Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A (syntynyt v. 1957) oli ottanut velkakirjavelkaan liittyvän lainaturvavakuutuksen, jonka vakuutussumma oli erääntymätön lainapääoma ja erääntymättömät korot enintään kuuden kuukauden ajalta 50-prosenttisesti. Vakuutukseen sisältyi turva kuoleman ja tapaturmaisen pysyvän haitan sekä työkyvyttömyyden varalta.

Vakuutuksen myöntämisen edellytyksenä oli terveysselvityksen antaminen. A:n 30.4.2010 allekirjoittaman terveysselvityksen mukaan:

”Vakuutan olevani terve ja työkykyinen:

- enkä ole sairauslomalla tai työkyvyttömyyseläkkeellä

- eikä viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana minulla ole ollut sydän- tai verenkiertoelinten sairautta, verenpainetautia, syöpää, tai muuta pahanlaatuista kasvainta tai HIV-tartuntaa.

- eikä lääkäri ole määrännyt minulle minkään sairauden, löydöksen tai oireen vuoksi kauemmin kuin kahden peräkkäisen kalenterikuukauden aikana tapahtuvaa hoitoa tai seurantaa

- enkä viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana ole käynyt vastaanotolla mielenterveydellisten ongelmien, alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön tai siitä johtuvan sairauden vuoksi,

- eikä kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana minulle ole määrätty mitään kauemmin kuin yhden kuukauden jatkuvaa lääkitystä, pois lukien lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan ja kausittainen allergialääkitys”

A kuoli lokakuussa 2012. Kuolintodistuksen mukaan peruskuolemansyy oli alkoholin aiheuttama maksan vajaatoiminta ja maksakirroosi. A:n kuolinpesä haki edunsaajana korvausta lainaturvavakuutukseen sisältyvästä kuoleman varalta myönnetystä vakuutusturvasta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan A:lla oli ennen 30.4.2010 tapahtunutta terveystietojen antamista ollut alkoholin liikakäytön aiheuttamia oireita. Yhtiön mukaan kuolemanvaravakuutuksen myöntämisen edellytyksenä on, että vakuutettavan henkilön terveydessä ei ole seikkoja, jotka merkittävästi lisäävät kuolemantapausriskiä.

Vakuutusta haettaessa A ei ole antanut vakuutusyhtiölle olennaisia tietoja terveydenti­laansa selvittävistä seikoista. Hän on ilmoittanut olevansa terve ja ettei lääkäri ole määrän­nyt hänelle minkään sairauden, löydöksen tai oireen vuoksi kauemmin kuin kahden peräkkäi­sen kalenterikuukauden aikana tapahtuvaa hoitoa tai seurantaa ja ettei hän viiden viimeksi ku­luneen vuoden aikana ole käynyt vastaanotolla alkoholin käytön tai siitä johtuvan sairauden vuoksi.

Vakuutusyhtiön mukaan A:n antamat tiedot eivät olleet oikeat, sillä hän oli helmikuussa 2005 ollut sairaalahoi­dossa yliopistollisessa sairaalassa alkoholihepatiitin vuoksi. Hänellä diagnosoitiin maksassa fibroosi ja hänellä oli vuotavat ruokatorven laskimolaajentumat, joihin laitettiin kumiligatuurat estämään vuotoja. A:lla oli taipumusta nesteen kertymiseen elimistöön ja sitä poistettiin esimerkiksi huhtikuussa 2005 yli 20 litraa. A jatkoi oireista huolimatta runsasta alkoholinkäyttöään. Nämä asiat olisi tullut ilmoittaa vakuutusta haettaessa.

Vakuutussopimuslain 24 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei ole pidettävä vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Vakuutusyhtiön mukaan mikäli sille olisi vakuutusta tehtäessä annettu oikeat tiedot A:n terveydentilas­ta, vakuutusta ei olisi myönnetty. Vakuutuskorvausta ei suoriteta. Maksetut vakuutusmaksut palautetaan kuolinpesälle.

Valitus

Kuolinpesän valtuutuksella asiaa hoitava ja lainaturvavakuutuksen myyntitilanteessa läsnä ollut B kertoo, että A:n ja hänen yhteistä asuntolainaa haettaessa toimihenkilö kysyi, haluavatko he lainaturvavakuutuksen. B:n mukaan A ei valehdellut vakuutusta otettaessa. Lisäksi B:n mukaan toimihenkilö ei selvittänyt asiaa laajemmin tai kysellyt terveydentilasta, vaan pyysi paperiin allekirjoituksen. B:n mukaan toimihenkilö kertoi vain, että A:n kuollessa vakuutus korvaisi puolet lainasta. Toimihenkilön olisi B:n mukaan pitänyt selvittää asiaa tarkemmin. B:lle on jäänyt myös epäselväksi, miksi hänelle ei tarjottu lainaturvavakuutusta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan toimihenkilö X oli ehdottanut A:lle ja B:lle lainaturvavakuutusta 1.4.2010 käydyssä asuntolainaneuvottelussa. A oli kiinnostunut lainaturvavakuutuksesta. Asuntolainaneuvottelussa toimihenkilö X oli selvittänyt A:lle lainaturvavakuutukseen soveltuvat ehdot sekä selvittänyt siihen valittavat turvalajit ja niiden perusteet. Lisäksi toimihenkilö X oli antanut A:lle lainaturvavakuutuksen vakuutusehdot mukaan kotiin tutustuttavaksi sekä varannut A:lle ja B:lle erillisen asiakastapaamisen, jossa laina-asioiden hoidon yhteydessä allekirjoitettaisiin myös lainaturvavakuutuksen hakemus ja siihen sisältyvä terveysselvitys.

Vastineen mukaan tapaamisessa 30.4.2010 toimihenkilö Y kävi A:n ja B:n kanssa toimihenkilö X:n antamat asiapaperit läpi sekä antoi A:lle suppean terveysselvityksen luettavaksi. Toimihenkilö Y pyysi A:ta kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että hän pystyy varmentamaan terveysselvityksessä mainitut asiat ja allekirjoittamaan sen omasta puolestaan. A on omalla allekirjoituksellaan vakuuttanut tutustuneensa lainaturvavakuutukseen soveltuviin ehtoihin sekä vakuutussopimuksen ja suppean terveysselvityksen sisältöön, vakuuttanut ymmärtäneensä ne ja sitoutuvansa noudattamaan niitä.

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan vakuutussopimuslain 22 §:ään ja 24.2 §:ään sekä A:n allekirjoittaman terveysselvityksen sisältöön. Lisäksi Vakuutuslautakunnalle on toimitettu toimihenkilöiden X ja Y antamat allekirjoittamattomat selvitykset neuvotteluista 1.4.2010 ja 30.4.2010.

Vakuutusyhtiön mukaan lainaturvavakuutusta markkinoitaessa ja myytäessä on menetelty hyvän vakuutustavan mukaisesti. A:lle on selvitetty lainaturvavakuutukseen olennaisesti liittyvät tiedot, turvalajit sekä niiden perusteet. A on vakuuttanut ymmärtäneensä hänelle selvitetyt asiat ja allekirjoituksellaan varmentanut tämän. Lisäksi A:lle on painotettu terveysselvityksen olennaista merkitystä vakuutuksen voimassaoloon, sen myöntämiseen sekä korvauksen mahdolliseen epäämiseen tietoja siinä salattaessa. B:n väite vakuutusyhtiön terveysselvityksestä antamien tietojen puutteellisuudesta on perusteeton. A on allekirjoittaessaan lainaturvavakuutuksen terveysselvityksen vakuuttanut olevansa lainaturvavakuutuksen myöntämisen edellytyksien lailla terve. Päätöksen lainaturvahakemuksen ja terveysselvityksen allekirjoittamisesta A on tehnyt itse.

Vastineen mukaan korvaushakemuksen jälkeen tehtävässä korvauskäsittelyssä selvisi, että A ei ollut antanut vakuutusyhtiölle olennaisia tietoja terveydentilaansa selvittävistä seikoista. Hän oli ilmoittanut, että hän on lainaturvavakuutuksen myöntämisen edellytysten lailla terve. Lisäksi hän oli ilmoittanut, ettei lääkäri olisi määrännyt hänelle minkään sairauden, löydöksen tai oireen vuoksi kauemmin kuin kahden peräkkäisen kalenterikuukauden aikana tapahtuvaa hoitoa tai seurantaa ja ettei hän viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana ole käynyt lääkärin vastaanotolla alkoholin käytön tai siitä johtuvan sairauden vuoksi. Vakuutusyhtiölle ei ole lainaturvavakuutusta haettaessa annettu olennaisia tietoja vakuutetun terveydentilaan vaikuttavista seikoista. A on vakuutusyhtiön mukaan laiminlyönyt vakuutuksenottajalle vakuutussopimuslain 22 §:ssä asetetun velvollisuuden.

Vakuutussopimuslain 24.2 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Vakuutusyhtiön mukaan sillä on tämän lain kohdan perusteella oikeus evätä korvaus kokonaisuudessaan. Menettely ei ole ollut kohtuutonta vakuutuksenottajaa tai hänen edunsaajiaan kohtaan.

Vakuutusyhtiö kertoo lisäksi, että toimihenkilö X:n kanssa käydyn keskustelun pohjalta on selvinnyt, että asiakastapaamisessa lainaturvavakuutuksen avaamista on ehdotettu sekä A:lle että B:lle. Tämän jälkeen A ja B ovat esittäneet toimihenkilö X:lle, että lainaturvavakuutus avataan vain A:lle. Yhtiön mukaan B:llä on edelleen mahdollisuus avata lainaturvavakuutus, mikäli hän kykenee allekirjoittamaan lainaturvavakuutukseen kuuluvan terveysselvityksen. Tällä lainaturvavakuutuksella turvattiin lainanmaksua vain A:n jälkeen. Mikäli B:llä olisi ollut lainaturvavakuutus voimassa A:n menehtyessä, olisi kyseinen lainaturvavakuutus jatkanut voimassaoloaan, eikä korvausta olisi tällöinkään voitu A:n menehtymisen seurauksena maksaa. Asiassa ei ole A:n kuolintapauskorvauksen osalta merkitystä sillä, onko B:llä ollut lainaturvavakuutusta A:n kuollessa.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu A:n kuolintodistus lokakuulta 2012, epikriisi 3.2.2005 (18.2.2005) ja epikriisi 17.3.2007 (18.3.2007). Lautakunnalle on toimitettu A:n sairauskertomusmerkinnät 21.2.2005 (anamneesi), 30.3.2005 (viittaus), 26.4.2005 (esitiedot), 17.5.2005 (puhelu lääkärille), 3.6.2005 (käynti lääkärillä), 1.8.2005 (puhelu lääkärille), 27.3.2007 (käynti), 2.5.2007 (käynnit; sairaanhoitaja sekä lääkäri) ja 7.5.2007 (käynnit; sairaanhoitaja sekä lääkäri). Vakuutuslautakunnalle on toimitettu myös A:n sairauskertomusmerkintöjä ajalta 10.12.2010–2.5.2011. Lisäksi Vakuutuslautakunnalle on toimitettu A:n laboratoriovastauksia, joiden tutkimuspäivät ovat 3.3.2005,14.4.2005, 3.5.2005, 24.5.2005, 20.6.2005 ja 3.8.2005. Laboratoriovastauksissa on myös 30.4.2010 jälkeen tehtyjen kokeiden tuloksia. Lautakunnalle on toimitettu myös A:n lääkitystiedot (aloitus- ja uusintapäiviä aikana 27.4.2005–28.11.2006 ja 30.4.2010 jälkeen).

A:n epikriisin 3.2.2005 ja esitietojen 21.2.2005 mukaan A oli vastikään ollut hoitojaksolla yliopistollisessa keskussairaalassa alkoholihepatiitin vuoksi. Maksabiopsiassa oli tehty alkoholihepatiittiin sopiva löydös, jossa kohtalainen fibroosi.

Esitietojen 26.4.2005 mukaan A:lla oli maksabiobsalla varmennettu maksasairaus. Kirroottisasteisia muutoksia ei ollut havaittu. Hän oli kotiutunut yliopistollisesta keskussairaalasta viimeksi 7.4.2005. A:lle oli tuolloin laitettu sidokset vuotaviin ruokatorvilaskimolaajentumiin ja hänestä oli poistettu vatsaonteloon kertynyttä nestettä yli 20 litraa. Hänet oli kotiutettu lääkityksellä, johon kuuluivat lääketuotteet seuraavilla myyntinimillä: Lanzo, Levolac, Durekal, Konakion, Furesis, Spiresis, Pentoxin depot, Propral ja Ciproxin.

A:n puhelua terveyskeskuslääkärille 17.5.2005 koskevan merkinnän mukaan A:n vointi oli ollut hyvä. Merkinnässä käsitellään laboratoriokokeita. A:n lääkitystä muutettiin puhelinkeskustelun mukaan siten, että Spresis-annosta pienennettiin ja Konakion lopetettiin. Merkinnän mukaan laboratoriokokeita katsotaan jälleen viikon kuluttua ja tämän jälkeen on vastaanottokontrolli. A:n sairauslomaa jatkettiin tämän kuukauden ajan.

Käyntiä terveyskeskuslääkärillä 3.6.2005 koskevan merkinnän mukaan laboratoriokokeissa A:n arvot olivat edelleen korjaantumaan päin lukuun ottamatta hemoglobiinia, joka oli laskussa. Merkinnän mukaan A oli kertonut kahtena edellisenä viikonloppuna jälleen ottaneensa alkoholia sikspäkillisen. Mahanturvotus oli entisenlainen, paino oli 76 kg ja vatsan ympärys 100 cm. Merkinnän mukaan A:n lääkityksen oli ollut Spiresis, Furesis, Lanzo, Levolac, Durekal, Pentoxin depot ja Propral. A:n sairauslomaa jatkettiin kesäkuun loppuun. Merkinnän mukaan verikokeita katsotaan noin kahden viikon päästä.

Puhelua terveyskeskuslääkärille 1.8.2005 koskevan merkinnän mukaan A:n laboratoriokokeet olivat parempaan päin. Turvotus ja paino olivat entisellään. Merkinnässä todetaan, että katsotaan laboratoriokokeet vielä nyt uudelleen. Myöhemmät Vakuutuslautakunnan käytössä olevat ennen 30.4.2010 laaditut sairauskertomusmerkinnät koskevat A:n kaatumista ja koiran puremaa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottaja ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi ja puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24.2 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksissa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Vakuutusehdot

3.1 Kuolemanvaraturva

Kuolemanvaraturvassa vakuutustapahtuma, jonka perusteella vakuutussumma korvataan, on vakuutetun kuolema vakuutusturvan ollessa voimassa.

Ratkaisu

Asetelma

Vakuutusyhtiö katsoo, että A on laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutuksen myöntämistä. Yhtiön mukaan se ei olisi lainkaan myöntänyt A:lle vakuutusta, mikäli A olisi vastannut kieltävästi terveysselvityksen kysymykseen. Vakuutusta otettaessa läsnä olleen B:n mukaan A ei ole valehdellut vakuutusta otettaessa. Lisäksi B:n mukaan toimihenkilö ei selvittänyt asiaa laajemmin eikä kysellyt A:n terveydentilasta. Vakuutusyhtiön mukaan se on täyttänyt asiassa tiedonantovelvollisuutensa ja myyntitilanteessa on toimittu hyvän vakuutustavan mukaisesti.

B on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, minkä johdosta hänelle ei ole tarjottu lainaturvavakuutusta. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella B on ollut 30.4.2010 tietoinen siitä, että tämä vakuutusyhtiö tarjoaa lainaturvavakuutuksia. Selvityksestä ei ilmene vakuutusyhtiöstä johtuvaa syytä sille seikalle, että B ei ole tuolloin omalta osaltaan tarkemmin selvittänyt lainaturvavakuutuksen myöntämistä koskevia seikkoja tai jättänyt lainaturvavakuutusta koskevaa vakuutushakemusta. Vakuutuslautakunta ei tämän johdosta käsittele asiaa enemmälti muilta osin kuin A 30.4.2010 ottaman vakuutuksen osalta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksen hakija on velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksen­antajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti. Vakuutuksenottajapuolen 22 §:ssä tarkoitettu tiedonantovelvollisuus koskee sellaisia tietoja, joista vakuutuksenantaja on kysynyt ennen vakuutuksen myöntämistä.

Arvioitaessa, onko vakuutuksenottaja syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on mm. otettava huomioon hänellä vakuutusta hakiessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun lääketieteellisen selvityksen perusteella A on alkuvuodesta 2005 kärsinyt alkoholin käytöstä johtuvasta maksasairaudesta. Häntä oli alkuvuodesta ollut hoitojaksolla yliopistollisessa keskussairaalassa alkoholihepatiitin vuoksi. A oli hoitojakson jälkeen ollut lääkärin seurannassa ja sairauslomalla sekä hänellä oli ollut sairauteen liittyvä laaja lääkitys. Asiakirjaselvityksen perusteella A on käynyt tämän alkoholinkäytöstä johtuvan sairauden takia vastaanotolla 3.6.2005. Terveysselvityksen neljäs kohta käsittää muun ohelle viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana alkoholin käytön tai siitä johtuvan sairauden vuoksi tapahtuneet vastaanottokäynnit. Allekirjoittaessaan terveysselvityksen A on tämän kohdan perusteella laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:ssä tarkoitettua tiedonantovelvollisuuttaan.

A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti koskee alkoholinkäytöstä johtuneen sairauden takia tapahtunutta vastaanottokäyntiä. Alkoholinkäyttöön liittyviä sairauksia voidaan henkivakuutuksen kannalta pitää keskeisenä riskitekijänä. Vaikka kyseinen vastaanottokäynti on tapahtunut noin neljä vuotta ja yksitoista kuukautta ennen terveysselvityksen allekirjoittamista, olisi vakuutuksenottajan tästä huolimatta tullut ymmärtää, että vakavaan alkoholisairauteen liittyvä vastaanottokäynti tulisi ilmoittaa eikä sen ilmoittamatta jättämistä voida tapauksessa pitää vähäisenä laiminlyöntinä.

Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt vakuutusta lainkaan, jos A olisi vastannut terveysselvitykseen kieltävästi, niin kuin hänen olisi tässä tapauksessa tullut toimia. Tämän takia vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutussopimuslain 24.2 §:n mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä lain mukaisena. Lautakunta ei suosita muutosta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Kauppila, Kummoinen ja Lehti sekä varajäsen Sario. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA