Vakuutuksenottajan Saab 4D HB 9-3 2.2-TID SE -henkilöauto (otettu käyttöön vuonna 2000) vaurioitui ulosajossa lunastuskuntoon 8.7.2004.

 

 

Vakuutusyhtiö piti ajoneuvon käypänä arvona 16.000 euroa.

 

Lausunnonpyytäjä pyytää Vakuutuslautakuntaa tarkastamaan auton uudelleen, koska hänen mielestään auton kuntoa ei ole arvioitu asianmukaisesti. Lausunnonpyytäjä toteaa mm., että auton korissa ei ollut mitään vaurioita ja kori oli muutenkin ikäisiinsä nähden selvästi parempi. Maalipintakin oli täysin kunnossa, eikä edes auton konepellissä ollut kivenhakkaamia. Auton sisustus ei ollut vaurioitunut eikä kulunut, autossa ei ollut tupakoitu ja auto oli muutenkin sisustuksen osalta uuden veroinen. Autoa oli huollettu säännöllisesti merkkiliikkeessä. Vikoja tai puutteita ei ollut havaittu. Auton eturenkaat olivat välttävät, takarenkaat vielä tyydyttävät.

 

Auto oli SE-varusteltu, minkä lisäksi siihen oli asennettu mm. Webasto-ajastinkello, audiojärjestelmä, metallihohtoväri ja airbag myös matkustajan puolelle.

 

Auton vuosimalli on 2000, mutta vahinkotarkastaja vertasi hintoja vain vuosimallin 1999 autoihin väittäen, ettei vuoden 2000 malleista ole riittävästi hintatietoja. Lausunnonpyytäjä viittaa autotalli.com -internetpalvelusta tulostamiinsa myynti-ilmoituksiin ja toteaa, että kaksi hänen autoonsa vertailukelpoiset SE-mallit olivat hinnaltaan yli 20.000 euroa. Lausunnonpyytäjä katsoo, että vuoden 1999 mallia olevat autot ovat tällä hetkellä huomattavasti edullisempia kuin vuoden 2000 mallit johtuen vuosituhannen vaihteesta ja suuremmasta tarjonnasta. Nyt kyseessä oleva auto oli kuitenkin vuoden 2000 malli, ja käypä arvo pitää laskea markkinoilla olevien hintojen pohjalta. Lausunnonpyytäjä pitää hinta-arvioinnin lähtötilannetta jo täysin vääränä, kun vuosimallin 2000 autoja verrataan vuosimallin 1999 autoihin. Lausunnonpyytäjä katsoo, että kyseessä olevan auton käypä arvo on 19.850 euroa.

 

Kyseinen Saab 9-3 oli otettu käyttöön 14.3.2000, ja sen ajomäärä vahinkopäivänä oli 238.069 kilometriä. Auton kauppahinta 22.7.2003 oli ollut 21.320 euroa. Uuden auton viimeisin ohjevähittäishinta on ollut 36.345 euroa. Kyseinen auto oli ollut kahden perheen käytössä ennen lausunnonpyytäjää ja lisäksi vähän aikaa sen autoliikkeen omistuksessa, josta lausunnonpyytäjä oli auton ostanut.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että auton ajomäärä on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa auton käypään arvoon. Neljä vuotta vanhoilla autoilla on ajettu yleensä ottaen noin 100.000 kilometriä. Tässä tapauksessa auton ajomäärä on tähän normaalimäärään nähden yli kaksinkertainen. Tämän takia vuotta aiemmin käyttöön otetut ja vähemmän ajetut autot ovat hyvä vertailukohta vuoden 2000 autojen lisäksi.

 

Autoliikkeessä on ollut myytävänä 104.000 km ajettu vuonna 2000 käyttöön otettu auto 19.500 eurolla ja 132.454 km ajettu auto 18.000 euroa netto. Nämä hinnat käsittävät autoliikkeen voiton ja kuluttajansuojalain mukaiset etuudet.

 

Auton varusteiden vaikutus sen käypään arvoon on suhteessa sitä vähäisempi, mitä vanhempi auto on. Niiden vaikutus on varsin vähäinen siinä vaiheessa, kun auton käypä arvo on puolet tai vähemmän uuden auton hinnasta.

 

Näillä perusteilla vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että ajoneuvon käypä arvo on 16.000 euroa.

 

 

Vakuutuslautakunnan käyttöön on toimitettu tulosteita autotalli.com –internetpalvelusta.

