposi jotenkin siten, että päätyi sisälle halliin. Heti kun viimeinen raketti oli räjähtänyt hallin sisällä, C meni katsomaan ja huomasi liekkien ulottuvan jo melkein kattoon. Viimeisen raketin keppi oli katkennut siten, että sitä oli jäljellä enää pari senttimetriä. Keppi oli katkennut C:n repussa. C oli tarkoittanut ampua raketin metsään suoraan poispäin rakennuksesta, mutta raketti menikin varastorakennuksen sisälle. C:n mukaan B ei yllyttänyt häntä ampumaan viimeistä rakettia varastohalliin, vaan kehotti ampumaan raketin esimerkiksi metsään. D, E ja F lähtivät tässä vaiheessa karkuun.
Poliisi on kuullut D:tä 5.1.2012, jolloin D on kertonut, että B heitteli roomankynttilöitä varastorakennuksen pihalla maahan siten, että ne osuivat päin varastoa ja menivät lähelle varaston oviaukkoa. D ei ole ollut varma, menikö rakennuksen sisälle jotakin. B ampui raketteja myös muita kohti ja osui F:ää selkään Thunder King -tyyppisellä raketilla. D:n mukaan B kehotti C:tä yrittämään ampua viimeinen raketti varaston sisään. Raketista oli keppi poikki; se oli mennyt rikki C:n repussa. Tässä vaiheessa D, E ja F lähtivät ja sanoivat B:lle ja C:lle, ettei suunnitelmassa ole järkeä palovaaran takia. Lähtiessä C oli sytyttämässä rakettia ja raketti osoitti halliin päin. Kun D, E ja F olivat päässeet tehtaalta pois, C huusi, että varastossa palaa. D:llä oli kotoa salaa otettuja raketteja.
E on kertonut poliisin kuulemisessa 5.1.2012, että B heitteli raketteja varastorakennuksen pihassa ja näitä heiteltyjä raketteja meni myös varastorakennuksen sisälle. E:n käsityksen mukaan B on myös yllyttänyt C:tä ampumaan raketin varastorakennuksen sisälle, missä vaiheessa D, E ja F ovat sanoneet, etteivät ole asiassa mukana ja lähteneet pois. Kaikilla oli raketteja, jotka oli otettu luvatta kotoa. E:llä itsellään ei ollut enää raketteja siinä vaiheessa, kun oli siirrytty varastorakennuksen lähelle.
F on kertonut poliisin kuulemisessa 6.1.2012 menneensä tehdasalueelle D:n soitettua ja pyydettyä häntä tulemaan. F:n saavuttua muut olivat paikalla tulitteita ampumassa. F ei ehtinyt olla paikalla kauan, kun häntä ja D:tä kohti ammuttiin Thunder King -raketteja. F:llä oli mukanaan pieniä, maassa tai matalalla räjähtäviä ilotulitteita, ei mitään raketin tyyppistä. F ampui omat tulitteensa tehtaan etupihalla, ei palaneen varastorakennuksen luona. Muista mukana olleista B:llä ja C:llä oli raketteja, D:llä ja E:llä samanlaisia pieniä tulitteita kuin F:llä. B ja C aikoivat lähettää viimeisen raketin varastorakennuksen sisään, jolloin D, E ja F huomauttivat palovaarasta. B ja C eivät uskoneet, joten D, E ja F ilmoittivat, etteivät ole asiassa mukana ja lähtivät paikalta.
Poliisin tutkintailmoituksen 26.1.2012 mukaan tulipalopaikalle saapuneet todistajat ovat kertoneet havainneensa ennen paloa viisi poikaa räjäyttelemässä ilotulitteita tehtaan välittömässä läheisyydessä. Samoin todistajat olivat nähneet poikien juoksevan pois tapahtumapaikalta. Tutkintailmoituksen mukaan näiden todistajien havainnot olivat kuitenkin kauempaa, eikä heillä ollut tarkempaa tietoa tai havaintoa asiasta. Palopaikalle pysähtynyt todistaja kertoi nähneensä hetkeä aiemmin 3–5 pojan juoksevan kovaa vauhtia pois pihasta hetkeä ennen paloa.
