Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottaja oli ollut matkalla Thaimaassa, kun hänen hotellihuoneestaan oli anastettu mm. kultainen kaulaketju, rannekello ja rahaa. Vakuutuksenottaja vaati kotivakuutuksensa perusteella korvausta varkausvahingosta.

 

Vakuutusyhdistys antoi asiassa useita korvauspäätöksiä, joissa se katsoi jäävän näyttämättä, että korvattava vakuutustapahtuma olisi sattunut. Tapauksessa ei ole löydetty mitään murtojälkiä, eikä kukaan ole varsinaisesti havainnut varkautta. Vakuutusyhdistyksen mielestä kyseessä on määrittelemättömäksi jäävä varkausvahinko, joita rajoitusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata.

 

Vakuutuksenottaja luopui vaatimasta korvausta hotellihuoneesta kadonneesta omaisuudestaan. Riitakysymykseksi osapuolten välille jäi se, tuleeko vakuutusyhdistyksen korvata vahingon selvittelykustannuksia.

 

 

Asiamiehen laatiman lausuntopyynnön mukaan vakuutuksenottaja vaatii vakuutusyhdistystä korvaamaan käännöspalkkion 48,40 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

 

Vakuutusyhdistys oli ensimmäisessä korvauspäätöksessään todennut mm., että rikosilmoitus tapahtuneesta puuttuu. Yhdistys katsoi jäävän näyttämättä, että korvattava varkausvahinko olisi sattunut. Tämän vuoksi vakuutuksenottaja toimitti vakuutusyhdistykselle Thaimaan poliisille tekemänsä rikosilmoituksen thainkielisenä.

 

Toisessa korvauspäätöksessään vakuutusyhdistys katsoi edelleen jäävän näyttämättä, että korvattavaa vahinkoa olisi sattunut. Yhdistys totesi, että vakuutuksenottajan toimittama rikosilmoitus on thainkielinen, eikä vakuutusyhdistykselle ole toimitettu sen pyytämää suomenkielistä rikosilmoitusta. Tämän jälkeen vakuutuksenottaja käännätti thainkielisen rikosilmoituksen suomeksi ja toimitti käännöksen vakuutusyhdistykseen.

 

Kolmannessa korvauspäätöksessä vakuutusyhdistys katsoi, ettei tästä rikosilmoituksen käännöksestä käy ilmi sellaista uutta selvitystä, että aiempia korvauspäätöksiä tulisi muuttaa. Vakuutusyhdistys katsoi edelleen, että kyseessä on rajoitusehdoissa tarkoitettu määrittelemättä jäävä varkausvahinko tai katoaminen tai unohtaminen.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että koska vakuutusyhdistys ei ole kyennyt tai viitsinyt käännättää alkuperäistä thainkielistä rikosilmoitusta suomeksi, vakuutuksenottajan piti se tehdä itse asiansa eteenpäin saattamiseksi. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan velvollisuus on tiettyyn rajaan asti esittää tarvittava selvitys. Velvollisuus ei kuitenkaan ole ainoastaan vakuutuksenottajalla. Vakuutuksenottajan selvittämisvelvollisuutta on tarkasteltava kohtuusperiaatteen pohjalta. Vakuutusyhdistyksen mielestä korvauksenhakija on velvollinen hankkimaan selvitykset, jotka ovat parhaiten vakuutuksenottajan saatavissa. Kohtuus ei tarkoita parhaimmuutta. Vakuutusyhdistys on vakuutuksenottajan mielestä selvittämisvelvollinen siltä osin, kuin vakuutuksenottajalta ei voida vaatia enempää selvitystä ja ottaen huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

Vakuutuksenottaja katsoo, että tapauksessa vakuutuksenantajan olisi tullut parempien resurssiensa perusteella käännättää thainkielinen rikosilmoitus. Kohtuutonta oli sälyttää vastuu vakuutuksenottajalle.

 

Vakuutuksenottaja toteaa vielä, että hänelle on asian selvittämisestä aiheutunut asiointikuluja ja palkkioita yhteensä 150 euroa. Nämäkin lausunnonpyytäjä vaatii vakuutusyhdistystä korvaamaan laillisine korkoineen.

 

 

Vakuutusyhdistys viittaa vakuutussopimuslain 69 §:ään ja katsoo, että kyseisen asiakirjan käännöksen hankkiminen ei ole ollut vakuutuksenottajalle kohtuutonta. Kyseisen käännösasiakirjan pystyy hankkimaan samalla tavoin ja samalla vaivalla niin vakuutuksenottaja kuin vakuutuksenantajakin. Vakuutusyhdistys viittaa korvauspäätöksiinsä ja katsoo, ettei se ole velvollinen suorittamaan minkäänlaisia korvauksia tässä varkausvahinkoasiassa.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutuksen esinevakuutusehtojen kohdassa 6.4 on korvauksen laajuutta koskevia ehtoja. Kohdan 6.4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko. Ehtojen kohdan 6.4.3 mukaan vakuutuksesta korvataan tietyin edellytyksin myös asumisen keskeytymisestä aiheutuvia ylimääräisiä asumis- ym. kustannuksia. Ehtojen kohdan 6.4.4 mukaan vakuutuksesta korvataan lisäksi eräissä tapauksissa kuljetuksessa kadonneen koti-irtaimiston etsimiskustannuksia ja välttämättömyystarvikkeiden hankintakustannuksia.

 

Vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdan 11.1 mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Korvauksenhakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitystä.

 

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

 

Vakuutussopimuslain esitöissä (HE 114/1993) on lain 69 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu mm., että korvauksenhakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksen­antajan vastuun selvittämiseksi. Vastuun selvittämiseksi tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuu­tustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Vakuutuksenantaja voi myös vakuutusehdoissa antaa tarkem­pia ohjeita siitä, minkälainen selvitys on erityyppisissä vakuutustapahtumissa tarpeen. Lain esitöiden mukaan korvauksenhakijan velvollisuus esittää selvitystä rajoittuu siihen, mitä häneltä voidaan kohtuudella vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitystä. Vakuutuksen­antajalla saattaa olla korvauksenhakijaa paremmat mahdollisuudet löytää ulkopuolinen asiantuntija arvioimaan esimerkiksi vahingoittunut taide-esine. Vakuutuksenantajan palveluksessa on myös henkilöitä, jotka ovat erikoistuneet usein sattuvien vahinkojen kuten ajoneuvojen vaurioiden arviointiin.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 3 §:n perusteella lain 69 § on kuluttaja-asemassa olevan vakuutuksenottajan hyväksi pakottavaa oikeutta. Vakuutusehdoissa voidaan antaa tarkentavia määräyksiä siitä, minkätyyppinen selvitys kulloinkin on tarpeen tapahtuman selvittämiseksi, mutta ehdoissa ei voida pätevästi asettaa kuluttaja-asiakkaalle sellaista näyttövelvollisuutta, joka menisi vakuutussopimuslain 69 §:ssä säädettyä pidemmälle. Korvausta hakevan kuluttaja-asiakkaan näyttövelvollisuus rajautuu siis aina siihen, mitä häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tapaukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohtaa 11.1 on näin ollen tulkittava yhdenmukaisesti vakuutussopimuslain 69 §:n kanssa.

 

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on ensinnäkin riitaa siitä, olisiko vakuutusyhdistyksen pitänyt itse hankkia tarpeellisena pitämänsä rikosilmoituksen käännös kustannuksellaan tai onko vakuutusyhdistys ainakin velvollinen korvaamaan korvauksenhakijalle aiheutuneen käännöspalkkion.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että käännöksen hankkiminen asiakirjasta ei tyypillisesti ole sellainen erikoisasiantuntemusta vaativa toimenpide, jonka hoitamiseen vakuutuksen­antajilla olisi asiakkaitaan paremmat mahdollisuudet. Vakuutus­lautakunta hyväksyy vakuutusyhdistyksen näkemyksen siitä, että ensisijaisesti korvausta hakevalla on velvollisuus hankkia esittämistään asiakirjoista tarvittavat käännökset. Lähtökohtaisesti tällainen toimintavaatimus ei ole korvausta hakevalle kohtuuton.

 

Vakuutussopimuslaissa tai tapaukseen sovellettavissa vakuutusehdoissa ei ole nimenomaisia määräyksiä selvitysten hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten lopullisesta kantajasta. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos vakuutustapahtuman selvittäminen edellyttää kustannuksia aiheuttavien todistusten, tutkimusten ja selvitysten hankkimista, ne on korvattava vakuutuksesta. Korvausta hakevan on itse puolestaan kustannettava sellaiset selvitykset, jotka hän voi hankkia vaikeuksitta ilman erityisiä kustannuksia. Korvauk­­senhakija ei ole oikeutettu saamaan vakuutuskorvausta esim. korvaushakemuksen laatimiseen käyttämästään ajasta (Hoppu: Suomen vakuutus­oikeus (1997) s. 214).

 

Vakuutuskorvauskäytännössä erilaisia selvittelykuluja korvataan niissä tapauksissa, joissa vakuutuksesta korvattavan vahingon todetaan sattuneen. Vakuutuslautakunta on suosittanut vahingon selvittelykulujen korvaamista sellaisissa tapauksissa, joissa vakuutuksen­antaja on edellyttänyt jonkin tietyn erityisen maksullisen selvityksen hankkimista ennen korvaus­päätöksen antamista. Korvausta on suositettu lisäksi sellaisten erityisten maksullisten selvitysten osalta, jotka korvausta hakeva on oma-aloitteisesti kustannuksellaan hankkinut ja joilla vakuutuksenantajan korvauspäätös on osoitettu ainakin osittain vääräksi ja vahinko ainakin osittain korvattavaksi. Tätä vastoin yleisten selvittely- ja asianhoitokulujen kuten puhelin-, matka-, posti- ja kopiokulujen osalta lautakunnan linjana on ollut, että vakuutuksen­antajat eivät ole näitä velvollisia vakuutuksesta korvaamaan.

 

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhdistys on korvauspäätöksessään pyytänyt korvauksenhakijaa esittämään suomenkielisen käännöksen yhdistykselle toimittamastaan thainkielisestä rikosilmoituksesta, koska ilmoi­tuk­sen sisällön ymmärtäminen on ollut tarpeen sen selvittämiseksi, onko korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta saatu riittävästi näyttöä. Käännöksen hankkimisesta vakuutuksenottajalle on aiheutunut laskusta ilmenevät kustannukset. Näissä oloissa Vakuutuslautakunta katsoo, että rikosilmoituksen käännös on sellainen erityinen maksullinen selvitys, jonka hankkimisesta aiheutuneen käännöspalkkion vakuutusyhdistys on velvollinen korvaamaan.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhdistys korvaa lausunnonpyytäjälle käännöspalkkion 48,40 euroa laillisine viivästyskorkoineen alkaen kuukauden kuluttua siitä, kun yhdistys oli saanut käännöspalkkiota koskevan korvausvaatimuksen.

 

Vakuutuksenottaja on lausuntopyynnössä vaatinut korvausta myös asiointipalkkioista yms. kuluista. Vaatimusta ei ole tarkemmin eritelty. Siltä osin kuin kyse on puhelin-, matka- tms. yleisistä kuluista, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhdistys ole korvausvelvollinen.

 

Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta ei käsittele sille osoitetun lausunnonpyynnön tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista lukuun ottamatta riitaa siitä, ovatko nämä kustannukset korvattavia oikeusturvavakuutuksesta. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta ei anna tässä asiassa lausuntoa siltä osin kuin vaadituissa asiointikuluissa kyse on lausuntopyynnön laatimis­kustannuksista.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Routamo sekä jäsenet Laapotti, Sario, Tuomela ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.