 

Vahinkotarkastajan ajoneuvon käyvästä arvosta laatimassa lausunnossa on todettu mm., että ajoneuvon kunto on kauttaaltaan luokkaa 3, joka tarkoittaa tyydyttävää/normaalia kuntoa. Varusteina on todettu mm. helmalevikkeet, kevytmetallivanteet, automaatti-ilmastointi, vakionopeussäädin, Webasto ja audiopaketti. Nämä varusteet kuuluvat SE-varusteluun audiopakettia lukuun ottamatta.

 

Lausunnon yhteenveto-osiossa on todettu mm., että kyseinen auto on ikäänsä ja ajokilometreihinsä nähden normaalikuntoinen, ja autossa on autokirja. Varustukseen kuuluu SE-varustelun lisäksi audiopaketti. Mitään laajempia korjauksia autoon ei ole tehty.

 

Ikäänsä nähden autolla on ajettu varsin paljon, ja vastaavilla kilometreillä ei ollut tarjontaa vuoden 2000 malleista, mutta vuoden 1999 malleista tarjonta on runsasta. Autossa ei ole tapahtunut näiden vuosimallien välillä muutoksia. Selityksenä vähäiselle tarjonnalle vuoden 2000 malleissa on auton alhainen ikä, jolloin alkuperäisomistajat eivät ole vielä alkaneet autoa vaihtaa. Autoliikkeissä löytyy myös esimerkkejä vuoden 2000 malleista ajokilometrien ollessa kuitenkin huomattavasti alhaisempia. Myös yksityisten ilmoituksissa autojen ajokilometrimäärät olivat alhaisempia kuin nyt käsillä olevassa vertailuautossa. Luonnollisesti näissäkin hinnoissa on neuvottelunvaraa.

 

Lausunnossa on vielä todettu, että autoliikkeiden hintapyynnöt ovat huomattavasti korkeampia, koska niissä on osana liikkeen myyntikate ja kuluttajansuojan asettamat vaatimukset.

 

 

Tapaukseen sovellettavien autovakuutusehtojen kohdan 4.9.3.4 mukaan ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyynti-, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka useampi kuin yksi henkilö olisi ollut valmis siitä todellisuudessa käteishintana maksamaan.

 

Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon merkin ja mallin markkinahinnat, vuosimalli, käyttöikä, ajetut kilometrit, varusteet, yksilöllinen kunto, aikaisempien omistajien lukumäärä, ajoneuvon huoltohistoria sekä muut käypään arvoon vaikuttavat tekijät.

 

Vakuutuslautakunta toteaa, että se ratkaisee käsiteltäväkseen saatetut asiat osapuolten esittämän kirjallisen selvityksen pohjalta, eikä lautakunta voi esimerkiksi tarkastaa uudelleen vakuutuksen kohdetta, kuten lausunnonpyytäjä on tässä tapauksessa pyytänyt.

 

Lautakunta toteaa, että ajoneuvon vakuutusehtojen mukaista käypää arvoa määritettäessä autoliikkeiden hintapyynnöt, vaihtoarvot tai ulosmyyntihinnat eivät ole suora osoitus ajoneuvon käyvästä hinnasta. Ehtojen mukaan käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, jonka autosta olisi todellisuudessa saanut juuri ennen vahingon sattumista. Autoliikkeiden hintoihin sisältyy myyntikate ja muita eriä.

 

Erilaiset huollot ja korjaukset ovat tarpeen ajoneuvon liikennekelpoisuuden säilyttämiseksi, eikä ajoneuvon vakuutusehtojen mukainen käypä arvo nouse näitä korjauksia vastaavalla rahamäärällä. Samoin se seikka, että autoon on aikanaan hankittu erilaisia lisävarusteita, ei nosta ajoneuvon käypää arvoa lisävarusteiden hankintahintaa vastaavalla määrällä.

 

Lautakunnan käytössä olleista autotalli.com –internetpalvelusta tulostetuista hintatiedoista lautakunta toteaa, että ne ovat autoliikkeiden hintapyyntöjä, minkä lisäksi niissä mainituilla autoilla on ajettu huomattavasti vähemmän kuin nyt kyseessä olevalla ajoneuvolla. Näistä syistä näitä hintatietoja ei suoraan voi ottaa käyvän arvon määräytymisperusteeksi.

 

Käytettävissään olevan selvityksen pohjalta ja ottaen erityisesti huomioon autolle ilmoitetun suuren ajokilometrimäärän Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön näkemystä ajoneuvon käyvästä arvosta tasoltaan asianmukaisena. Lautakunta ei suosita lisäkorvausta.