Käräjäoikeus on katsonut tuomiossaan 4.4.2012, että B on uudenvuoden aattona 2011 ollut yhdessä muiden alaikäisten kanssa ollut ampumassa raketteja A Oy:n tehtaan pihalla. Ampumapaikasta rakennukseen on ollut vain muutama metri. B itse on ampunut yhden ”roomalaisen”, joka on mennyt hallin ja isomman rakennuksen välistä niin, että rakennusten väliin on jäänyt vain viiden metrin rako. Raketteja ei varsinaisesti ole tähdätty, mutta yksi alaikäinen on ampunut yhden raketin toista alaikäistä päin. B oli antanut omista raketeistaan tälle ampujalle pari rakettia ja kehottanut tätä alaikäistä (C:tä) lähettämään johonkin viimeisen raketin, minkä jälkeen olisi lähdetty pois. C on ampunut tämän raketin maata pitkin ja B on nähnyt, että raketti oli mennyt sisälle varastorakennukseen. Tämän jälkeen C on sanonut, että varastorakennuksessa palaa. B on itse nähnyt, että hänen lähettämänsä raketti on mennyt vaarallisesti rakennusten välistä ja B on tämän jälkeen vielä kehottanut C:tä lähettämään omaa rakettiaan, mistä lähetyksestä on sitten seurannut palo ja vahinko. Rakettien ampuminen on ollut B:n ja alaikäisten yhteistoimintaa. B:n on täytynyt olla tietoinen toiminnan vaarallisuudesta. B on hyväksynyt sen, että minkä tahansa raketin lähetyksestä lähellä rakennuksia ja ihmisiä voi koitua vaaraa tai vahinkoa. On mahdollista, että vahinkoa aiheuttaneen raketin lähettänyt C on matkinut B:tä raketin lähetyksessä. Tällaisessa tilanteessa sillä, mitä kunkin yksittäisen seurueeseen osallistujan toiminta käsittää, ei ole merkitystä, vaan kaikki seurueen jäsenet ovat vastuussa yhteisymmärryksessä toteutetusta menettelystä. Koska muut seurueen jäsenet ovat olleet alaikäisiä [alle 15-vuotiaita, Vakuutuslautakunnan huomio], vain B:n on katsottava syyllistyneen varomattomaan käsittelyyn.
Vakuutuslautakunta toteaa, että käräjäoikeuden tuomio on koskenut rikosasiaa ja varomattoman käsittelyn tunnusmerkistön täyttymistä B:n osalta. Vahingonkorvausasia ei ole ollut prosessin kohteena. Rikosasiassa annetun ratkaisun perusteluilla ei ole oikeusvoimavaikutusta arvioitaessa C:n tuottamusta vakuutusasiassa. Vakuutuslautakunta arvioi asiaa käytettävissään olevan selvityksen perusteella käräjäoikeuden ratkaisuun nähden itsenäisesti.
Vakuutuslautakunta toteaa, että sen käytettävissä olevan selvityksen mukaan on epäselvää, kenen ampumasta ilotulitteesta A Oy:n tehtaan varastorakennus on syttynyt. C, D ja E ovat yhtenevästi kertoneet, että B heitteli ns. roomalaisia kynttilöitä varastohallin läheisyydessä siten, että tulipalloja lensi lähelle hallin oviaukkoa ja mahdollisesti sisällekin. C:n ampuma viimeinen raketti, jonka vakautinkeppi oli poikki, lensi maata pitkin sisälle varastorakennukseen ja räjähti siellä. B on sekä oman että muiden paikalla olleiden kertoman mukaan kehottanut C:tä ampumaan viimeisen raketin, minkä jälkeen paikalta poistuttaisiin. C:n kertomuksen mukaan hallissa oli kattoon asti yltävät liekit heti viimeisen raketin räjähdettyä. Muut paikalla olleet kuin B ja C eivät kertomusten perusteella ole ampuneet ilotulitteita siten, että ne olisivat lentäneet varastorakennusta päin. D:llä, E:llä ja F:llä ei ole selvitysten perusteella ollut mukanaan rakettityyppisiä ilotulitteita, vaan pienempiä maassa tai matalalla korkeudella räjähtäviä tulitteita. Vakuutuslautakunta katsoo, että varastorakennus on syttynyt joko B:n tai C:n ampumasta ilotulitteesta.
Korkeimman oikeuden käytännössä (KKO 1990:78) lausutun mukaan jos kahden tai useamman henkilön teosta varmasti yksi on vahingon syy, mutta ei tiedetä, kenen teko on kysymyksessä, on katsottava, että jokainen tilanteessa varomattomasti toiminut on vahingosta tuottamuksensa perusteella muiden tilanteeseen osallisten kanssa yhteisvastuullisessa korvausvastuussa. Myös vahingon aiheuttajaa yllyttänyt ja tilanteeseen hyväksyvästi suhtautunut voi joutua korvausvastuuseen. Yhteisymmärryksessä toteutetusta toiminnasta ovat yhteisvastuussa kaikki toimintaan osallistuneet. Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan D:llä, E:llä ja F:llä ei ole ollut mukanaan rakettityyppisiä ilotulitteita. Heidän käyttämänsä tulitteet eivät ole olleet sellaisia, että niistä heidän nyt kuvatussa toiminnassaan olisi aiheutunut rakennukselle palovaaraa. Kertomusten mukaan jokainen on räjäytellyt omia tulitteitaan, jolloin lautakunnan käsityksen mukaan kyseessä ei ole ollut yhteisymmärryksessä toteutettu toiminta. Asiakirjoista ei ilmene, että D, E ja/tai F olisivat yllyttäneet B:tä heittelemään roomalaisia kynttilöitä tai C:tä ampumaan viimeisen ilotulitteen. Lautakunta katsoo, että kiinteistön palovahingosta ovat yhteisvastuussa B ja C. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä Y korvaamaan palovahingosta vakuutettu C:n osuutena vakuutusyhtiö X:n vaatiman osuuden 2/5.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Laine.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA