Tapahtumatiedot

S.Y. (syntynyt 16.8.1947) on kuulunut 31.1.1994 päättyneen työsuhteensa perusteella työnantajansa eläkekassan A-osaston toimintapiiriin. Hän sai eläkekassalta 23 vuoden iästä lähtien eli ajalta 16.8.1970 – 31.1.1994 lasketun palveluksen perusteella karttuneesta lisäeläkkeestä kassan A-osaston sääntöjen mukaisen eläkevapaakirjan. Vapaakirja käsitti vanhuuseläkkeen 60 vuoden iästä sekä eläketapahtuman satuttua työkyvyttömyyseläkkeen. Sittemmin selvitystilaan joutuneen eläkekassan lisäeläkkeitä koskeva eläkevastuu siirrettiin 18.12.1996 tehdyllä vakuutussopimuksella 31.5.1995 olleen tilanteen mukaisena henkivakuutusyhtiölle, joka myöhemmin vielä sulautui toiseen henkivakuutusyhtiöön.

Henkivakuutusyhtiön 26.6.1996 S.Y.:lle antaman eläkevapaakirjan kaksoiskappaleen mukaan vapaakirja sisälsi vuoden 1994 TEL-indeksitasossa vanhuuseläkkeen 3.189,46 mk/kk ikävälille 60–65 vuotta. 65 vuoden iästä lukien eläkkeen määrä oli 245,85 mk/kk. Työkyvyttömyyseläkkeen määräksi ilmoitettiin 206,70 mk/kk. Vapaakirjan mukaan, mikäli vakuutetulle myönnettäisiin lakisääteinen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke, on iästä 60 maksettava vanhuuseläke vapaakirjassa mainitun työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen eikä sen määrä muutu 65 vuoden iässä.  Eläkettä tuli hakea erikseen henkivakuutusyhtiöltä vapaamuotoisella hakemuksella.

Alkuvuodesta 2008 S.Y. tiedusteli lisäeläkettään vakuutusyhtiöstä jäätyään 1.9.2007 alkaen työttömyyseläkkeelle. S.Y.:n saaman työttömyyseläkkeen vuoksi vakuutusyhtiö ilmoitti lisäeläkkeen määräksi n. 40 euroa/kk. Vakuutusyhtiö totesi S.Y.:lle 22.2.2008 antamassaan kirjallisessa selvityksessä, että ryhmäeläkevakuutuksella on täydennetty S.Y.:n lakisääteistä eläkettä. Lisäeläkkeen määrä vuoden 2008 tasossa oli 41,12 euroa/kk. Vanhuuseläkkeen lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaan eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin muun TEL:n mukaisen eläkkeen kuin varhennetun vanhuuseläkkeen. Toisin sanoen työttömyyseläketilanteessa lisäosaa ei makseta.

S.Y. haki eläkettä vakuutusyhtiöltä 3.8.2010 päiväämällään hakemuksella.

Vakuutusyhtiön päätös ja kirjeenvaihto

Vakuutusyhtiö ilmoitti 19.8.2010 antamallaan päätöksellä S.Y.:n olevan oikeutettu lisäeläkevakuutuksen mukaiseen vanhuuseläkkeeseen 1.9.2007 alkaen. Eläkkeen määrä muodostui niin, että sitä maksettiin 40,61 euroa/kk vuoden 2007 tasossa, 41,12 euroa/kk vuoden 2008 tasossa, 41,53 euroa/kk vuoden 2009 tasossa ja 41,84 euroa/kk vuoden 2010 tasossa.

S.Y.:n pyydettyä selvitystä lisäeläkkeen määrästä vakuutusyhtiö totesi 28.2.2011 antamassaan selvityksessä, että yhtiössä vakuutettu vapaakirja vastasi määrältään eläkekassan lisäeläkevapaakirjaa vuoden 1994 TEL-indeksitasossa. Eläkekassa ei antanut etuuksille indeksikorotusta vuodenvaihteessa 1994/95.

Eläkekassa oli myöntänyt sääntöjensä mukaisen lisäeläkevapaakirjan ajalta 16.8.1970 - 31.1.1994. Eläkekassassa eläketurva alkoi karttua vasta 23-vuotiaana. Vapaakirjan kokonaismäärä oli vuoden 1994 tasossa 3.189,46 markkaa. Vapaakirjatulosteella oli varauma: Eläke yhteensovitetaan muiden eläkkeiden kanssa. Eläkekassassa vapaakirja yhteensovitettiin vasta lakisääteisen eläkkeen alkaessa ja mikäli työnantajalta tuli lisäperintää, se perittiin seuraavan vuoden maksun yhteydessä.

Vastuunsiirron yhteydessä vakuutettavat eläkkeet oli kiinnitettävä markkamääräisiksi etuuksiksi tietyin silloin sovituin oletuksin niin, että vakuutetut etuudet vastasivat eläkekassasta siirtyneitä varoja. Yhteensovituksessa käytettiin seuraavia sääntöjä:

1) Mikäli vakuutettu ei saa 60-vuotiaana muuta eläkettä, hän saa ikävälillä 60 - 65 vuotta vapaakirjan yhteensovittamattoman määrän. Eläkkeen määrä 65-vuotiaana saatiin yhteensovittamalla vapaakirja laskennallisen TEL-eläkkeen kanssa. Laskennallinen TEL-eläke saatiin olettamalla, että vakuutettu olisi työssä työnantajan palkalla 60 vuoden ikään asti.

2) Työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saatiin, kun oletettiin, että vakuutettu jatkaa työnantajan palkalla ja saa tulevan ajan sisältävän eläkkeen. Tulevan ajan eläke laskettiin tuolloin voimassa olleen TEL:n mukaan niin, että eläkettä karttui tulevalta ajalta 1,5 % vuodessa. Työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen jälkeinen vanhuuseläke oli samansuuruinen, eli määrä ei muutu eläkeiän täyttämisen jälkeen.

Vakuutusyhtiö totesi työeläkeyhtiön myöntäneen S.Y.:lle lakisääteisen työttömyyseläkkeen 1.9.2007 alkaen. Työttömyyseläkkeeseen on liittynyt ns. tulevan ajan eläkeoikeus. Lisäeläkkeen määrä on ollut vuoden 2007 tasossa 40,61 euroa kuukaudessa ja vuoden 2011 tasossa 41,84 euroa kuukaudessa.

S.Y. oli valittanut lakisääteisestä työttömyyseläkkeestään Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan, joka katsoi päätöksellään 3.5.2011, että eläkelaitoksen tuli antaa S.Y:lle sekä työttömyys- että vanhuuseläkkeestä uusi päätös. Tämän johdosta vakuutusyhtiö viittasi lisäeläkkeestä 29.7.2011 lähettämässään kirjeessä siihen, että lakisääteisen eläkkeen uudessa käsittelyssä S.Y.:n työsuhde oli katkaistu ja eläkkeen määrä oli sen vuoksi suurentunut. Jos työsuhde olisi katkaistu eläkekassan aikana, vapaakirja olisi myönnetty ajalta 24.8.1965 - 14.10.1990 [pitänee olla 16.8.1970 - 14.10.1990]. Aika 1.10.1991 - 31.1.1994 ei olisi oikeuttanut vapaakirjaan, koska se oli alle 5 vuotta. Eläkekassan sääntöjen mukaan vapaakirja laskettiin jokaiselta työsuhdejaksolta erikseen.

Vakuutusyhtiö viittasi S.Y.:n lisäeläkkeestä laadittuun varjolaskelmaan siitä, miten vapaakirja olisi laskettu ja vakuutettu, jos työsuhteen katkaisu olisi tehty jo 1990. Työsuhteen katkaisulla ei ole vaikutusta, koska S.Y.:llä on oikeus työttömyyseläkkeen rinnalla omia maksuja vastaavaan eläkkeeseen. Laskettu eläke olisi ollut 0 euroa, kuten yhdenjaksoisen työsuhteen mukaankin laskettu.

Valitus

S.Y. toteaa vaatineensa lisäeläkkeensä uudelleenkäsittelyä vakuutusyhtiöltä, mutta päätös ei vastaa hänen käsitystään oikeasta eläkkeestä. Koska kysymys on lisäeläkkeestä eikä lakisääteisestä eläkkeestä, S.Y. katsoo olevansa oikeutettu saamaan sen kokonaisuudessaan 60 ikävuodesta alkaen. Hän oli yhteydessä vakuutusyhtiöön täytettyään 60 vuotta, jolloin eläkkeen määräksi ilmoitettiin n. 800 euroa/kk. Silloisen tilanteensa vuoksi hän sai työeläkeyhtiöltä työttömyyseläkettä, jolloin lisäeläke putosi n. 40 euroon/kk. Jos hän olisi ollut työssä saaden täyttä palkkaa, olisi hän saamansa vastauksen mukaan myös saanut lisäeläkkeen täysimääräisenä eli n. 800 euroa/kk.

S.Y. katsoo, että hänellä on oikeus täysimääräiseen lisäeläkkeeseen 60-ikävuodesta alkaen olosuhteista riippumatta, koska kyse on lisäeläkkeestä, joka perustuu työnantajan eläkekassan A-osaston vapaakirjaan ajalta 16.8.1970 - 31.1.1994. S.Y. vetoaa myös oheistamiinsa työeläkeyhtiön päätökseen ja muutoksenhakulautakunnan ratkaisuun.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa S.Y.:n eläkkeen olevan vakuutussopimuksen ja eläkekassan purkuehtojen mukaan oikean määräinen. S.Y. on saanut eläkekassasta vapaakirjan per 31.1.1994, koska hän siirtyi työnantajan liiketoiminnan jakamisen yhteydessä toisen työnantajan palvelukseen. Vastuunsiirron yhteydessä vakuutettavat eläkkeet kiinnitettiin markkamääräisiksi etuuksiksi tietyin silloin sovituin oletuksin niin, että vakuutetut etuudet vastasivat eläkekassasta siirtyneitä varoja. Tällöin otettiin huomioon, että tietty osa vakuutetuista tulee työkyvyttömäksi ennen vanhuuseläkeikää ja osa jää työttömiksi ja saavat työttömyyseläkkeen, jolloin eläkekassasta siirtyvät varat riittivät vakuutusmaksuksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on hyväksynyt oman laskuperusteen, jonka perusteella siirtyvä vastuu laskettiin.

Vakuutusyhtiö toistaa 28.2.2011 antamassaan selvityksessä esittämänsä perusteet, joiden mukaan eläkekassan eläkevastuu yhtiössä vakuutettiin. Vakuutusyhtiö on vastuunsiirron jälkeen lähettänyt vakuutetuille ilmoituksen vakuutetuista etuuksista ja miten niiden määrät ovat riippuvaisia lakisääteistä eläkkeestä. Vakuutetulla oli aina oikeus omia maksuosuuksia vastaavaan eläkkeeseen. Työnantaja peri kassan jäseniltä omia maksuosuuksia vuoteen 1972 saakka.

Työeläkeyhtiö on myöntänyt S.Y.:lle 1.9.2007 lukien työttömyyseläkkeen, johon liittyy ns. tulevan ajan oikeus, joten S.Y.:llä ei ole oikeutta saada vanhuuseläkkeen lisäosaa eikä vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa. S.Y. on valittanut eläkkeestään Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan, minkä johdosta hänen lakisääteisen eläkkeensä määrä on noussut. Koska eläkekassan purkuun perustuvan vakuutuksen etuudet on kiinnitetty, ei muutos vaikuta lisäeläkkeen määrään.

S.Y.:lle on kuitenkin laskettu varjolaskelmana, miten vapaakirja olisi vakuutettu, jos työsuhde olisi ollut katkaistu, kuten muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaan olisi tullut tehdä. Lisäeläkkeenä vakuutettavan etuuden määrä olisi laskenut, mutta työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeen rinnalla maksettaisiin edelleen omia maksuja vastaava eläke, joten S.Y.:lle ei ole haittaa siitä, että lisäeläkkeessä ei oikaisua tehdä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Sovellettavat sopimusehdot

Eläkekassan A-osastosta maksettavan lisäeläkkeen määrä on ollut määriteltynä eläkekassan sääntöjen 13 §:ssä. Kyseisen A-osaston kautta S.Y.:n työnantaja oli aikanaan järjestänyt työntekijöilleen eläkekassan säännöissä määriteltyjä vapaaehtoisia lisäeläke-etuja. Sääntökohdan mukaan täysi vanhuuseläke on 60 prosenttia sääntöjen 9 §:ssä tarkemmin määritellystä vuosipalkasta. Täysi eläke myönnetään sääntökohdan mukaan vähintään 360 kuukauden eläkkeeseen oikeuttavan palvelusajan perusteella. Mikäli kuukausia on vähemmän kuin 360, on eläkkeen suuruus palveluskuukausien osoittama 360:s osa täydestä eläkkeestä.

Lautakunnalle on toimitettu jäljennös kysymyksessä olevaa ryhmäeläkevakuutusta koskevasta sopimuksesta, joka on tehty 18.12.1996 henkivakuutusosakeyhtiön ja vapaakirjan antaneen selvitystilaan joutuneen eläkekassan välillä ja johon S.Y.:lle maksettava lisäeläke perustuu.

Sopimuksen kohdassa 1 on todettu mm., että sopimuksen tarkoituksena on vakuuttaa eläkekassan A-osaston 31.5.1995 voimassa olleiden sääntöjen mukaisesti määrätyt ja hetkeen 31.5.1995 mennessä karttuneet edut kassan A-osastosta vapaakirjan saaneille ja niille työsuhteessa oleville, jotka kuuluivat kassan A-osastoon 31.5.1995.  Vakuutussopimuksen kohdan 3, vakuutettu henkilöryhmä, mukaan eläkeryhmään 03 kuuluvat henkilöt, jotka ovat saaneet kassan A-osastosta vapaakirjan ennen hetkeä 1.1.1995 päättyneen työsuhteen perusteella. Sopimuksen kohdan 4 mukaan vakuutukseen sisältyvät etuina vanhuuseläke, vanhuuseläkkeen lisäosa ehdollisena, vanhuuseläkkeen määräaikainen lisäosa ehdollisena, työkyvyttömyyseläke, perhe-eläke ja perhe-eläkkeen lisäosa ehdollisena. Kohdan 5 mukaan eläkeryhmässä 03 eläkeikä on naisilla 60 ja miehillä 62.

Vakuutussopimuksen kohdan 6 mukaan oikeus vanhuuseläkkeeseen, vanhuuseläkkeen lisäosaan ja vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan on vakuutetulla, joka on täyttänyt eläkeiän. Vanhuuseläkkeen lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaan eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin sellaista lakisääteistä eläkettä, jossa tuleva aika otetaan huomioon eläkkeeseen oikeuttavana aikana. Vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa ei makseta, jos vakuutettu on oikeutettu saamaan eläketapahtumahetkellä tai myöhemmin muun työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen kuin varhennetun vanhuuseläkkeen. Oikeus vanhuuseläkkeen määräaikaiseen lisäosaan päättyy iässä 65 vuotta. Vakuutetulla on täytettyään eläkeiän oikeus vanhuuseläkkeeseen työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeen jälkeen.

Sopimuksen kohdassa 7 (Etuuden määrä) on mm. todettu, että eläkeryhmään 03 kuuluvien henkilöiden vapaakirjojen määrät on mainittu sopimuksen liitteessä 1. Sopimusehdossa mainittu vakuutetun vapaakirjan määrä on ilmoitettu S.Y.:lle annetussa 26.6.1996 päivätyssä vapaakirjaa koskevassa ilmoituksessa. Kohdan 7 mukaan työkyvyttömyyseläkkeen saajan täytettyä eläkeiän hänen eläkkeensä muuttuu samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi.

Asian arviointi

Asiassa on kysymys siitä, että S.Y. on vaatinut vakuutusyhtiötä maksamaan hänelle lisäeläkevapaakirjalla aikanaan ilmoitetut vanhuuseläke-erät kokonaisuudessaan. S.Y. katsoo olevansa oikeutettu saamaan ilmoitetun määräiset eläkkeet, koska kyseessä on lisäeläke eikä lakisääteinen eläke.

S.Y.:n esittämän vaatimuksen ja sen perusteiden johdosta lautakunta toteaa aluksi, että lisäeläkkeessä on kyse sopimusjärjestelystä, jossa työnantaja täydentää työntekijöidensä lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa eli järjestää työntekijöilleen lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamaa laajemmat eläke-edut joko eläkesäätiön tai -kassan kautta taikka ryhmäeläkevakuutuksella. Sopimusjärjestelyllä pyritään yleensä siihen, että työntekijöiden lakisääteinen eläke ja lisäeläketurva yhdessä muodostavat eläkejärjestelyssä erikseen määritellyn suuruisen kokonaiseläketurvan.

Sanotusta syystä työntekijän eri eläköitymistilanteissa saaman lakisääteisen eläkkeen määrä vaikuttaa ryhmäeläkevakuutuksesta maksettavaksi tulevan lisäeläkkeen määrään. Toisin sanoen, mitä suurempaa lakisääteistä eläkettä työntekijä saa, sitä alhaisemmaksi tarvittavan lisäeläkkeen määrä jää, jotta vakuutussopimuksessa määritelty kokonaiseläketurvan taso saavutetaan. Jos vakuutuksen piiriin kuuluva työntekijä saavuttaa vakuutussopimuksessa määritellyn kokonaiseläketurvan tason jo lakisääteisen työeläkejärjestelmän kautta, lisäeläkettä ei jää suoritettavaksi. Siten pelkkä lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluminen ei merkitse sitä, että työntekijälle tulisi lisäeläkkeenä aina suoritettavaksi jokin etuus.

Tässä tapauksessa lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että eläkekassa oli antanut S.Y:lle lisäeläkkeestä hänen 31.1.1994 saakka jatkuneen palvelusaikansa perusteella lasketun eläkekassan sääntöihin perustuneen vapaakirjan. Sittemmin selvitystilaan joutuneen eläkekassan A-osaston eläkevastuu on kuitenkin 18.12.1996 tehdyllä vakuutussopimuksella vakuutettu henkivakuutusyhtiössä sopimuksessa erikseen määritellyin ehdoin. Näin ollen S.Y.:n oikeus lisäeläkkeeseen määräytyy mainitun vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti.

Henkivakuutusyhtiö on antanut S.Y.:lle eläkevakuutuksesta 26.6.1996 päivätyn vapaakirjan, josta hänen osaltaan eläkevakuutussopimuksella vakuutetut edut ovat käyneet ilmi. Vapaakirjassa on ilmoitettu vuoden 1994 indeksitasossa vanhuuseläkkeeksi 3.189,46 mk/kk ikävälille 60–65  vuotta. 65 vuoden iästä lukien vanhuuseläkkeen määräksi on todettu 245,85 mk/kk. Työkyvyttömyyseläkkeen määräksi on ilmoitettu 206,70 mk/kk (34,76 euroa/kk).

Henkivakuutusyhtiön antamassa vapaakirjassa on kuitenkin todettu, että ”Mikäli Teille myönnetään lakisääteinen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke, on iästä 60 maksettava vanhuuseläke yllä mainitun työkyvyttömyyseläkkeen suuruinen, eikä sen määrä muutu 65 vuoden iässä.” Viimeksi mainittu vastaa myös sitä, mitä vakuutussopimuksen ehtojen kohdissa 6 ja 7 on määrätty.

Vakuutusyhtiön antamasta selvityksestä ilmenee, että kun eläkekassan vastuuta mm. S.Y.:lle annetusta vapaakirjasta on vakuutettu vuonna 1996 tehdyllä sopimuksella, vapaakirjan mukaisia eläkkeitä ei ole vakuutettu sellaisenaan, vaan vakuutusyhtiön vastuulle tulevat eläkkeet on laskettu tuolloin erikseen sovituin oletuksin, jotka eivät välttämättä tulisi vastaamaan toteutuvia lakisääteisten eläkkeiden määriä. Tehdyn vakuutussopimuksen mukaan vakuutuksesta myöhemmin maksettavaksi tulevat eläkkeet on kuitenkin tullut laskea mainittuja oletuksia käyttäen.

Käytettävissä olevista selvityksistä ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi soveltanut vakuutussopimuksen mukaisia oletuksia virheellisesti laskiessaan S.Y.:n lisäeläkettä. Näin ollen vakuutusyhtiön ilmoittama eläke on lautakunnan käsityksen mukaan S.Y.:lle vakuutussopimuksen nojalla annetun vapaakirjan perusteiden mukainen.

Käytettävissä olevien asiakirjajäljennösten mukaan henkivakuutusyhtiön 26.6.1996 eläkkeestä antama vapaakirja on aikanaan lähetetty myös S.Y.:lle. Vapaakirjassa on jo tuolloin ilmoitettu, että mikäli vakuutettu saisi lakisääteisen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen, jäisi 60 vuoden iästä maksettava vanhuuseläke vapaakirjalla ilmoitetun työkyvyttömyyseläkkeen suuruiseksi. Näin ollen vapaakirjalla mainittuja vanhuuseläkeosia, nk. vanhuuseläkkeen määräaikaista lisäosaa ikävälille 60 - 65 vuotta ja vanhuuseläkkeen lisäosaa iästä 65 vuotta alkaen, ei tällöin makseta.

Valituksen johdosta lautakunta toteaa vielä, että S.Y.:n nyt tarkasteltava oikeus lisäeläkkeeseen on perustunut selvitystilassa olleen eläkekassan ja vakuutusyhtiön väliseen edellä kuvattuun sopimukseen. Eläke-etuudet on sopimuksessa niitä vakuutettaessa määritelty ennalta tietyn suuruisiksi. Selvitystilassa olleen eläkekassan käytettävissä ollut varallisuus on myös rajoittanut sitä, missä laajuudessa eläke-etuuksia on voitu vakuutusyhtiössä vakuuttaa. Vakuutussopimus on lisäksi tehty tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja ei tule maksamaan enää lisää vakuutusmaksuja. Vakuutussopimuksen sopimusehtojen soveltamista ei voida tällaisessa tilanteessa pitää vakuutusyhtiön ja vakuutetun välisessä vakuutussuhteessa lisäeläke-etuutta saavan vakuutetun kannalta kohtuuttomuuteen johtavana ottaen myös huomioon, että lisäeläkkeessä on kyse vain lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa täydentävästä järjestelystä.

Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta on toimivaltainen antamaan ratkaisusuosituksia vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahingonkärsineen, edunsaajan tai asianomaisen vakuutusyhtiön lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Tämän vuoksi lautakunta on voinut käsitellä asiaa vain siltä osin, kuin se koskee henkivakuutusyhtiöllä lain ja ryhmäeläkevakuutussopimuksen mukaan olevaa suoritusvelvollisuutta. Lautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa siltä osin, kuin siinä mahdollisesti olisi kyse S.Y.:n työnantajan menettelystä sovittaessa työsuhteeseen kuuluneista eläke-eduista.

Lopputulos

Selostamillaan perusteilla lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä S.Y.:n lisäeläkkeestä vakuutussopimuksen mukaisena.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kummoinen ja Lehti sekä varajäsen Sibakov. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA