Haku

VKL 55/11

Tulosta

Asianumero: VKL 55/11 (2012)

Vakuutuslaji: Lisäeläkevakuutus

Ratkaisu annettu: 19.12.2012

Vapaakirjaeläke. Määräytyikö eläkepalkka eläkesäätiön piiriin kuuluneen vai myöhemmän työsuhteen perusteella ja saiko lisäeläkkeen sovittaa yhteen työntekijälle myöhemmin karttuneiden eläkkeiden kanssa?

Tapahtumatiedot

B (s. 12.11.1945) kuului 1.12.1975 - 30.4.1996 välisen ajan kestäneen palvelussuhteensa perusteella silloisen työnantajansa eläkesäätiön A-osaston toimintapiiriin. Työntekijät siirtyivät 29.4.1996 tehdyllä sopimuksella toisen työnantaja palvelukseen vanhoina työntekijöinä 1.5.1996. Heille annettiin tuolloin myös vapaakirja entisen palvelussuhteen perusteella 30.4.1996 mennessä karttuneesta lisäeläkkeestä. Vapaakirjan mukainen lisäeläkkeen yhteen sovittamaton määrä oli vuoden 1996 indeksitasossa 1.870,92 mk/kk (314,67 eur/kk).

B haki eläkesäätiöltä vapaakirjaan perustuvaa vanhuuseläkettä 9.9.2010.

Eläkesäätiön päätös

Päätöksellään 18.10.2010 eläkesäätiö vahvisti B:n olevan oikeutettu eläkesäätiön vanhuuseläkkeeseen 1.12.2010 lukien. Lisäeläkkeen laskennassa oli kuitenkin eläkesäätiön sääntöjen mukaan huomioitu B:n lakisääteiset eläkkeet, minkä vuoksi päätöksen mukaan lisäeläkettä ei jäänyt maksettavaksi.

Valitus

B:n mukaan eläkesäätiön säännöissä todetaan selvästi, että työntekijällä on oikeus vapaakirjaan, jos hän on kuulunut A-osastoon ja hänellä on vähintään 10 palvelusvuotta. Säännöissä ei sanota mitään siitä, että vapaakirjasta vähennetään ne eläkkeet, jotka työntekijä on ansainnut vapaakirjan saamisen jälkeen. B pitääkin eläkesäätiön päätöstä virheellisenä ja katsoo olevansa oikeutettu vapaakirjan mukaiseen 30.4.1996 mennessä ansaitsemaansa lisäeläkkeeseen (1.870,92 mk/kk, indeksillä tarkistettuna 441,24 eur/kk 18.10.2010).

Perustelunaan B toteaa eläkesäätiön yhteen sovittaneen lisäeläkkeen niiden eläkkeiden kanssa, jotka hän on ansainnut eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneen työsuhteensa päätyttyä. Eläkepalkkana eläkesäätiö on käyttänyt eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneen työsuhteen palkkaa indeksillä tarkistettuna. B toteaa, että hänen myöhemmin ansaitsemansa eläkkeet perustuvat korkeampaan palkkaan, minkä vuoksi myös eläkkeiden määrä on kasvanut.

Eläkesäätiö on menetellyt virheellisesti, kun se on yhteensovittanut lisäeläkkeen hänen myöhemmin ansaitsemiensa eläkkeiden kanssa ja käyttämällä eläkepalkkana eläkesäätiön piiriin kuuluneen työsuhteen palkkaa indeksillä tarkistettuna (66 % x 3.172,02 eur). Eläkkeen yhteensovituksessa pitäisi käyttää [myöhempää] korkeampaa palkkaa. Jos eläkesäätiö käyttää em. alempaa eläkepalkkaa, pitäisi yhteensovituksessakin huomioida vain ne eläkkeet, jotka hän on ansainnut 30.4.1996 mennessä. B viittaa vielä eläkesäätiön sääntöjen 12 §:ään, jonka mukaan osastosta A suoritettavan eläkkeen määrää ei kuitenkaan vähennetä, kun jonkin muun tässä pykälässä mainitun etuuden määrää palkkatason muutosten tai siihen verrattavan muun syyn johdosta korotetaan. Hänen palkkansa on noussut vuoden 1996 jälkeen ja siksi hänelle on karttunut korkeampi lakisääteinen eläke. Eläkesäätiön sääntöjen mukaan vapaakirjan ei pitäisi silloin pienentyä.

Eläkesäätiön vastine

Eläkesäätiö toteaa B:n olevan väärässä hänen väittäessään, että eläkkeen perusteena olevana palkkana tulisi käyttää jotakin muuta kuin indeksillä korjattua eläkesäätiön piiriin kuuluneen työsuhteen palkkaa. Eläkesäätiön sääntöjen 6.2 §:n mukaan palkkana tulee käyttää juuri tätä palkkaa.

Edelleen B väittää, ettei eläkkeen rajoittamisessa olisi saanut ottaa huomioon eläkkeitä, jotka hän on ansainnut eläkesäätiön piiriin kuuluneen työsuhteen päättymisen jälkeen. Tämäkin väite on väärä. Eläkesäätiön sääntöjen 12.1 §:n mukaan A-osaston mukaisesta eläkkeestä vähennetään ensin muut samaan työsuhteeseen perustuvat eläkkeet. Tämän jälkeen sääntöjen 12.2 §:n mukaan A-osaston mukaisesta eläkkeestä vähennetään kaikki muut eläkkeet. B:n tapauksessa rajoittaminen on johtanut siihen, ettei A-eläkettä jää maksettavaksi.

B:n eläke on laskettu eläkesäätiön sääntöjen mukaisesti ja hänen vaatimuksensa tulisi hylätä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

1 Ratkaistava kysymys

Erimielisyys koskee olennaisesti sitä, onko eläkesäätiö menetellyt sääntöjensä mukaisesti, kun se antaessaan 18.10.2010 päätöksen eläkesäätiöstä B:lle vuonna 1996 annettuun vapaakirjaan perustuvasta vanhuuseläkkeestä on ottanut lisäeläkkeen yhteensovittamisessa huomioon myös B:lle vapaakirjan antamisen jälkeisellä ajalla karttuneet muut eläkkeet. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi asiassa on tarkasteltava myös sitä, onko eläkesäätiöllä sääntöjensä ja eläkesäätiölain mukaan ollut ylipäänsä peruste B:n vapaakirjaeläkkeen yhteensovittamiselle enää sen jälkeen, kun se oli vapaakirjan hänelle antanut.

Toiseksi kysymys on siitä, onko eläkesäätiö menetellyt sääntöjensä mukaisesti, kun se on käyttänyt laskennassa eläkepalkkana 30.4.1996 päättyneen työsuhteen indeksillä tarkistettua palkkaa eikä B:n myöhempää korkeampaa palkkaa.

2 Kysymys sovellettavasta eläkepalkasta

Eläkesäätiön vuoden 1996 sääntöjen 6 §:n 1 momentin mukaan A-osaston mukaista vanhuuseläkettä karttuu 11/60 prosenttia jokaiselta täydeltä eläkkeeseen oikeuttavalta kuukaudelta. Näin laskettu kokonaiskarttumisprosentti saa kuitenkin olla enintään 66. Sääntöjen 6 §:n 2 momentin mukaan eläkkeen määrä on kokonaiskarttumisprosentin osoittama määrä samaan työsuhteeseen perustuvasta TEL:n mukaisesta eläkepalkasta. Jos työntekijä on ollut useammassa kuin yhdessä työsuhteessa työnantajaan, eläkepalkkana käytetään viimeisen työsuhteen palkkaa.

Eläkesäätiön voimassaolevien vuoden 2007 sääntöjen 6 §:n 1 momentin mukaan A-osaston mukaista vanhuuseläkettä karttuu 11/60 prosenttia jokaiselta täydeltä eläkkeeseen oikeuttavalta kuukaudella. Näin laskettu kokonaiskarttumisprosentti saa kuitenkin olla enintään 66. Sääntöjen 6 §:n 2 momentin mukaan eläkkeen määrä on kokonaiskarttumisprosentin osoittama määrä samaan työsuhteeseen perustuvasta työntekijäin eläkelain (jäljempänä TEL) 31.12.2004 voimassa olleiden säännösten mukaan laskettavasta eläkepalkasta. Jos työntekijä on ollut useammassa kuin yhdessä työsuhteessa työnantajaan, eläkepalkkana käytetään viimeisen työsuhteen edellä tarkoitetulla tavalla laskettua palkkaa.

Selostettujen sääntökohtien perusteella sekä vapaakirjaa B:lle vuonna 1996 annettaessa että hänen eläketapahtumahetkellään vuonna 2010 voimassa olleiden eläkesäätiön sääntöjen mukaan eläkepalkkana on tullut käyttää eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluneen työsuhteen palkkaa. Näin ollen lautakunta katsoo eläkesäätiön menetelleen sääntöjensä mukaisesti, kun se on käyttänyt sanottua palkkaa eläkepalkkana B:n vapaakirjaeläkkeen laskennassa.

3 Lisäeläkkeen yhteensovittaminen

3.1 Sovellettavat eläkesäätiön säännöt

Eläkesäätiön vuoden 1996 sääntöjen 11 §:n 1 momentin mukaan, jos A-osaston toimintapiiriin kuuluvalla työntekijällä on vähintään kymmenen eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusvuotta yhtiön ja/tai säätiön palveluksessa ja hänen työsuhteensa muun syyn kuin työsopimuslain 43 § 2 momentin 1, 3, 4 ja 6 kohtiin perustuvan työsuhteen purkamisen johdosta päättyy ennen A-osaston mukaisen eläkeoikeuden alkamista, hän säilyttää oikeuden palvelusaikaansa vastaavaan osuuteen A-osaston mukaisesta eläkkeestä saamalla vapaakirjan.

Sääntöjen 11 §:n 3 momentin mukaan yhtiöstä tai säätiöstä yksilöllisellä varhaiseläkkeellä, varhennetulla vanhuuseläkkeellä tai osa-aikaeläkkeellä olevia lukuun ottamatta oikeus vapaakirjaan perustuvaan vanhuuseläkkeeseen syntyy 5 §:stä poiketen 65 vuotta täytettäessä.

Samojen sääntöjen 12 §:ssä on annettu määräykset työntekijälle maksettavan eläkkeen rajoittamisesta ja yhteensovittamisesta muiden eläkkeiden ja korvausten kanssa. Pykälässä ei ole erillistä mainintaa vapaakirjaeläkkeestä.

Eläkesäätiön eläketapahtumahetkellä voimassa olleiden vuodelta 2007 olevien sääntöjen 12 §:n 1 momentin mukaan A-osaston mukaisesta vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeestä vähennetään muut samaan työsuhteeseen perustuvat eläkkeet. Tällaisia eläkkeitä ovat:

- TyEL:n, TyELVPL:n, TEL:n ja taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain (jäljempänä TaEL) mukainen eläke

- ulkomaisen lainsäädännön perusteella maksettava, kotimaisiin virka- tai työ-eläkkeisiin rinnastettava eläke.

12 §:n 2 momentin mukaan A-osaston mukainen vanhuus- tai työkyvyttömyys-eläke sekä muut eläkkeet ja korvaukset, joihin eläkkeensaaja on oikeutettu muun kuin vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella, yhdistetään, jos niiden yhteismäärä on suurempi kuin 66 prosenttia 6 §:n mukaisesta palkasta, siten että ylimenevä osa vähennetään 1 momentin mukaisesti vähennetystä A-osaston mukaisesta eläkkeestä. Työkyvyttömyyseläkettä yhdistettäessä 66 prosentista tehdään ensin 7.3 §:ssä mainitut kokonaiskarttumisprosentin vähennykset. Tällaisia muita eläkkeitä ja korvauksia ovat:

- TyEL:n, TyELVPL:n, TEL:n, TaEL:n, maatalousyrittäjän eläkelain (jäljempänä MYEL), maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanolain (jäljempänä MYELVPL), yrittäjän eläkelain (jäljempänä YEL), yrittäjän eläkelain voi-

maanpanolain (jäljempänä YELVPL), lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työn-tekijäin eläkelain (jäljempänä LEL) sekä näihin verrattavien eläkelakien mukainen vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke,

- laissa valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta tarkoitettuun eläketurvaan perustuva vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke,

- sairausvakuutuslain mukainen päiväraha,

- tapaturmavakuutuslain mukainen päiväraha ja tapaturmaeläke,

- korvauksen saajan vamman johdosta liikennevakuutuslain perusteella tuleva jatkuva korvaus,

- TyEL:n 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettuun eläketurvaan perustuva vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke

- ulkomaisen lainsäädännön perusteella maksettava, kotimaisiin virka- tai työ-eläkkeisiin rinnastettava eläke.

12 §:n 3 momentin mukaan A-osastosta suoritettavan eläkkeen määrää ei kuitenkaan vähennetä, kun jonkin muun tässä pykälässä mainitun etuuden määrää palkkatason muutosten tai siihen verrattavan muun syyn johdosta korotetaan, eikä myöskään silloin, kun lakisääteiseen työeläkkeeseen tehdään TyEL:n 81 §:n mukainen kertakorotus. 12 §:n 4 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut eläkkeet ja korvaukset otetaan huomioon siitä lukien, kun henkilö saa niitä, kuitenkin viimeistään 63 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, jos näiden sääntöjen mukainen lisäeläke on myönnetty ennen 63 vuoden täyttämistä.

3.2 Eläkesäätiön oikeus eläkkeiden yhteensovittamiseen

Lautakunta toteaa, että työntekijän oikeus saada lisäeläkettä eläkesäätiöstä perustuu aina ensisijaisesti eläkesäätiön sääntöihin. Nyt puheena olevassa vapaaehtoisessa lisäeläkkeessä on lähtökohtaisesti kysymys lakisääteisen eläketurvan täydentämisestä, jolloin lisäeläkkeen määrä sovitetaan yhteen työntekijälle kuuluvan lakisääteisen eläketurvan kanssa eläkesäätiön säännöissä kulloinkin määrätyllä tavalla. Tämän mukaisesti lisäeläkettä maksetaan vain siltä osin kuin työntekijä ei saavuta eläkesäätiön säännöissä määriteltyä kokonaiseläkkeen tasoa – tässä tapauksessa sääntöjen 6 §:n 1 momentissa mainittua 66 %:n mukaista eläkettä – jo lakisääteisen eläkejärjestelmän kautta.

Nyt erimielisyyden kohteena oleva B:lle lisäeläkevapaakirjan antamisen jälkeen karttuneiden muiden työeläkkeiden huomioiminen eläkkeen enimmäismäärässä onkin johtunut siitä, että eläkesäätiö on juuri edellä mainitussa tarkoituksessa sääntöjensä 12 §:ssä määritellyin tavoin yhteensovittanut ja rajoittanut B:n vanhuuseläkkeen vasta eläketapahtuman hetkellä.

Lautakunta toteaa, että eläkesäätiön vapaakirjaa vuonna 1996 annettaessa voimassa olleiden sääntöjen vapaakirjaa koskevasta 11 §:stä ei yksiselitteisesti ilmene, missä vaiheessa eläkkeiden yhteensovittaminen on tehtävä. Edellä kuvatun lisäeläkkeiden yleisen lakisääteistä eläketurvaa täydentävän roolin vuoksi lautakunta kuitenkin pitää perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan eläkkeiden yhteensovittaminen tehdään vasta eläketapahtumahetkellä, jolloin lähtökohtaisesti kaikkien työntekijälle maksettavaksi tulevien eläkkeiden ja korvausten määrät ovat selvillä. Tulkinta on eläkesäätiön sääntöjen sanamuodon mukainen. Lisäksi lautakunnalle annetun jäljennöksen mukaan myös B:lle jo 24.10.1996 annetussa vapaakirjalaskelmassa on ollut todettuna, että: ”Eläke on yhteensovittamaton. Yhteensovitus tehdään eläketapahtuman sattuessa.”

Siltä osin kuin B on viitannut sääntöjen mainintaan siitä, että työntekijällä on oikeus vapaakirjaan vähintään 10 palvelusvuoden jälkeen, lautakunta toteaa kyseisen sääntökohdan määrittelevän vain sitä vähimmäispalvelusaikaa, jonka perusteella vapaakirjaoikeus ylipäänsä voi syntyä. Sanottu sääntökohta ei kuitenkaan syrjäytä jäljempänä säännöissä annettuja määräyksiä tähän vapaakirjaoikeuteen perustuvan lisäeläkkeen enimmäismäärästä ja yhteensovittamisesta muiden työntekijälle maksettavien eläkkeiden kanssa. B:n viittaama sääntöjen 12 §:n 3 momentin maininta eräistä tilanteista, joissa A osaston eläkkeen määrää ei vähennetä, koskee vain yhteensovituksessa jo huomioitujen eläkkeiden myöhempiä indeksi- ja tasokorotuksiin verrattavia tilanteita, joista ei tässä asiassa ole kysymys.

Lautakunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että B on valituksessaan viitannut eläkesäätiön vanhoihin sääntöihin, jotka eivät ole enää olleet voimassa eläkesäätiön antaessa hänelle 30.4.1996 saakka kestäneeseen palvelukseen perustuvan vapaakirjan.

Lopputulos

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo eläkesäätiön menetelleen sääntöjensä mukaisesti yhteen sovittaessaan B:n vapaakirjaeläkkeen. Lautakunta pitää eläkesäätiön päätöstä asianmukaisena

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Ahlroth, Kauppila, Korpiola, Lehti ja Rauhamaa. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia